Asuntomarkkinoilla muhii hintakupla
Poikkeuksellisen matala lainakorkojen taso on vauhdittanut asuntokauppaa kasvukeskuksissa parin viime vuoden ajan. Samalla kun osakekurssit ovat hiipuneet, asuntohinnat ovat nousseet voimakkaasti. Meneillään on ollut asuntohintojen kova inflaatio, jota ei kuitenkaan haluta nähdä uhkatekijänä. 1980-luvun lopun nousukauden pahimpia seurauksia oli asuntohintojen nousu, mikä korkotason äkkinousun jälkeen kääntyi hintaromahdukseksi.
Parina viime vuotena asuntohinnat eivät olisi kohonneet talouden laskukauden aikana, elleivät korot olisi olleet matalia. Kun muiden hintojen osalta on lisäksi kirjattu laskua, asuntovarallisuuden arvonnousu on tasapainottanut kotitalouksien rahailluusiota eli mielikuvaa rikastumisesta.
Tosiasia on, että asuntolainoista on maksettu poikkeuksellisen korkeaa reaalikorkoa. Kun lainakorot ovat olleet 4-6 prosentissa ja kuluttajahintojen inflaatio 1-2 prosenttia, todellinen korkotaso (reaalikorko) on liikkunut 3-4 prosentissa. Vanha nyrkkisääntö on, että järkevä reaalikoron taso on yhtä suuri kuin kansantalouden kasvu. Matalien korkojen aikana bruttokansantuote on lisääntynyt vain 0,5-1,5 prosenttia.
Talouden noususuhdanteen vahvistuessa korkotaso kohoaa vääjäämättä. Odotettavissa on 1,5-2,5 prosenttiyksikön korotus, mikä lisää lainarahan hintaa. Keskimääräisestä 100 000 euron asuntolainasta joutuu sen jälkeen maksamaan 35 prosenttia enemmän korkoa kuukaudessa kuin nyt. Se merkitsee noin 200 euron lisämaksua, mikä auttamatta vähentää muuta yksityistä kulutusta.
Pankinjohtajana tarjoan asunnonostajille nyrkkisääntöä, jonka mukaan uusi asunto saisi maksaa 2-2,5 kertaa perheen käytettävissä olevat vuositulot ilman vanhasta asunnosta saatava vaihtorahaa. Valitettavasti näin toimitaan harvoin, kun matala korkotaso houkuttelee suurempaan asuntokauppaan, isompaan lainaan ja pitempään maksuaikaan. Pitkä maksuaika laskee kuukausimaksun määrää kuitenkin vähemmän kuin äkkinäisen koronnoston tuoma lisäys.
Korkotason nousu johtaa tilanteeseen, jossa kalliiden ja paljon asuntolainaa edellyttävien kohteiden kysyntä alkaa hiipua. Se johtaa hintojen laskuun ja asuntovarallisuuden pienenemiseen siellä, missä varallisuuden kasvun odotusarvot ovat olleet suurimmat. Esimerkiksi taajamien ydinalueiden hintatasot voivat tällöin olla vaarassa.
Kiinteistövälittäjät eivät pidä siitä, että asuntohintojen nousua epäillään tai korkotason kohoamisen ennakoidaan leikkaavan kysyntää. Asuntokauppiaat ovat kuitenkin käyttäneet markkinoinnissaan väitteitä, joiden mukaan ”matalien korkojen aikana kannattaa ostaa”. Saman ajatuksen kääntöpuolena on, ettei nousevien korkojen aikana kannata olla yhtä innokas.
Asuntokauppiaat tietenkin ennustavat kysynnän kasvua ja hintojen nousua, koska heidän omat ansionsa ovat kiinni kauppojen määrästä ja hintatasosta. Sen vuoksi kauppiaiden omassa keskuudessa tehdyillä tutkimuksilla on vain oma arvo.
