Ei se peruna kyllä mihinkään nouse kaivamatta vaikka te kaupunkilaiset ehkä niin luulettekin.
Minä nostan perunat kahden Amaliani kanssa. Niin, ei minulla kahta Amaliaa ole, yhdessäkin on riittämiin. Tuo suomen kieli on vaan osin vaikea kuten tiedätte.
Kun varret on niitetty ja korjattu, astuu Amalia remmiin. Amalia onki pienempää hevosta vahvempi, oikea kaksijalkainen kotitraktori kun vetokyvystä puhutaan.
Minä ohjaan auraa kun vakoa teemme. Olemme yrittäneet päinvastoinkin. Hyvin minäkin jaksan sen kevyen auran vetää mutta en Amaliaa. Amalialla kun on sellainen rento tapa löntystellä takakenossa perunannostossakin.
Kun sitten siirrytään varsinaiseen poimintaan suoritan minä senkin. Ymmärrän hyvin Amalian taipumattomuuden enkä siitä (enää) edes huomauttele.
Siirrymme vähitellen talviteloillemme, laiskottelemme ja syömme. Ruoan perustana on oman maan peruna ja usein Kutemajärven kala, itse pyydystettykin.
Kerron hiukan syömistavastamme ja varsinkin purennasta. Syömme hyvin vanhanaikaisesti kuten täällä sanotaan. Heilutamme alaleukaa yläleukaa vasten ja hampaat, mikäli niitä on, suorittavat hienonnan. Hyvin on voitu, etenkin Amalian osalta.
Kun en ole kuvaa lähettänyt niin kerron hiukan hiuskuontalostamme. Amalialla se on valtava hiuspehko. Meni kerran suurimman katajapensaan eteen ja kumarsi hiuksineen pensaaseen päin. Arvanette seuraukset: kataja pudotti kateudessaan neulasensa.
Kun harvoin käymme kampaamossa ja parturissa on Amalialla vaikea tehtävä kampausohjeissaan. Aikaa menee ainakin puoli päivää ja hintaa noin kymmenen kertaa omaani verrattuna. Minulla on hyvin yksinkertainen ja selvä leikkuuohjekin; molemmat yhtä pitkiksi.
Amalia on joskus pyytänyt päästä Kahvipirttiinkin. Ehdotti pidettäväksi pienet iltamat tansseineen. Minun pitäisi kuulemma hoitaa ainakin laulupuoli. Olisi se komeaa kun ohjelmassa lukisi: Laulajana Römpsänperän kuulu raspikurkku, Anselmi Salakähmä. Minunkin, piene ja vaatimattoman osalle jotakin komeankuuloista.
Amalialle varmaan riittäisi pelkkä näytillä olo. On Amaliassa kyllä katsottavaakin, on pohjoista leveyttä ja itäistä pituutta kuin maantietessa konsanaan.
Huomatkaa sitten tulotapamme. Amalia kulkee edellä ja minä perässä kuin kuninkaalliset. Perille tultuamme puikahdan minäkin esiin ja huomautan; olenhan täällä minäkin.
Tavataanko Kahvipirtissä?
Minä nostan perunat kahden Amaliani kanssa. Niin, ei minulla kahta Amaliaa ole, yhdessäkin on riittämiin. Tuo suomen kieli on vaan osin vaikea kuten tiedätte.
Kun varret on niitetty ja korjattu, astuu Amalia remmiin. Amalia onki pienempää hevosta vahvempi, oikea kaksijalkainen kotitraktori kun vetokyvystä puhutaan.
Minä ohjaan auraa kun vakoa teemme. Olemme yrittäneet päinvastoinkin. Hyvin minäkin jaksan sen kevyen auran vetää mutta en Amaliaa. Amalialla kun on sellainen rento tapa löntystellä takakenossa perunannostossakin.
Kun sitten siirrytään varsinaiseen poimintaan suoritan minä senkin. Ymmärrän hyvin Amalian taipumattomuuden enkä siitä (enää) edes huomauttele.
Siirrymme vähitellen talviteloillemme, laiskottelemme ja syömme. Ruoan perustana on oman maan peruna ja usein Kutemajärven kala, itse pyydystettykin.
Kerron hiukan syömistavastamme ja varsinkin purennasta. Syömme hyvin vanhanaikaisesti kuten täällä sanotaan. Heilutamme alaleukaa yläleukaa vasten ja hampaat, mikäli niitä on, suorittavat hienonnan. Hyvin on voitu, etenkin Amalian osalta.
