Mulle olisi tarjolla pentua jonka isä on tuon rotuinen,emä on kultainen noutaja.
Nyt siis ihan vaan kokemuksia tuosta isän rodusta kaipaisin,enkä mitään haukkumisia että miksi ottaisin sekarotuisen koiran,se on jokaisen oma asia.
Millainen luonne niillä ja pysyykö vapaana jne...Ja aina parempi jos joku omistaisi sellaisen pennun jossa vaan puoliksi tuota maremmanoa?
Kiitos!
Nyt siis ihan vaan kokemuksia tuosta isän rodusta kaipaisin,enkä mitään haukkumisia että miksi ottaisin sekarotuisen koiran,se on jokaisen oma asia.
Millainen luonne niillä ja pysyykö vapaana jne...Ja aina parempi jos joku omistaisi sellaisen pennun jossa vaan puoliksi tuota maremmanoa?
Kiitos!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tässä pari linkkiä, joista voit lueskella rodusta
http://www.juppsguard.net/m-a_laumanvartijana.pdf
http://www.laumanvartijat.com/6
Kun kultaisennoutajan ja maremman veret sekoittuvat, niin syntyy ilmeisesti ns. kohtuuvahti. Se ei varmaankaan ole niin miellyttämisenhaluinen kuin kultainennoutaja, mutta miellyttämisenhaluisempi se varmasti on kuin maremma. Ja kun jalostus on koko ajan vähentämässä maremman, kuten muidenkin vartiorotujen, suojelu- ja vartiointiviettiä ja aggressiota.
Se ei kestä mitään kovaa käsittelyä. Ei siis huutamista ja hakkaamista tai niskaravisteluja.
Menee luotto kerralla ja ongelmakoira on valmis.
Maremmano on hyvä vahti, joka ilmoittaa HAUKKUMALLA, eli siitä ei saa sitten rangaista.
partioi rajat ja ilmoittaa epäilyistä.
Uskollinen ja tosi rauhallinen löllykkä oikein kohdeltuna, oikein unelma koira!!!
Luonne
Maremmano-abruzzese on luonteeltaan omanarvontuntoinen, riippumaton ja taipumaton, koska se on kehittynyt vuosisatojen saatossa lammaslaumojen järkähtämättömäksi puolustajaksi petoja vastaan vaikeissakin maasto- ja sääoloissa. Maremmano-abruzzese on erittäin rohkea ja sitkeä ja tekee itsenäisesti päätökset. Se on myös hyvin aloitteellinen ja vastuuntuntoinen. Nämä ovat elintärkeitä piirteitä koiralle, jonka tehtävänä on laumana suojella lampaita usein ilman paimenta. Myös laidunten ulkopuolella rotu on säilyttänyt vartiointi- ja suojeluvietin. Maremmano-abruzzese suhtautuu epäluuloisesti kaikkeen sille vieraaseen, ja se käyttäytyy hyvin itsenäisesti. Se ei alistu helposti, vaan säilyttää myös isäntänsä suhteen tietyn vapauden. Tätä koiran ominaisuutta tulee myös osata kunnioittaa ja vaalia. Maremmano-abruzzesea on kohdeltava tasavertaisesti ja rehdisti. Koira tottelee, mutta tekee sen omien kriteeriensä mukaan ja vain jos se pitää sitä oikeana. Se ei välttämättä osoita kiintymystään voimakkaasti, eikä sillä ole monille paimenkoiraroduille tyypillistä miellyttämisen halua.
Maremmano-abruzzese ei sovi kenelle tahansa eikä ainakaan henkilöille, jotka odottavat koiralta alistumista omistajansa tahtoon, ehdotonta kuuliaisuutta ja kiintymyksen osoittamista. Sen paikka ei ole kaupungissa tai taajamassa. Rotu sopii vain henkilöille, jotka osaavat arvostaa sen erilaisuutta, itsenäistä ja "puolivilliä" luonnetta. Maremmano-abruzzesen erityispiirteiden takia on tärkeää kiinnittää suurta huomiota koiran tasapainoiseen luonteeseen eikä pelkästään ulkomuodollisiin seikkoihin. Maremmano-abruzzese on monin puolin alkukantainen rotu. Siksi jalostuksesta tulee jättää kaikki sellaiset yksilöt, joilla on luonneongelmia, oli ulkomuoto kuinka kaunis hyvänsä.
Itselläni on maremmano-abruzzese tyttö. Aivan mahtava luonne. Ja rauhallisuuden perikuva. Maremmano ei kuitenkaan ole kerrostalo/rivitalo koira. Sillä täytyy olla omaa vartioitavaa aluetta. Eikä myöskään siitä ole tokokentille. Oppii todella nopeasti, mutta ei ole valmis tekemään toistoja, kuten esim. paimenkoirat.
Kunhan ymmärrät maremmanon luonnetta ja itse ansaitset sen kunnioituksen, se on maailman paras ystävä.
Vaikea siitä on sanoa tarkemmin millainen tulee. Meillä oli aikanaan kaukkariristeytys, toisesta vanhemmasta ei oikein ollut tietoa, kaukkarinarttu oli käynyt hoidattamassa itsensä jossain. Lähiseudulla ei kuulemma kuitenkaan samanrotuisia ollut. Jälkeläinen oli aivan kuin kaukkari, nyt sen tietää kun on puhdasrotuinen samanlainen. Vähän pienempi, uros mutta alta 50-kiloinen. Hyvä tyyppi oli, eli melkein 15 vuotta. Sekarotuisia välillä halveksitaan, ja toki se on aina jossain määrin yllätys, mitä saa. Mutta lopputulos voi olla oikein hyvä, rinta rinnan mielessä kulkevat nykyinen kaukkari ja edellinen rontti.
Itselläni on Maremmano-abruzzese ja on todella ihana ja rauhallinen mutta toisin kuin muut laumanvartijat tarvii tämä runsaasti liikuntaa kun on kevytrakenteisempi. Ei sovi kaupunkialueelle vain maalle. Maremmano on ystävällinen kaikille tuntemilleen ihmisille ja vieraiden onkin turha sitä yrittää mennä silitteleen. Veikkaan että lonkkavika voi esiintyä hyvinkin tuolla yhdistelmällä kun kultaisella noutajalla sitä on paljon mutta kun saa paljon liikuntaa ja syöttää ruokintsuositusten mukaan niin ei varmaan tule ongelmia. Ja maremmanohan on rotu jota ei saa todellakaan kovilla otteilla kouluttaa saat siitä vaan päinvastaisen kuin olisit halunnut.
Sehän on juuri tarkoitus että koirat käyvät vieraiden päälle! Koiran agressio on ihanaa katsottavaa! Nautin kovasti!
t. eläkemummo ja laumiskasvattaja
Minulla Marenmano poika. Ihana tasapainoinen rotu. Oikealla rakastavalla otteella saat mahtavan koiran Itsellä myös Keskiaasian koira ja he saivat pentuja jotka ovat kerrassaan ihania. Rakkaudella ja oikealla kasvatuksella heistä tulee oivia laumanvahteja
Ei voi pitää vapaana,niin karkaa
Älä ota.