Korkotason kehitystä kannattaa siis seurata ja laskea, mitä korkomenojen tuntuva nousu merkitsisi omalle taloudelle.
Tuplariskiä ei kannata ottaa: korkojen nousupiikin ei kannata antaa puhkaista asunnon hintakuplaa.
Poikkeuksellisen matala lainakorkojen taso on vauhdittanut asuntokauppaa kasvukeskuksissa parin viime vuoden ajan. Samalla kun osakekurssit ovat hiipuneet, asuntohinnat ovat nousseet voimakkaasti. Meneillään on ollut asuntohintojen kova inflaatio, jota ei kuitenkaan haluta nähdä uhkatekijänä. 1980-luvun lopun nousukauden pahimpia seurauksia oli asuntohintojen nousu, mikä korkotason äkkinousun jälkeen kääntyi hintaromahdukseksi.
Parina viime vuotena asuntohinnat eivät olisi kohonneet talouden laskukauden aikana, elleivät korot olisi olleet matalia. Kun muiden hintojen osalta on lisäksi kirjattu laskua, asuntovarallisuuden arvonnousu on tasapainottanut kotitalouksien rahailluusiota eli mielikuvaa rikastumisesta.
Tosiasia on, että asuntolainoista on maksettu poikkeuksellisen korkeaa reaalikorkoa. Kun lainakorot ovat olleet 4-6 prosentissa ja kuluttajahintojen inflaatio 1-2 prosenttia, todellinen korkotaso (reaalikorko) on liikkunut 3-4 prosentissa. Vanha nyrkkisääntö on, että järkevä reaalikoron taso on yhtä suuri kuin kansantalouden kasvu. Matalien korkojen aikana bruttokansantuote on lisääntynyt vain 0,5-1,5 prosenttia.
Talouden noususuhdanteen vahvistuessa korkotaso kohoaa vääjäämättä. Odotettavissa on 1,5-2,5 prosenttiyksikön korotus, mikä lisää lainarahan hintaa. Keskimääräisestä 100 000 euron asuntolainasta joutuu sen jälkeen maksamaan 35 prosenttia enemmän korkoa kuukaudessa kuin nyt. Se merkitsee noin 200 euron lisämaksua, mikä auttamatta vähentää muuta yksityistä kulutusta.
Pankinjohtajana tarjoan asunnonostajille nyrkkisääntöä, jonka mukaan uusi asunto saisi maksaa 2-2,5 kertaa perheen käytettävissä olevat vuositulot ilman vanhasta asunnosta saatava vaihtorahaa. Valitettavasti näin toimitaan harvoin, kun matala korkotaso houkuttelee suurempaan asuntokauppaan, isompaan lainaan ja pitempään maksuaikaan. Pitkä maksuaika laskee kuukausimaksun määrää kuitenkin vähemmän kuin äkkinäisen koronnoston tuoma lisäys.
Korkotason nousu johtaa tilanteeseen, jossa kalliiden ja paljon asuntolainaa edellyttävien kohteiden kysyntä alkaa hiipua. Se johtaa hintojen laskuun ja asuntovarallisuuden pienenemiseen siellä, missä varallisuuden kasvun odotusarvot ovat olleet suurimmat. Esimerkiksi taajamien ydinalueiden hintatasot voivat tällöin olla vaarassa.
Kiinteistövälittäjät eivät pidä siitä, että asuntohintojen nousua epäillään tai korkotason kohoamisen ennakoidaan leikkaavan kysyntää. Asuntokauppiaat ovat kuitenkin käyttäneet markkinoinnissaan väitteitä, joiden mukaan ”matalien korkojen aikana kannattaa ostaa”. Saman ajatuksen kääntöpuolena on, ettei nousevien korkojen aikana kannata olla yhtä innokas.
Asuntokauppiaat tietenkin ennustavat kysynnän kasvua ja hintojen nousua, koska heidän omat ansionsa ovat kiinni kauppojen määrästä ja hintatasosta. Sen vuoksi kauppiaiden omassa keskuudessa tehdyillä tutkimuksilla on vain oma arvo.