Kun en ole kuvaa lähettänyt niin kerron hiukan hiuskuontalostamme. Amalialla se on valtava hiuspehko. Meni kerran suurimman katajapensaan eteen ja kumarsi hiuksineen pensaaseen päin. Arvanette seuraukset: kataja pudotti kateudessaan neulasensa.
Kun harvoin käymme kampaamossa ja parturissa on Amalialla vaikea tehtävä kampausohjeissaan. Aikaa menee ainakin puoli päivää ja hintaa noin kymmenen kertaa omaani verrattuna. Minulla on hyvin yksinkertainen ja selvä leikkuuohjekin; molemmat yhtä pitkiksi.
Amalia on joskus pyytänyt päästä Kahvipirttiinkin. Ehdotti pidettäväksi pienet iltamat tansseineen. Minun pitäisi kuulemma hoitaa ainakin laulupuoli. Olisi se komeaa kun ohjelmassa lukisi: Laulajana Römpsänperän kuulu raspikurkku, Anselmi Salakähmä. Minunkin, piene ja vaatimattoman osalle jotakin komeankuuloista.
Amalialle varmaan riittäisi pelkkä näytillä olo. On Amaliassa kyllä katsottavaakin, on pohjoista leveyttä ja itäistä pituutta kuin maantietessa konsanaan.
Huomatkaa sitten tulotapamme. Amalia kulkee edellä ja minä perässä kuin kuninkaalliset. Perille tultuamme puikahdan minäkin esiin ja huomautan; olenhan täällä minäkin.
Tavataanko Kahvipirtissä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ihan pyydettiin tietoja Römpsänperältä, mutta kiinnostusta ei olekaan. Harmittaa Anselmi Salakähmän puolesta!
Pestyään aamupäivällä kaikki saviset vaatteet, ja saatuaan ne narulle kuivamaan siirtyi tuvan lämpimään.
Ihan siellä kädet paleli pyykkiä virutellessa hän sanoi Anselmille, joka korjaili ja öljysi jotakin auran mutteriosia.
Tuvan ikkunapöydän ääreen istahtaessaan kahvikupposensa kanssa, hän jäi katselemaan tuttua näkymää ajatuksissaan. Rauha vallitsi niinkuin ennenkin Römpsänperän lämpimässä tuvassa, missä aamuinen hellan sytytys antoi vielä tarpeeksi lämpöa, kahvipannun seistessä hellan kulmalla.
Kuule Anselmi kun ajattelin meitä kahta poloista ja nimiämmekin tuolla ulkona. Minäkin Kiero syntyjäni, ja sinä rassukka isäsi nimen perijänä Salakähmä!--- On siinä meilläkin lähtökohdat, ihan oli vedet silmissäni, kun meitä ajattelin.
No, ohihan se meni, vaikkakin ajattelin, että miten sinä suhtautuisit nimenvaihtoon? Sehän on muotiakin, Tahvanaisetkin on nykyään Salokankaita.
Anselmi kohotti hämmästyneenä päänsä, katsoi Amaliaa niinkuin ei ennen olisi nähnytkään tätä, rykäisi
kiusaantuneena ja asetti lippalakkia päähänsä, sanoen mennessään: Tiedä niistä muodeista, katson katiskan saman tien, kun näyttää sadettakin nuo pilvet lupaavan, perunaahan sulla on eteisen komerossa. Ovi painui kiinni.
Ja niin jäi Amalia tuvan rauhaan, sanomalehden pariin vuorostaan aamupäivän mukavaan lepohetkeen.
Minä otin läppärini mukaan ja kaasuttelin vanhalla Angliallani Kutemajärvelle katsomaan, että onko Salakähmän pariskunta vielä voimissaan, vai joko ne on viety kunnan vanhainkotiin homehtumaan.
Meninkin aamuvarhain sinne Römpsänperän lähettyville nuuskimaan ja eikös mitä, siinä rantapolulla könkkäsi itse isäntä vastaani hyvissä voimissa, kertoi menevänsä katiskaa kokemaan.
