isä saisi lapsensa itselleen asumaan jos niin haluaisi?Eli lähiksi.
Äiti ihan "normaali",vakituisen työpaikan omaava,alkoholin käyttö minimissa,ei polta,ei huumeita,ei väkivaltainen tms.Eikä halua laittaa lasta isälleen,myöskään lapsi ei haluaisi muuttaa(3v...)Asuvat vuokra-asunnossa.Isällä taas oma talo,suht hyväpalkkainen työ jne...vaikuttaako noi asiat?Esim jos äidin palkka ei ole järin suuri ja asuvat vuokra-asunnossa?Onko isän mahdollista voittaa mahdollinen oikeudenkäynti ja saada lapsi asumaan luokseen?Mitkä syyt painavat päätöksiä tehdessä?
Äiti ihan "normaali",vakituisen työpaikan omaava,alkoholin käyttö minimissa,ei polta,ei huumeita,ei väkivaltainen tms.Eikä halua laittaa lasta isälleen,myöskään lapsi ei haluaisi muuttaa(3v...)Asuvat vuokra-asunnossa.Isällä taas oma talo,suht hyväpalkkainen työ jne...vaikuttaako noi asiat?Esim jos äidin palkka ei ole järin suuri ja asuvat vuokra-asunnossa?Onko isän mahdollista voittaa mahdollinen oikeudenkäynti ja saada lapsi asumaan luokseen?Mitkä syyt painavat päätöksiä tehdessä?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ei mitään mahdollisuutta jos lapsen kotona on kaikki kunnossa. Ei se mitään paina missä asuu, ei vuokra-asunto ole sen huonompi kun osakkekkaan, muut seikat ratkaisee ei lompakko.
...tekijä tuomioistuimen päätöksessä lähivanhemmuudesta on lapsen etu, ja lapsen etu eron jälkeen on se, että hänen elämänsä olisi niin samankaltainen kun ennen eroa, eli että niitä suuria muutoksia tulisi niin vähän kuin mahdollista. Eli perhevapaiden käyttö perheen sisällä ja asuinpaikanvalinnat eron jälkeen voivat olla pääosassa. Lapsen etu on siis että elinympäristö pysyy samana, ja heikoille jää kyllä mies jos ei omia perhevapaitaan ole käyttänyt. Miesten nihkeä perhevapaiden käyttö lienee osasyy myös sille, miksi lapset yleensä jäävät äidille.
Raha ei siis ratkaise lähivanhemmuutta vaan se, kumpi kahdesta ihan ok-vanhemmasta pystyy paremmin tarjoamaan lapselle sitä, mihin hän on jo sopeutunut ja tottunut elämänsä aikana.
50/50 jos vanhemmat vielä asuvat yhdessä. Jos lapsi jo asuu äidin luona niin sitten isän mahdollisuudet hyvin minimaaliset. Tekijät jotka painavat oikeudessa ovat vakiintuneet olot (koti, päiväkoti jne), vanhempien "kunnollisuus", isomman (kouluikäisen) lapsen mielipide.
Eikö tapaamisia voisi laajentaa?
nuku yösi rauhassa, olet sitten pirteämpi ja siten hyvänä taas lapselle.
tänään juttelin erään tärkeän sosiaalipuolen ihmisen kanssa vastaavasta asiasta ja hänen näkemys oli, että aika minimaaliset mahdollisuudet isän viedä lapsi pois jos perusturva ja kasvatus on ollut pääosin äidin vastuulla ja lapsi luottaa äitiin. ja jos isä ei ole ottanut pahemmin hoitoon osaa niin sekin jo kertoo kuka se "´parempi" lähi on eli kumman luona lapsi elää.
ei rahalla ole merkitystä, toimeen tulee jokainen järkevä vaikka miten minimaalisella tulolla. vuokra-asunto voi olla monta kertaa parempi koti jos se on sen lapsen mielestä koti ja siellä on kaikki hyvin ja lapsi on turvassa siellä vanhemman kanssa.
pysyt vaan tyynenä kaikissa huoltajuus-yms asioissa ja kerrot faktat. sossut punnitsee sitten molempia koteja ja haastattelee molempien tilannetta. tuskimpa sinun kotoa löytyy mitään mikä veisi lapsen pois tai jos olet normaali huolehtiva vanhempi niin silloin kelpaat lähiksi.
