En ole ujo enkä epäsosiaalinen. Olen sosiaalinen ja uskallan isommassakin porukassa ilmaista omat mielipiteeni ja avata suuni.
Tuntuu kuitenkin, että jos olemme isommalla porukalla koulussa liikkeellä, että ketään ei kiinnosta, mitä puhun. On todella ulkopuolinen olo aina välillä, kun ei oikein tiedä, että puhuiskohan sitä jotain vai pitäiskö pitää pää kiinni.
Haluaisin olla puheliaampi ihminen, ihminen jonka kanssa juttua riittää. En vain tiedä miten.
Kellään muulla samaa ongelmaa tai osaiskohan joku auttaa?
Miten pääsis paremmin puolituttujen kanssa porukkaan mukaan ja mistä keksis puheenaiheita, jotka muitakin kiinnostaa.
Tuntuu kuitenkin, että jos olemme isommalla porukalla koulussa liikkeellä, että ketään ei kiinnosta, mitä puhun. On todella ulkopuolinen olo aina välillä, kun ei oikein tiedä, että puhuiskohan sitä jotain vai pitäiskö pitää pää kiinni.
Haluaisin olla puheliaampi ihminen, ihminen jonka kanssa juttua riittää. En vain tiedä miten.
Kellään muulla samaa ongelmaa tai osaiskohan joku auttaa?
Miten pääsis paremmin puolituttujen kanssa porukkaan mukaan ja mistä keksis puheenaiheita, jotka muitakin kiinnostaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oon puhelias vilkas ja toimelias ihminen. En jaksa istua nurkassa katsomassa kun toiset menee,
minähän haluan mennä heti juttelemaan koko pään tyhjäks. En ole rauhallinen ihminen,
on haukuttu levottomaks ja näi. Joskus sit mäki lannistun ku luokan pojat; - vittu ton vieres jaksa istuu ku hölöttää koko ajan. - Niimpä.
Joskus itken asian takia, koska tälle luonteelle ei mahda mitään.
Kerran yritin kahen vuoden ajan olla hiljaa mutten onnistunu
ku ehkä kaks päivää. :C tää luonne on luotu mulle ja
sit vituttaa ku ei oo erityisesti poikiakaan ollu tän vitttu vilkkauden
takia.
Sulle, avaa vaan suus ja liity keskusteluihin porukassa! Ei kukaan pidä sua kummajaisena.
Aloita ensin kommentoimalla positiivisesti toisten juttuihin,
ja voit vaikka kehua kaveriesi vaatteita :--) tuskin kukaan siit huonoo
tykkää. Mut jos tulee jtn kuiskutuksii ni sit vaa sanot et mua ei varmaa
kaivata tääl, sanot sen suoraan ja lähet vetää. Jos siis ne hyljeksii sua ;( mut
en usko jos sulla on positiivista juteltavaa ja annat muillekin jutteluvuoroja ja
keskustelu sujuu ni mikä ettei :) kyllä sä pärjäät ♥
Ongelmia on, mutta ei sisua korjata mitään. Tuntuu että ujous ja puhekyvyttömyys on jäänyt päälle enkä osaa lähestyä ihmisiä en yhtään. Kiitän kympillä niitä ystäviä jotka ovat jääneet luokseni ja hyväksyneet minut kaikkine epäkohtineni, mutta en uskalla tutustua uusiin ihmisiin. Itsetuntoni on mitä on ja monta ihastustakin olen torjunut siinä pelossa etten osaa lähestyä eikä ketään kiinnosta eikä tämä ulkokuorikaan osaa vetää yhtään puoleensa.
Minulla on sama ongelma että mitä keksiä puheenaiheeksi ja yritänkin epätoivoisesti setviä päässäni niitä mahdollisia keskusteluja, mutta enhän minä ossaa. Elämä on, ja vaikka omaan elämään voisi vaikuttaa, ei kukaan siltikään ole siellä rohkaisemassa ja nostamassa pystyyn kun kaadetaan.
Tässä pientä toisenlaista tarinaa että vertaile siitä. Toivoisin olevani sinun asemassani, edes jonkinlaisena ihmisenä joka loppujen lopuksi muistettaisiin.