Korkotason kehitystä kannattaa siis seurata ja laskea, mitä korkomenojen tuntuva nousu merkitsisi omalle taloudelle.
Tuplariskiä ei kannata ottaa: korkojen nousupiikin ei kannata antaa puhkaista asunnon hintakuplaa.
Vastaukset 44
Vanhimmat
korot. Mielenkiintoinen ja hatunnoston arvoinen kirjoitus.
Siis asiallinen kiihkoton kirjoitus, kiitos.
Kiitos todellakin asiallisesta kirjoituksesta, itsekään en maksaisi Tampereella useista asunnoista niistä pyydettyjä hintoja, vaan rohkeasti aioin laittaa realistisemman tarjouksen, kun oikeanlainen asunto eteen sattuu. Jos ei mene tarjous läpi, so what. Kuten monet luulevat/kuvittelevat, niin eivät ne asunnot ole loppumassa:)
Realismi palaa asuntokauppaan.
Pankinjohtajan suosituksen mukaan meidän, 4-henkisen perheen, asuntomme saisi maksaa korkeintaan 85 000 euroa. Sillä ei saa kaupungistamme kuin yksiön. Jos vaihtoehtona on joko asua vuokralla (ja maksaa siitä hieman enemmän kuin nykyisellä korkotasolla omistusasumisesta) tai ostaa oma hieman ylihinnoiteltu asunto, niin kumpaankohan suuntaan valinta kallistuu?
Muutaman prosentin koronnousuun on tietenkin syytä varautua, mutta mitä käytännon merkitystä on asuntojen hintojen laskusta niille, jotka jo asuvat omistusasunnossa?
Esimerkiksi se merkitys on jo asuville että pankki alkaa kyselemään lisätakuita koska asunnon arvo on laskenut. Myös tieto siitä kalvaa mieltä että tuli ostettua liian kalliilla ja asunnon arvo on pienempi kuin lainaa on jäljellä. Päälle vielä pärähtää lisämaksut koronnoususta.
1) Pankilla ei ole oikeutta vaatia jälkikäteen mitään "lisätakuita". Tämä on menneen maailman juttuja.
2) Laskelmissa pitää arvioida pitkän ajan keskimääräinen korkotaso, joka voisi olla esim. 5%. Koron nousu ei ole siis mikään "lisämaksu", vaan tällä hetkellä matalalla korolla saa pikemminkin alennusta.
3) Kalvaako sitten mieltä, jos hinnat eivät laske ja joutuu ostamaan kalliimmalla? Tai kalvaako mieltä, kun joutuu asumaan vuokralla epämieluisassa asunnossa?
1) Kylläpä muuten on! Kannattaisi lukea ne lainaehdot ennen kuin ottaa lainaa.
2) Eli kun aloitusajan alennusloppuu alkaa entistä kovemmat maksut. Harmi kun pankkilainaa ei voi vaihtaa niin kuin jotkut tekevät kännykkä liittymien kanssa.
3) Tiesitkö että vuokralla voi asua mukavasti? Nykyisin pk-seudulla saa valita vuokra-asuntonsa. Itse en koskaan pystyisi lyhentämään sitä lainaa jonka maksan vuokrana nykyisestä asunnosta.
Sekin voi kalvaa mieltä että jos/kun romahdus tulee ja joutuu muuttamaan näihin ns. "huonokuntoisiin" vuokra-asuntoihin jäljellä on vielä parikymmentä tonnia lainaa.
1) Pankki voi vaatia lisävakuuksia vakuudena arvon laskiessa vain, jos arvon lasku on velallisen itse aiheuttamaa. Vai onko oma lainasi otettu 80-luvulla, silloin tuo lisävakuuksien vaatiminen yleisen hintojen laskun seurauksena oli vielä mahdollista?