oikeusaputoimistosta on mahdollista kysyä neuvoa juristilta näihin, samoin lastensuojelusta jos pelottaa kovin. pelon voi tuoda myös esille ihan vain turvaa hakiessaan päätöksiin ja elämän tasapainottamiseksi. lastenvalvojakin neuvoo mielellään kun kertoo tilanteen. rohkaistu ja kokoa itsetunto kohdalleen, se on se alku näissä kiista-asioissa.
huomioon, että yhä useampi huoltoriita päätyy nykyään isän voitoksi, jos hän voi tarjota yhtä hyvä kodin-ja kasvuympäristön kuin äiti. Eli suhde on 65/35% nykyään. Tuossa asiassa on myös miehet ja isät tulleet tasa-arvoisimmiksi huoltajiksi ja ovatkin yhtä hyviä ja jopa parempia huoltajia kuin äiti. 3-vuotiaan lapsen tahdolla ei ole merkitystä. Vasta yli 10v:lla on.
http://www.satakunnankansa.fi/cs/Satellite/Satakunta/1194637658800/artikkeli/huoltajuusriidat+lisaantyneet+ja+mutkistuneet.html
65 % tapauksista lapsi päätyy äidin luokse asumaan käräjäoikeuden päätöksellä ja 35 % isälle.
Ja tässä tapauksessa ei taida olla perusteita mennä tuon 35 % puolelle!
Joten älähän pelottele turhia!
suhdeluku kannattaa silti ottaa huomioon, sillä aiemmin 10-20 v sitten lapsi päätyi pääsääntöisesti äidille riitahuoltajuuksissa joita puitiin KO:ssa. On huomattu, että isä on myös huoltaja ja parempi usein kuin äiti.
Mulla ensimmäinen lapsi halusi isänsä luokse asumaan, joten en halunnut edes tapella. Toinen lapsi halusi jäädä luokseni.
Parempi aina kuunnella lasta.
Jos asiaa puidaan jo oikeudessa ja sinä kirjoituksestasi päätellen et halua lapsen ja isän tapaamisia olet todennäköisesti tehnyt jo ne virheet joiden perusteella isällä on hyvinkin mahdollisuus saada lapsi luokseen asumaan. Todellakin kannattaa miettiä mikä tilanne on kaikkien kannalta. Lapsen sijoitusta ja tapaamisoikeuksia ym. ei ratkaise raha eikä hienot kodit ja vermeet vaan kasvatuskyky jne.. Hankit asianajajan jos oikeuteen menee. Kyllä ne kertoo.
mitkä syyt on vieneet tai viemässä asian oikeuteen asti? Jos asia on oikeuden käsittelyssä kyllä jotain jossain mättää ja lopputulos on sen mukainen. Turha tuijotella prosenttilukuja moniko lapsi siirtyy isälle tai jää äidille vaan lopputuloksen ratkaisee ne pienet tai isot tekijät jotka takaa lapsen oikeuksien ja etujen toteutumisen. Lasta siellä ajatellaan, se ei ole paikka jossa vanhempien riitoja saati avo/avioeroja selvitellään ja jaetaan lapsia sille joka osaa valehdella ja mollata toista vanhempaa paremmin. Tai joka on rikkaampi tai jolla on isompi talo. Kyllä itse valvoisin yöt jos olisin päästänyt asiat niin nurjasti että pitäisi lapset jakaa oikeuden istunnossa kun vanhemmat ei muuten ymmärrä toisiaan ja lapsen/lasten etua. Valitettavasti sivusta seurannut parikin kunnon huolto ja asumisjärjestelyriitaa ja valitettavasti lapsi siitä eniten lopulta kärsii kun vanhemmat ei osaa sopia yhteisiä asioitaan.
Mutta kerropa ne syyt ehkä sen perusteella helpompi veikata lopputulosta.. eikö tapaamisjärjestelyt toimi vai hakeeko/uhkaileeko hakea jompi kumpi teistä vaan suutuspäissään lasta itselleen=yksinhuoltajuutta vai mistä on kyse?
