Luen. Kuulen.
Ihmiset etsivät kumppaniaan.
Jopa ystäväni.
Sehän on sitä samaa vuodesta toiseen.
Samaa ruikutusta.
Tiedätkö?
Kaipaan enemmän.
Rakastan purjehtimista.
Elän.
Väännän ruoria ja tunnen,
kuinka 6,5 tonnia taipuu
puuskittaisessa tuulessa.
Ohitan itäviitan ja vauhti
hidastuu.
Hetki, jolloin elän ja nautin.
Ohi vauhdin hiljentyessä.
Odottaen seuraavaa selkää.
------------------
Tunnelmia viikonlopulta ja vieläkin päässä keinuttaa :).
Ihmiset etsivät kumppaniaan.
Jopa ystäväni.
Sehän on sitä samaa vuodesta toiseen.
Samaa ruikutusta.
Tiedätkö?
Kaipaan enemmän.
Rakastan purjehtimista.
Elän.
Väännän ruoria ja tunnen,
kuinka 6,5 tonnia taipuu
puuskittaisessa tuulessa.
Ohitan itäviitan ja vauhti
hidastuu.
Hetki, jolloin elän ja nautin.
Ohi vauhdin hiljentyessä.
Odottaen seuraavaa selkää.
------------------
Tunnelmia viikonlopulta ja vieläkin päässä keinuttaa :).
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hienoa, että olet löytänyt harrastuksen, josta nautit ja tunnet eläväsi.
Onko kumppanin etsintä sitten ruikuttajien elämän tarkoitus vuodesta toiseen ja onko etsintä jotenkin halveksittavampaa kuin purjehdus?
Monelle näyttää jäävän etsintään. Tavatessaan mahdollisen kumppanin sitä odottaa toisen aloitetta tai ei kelpuuta kuvitelleensa itsestään liikoja. Toisille kumppanin löytäminen näyttää olevan helppoa ja ehkä nämä ihmiset soveltuvatkin paremmin pareiksi. Kyllä olen kyllästynyt ruikutukseen, jos ihminen jatkaa vuodesta toiseen muuttamatta omia tapojaan, omia esteitään.
Kunhan etsintä ei ole päätarkoitus ja muistaa elää. Jos elän yhtä vanhaksi kuin isoäitini, niin minulla saattaa olla edessä 52 hyvää vuotta. Voihan se olla huomattavasti lyhyempikin. En voi laskea elämääni toisen varaan. Purjehdus on sellainen, jota haluan tehdä loppuelämäni. Myös syy pysyä hyvässä kunnossa.
Kun luet vastausta tai runoa, niin älä ota liian henkilökohtaisesti. Enhän tiedä sinusta mitään. Samoin kuin sinä et tiedä minusta. Runo on hetken tunnetila.