Sanoi kiire olevansa ja käski minun mennä Amalian luo aamukahville. Arvasin että Amalia oli antanut Anselmille määräajan jonka sai käyttää kalareissuunsa, sillä Anselmilla oli paha tapa aina lähteä kiertämään naapureita, juttumies kun on, ja saaliskalat eivät olleetkaan enää tuoreita kotiin palatessa.
Siellä sitten Amalian kanssa kahvitellessa tuli jutusteltua ja minä kehuin sitä Anselmin kaukaista sukulaista Ruuneperia, että on se aikamoinen kynäilijä. Ei kyllä uskoisi että joku sitä tosikoksi moittii, sillä osaa se niin humoristinen olla niissä novelleissaan. Amalia kertoi että Ruuneperi on järkkäämässä heille hommia. Se onkin sitten ihan uusi aluevaltaus, "eipä tiedä millaisia idoleita meistä vielä leivotaan", sanoi Amalia silmät vilkkuen.
mikä on Amalian lempi iskelmä, rentunruusu? Vai oisko Anselmilla oma runo Amalialle jota aina hyräilee.
Saataiskos kuulla?
tuo Katleija palstalta pistäytyi meillä: Opeteltiin kammarissa juutuubista musiikkia hakemaan! ja tirskuttiin. En tiedä tykkääkö Anselmi nyt tästä, jos alan piisejä kuunteleen minäkin, mutta tässä on mun idoli! Tapani Kansa. Oleppa hyvä----
http://www.youtube.com/watch?v=MdGhFE4djK8
Pidän kyllä Tapani Kansan lauluista, hän on parhaita laulajiamme. Kiva kun uo tuttavani Katleija kävi tervehtimässä.
kyll nyt ymmärrän,. idoli ..Oot löytänyt Anselmista ikkuisen pojjaan. Kyll on parasta laatuu mussiikki ja laulajakkii. Ei tuu aika pitkälaiseks nuarukaisen rinnal, laulun sannoi aatelle. Taisitte käyä linurireissulla kesälomal, olikoos se savos päin. Siäl on kappeita mutkikkait nua tiätkii jot sait Anselmii pittää kärest kii.
Onhan tätä ooteltukkii, johan tuo Ss kerran kosaskii, nyt näin leikkiivät kotia Anselmina ja Amaliana. Sitten vaan kuulutuksille ja sitä myöten alttarille. Täällä kaikki käyvään virtuaalisesti läpi. Kihlajaiset ja polttarit ja...kaikki !
Kuokalla ne perunat ennen vanhaan kaivettiin maasta ja kerättiin koreihin, paljon oli väkeä siinä hommassa. Lapsilla oli perunan nostoloma koulusta. Mutta ainakin 40-luvulla oli jo perunan nostokoneet. Sitä auraa tarvitaan perunan istutuksessa. Taitaa olla Anselmi kaupunkilainen, hyvä kun et sentään seipäille pottuja nostanut.Eikä nyt vielä ole se aika syksystä.
mitään nostettu, johan nyt. Anselmihan kunnosti auran valmiiksi ens kesään tietty !, rasvasi siivetkin huolella, niinkun kuuluukin. En meillä anneta ruostua tärkeän työkalun.
Nää on sitten uusii kirjoittajia palstalla, kun en tunne heijän nimiään, jostain ss miehestäkö se puhuu?
Anselmi ei miesten kosinnoita piittaa. Se on nuo muodit siellä Helsingissä tänä päivänä toisenlaiset kuin täällä Kutemajärvellä.En mä nyt sellasist tiedä.
Tää vaan selitykseks sille herralle, joka luuli meijän auralla perunat nostaneen!
Sieltä Anselmikin tulee kohta ja lupasin lettusia paistaa, kun on sitä vadelmahilloakin:D Klapeja laitankin hellan pesään, kumman kylmiä onkin jo illat.
Ei kyntöauralla olla koskaan perunoita nostett, kynnetty kyllä. Ei kyntöaurassa ole kuin yksi siipi, joka kääntää sytyneen viilloksen ylösalaisin.
Tyo perunannostoon ja mullituksen käytetty aura on pieni ja symmetrinen. Auran kärki painuu pehmeään maahan ja nostaa perunoita, samalla pehmeää multaa siirtyy sivuun.
Oli se hevoisen vetämä työkalu, jolla perunavaot ajettiin. Talonväki kylvi vakoon navetassa idätetyt siemenperunat. Talon isäntä sitten peitti vaot.