En tiedä miksi hän haluaa lapsen asumaan luokseen.Lapsi näkee joka tiistai ja joka toinen viikonloppu isäänsä.Eli ei mene viikkoakaan välissä.Välillä jos minulla on sattunut olemaan menoa olen isälleen lapsen vienyt ihan muinakin aikoina joten ei voi syyttää ainakaan liian vähäisistä näkemisistä koska näkemistä on ollut myös enemmän kuin nämä vakitapaamisajat.Syntymästään saakka lapsi asunut vain äitinsä kanssa kahdestaan.Isä vain tuntuu haluavan lapsen koska hänellä on tuo isän oikeus.Miksi ei ajatella lapsen oikeutta?Vaikka itse sanonkin niin lapsen koti on minun ja lapseni koti.Siellä hän on koko pienen ikänsä asunut vuoden jokaisen päivän.Toki isän luona ne joka toinen vkloppu ja jokaisen viikon tiistai.En vain voi ymmärtää miksi hän haluaa "riistää"lapsen kotoaan.Ja kyllä,onhan hän myös isä mutta miksi hän ei asetu lapsen asemaan?Täällä on lapsen kaikki rakkaat lelut,oma huone,omat tuoksut.Kaikki tuttu ja turvallinen!Jos lapsi olisi isompi antaisin lapsen toki mennä isälleen jos lapsi itse sitä haluaisi ja ymmärtäisi asioita enemmän.Mihinkään viikko-viikkoon en suostu.En usko että kovin hyväksi paljastuu se ratkaisu vuosien eestakasen menon jälkeen vaikka sitä kuinka kehutaan.Aikuisten etu siinä vain on tärkein.Ei pienten lasten jotka reissaa joka viikko eikä pysty kiintymään kunnolla mihinkään paikkaan!
"Syntymästään saakka lapsi asunut vain äitinsä kanssa kahdestaan"
Jos elämäsi on okei, lapsella kaikki hyvin, etkä estä isää tapaamasta lasta, valvot turhaan.
Viikko-viikkoon et suostu? Jos lapsi asuu samalla paikkakunnalla kuin vanhemmat se yleensä on aika käypä ratkaisu. Oikeudenistunnossa ja sitä ennen on hyvä muistaa että lapsen oikeus isään on yhtäläinen kuin oikeus äitiin. Se on ihan ihmisoikeus ja lapsen oikeus! Eri asia on meneekö se niin ja millä perustein sitä voi säätää. Jos kummassakaan vanhemmassa ei ole vikaa tai syytä puoltaa enemmän toista vanhempaa niin yleensä pyritään kompromissiin jossa ensin tulee lapsen etu ja sitten vasta vanhempien tahto ja oikeudet. Se riittää että lapsi on miehen biologinen ja vaikka kuinka olisi asunut syntymästään saakka vain äitinsä kanssa se ei poista eikä vähennä lapsen oikeutta isäänsä. Ja isän oikeutta lapseensa. Isän tarve olla isä voi olla ja usein onkin ihan yhtä voimakas kuin äidin vietti olla äiti. Miksi isää pitäisi polkea vanhemmuusasiassa, mietipä omalle kohdalle jos sinua poljettaisiin vaikka oikeudet on samat ja se tahtokin voi olla ihan samanlainen vaikkei isä ehkä osaa näyttää tai näytä sitä samalla tavalla. Ja myös isän kotona lelut tuoksut ja asiat voi olla ihan yhtä tärkeitä lapselle kuin kotona ja luoda turvallisuuden tunteen myös isän kanssa. Sekin on lapsen koti etkä mahda sille mitään! Mieti etukäteen myös tilanne jos sinulle tapahtuisi jotain vakavaa ja lapsi sijoittuisi sitten isälle asumaan, eikö olisi ihan hyvä että lapsi olisi kiintynyt myös isäänsä ja isänsä kotiin paikkana asua ja elää. Vaikka vain väliaikaisestikin, se varmasti olisi lapselle etu siinä tilanteessa. Vai eikö? Tämä tietysti vain aika karrikoitu esimerkki..