2) Miten niin "entistä kovemmat" maksut? Ottaa tasaerälainan ja laskee, että se lyhenee 5%:n korolla halutussa ajassa. Se on oikeasti aika lailla ihan sama, mitä joku hetkellinen korkotaso on, se kun ehtii heilua ylös ja alas vaikkapa 20 vuodessa aika moneen kertaan. Ei kannata ottaa niin pientä kk-erää, ettei se riitä korkoihin esim. 8%:n korkotasolla, joka voisi hetkellisesti vallita (tosin hyvin epätodennäköistä sekin). Ainut virhe jonka voi tehdä, on mitoittaa lainaerä pysyvän 3%:n korkotason mukaan tai jättää erä niin pieneksi, että se ei riitä tilapäisen korkopiikin aikana korkojen maksuun (tosin erää voi silloin väliaikaisesti nostaa).
3) Tiedän. Tällä hetkellä asuntoja on hyvin tarjolla. Toista oli jokunen vuosi sitten, kun vuokra-asuntojen esittelyihin jonotettiin. Toivottavasti sama ei ole edessä kovin pian. Itse asun ok-talossa, vuokratarjonta sellaisita on aika olematonta. Asuntosijoittajien asunnoissa on ikävä asua, kun ne voidaan myydä alta milloin tahansa, mutta onhan noita isoja vuokranantajiakin. Omasta asunnosta voi helpommin muokata mieleisensä, koska esim. sisustamiseen uskaltaa vähän enemmän investoidakin.
Viimeiseen kohtaan ei vois sanoa muuta kuin että ei pidä ylimitoittaa lainaansa.
Pitää paikkansa, että 20 vuoden aikana korkotaso ehtii heilumaan moneen suuntaan, joten lainan lyhentämisen kannalta on yhdentekevää, mikä hetkellinen korkotaso on lainanottohetkellä.
Juuri sen takia ajoittaa asunnon ostaminen tai kalliimpaan vaihtaminen korkeiden korkojen aikaan, jolloin asuntojen hinnat ovat matalampia. Asunnonvaihto matalien korkojen ja korkeiden hintojen aikana on järkevää ainoastaan, jos on esimerkiksi vähentyneen tilantarpeen takia vaihtamassa asuntoaan halvempaan.
Tai jos ei muuten löydä mieleistään vuokramarkkinoilta. Tai jos vuokra-asuminen ei vain miellytä. Järkevyyttä kun on muussakin kuin rahallisessa mielessä.
Jos hintatason laskemisesta olisi jotain takeita, voisi useampi odottaakin. Nousun riskiäkään kun ei voi sulkea pois...
Toki muitakin kriteereitä on kuin raha. Ja mitä enemmän rahaa on omasta takaa, sitä vähemmän tarvitsee ajoituksesta välittää. Lainarahalla ostavalle ajoitus on kuitenkin tärkeämpi.
Vaikka asuntojen hintoihin tulee notkahduksia aivan varmasti, voi silti olettaa, että pitkällä tähtäimellä kasvukeskusten hintataso nousee ja muuttotappioalueiden laskee.
sanoit: " . .uusi asunto saisi maksaa 2-2,5 kertaa perheen käytettävissä olevat vuositulot ilman vanhasta asunnosta saatava vaihtorahaa . ."
Tuohan tarkoittaisi, että jokainen kansalainen sidottaisiin Herra pankinjohtajan päätöksellä oman sosiaalisen viiteryhmänsä ja tulotasonsa mukaiseen asumiseen.
Herra pankinjohtaja on hyvä ja haistaa tässä kohtaa pitkän paskan.
Aika köyhää tosiaan!
Keskituloinen pariskunta (bruttotulot 2* 2300 €, netto yhteensä noin 2760 € kuussa) voisi ostaa korkeintaan 80000 euron asunnon. 6%:n korolla (yläkanttiin) kuukausierä olisi 15 vuoden laina-ajalla 675 euroa. Siis alle 25% tuloista, ja siitäkin vielä pois verovähennys.