Meillä oli soransekaiset, kiviset viljelymaat. Vain 'palanutta' karjanlantaa maahan höysteeksi. Kylänperunoille vetää vertoja vain Lapin Puikulalajike, jos se Lapissa kasvatettua.
Kakarana ollessani isäni käytti vielä risukarhia rikkaruohoja poistaessaan. Muikea muisto isäukosta jäi kun se harasi pitkävartisella käsiharalla perunapeltoa pelkkä flanellipaita päällään, 'kulkusissaan'.
keräsi ne perunat pyörivään metallikoriin, siinä ne pyöri mullan karistessa ja pudotteli ne mullan pinnalle, josta väki noukki ne lavalle. Sen jälkeen lava joko hevosella tai traktorilla peruutettiin kellarin katoksessa olevan aukon luo, josta suoraan pudotettiin kellarin laariin.
Silloin olin jo sisällä tekemässä talkooväelle ruokaa:D
tuli Anselmikin kotiin! Niin olin iloinen, että ihan juoksin vastaan ja halattiin lämpimästi. Suukkojakin annoin sataa poskilleen ja silmillekin:D Nyt päästiin lettusia syömään, kun sai odottaa niin kauan, oli jo niin nälkäkin!
Pyykit kuivasi nätisti tänään, viikkasin ne vain, huomenna laitan kaappiin. Nyt me vaan laiskotellaan ja katsellaan telkkaria yhdessä, heippa kaikki...
Hyvää iltaa kaikki perunan ystävät !
Näin perunannostoaikaan kiertelen skootterilla syrjäseudun taloissa tuomassa askarteluvirikkeitä niin vanhoille kuin lapsosille, joita ei kylläkään juuri salokylillä enää synny. Tänne Anselmin ja Amalian lämpöiseen tupaan onkin kerääntynyt puolen tusinan verran kylän isäntiä ja emäntiä, yksi tyttölapsikin näkyy nököttävän penkillä ujona lettejään näpläten. Omat perunaveitset on mukana, mitä sievimpiä pikkuisia puukkojakin kourassa näkyy, taitaa olla ihan kyläsepän takomia. Ensin virittäydymme tunnelmaan laulamalla : Peruna on pyöreä, peruna on soikea, peruna on ruoka ihan oikea...hei, hei peruna !
Tuvan pellavaliinalla peitetyn pitkän pöydän ääressä nautittiin juuri Amalian ruusukupeista tarjoamat kahvit, oikeista pööneistä jauhetut, kolmasti kiehautetut, tuoretta pullaleettaa paksuina siivuina, aitoa retaa nekassa. Nyt on pöytä peitetty Maaseudun Tulevaisuuden sivuilla, ja ensimmäisenä on perunateatteri. Kukin on valinnut itsensä oloisen potaatin, tökännyt tikun nokkaan, maalannut siihen naamansa, lisänä on kangastilkkua huivina, villalankanutturaa, pellavasta haivenia ja naavasta partaa, Anselmilla on tulitikun puolikas piippuna, Hörkköinvaaran isännällä on lisänä pieni pyöreä peruna pottunokkaansa mallaamassa. Sitten vaan ex tempore vuorosanoja keksimään. Hetken päästä pulina ja porina , kälätys ja murahtelu täyttää pirtin, ei omaa vuoroaan varsinkaan emännät malta odottaa.
Nyt sitten askarrellaan sievä siili koristeeksi. Hammastikkuja ei taida löytyä, mutta luonnon tikkuja tökitään tiuhaan perunanpuolikkaan selkään, pippurit silmiksi. Varohan Leenukka, älä sormeen tökkää ! Varaudutaanpa jouluunkin , painetaan itse lahjapaperia. Pieni piparimuotti painetaan potaatinpuolikkaaseen , loput veistetään pois, saa keksiä omiakin kuvioita ja veitsellä silpoa ylijäävät osat. No voi, nyt Leenukan sormeen tuli haava, Amalia juoksuttaa sideharsoa. Sitten vaan leimasimena käyttäen painetaan valkoiseen puotipaperiin kuvioita. Anselmi näyttää sydämen kuvia raskaalla kädellä painavan. Rämeentakusen emännällä nenänpää on vesiväristä yhtä punainen kuin poskensa. Lopuksi kokeillaan, miten hyvää liimaa keitetty peruna on.
Päräytän skootterin käyntiin ja huristelen suraavaan kylään.