Jos mitään isoja lapsen kasvatuksellisia asioita ei kumpikaan laiminlyö ja osoittaa esim. olosuhdeselvityksen muodossa olevansa pätevä ja kykenevä lapsestaan huolehtimaan lopputulos varmastikin on aika lailla kompromissi asumisten ja esim. elarimaksujen suhteen. Edelleen painottaen lapsen etu. Huoltajuutta tuskin kumpikaan saa yksin eikä kumpikaan varmasti saa omaa tahtoaan täysin läpi. Siihen kannattaa varautua. Hanki asianajaja joka on lasten huoltajuuksia käsitellyt, sieltä saat tietoa ja faktaa miten asiat yleensä menevät. Mihinkään oikeusistuntoriitelyyn on turha lähteä hakemaan vain omaa etua ja ylilyöntiasemaa toista vanhempaa kohtaan. Se ei ole lapsen etu ja toisekseen on pirun kallis tapa riidellä. Kannattaa todellakin miettiä tarkoin sitä lapsen eloa ja oloa. Lapsi tarvitsee suhteen isäänsäkin vaikkei tämä täydellinen ihminen olisikaan. Ammatti-ihmisten neuvoja kannattaa kuunnella kun lapsi/lapset on vielä pieniä. Aina äiti tai isä ei sitä tiedä mikä on paras ratkaisu lapsen huoltoon ja kasvatukseen esim. hankalissa ero tapauksissa. Sitä helposti syyllistyy ajamaan edes vähän enemmän omaa etuaan. Niin se vain on. Itkua ja valvomista on varmasti luvassa jos asia on oikeudessa. Ei ole helppo tie kulkea. Mutta ei isäkään voi vaatia siellä oikeudessa maita ja taivaita, sikäli ei kannata etukäteen murehtia. Isä ja äiti ovat aikalailla samalla viivalla nykypäivän oikeudessa ja vasta hyvät syyt nostaa tai laskee niitä pisteitä siellä käsittelyssä. Ja ne hyvät syyt on yleensä esim. pitkäaikaista tai toistuvaa lapseen kohdistuvaa laiminlyöntiä (elarit, tapaamiset..) tai erittäin vakavia puutteita kyvyssä hoitaa ja kasvattaa. Pelkkä vanhempien riitaisa ero tai muu esim. kasvatuksellinen riita ei vielä riitä jakamaan lasta enempää suuntaan eikä toiseen. Jos et edes syytä tiedä miksi isä hakee lasta luokseen asumaan tuskin hän tahtoaan saa läpi.
Tuo viikko-viikko hommeli ei nimenomaan ole lapsen etu, vanhempien ehkä, mutta ei lasten, se kun nuo omahyväiset ihmiset luulevat että se mikä on parhaahki minulle, on oltava myös lapsen parhaaksi, mutta tuossa asiassa se ei päde. Lapsella ei ole silloin mitään pysyvää, turvaa tai tukea, muuta kun hoitopaikka joka sattuu olemaan ehkä joka viikko sama, samojen hoitajien kera. Lapsi unohtaa jo viikossa sen toisen vanhemman, sekä toisen kodin ja näin ollen viikon täyteen tullessa se on taas uusi tilanne lapselle mennessään toiseen paikkaan. Nyt lapsella on äiti tukena ja turvana, sekä oma koti, viikko-viikko systeemissä katoavat kaikki, pelkästään isän omahyväisyyden vuoksi.
Tuohon tilanteeseen paras on, jos tosiaan on hyvästä isästä kyse, niin se että isä vaikka tulee joka toinen päivä katsomaan lasta, viemään puistoon, tai kotionsa tekemään iltatoimet tai jotain tuohon tyyliin, ja palauttaa sitten kotio yöunille, tuo on lapsen parasta ajatellen parempi, kun viikko-viikko.
Jos tulee buumi että ihmiset rupeevat hakkaamaan päätänsä seinään, niin ei sitä kaikkien tarvitse kuitenkaan tehdä!... koska se nyt on vaan niin yleinen juttu...
Nytkin lapsi reissaa joka viikko, välillä kaksikin kertaa saman viikon aikana. Eiköhän se isän koti on jo nyt yhtä tuttu kuin sinun kotisi. Mikset laajenna siis tapaamisia? Itse haluat omia lapsen itsellesi ja sitten ihmettelet mitä on isän motiiveja?
Ei unohda viikossa toista vanhempaansa! Haloo! Silleen unohtaa takuulla että äiti ei anna isätapaamisiin ihan vaan kun ei halua. Ne 50/50 oikeudet kun vaan on olemassa..
Kysy lasten psygologilta, jos et muuten tajua järjestelmän olevan 3 vuotiaan kannalta katsottuna mätä! Nimenomaan 50/50 VANHEMPIEN OIKEUDET, mutta kun puhutaan lasten oikeuksista, ja siitä mikä on lapselle parhaaksi, niin siinä tulee turvallinen kasvuympäristö esille, jota tuo järjestely ei takaa!