Ilmeisesti sitten pankinjohtajan mielestä täytyy tuhlata loput rahat vaikka kalliiseen autoon tai etelänmatkoihin?
Hieman alakanttiin minusta nuo nettotulot mainitsemallasi bruttopalkalla. Ei paljon, mutta kuitenkin ja jos otetaan vielä huomioon asuntolainan vaikutus veroprosenttiin niin sitäkin suuremmalla syyllä. Itsellä nimittäin brutto 2310 ja netto 1579 ja velkaa nolla.
Joo, ravistin hihasta 40%:n veroasteen (sos.kuluineen). Oikeasti se on tosiaan vähemmän.
Tarkka laskelma olisi näin:
bruttotulot 2300 ->
kunnallisvero 18,0% +
sos.maksut 4,7% (?) +
kirkollisvero 1,25% +
-> yhteensä käteen jää n. 70% bruttotuloista ilman korkovähennystä.
Nettona jäisi siis 1610 * 2 = 3220 euroa kuussa. Tästä 675 €:n kuukausierä on noin 21%. Korkovähennys nykykorkotasolla (n. 3%) tekee lainan alussa n. 70 € kuussa eli laskee kuukausierän osuuden nettotuloista alle 19%:n.
tai laita jemmaan, ei huoli kaikkea pöllyttää. Pöhköä ajattelua, että pitää loistosiihen ja loistotähän tuhlata heti, jos on yksi ylimääräinen tonni taskussa. Oppikaa säästämään, kun kehnot ajat tulevat on vähän mistä ottaa, eikä heti olla sossun luukulla vikisemässä.
Kyllä tuosta riittää säästöönkin.
Sossu toimii valitettavasti siten, että jos olet törsännyt kaiken (tai maksanut vaikka asuntoa), saat sieltä rahaa, mutta jos olet jemmannut, joudut käyttämään säästösi ensin. Ei siis kannata säästää.
Tajuatko oikein, mitä kirjoitit? Tottakai homma menee kärjistettynä niin, että köyhät ostavat köyhien kämppiä ja rikkaat rikkaiden. Edes hurjimmissa sosiaalidemokraattisissa märissä unissa ei voida kieltää tätä tosiasiaa. "pankinjohtajan" kanta on täysin perusteltua: miksi myöntää sellainen laina, josta saattaa koitua pankille tappiota?
Perinteisestihän sitä on ensin asuttu halvalla, sitten vähitellen aina vain kalliimmin. Paras ja isoin kämppä on sitten eläkeiässä, kun lapset ovat muuttaneet pois. Aika kurjaa. Tähän auttavat pitkät laina-ajat, vaikka se tuleekin kalliimmaksi.
Pankki ei ota riskiä, siksihän sillä on vakuudet... Tämän kyseisen pankinjohtajan linja on vain nykypäivänä erikoisen tiukka. Menettää siinä asiakkaita.
Minimoidakseen tapsan mahdollisuuden, pankin on huomioitava muutosodotukset vakuuden (eli tässä tapauksessa asunnon) arvon muutoksesssa. Jos tsadilainen pariskunta ostaa sen kaksion 200 tuhannella alle 10% omarahoitusosuudella, on hyvinkin mahdollista, että huonolla tuurilla vakuuden arvo laskee siten, että mikäli maksuvaikeuksia tulee, jää pankille vakuuden realisoinni jälkeenkin vähemmän rahaa, mitä se on tässä tapauksessa luotottanut.
Matalien korkojen aikana pankilla on luonnollisesti houkutus saada voittoja myöntämällä todella pitkiä, jopa yli 20 vuoden lainoja. TÄssä on kuitenkin pidettävä pää kylmänä, vaatia tarpeeksi suurta omarahoitusta, ollamyöntämättä lainaa liian paljon ja arvioitava vakuuden arvo oikein.
