Lauri Viidasta, Pispalanharjusta ja Tampereen Amurin työläismiljööstä kun oli eilen TV:ssa ohjelmaa, tuli mieleeni kertoa Amur-nimen alkuperästä. Joillekin voi olla tuttuakin, mutta joka tapauksessa mielenkiintoista materiaalia, kimmokkeita olisi leviteltäväksi jos mihinkin suuntaan, mutta yritän pysytellä aikomassani aiheessa.
Kun Tampereelle alettiin rakentaa uusia työläisten asuntoja, uutta kaupunginosaa joskus 1800-luvun loppupuolella, alettiin sinne asumaan menijöitä kutsua Amuriin menijöiksi. Jo sinänsä tämä ympäristö ja itse olisivat kertomisen arvoisia, mutta siis nyt tämä Amuri-nimi.
Venäjälle tarvittiin uutta väkeä, siirtolaisiakin asuttamaan Vladivostokia (suomeksi=Idän hallitseminen), alue nimettiin vai oliko jo nimeltään Amurinmaa. Suomesta lähti myös Fridolf Höök (1836-1904)- niminen kippari 1868-luvulla ihmisjoukon kanssa tarkoituksenaan perustaa sinne kommunistinen, utopistinen yhdyskunta, mottonaan "yksi kaikkien, kaikki yhden puolesta." No, mukana oli tietysti seikkailunhalukin ja ajatus paremmasta toimeentulosta...olisin varmaan itsekin ollut sen joukon mukana. Ihmisten rohkeat päätökset itse vaikuttaa elämänsä suuntaan ja tapahtumiin ovat minuakin aina kiinnostaneet.
Joukon johtaja, kippari Höök, oli varmasti mielenkiintoinen persoona, rohkea ja kokeilunhaluinen seikkailijakin ja myöhemmin hänestä tulikin merenkulun ohella ihan nimeä saanut monen alan tutkija.
Tämä projekti, Amurinmaan utopistinen suunnitelma lässähti kyllä jo vuoden kuluttua, jokainen mukanaolija sai sitten selvitä kuka mitenkin.
Niin, kaikenlaista kerkesi kippari Höök saada aikaan, Vladivostokissa on vieläkin hänen jälkeläisiään, kippari Höökin katukin, samoin hänen nomisensä laiva.
Kiehtovia tarinoita tällaiset, lyhyesti yritin vain kertoa Tampereen Amurin kaupunginosan nimen syntyperän.
Ajatella...Lauri Viita - kippari Höök, mielenkiintoisia ja rohkeita miehiä molemmat omilla suunnillaan, mutta heitä yhdisti (minun mielestäni) nimi Amur.
Kun jokin asia, joku henkilö tms. kiinnostaa, kiehtoo minua, tunnen kuin se liittyisi jollain lailla oman elämäni kulkuun.
P.S. Ainakin yksi aito työläisasuntokasarmi, hyvin pitkä yksikerroksinen rakennus on tallella vielä täällä Tampereella. Vierivieressä asukkaitten ovia, jokaisella perheellä oli siinä yksi kammari, oma vesi-ja laskiämpäripaikkansa ja ahdas yhteiskeittiö. Siitäpä kertomisen aihetta riittäisi varmasti vaikka kuinka.
Kun Tampereelle alettiin rakentaa uusia työläisten asuntoja, uutta kaupunginosaa joskus 1800-luvun loppupuolella, alettiin sinne asumaan menijöitä kutsua Amuriin menijöiksi. Jo sinänsä tämä ympäristö ja itse olisivat kertomisen arvoisia, mutta siis nyt tämä Amuri-nimi.
Venäjälle tarvittiin uutta väkeä, siirtolaisiakin asuttamaan Vladivostokia (suomeksi=Idän hallitseminen), alue nimettiin vai oliko jo nimeltään Amurinmaa. Suomesta lähti myös Fridolf Höök (1836-1904)- niminen kippari 1868-luvulla ihmisjoukon kanssa tarkoituksenaan perustaa sinne kommunistinen, utopistinen yhdyskunta, mottonaan "yksi kaikkien, kaikki yhden puolesta." No, mukana oli tietysti seikkailunhalukin ja ajatus paremmasta toimeentulosta...olisin varmaan itsekin ollut sen joukon mukana. Ihmisten rohkeat päätökset itse vaikuttaa elämänsä suuntaan ja tapahtumiin ovat minuakin aina kiinnostaneet.