Mahtaa olla taas yksi omahyväinen ihminen vauhdissa :(
ps. kantsii varmaan sunkin hoidattaa tuo traumasi, kun tässähän ei ole tapaamisten estoista ollut puhe, minunkaan kirjoituksessani, mutta luet näköjään vain niitä traumojasi, vaikka niitä ei täällä lukisikaan!
varmaan unohdakaan mutta sekaisin menee,sen uskon!Mun mielestä on ihan oikeasti parempi tehdä lapselle selväksi mikä se koti on juuri sillä että ei lähdetä leikkimään kahta kotia.Mulla ainakin on koti ollut aina siellä missä äiti ja isä ennen asui yhdessä.Kun ero tuli niin mentiin vain kylään..
Siinä tapauksessa missä äiti ja isä eivät ole koskaan asuneet yhdessä ei voi lapsi menettääkään mitään koska isä ei ole asunut milloinkaan äidin kanssa yhdessä.Eli yksi ainoa koti joka ennallaan edelleen.
Viikonloppu ja arkipäivä tapaamiset on mun mielestä hyvät koska silloin lapsella säilyy se kodin tuntu mutta isääkin on kiva ja hyvä nähdä välillä.Hyvät suhteet kun vanhemmilla on niin lapsen kaivatessa isäänsä lapsi saisi nähdä häntä muinakin aikoina kuin vain sovittuina.
Se on helppo sanoa että 50/50.Ei lasta voi jakaa mielestäni.Paras tapa olisi kun antaisi sen "oman osuutensa"olla.Antaa lapsen tehdä sitten ne päätökset kun osaa sanoa jotain,oli sitten 12 tai vähän nuorempi!Eikö lasta tulisi kuulla?
Olen muualtakin lukenut että jos aikuiset sanovat että kahden talouden väli on tärkeä lapselle matkata niin oikeasti.Kokeilkaapa itse reissata aina viikko-viikko esim.vuoden ajan!Onko stressaavaa?KErtokaas!
Psykologejakin on moneen junaan. On niitä jotka paasaa vain äidin parasta ja niitä jotka näkee isäsuhteissakin jotain hyvää. Jos lapsen ja isän välimatka ei ole pitkä on tietenkin järkevää että lapsi saa sitä isäaikaakin. Eikä esim. että äiti pitää 28päivää ja isä 1-3päivää kuukaudessa. 3vuotiasta lasta voi olla aika turha kuulla a)siitä syystä että eihän niin pienellä ole vielä käsitystä että hän siinä luo kokoajan omaa suhdettaan isäänsä ja osaisi itse määritellä mikä on hänelle sopiva määrä tavata isäänsä jos äitinsä kanssa viettää valtaosan ajastaan ja b)aika äkkiä äidin sanomiset tekemiset ja ihan elehtimiset viestii lapselle että onko se äidin mieleen vai ei että tapaako lapsi isäänsä vai ei. Ja sitten kun lapsi ei tahdo äitinsä mieltä pahoittaa ei tietenkään ole halukas lähtemään isätapaamisiin kun sen aika joskus on. Ja sata muuta syytä. Ja sekös on hyvä päätös että antaa sen lapsen kasvaa vaan äidin hoivissa 12vuotiaaksi ja sitten heittää lapselle kysymys että haluatkos tavata isääs. Kun ei enää muista tunne eikä ole mitään jäljellä siitä isä-lapsisuhteesta jos ei sitä säännöllisesti ole ylläpidetty 12 vuoteen. Menkää vaan selailemaan tutkimuksia ja opuksia että miten se lapsen paras toteutuu. Sieltähän sen taulukosta varmaan voi lukea ihan suoraan että tonne ja tonne ton verran tolle vanhemmalle ja ton verran tolle. Aika monesti siltä tuntuu kun näitä asioita vastaan tulee että pitäis olla valmis pakettiratkaisu jolla asia eron tullessa hoituu. On siinä vaan ajateltava monet seikat. Menkääs kysymään aikuisilta jotka on varttuneet ilman isää tai ilman äitiä eivätkä ole koskaan ymmärtäneet miksi heiltä on lapsuudessa toinen vanhempi poistettu elämästä. Aika moni on aika katkera varsinkin tajutessaan että sellaisen päätöksen taustalla on rakas vanhempi. Hyvää syytä kun ei monessa tapauksessa ole. On vaan niin helppo vihata sitä exää että pitää järjestää se lapsensakin elämästä pois.
No ihan sama mulle jokainen hoitakoon asiansa ja välinsä exiinsä ja lapsiinsa niin kuin parhaaksi katsoo.