Näin varmaan, mutta pankinjohtaja lähtee silloin väärästä päästä. Pitäisi laskea vakuusarvoa, ei lainan suhdetta tuloihin.
Lainan voi maksaa pois vaikka 5-10 vuodessa, jos tuntuu, että 15 vuoden maksuajalla kuukausierät ovat liian pieniä.
Mitä järkeä on muuttaa 5 vuoden välein, jos voi ostaa suoraan sellaisen asunnon jossa viihtyy? Halvempaa se voi olla kun koroissa säästää (tosin osa siitäkin hyödystä menee kaupankäynti- ja muuttokuluihin), mutta se ei ollut jutun pointti. Jos on varaa maksaa tietty määrä vuokraa niin miksei sitten lainaa?
Ei kuukausierä ole koskaan liian pieni, mutta asunto voi olla...
Pankki pyrkii optimoimaan vain oman tuloksensa. Asiakaskunta jäisi turhan pieneksi, jos pankki myöntäisi lainoja vain kireällä varman päälle -linjalla.
Pankki tekee paremman tuloksen kun lainaa rahaa riittävän monelle. Totta kai pankeissa tiedetään, etteivät kaikki selviydy lainastaan, mutta ei pankkikaan osaa etukäteen ennustaa, kenelle yksittäiselle asiakkaalle käy huonosti.
Ei yksittäisen asiakkaan kohtalolla ole pankille mitään merkitystä. Pankin tuloksentekoon riittää, että riittävän moni selviytyy lainastaan ja loppujen vakuudet realisoidaan.
sinä kiihkoilet, vai tökkiikö lainanmaksu?
Tuliko otettua isompi velka, kuin mihin on maksukykyä? Onko lankomiehellä isompi auto vai mikä pännii?
Höpön, ei mulla ole enää asuntovelkaa. Taidat itse olla pienituloinen tsadilainen asuntovelallinen, kun noin provosoidut.
Mutta aikamoinen rytinä siinä käy !!
kolmen vuoden kuluttua saa taloja, alle nykyisten tarvikkeiden hinnalla
ei meinaan tää homma tälläi voi jatkua
on ajat ankeat ja konkurssit kolkuttelee ovilla
uskokaa vaan, ja ottakaa velkaa niin paljonkuin vain irti saatte, ei niitä kelan päivärahoilla lyhennellä eikä edes maksella korkeaa korkoa.
Mitä siellä pikkuasioista ruinaatte, kattokaapas vaikka netistä asuntojen hintoja täällä Espanjan aurinkorannikolla. Lisäksi näillä on tosiaankin paljon velkaa niistä asunnoista. Ei se kupla kummoinen ole siellä kotomaassa, ilmasto vähän viileempi vaan, muuten mukavampi paikka.
Hypopankin toimitusjohtaja Matti Inha arvelee, että käänne saattaa olla käsillä. "Voi olla, että maksukykyisten ostajien asunnon tarve alkaa olla tyydytetty. Heitäkään ei riitä loputtomiin."
Keskustelu korkojen mahdollisesti noususta alkaa Inhan mukaan ehkä vaikuttaa, ja ostajat tulevat varovaisemmiksi.
maksukykyiset ovat toistaiseksi tyydyttäneet asumistarpeensa ja pers'aukiset ruikuttavat täällä ja peloittelevat toisiaan.
Vuoden päästä alkaa sama ostoralli taas, tulee nimittäin uusi ikäluokka markkinoille.
entisille maksukyvyttömille, niin ne osat vaihtuvat ja tilanteet muuttuvat.