Joukon johtaja, kippari Höök, oli varmasti mielenkiintoinen persoona, rohkea ja kokeilunhaluinen seikkailijakin ja myöhemmin hänestä tulikin merenkulun ohella ihan nimeä saanut monen alan tutkija.
Tämä projekti, Amurinmaan utopistinen suunnitelma lässähti kyllä jo vuoden kuluttua, jokainen mukanaolija sai sitten selvitä kuka mitenkin.
Niin, kaikenlaista kerkesi kippari Höök saada aikaan, Vladivostokissa on vieläkin hänen jälkeläisiään, kippari Höökin katukin, samoin hänen nomisensä laiva.
Kiehtovia tarinoita tällaiset, lyhyesti yritin vain kertoa Tampereen Amurin kaupunginosan nimen syntyperän.
Ajatella...Lauri Viita - kippari Höök, mielenkiintoisia ja rohkeita miehiä molemmat omilla suunnillaan, mutta heitä yhdisti (minun mielestäni) nimi Amur.
Kun jokin asia, joku henkilö tms. kiinnostaa, kiehtoo minua, tunnen kuin se liittyisi jollain lailla oman elämäni kulkuun.
P.S. Ainakin yksi aito työläisasuntokasarmi, hyvin pitkä yksikerroksinen rakennus on tallella vielä täällä Tampereella. Vierivieressä asukkaitten ovia, jokaisella perheellä oli siinä yksi kammari, oma vesi-ja laskiämpäripaikkansa ja ahdas yhteiskeittiö. Siitäpä kertomisen aihetta riittäisi varmasti vaikka kuinka.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En ollut tilaisuudessa katsoa tuota ohjelmaa, josta mainitsit, mutta mielenkiintoinen henkilö on ollut tuo Fridolf Höök. Voi hyvin kuvitella innostuksen, minkä herättää tuo uusi aate lähteä siirtolaisyhdyskunnaksi korkeine ihanteineen itäänpäin. Kullanvuolijat lännessä lienee tutumpi käsite nykyihmisille.
Käytäntö sitten osoittautuikin vaikeammaksi luopua omastaan toisen hyväksi, niinkuin suuremmassakin mittakaavassa kävi. Vajaat 30 vuotta---- ja jokainen oli omillaan perheensä elättäjänä.
----
Yllättävän hyvin kuitenkin sijoittuivat siellä eri alojen taitajiksi, perustaen omia yrityksiä, osan palatessa kotisuomeen.
Fridolf Höök'illä tuntui olevan sekä kapasiteettiä, että elävää mielenkiintoa etniseen tutkimiseenkin.
Muistomerkin ovatkin venäläiset suoneet hänelle hautakirjoituksin.
Vapaiden merien vapaa purjehtija!
Harmi, etten tullut katsoneeksi tuota ohjelmaa, toivottavasti tulee uusintana. Seurasin Siiri Sisaskin ja Tarmo Ruubelin hyväntuulisen rentoa ohjelmasarjaa "Matkalla Virossa". Nyt seuraan Ville Haapasalon "Venäjän halki 30 päivässä", Ville on juuri oikea tyyppi esittelemään Venäjästä niitä puolia, jotka eivät kaikille näyttäydy. Kuka voisi olla ihastumatta ainakin Villeen ! Nyt pyörii myös Rikos ja rangaistus Teemalla, joten saa tuhdin annoksen uutta ja vanhaa venäläisyyttä.
Paikannimien taustat ovat kiinnostavia, niitä tutkimalla selviää paljon historiasta. Laitan tähän nyt Espoon Nuuksion nimen selvitystä, lähteenä Kotus eli Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Laitan suorana lainauksena, en viitsi referoida omin sanoin.
"Nuuksio on ulkoilualue, erämaa ja kansallispuisto pääkaupunkiseudulla, osin Espoon, osin Vihdin puolella. Sen nimi palautuu samannimisen kylään, jonka vanha sydän on ollut Pitkänjärven eteläpäässä.
