Eli minulla olisi kysymys, onko kukaan ollut samassa tilanteessa?
Tyttäreni käy ylä asteen kahdeksannetta luokkaa ja viime kesänä
hänen koulu & lapsuudenystävänsä menehtyi, ja koulussa on vaikeaa
koska kaikki muistuttaa häntä ystävästään. Eikä tyttö halua puhua
kenenkään kanssa asiasta, ei edes minun. Mainitsi vain kuinka kauheaa
on olla siellä ja linstaa välillä sen takia.. Olisikohan mitään mahdollisuutta
sillon vaihtaa toiseen kouluun, jos ei pysty käymään edes koulussa?
Tyttäreni käy ylä asteen kahdeksannetta luokkaa ja viime kesänä
hänen koulu & lapsuudenystävänsä menehtyi, ja koulussa on vaikeaa
koska kaikki muistuttaa häntä ystävästään. Eikä tyttö halua puhua
kenenkään kanssa asiasta, ei edes minun. Mainitsi vain kuinka kauheaa
on olla siellä ja linstaa välillä sen takia.. Olisikohan mitään mahdollisuutta
sillon vaihtaa toiseen kouluun, jos ei pysty käymään edes koulussa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Täällä yrittää yks lukiolainen, saman kokenut tyttö auttaa.
Minulla on ollut sama tilanne, sillä menetin hyvän ystäväni viime syksynä. Tapauksen vuoksi olin talvella sekä keväänä todella masentunut ja lintsasin jopa monta päivää kerrallaan koulusta, minulle tuli ongelmia päihteiden kanssa, kun yritin hukuttaa suruani niihin. Näin painajaisia kyseisestä ystävästäni hänen viimeisillä hetkillään Yms.
Mutta välillä elämä lyö maahan, ja silloin on vain itse päätettävä nouseeko ylös (kuten uudessa Karate Kid elokuvassa iskevästi sanotaan).
Itse en ole edes maininnut kauheasti ystäväni kuolemasta vanhemmilleni, heillä vain on käsitys että joku tuttuni on kuollut. Yleensä nuorilla vaan on niin ettei enää osaa puhua tällaisista asioista vanhemmilleen. Itse olisin ehkä valmis puhumaan asiasta äidilleni, mutta asiaa on vain niin vaikeaa ottaa esille. Pelkään että murrun pahemman kerran jos alan puhumaan asiasta.
On kamalaa tuntea kuinka koko kaupunki kummittelee, kun joka nurkalta löytyy muistoja. Ja minulla nuo muistot ainakin ovat alkaneet kummittelemaan niin paljon että joskus, jopa olen näkevinäni kuolleen ystäväni kävelemässä kadulla tai muuta vastaavaa.
Minun meilestäni olisi hyvä jos tyttärelläsi olisi mahdollisuus vaihtaa koulua. Uusi koulu antaa taas uuden suunnan koko elämälle. Itsekkin tahtoisin vaihtaa koulua, mutten ole saanut lupaa, perusteluna se että on enää vain yksi vuosi jäljellä. Ja kotimatkat tuottavat tuskaa. Toinen asia, jonka olen huomannut itselleni hyödylliseksi, on että anoo koulusta muutaman viikon loman ja vaihtaa maisemaa, paikkaan, johon ei sisälly ainuttakaan muistoa menetetystä ystävästä.
Jos tahtoisit saada kunnolla puhutuksi tyttärellesi, koita jotakin toista lähestymistapaa. Tuntuuhan se kamalalta jos oma äiti sanoisi tyyliin: "Kulta, voitaisiinko hiukan jutella?" Joten ehdottaisin että kirjoittaisit hänelle esimerkiksi kirjeen, jonka jättäisit hänen pöydälleen, tai lähettäisit meilin hänen sähköpostiinsa.
En tiedä oliko tästä apua mutta ainakin yritin, jos tahdot jutella lisää niin meilaa toki: [email protected]