Allaoleva kirjoitus perustuu omiin havaintoihin, pörssikurssien kehitykseen sekä Ilkka Lehtisen mainioon tilastoanalyysiin asumisen hintojen kehityksestä. Artikkeli on päivätty maaliskuussa 2004 ja löytyy osoitteesta:
http://www.stat.fi/tk/tp/tietoaika/ta_03_04_asuntojen_hinnat.html
Epäilen että saamme odotella korkotason railakkaampaa nousua vielä jonkin aikaa syystä että Suomenkin korkotason on nyt sidottu euroalueen korkoihin. Jos olette katsoneet esimerkiksi euroalueen suurimman talouden, Saksan, talous/työttömyyslukuja, niin nousua voidaan vielä hieman odotella. Korkotason nousuun tarvitaan talouden nousua, mitä ei ihan heti ole näköpiirissä. Yleisesti on selitelty että EKP ei ole alentanut ohjauskorkoaan inflaation pelossa. Suomi on ollut pitkään erittäin matalan inflaation maa euroalueella, josta johtuu "Johtajan" mainitsema EU:n korkein reaalikorkoaste. Henkilökohtaisesti en silti usko korkojen nopeaan nousuun. Tätä nousuahan on "asiantuntijoiden" taholta povattu jo pitkään, mutta euroalueen talouskasvuluvut eivät yksinkertaisesti tue tätä väitettä. Paremminkin "asiantuntijat" odottelevat EKP:lta ohjauskoron laskua keskikesän tienoilla.
Osakekurssien hiipumisesta voidaan olla monta mieltä - jos verrataan vuoden 2000 alun tasoon, ovat osakekurssit hiipuneet (ja ovat hiipuneina vielä vuosikaupalla tällä menolla), mutta jos verrataan vaikkapa HEX portfolio-indeksiä, on se noussut syyskuun 11. (2001) romahduksen jälkeen noin 50 %. Hex yleisindeksi näyttäis suurin piirtein samalta, ellei Nokia olisi tullut alas viime viikkojen aikana.
Jos ei halua asua taivasalla tai vanhempien/kavereiden nurkissa, on asuttava joko vuokralla tai omistusasunnossa. Kun vuokrasäätely lopetettiin 1995, ovat vuokrat nousseet koko maassa 41 % ja pääkaupunkiseudulla 60 %. Yleinen hintataso nousi samassa ajassa 14 %. Pääkaupunkiseudulla vuokra-asuntojen puute ja kalleus ovat jo talouskasvun esteenä. Muualla maassa ollaan suurin piirtein tasapainossa. Vuokrat eivät tilastojen mukaan (joistain lehtikirjoituksista huolimatta) ole laskussa, vaan nousu on vain hidastunut. Suomen vuokramarkkoiden ongelma on myös, että vapaarahoitteisista asunnoista yksityisessä omistuksessa on 70 % ja yksityisten vuokranantajien toimintahan ei tunnetusti ole hirvittävän pitkäjänteistä.
Omistusasumisessa hinnat ovat pitkällä aikavälillä menneet ylös-alas, joten on melko varmaa että vielä jonain päivänä asuntojen hinnat tulevat myös alas. Tänä päivänä pääkaupunkiseudulla saa kuukausipalkalla suurin piirtein yhtä monta asuntoneliötä kuin vuonna 1985. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella sai vuonna 1985 kuukausipalkalla 1,5 neliötä ja vuonna 2003 2,1 neliötä. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella elintason yleinen nousu näkyy siten, että trendinomaisesti kuukausipalkalla saa enemmän neliöitä kuin ennen. Saman kokoiseen asuntoon tarvittava säästöaika siis laskee muualla maassa, mutta on pysynyt pääkaupunkiseudulla samana. Jos siis talous keskittyy edelleen pääkaupunkiseudulle ja muuttoliike jatkuu, tulevat asuntojen hinnat nousemaan pääkaupunkiseudulla edelleen muuta maata nopeammin ja asuntojen hintaerot kasvavat.
Omakotitaloissa, joita pääkaupunkiseudulla on vähemmän, on hintakehitys suurin piirtein sama, mutta kuukausipalkalla saa nykyään pääkaupunkiseudullakin saman verran neliöitä kuin vuonna 1985. Muualla maassa omakotitaloneliöitä saa selvästi enemmän.