Kylän nimi on viety maakirjaan 1500-luvulla niin kuin muidenkin kylien. Tuonaikaisia merkintöjä siitä ovat muun muassa Noox, Nouxby ja Nwchs.
Nimi juontuu kuitenkin kauempaa. Kylä on ilmeisesti saanut nimen järveltä, jonka läheisyyteen asutus rakentui. Tuon nykyään Nuuksion Pitkänäjärvenä tunnetun järven nimi on voinut alkuaan olla Nuoksu- tai Nuoksijärvi. On arveltu, että siinä kuultaa saamen kielen joutsenta tarkoittavan sana; pohjoissaamessa joutsen on njukča.
Muoto Nuuksio ei kuitenkaan ole alkuperäinen, vaan perua vasta 1920-luvulta, jolloin suomen ja ruotsin kieli paikoin kamppailivat keskenään. 1900-luvun alkupuolen kartoissa on nimittäin ilmauksia ”Nouksin kylässä”, Vihdin puolella ”Nuoksun kylän maita”, ja kielentutkija T. I. Itkonen tiesi mainita kylän vuonna 1920 nimellä Nuoksi. Vuoden 1930 pitäjänkartan mukaan vanha kylätie vei ”Nuoksiin”, ja sittemmin tuo tie tunnettiin kansanomaisesti nimellä Nouksin itäinen kylätie. "
olisin halunnut kokea, ollaan sitä sinnekin oltu monet kerrat lähdössä, niinkuin minä olen "matkustanut" lukemattomiin muihinkin paikkoihin !! Hyvä niinkin. Eihän perilletulo ole tärkeintä, vaan itse matka, matkanteko...vaikka vain suunnitelmissakin.
Olen minäkin ne Viron ohjelmat tietysti katsonut, Rikoksen ja rangaistuksen seurasin silloin ensimmäisellä näyttökerralla. Dostojevski ei ole minulle mieluisin venäläinen kirjailija, eikä tämäkään versio siitä kirjasta minusta paras mahdollinen. Onhan kaikki venäläisetkin tulleet nuorena luetuiksi ja omat mielikirjailijat silloin löytyneet.
Mistä lie yht´äkkiä tullut mieleeni Kolvananuuro Pohjois-Karjalassa. Se on mahtavan jyrkkäseinäinen rotkolaakso Kontiolahdella lähellä Joensuuta. Eikös olekin onomatopoeettinen nimi! Tosi mielenkiintoinen ja jännittäväkin erikoislaatuinen luonnonsuojelualue. Rotkon pohjalla kulkee puron vierellä polku, kallioseinämät ovat montakymmentä metriä korkeat, jylhää maisemaa, vaikka itse laakso on vehmas erikoisine kasvillisuuksineen, noin kilometrin pituinen se laakso.
Kolvananuuro on muodostunut miljoonia vuosia sitten. Sitä pidetään myös myyttisenä paikkana, on sanottu, että se on ollut äärimmäinen piilo äärimmäisessä hädässä ja kuin maailman ääri, jonka toisella puolen on toinen todellisuus. Visuaalisen muistin omaava ihminen kun olen, näen vieläkin silmissäni tämän erikoisen paikan, vaikka viimeisestä käynnistä siellä on varmaan kolmisenkymmentä vuotta aikaa.
Vilkaisin googleen, ja juu...siellähän on vaikka millä mitalla kertomusta Kolvananuurosta, mytologisestakin puolesta. Lukekaapa!
Pahaenteiseltä kalskahtavakin on tuo nimi. Sellaisenkin merkityksen on sanottu nimellä olevan, että ihminen on ihan kolvana, jos hän on henkisesti aivan lopussa.
Niin paljon mielenkiintoista kerrottavaa löytyy googlettamalla, että kipin kapin sinne, ketä kiinnostaa!
Komea nimi tällä vuonomaisella rotkojärvellä Kuusamossa. Köröteltiin muijan kaa sieltä ihmisten ilmoille kuumana kesäpäivänä, ilmastoimattomalla autolla. Tuntui ettei tie lopu koskaan.
Julma Ölkky.http://fi.wikipedia.org/wiki/Julma_Ölkky