Ja muuten entäs sitten jos on tullut ero ja äiti vie pienen lapsen siitä yhteisestä kodista pois mennessään. Ja isän luota satojen kilometrien päähän ihan vaan kiusallaan, uuteen kotiin uuteen hoitopaikkaan uuteen kaikkeen.. uusien vieraiden ihmisten keskelle. Eikä isä mahda mitään. Isän pakko muuttaa perässä kun lastahan ei voi kuljettaa sehän rikkoo lapsen?! Sekin vaan näkyy on sallittua. Viis kenenkään muun elämästä paitsi äidin.
Lapsi kuuluu äidille,
eläinmaailmassakaan eivät urokset hoida jälkeläisiään!
Olen käynyt oikeustaistelua lasteni huoltajuudesta 4 vuotta,oikeudessa 5 kertaa,
lasten isä yritysjohtaja ja isot ansiot, kallis juristi y.m.
Minä sairaalapulainen minimipalkalla,vuokraasunto mutta minä olen äiti ja siksi lapset kuuluu olla
MINUN luona.
Onneksi rahalla ei saanut oikeutta vaikka lasten isä yritti mustamaalata minut oikeusistunnossa.
Hän meni jopa naimisiin prosessin aikana ja uusi narttu todisti oikeudessa että olen kelvoton äidiksi
ja mielisairas y.m.
Paha tilanne kun on 2 ihmistä yhtä vastaan ja rahalla ovat tottuneet saamaan kaiken.
Sellaisissa tilanteissa tehdään olosuhdesylvitys lasten hyväksi.
Ja vaikkapa lasten lähihuoltaja olisi vaikka mielisairas niin siitäkin parantuu ,
että näitä korruptioituneet isät on aivan turhaa saada lapset rahalla,
lapset kuuluu äideille!
Lapset kuuluu äidille se on luonnon laki. Uskon että monessa lähi/etä riidassa just se etä (isä) uusikkonsa knassa mustamaalaavat äidin ja haluavat lapset ainoastaan sentakia ettei tarvitse mitään maksaa ja saavat lapsilisät. Ovat tarkkaan laskelmoineet, mistään lapsirakkaudesta ei ole kyse. Äiti on rakkain lapselle ja lapsi äidille...isät tulevat jossain valovuosien päässä.
Just juu...Tervetuloa vaan 2000-luvulle.
No äläpä muuta sano... xD ihminen ei ole eläin (ja toisekseen kyllä eläinmaailmassakin on useita esimerkkejä siitä miten myös urokset hoitavat jälkeläisiään). Ja maailmakin muuttuu koko ajan...
Niin ja eiköhän ne lähi-äidit osaa ihan yhtä lailla mustamaalata niitä etä-isiä jos "tarve" tulee. Ei äiti muutenkaan kaikissa tapauksissa ole parhaaksi lapselle. Jos on esim. alkoholisti. Tai ei ole varaa ruokkia lasta tms.
Mutta aloittajalle sanoisin, että todennäköisyys on hyvin pieni. On tapauksia, joissa lapsi olisi ihan oikeasti hyväkin siirtää asumaan isälleen, mutta ei lasta vaan silti äidiltä pois oteta.
Tietysti!En sanonut että lapsen on ihan aina parempi olla äidillään koska tiedän myös esimerkiksi näitä yh-äitejä jotka jokaisena viikonloppuna lähtevät ryyppäämään.Ja isovanhemmat hoitaa elleivät isällään ole!Eipä heidän elämänsä oikein mene niin että lapsi ensin ja sitten vasta omat huvittelut.
Mutta tosiaan.Oma alkoholin käyttöni vuodessa on laskettavissa yhden käden sormilla eli usein ei nautita.Eli ei siitä ainakaan ongelmaa saa.Väkivaltainenkaan en ole enkä huumeita käytä.
Rahaa ei kyllä hirveästi jää yli,mutta lapseenhan ne menee joka kerta jos jotain ekstraa jää ;)Suht normaalia tasaista elämää meillä.Mielestäni tilanteeni kuitenkin on ok ja lapsi on ensimmäisenä mielessäni kaikessa.Rahaa isukilla toisaalta on enemmän ja neliöitä omaa pihaa.Kiristää meidän välejä tää tämmönen.Mihinkään oikeuteen siis ei olla vielä menty mutta huolettaa koska se kutsu käy.Isä puhelee että lapsi tulisi hänen luokseen joku päivä asumaan.Mitäpä siihen toteaisi....
Lisätkää tapaamisia niin lapsi saa elää teidän kummankin kanssa. Tällä tavalla riita loppuu ja lapsella on hyvä olla.