Muuhun Eurooppaan verrattuna Helsinginkin asuntojen hinnat ovat perin maltilliset - Helsingissä neliön saa 2500 eurolla (keskusta 3400 euroa/m2) kun se vaikkapa Munchenissa maksaa 5800 euroa ja Milanon keskustassa 8000 euroa/m2.
Lyhyesti: jos tuijotetaan vain asuntojen eurohintoja, ilman elintason tai palkkojen huomioonottamista, niin totta kai hinnat ovat nousseet! Vuokrat erityisesti! Mutta jos hinnat suhteutetaan palkkojen nousuun, ei kuplaa ole olemassa vaan palkalla saa (pks seutua lukuunottamatta) enemmän ja enemmän asuntoa.
- JanneK
Tuossa viittaamassasi jutussa puhutaan bruttopalkalla saatavista neliöistä. vuodesta 1985 verotus on kiristynyt melkoisesti, samoin korkovähennyksien leikkaaminen on jätetty huomioimatta.
Tilastoja on suht' hankala löytää 80-luvulta, mutta jos verrataan kotitalouksien reaalituloja (= kotitalouksien käytettävissä olevat tulot) vuoteen 1987 (= 100), oli indeksi vuonna 2001 noin 133. Kovin dramaattisia muutoksia ei tuossa liene 1985-1987 ja 2001-2003 ole tullut, joten tuosta extrapoloimalla voitaneen sanoa, että käteen jäävät tulot ovat kasvaneet tuona aikana huomattavasti.
Kuvaajaa voipi ihailla sivulla:
http://www.stat.fi/tk/tp_tied/tiedotteet/v2003/122tuls.html
- JanneK
Luinpas huonosti tuon "ennen oli paremmin" kirjoituksen.
Korkovähennys on siis laskenut, kyllä, mutta verotasosta on hankala löytää tilastoa. Verojen osuus BKT:sta on kyllä laskenut 90-luvun puolivälistä, jolloin oli "paras" aika ostaa asuntoja (kuukausipalkalla sai enemmän neliöitä). Se, mitä tuo tarkoittaa käteen jäävässä tulossa on eri asia...
- JanneK
vuodesta 97 lähtien on mua varoteltu enää ostamasta kämppää kun kuulmma kohta laskee hinnat
no jos oisin ostanu, olisin jo maksanut velat pois pienillä koroilla
nyt uskoin näitä paskanpuhujia ja asun vuokralla edelleen ja vuokra nousee joka vuosi
Tilastokeskuksen mukaan kauppojen määrä
romahti 3000->900 viime vuoden vastaavasta
neljänneksestä.
Siinä hyvä alku koko Suomen romahdukseen.
Hymyä huuleen, nyt on vappu :)
Lisää muoviveneen tervaajia.
1/2003 tilastoissa on Helsingistä 1869 asuntokauppaa. 1/2004 tilastoissa on 934 asuntokauppaa. Miten näin pääsi käymään? Letaanpa tilastokeskuksen tiedotteesta lopusta: Helsingistä saatiin tilastoon vain noin kolmannes kaikista kaupoista.
MITÄS SANOTTE SEURAAVAASTA:KOSKA VUOKRA-ASUNTOJEN HINNAT NOUSEVAT KOKO AJAN,ON KANNATTAVAMPAA MAKSAA OMAA VAIKKA SITTEN IHAN KORKOJEN NOUSUJENKIN UHALLA!!JOS ET MAKSA VUOKRIASI,LENNÄT KÄMPÄSTÄ PIHALLE,MUTTA PANKISTA SAAT EDES JONKINLAISEN LAINATURVAN TOISIN KUIN VUOKRAN ANTAJALTA:VUOKRANANTAJA EI TAKAA SINULLE M I N K Ä Ä N L A I S T A TURVAA,LENNÄT KÄMPÄSTÄ PIHALLE KUIN LEPPÄKEIHÄS!TULEE MIELEEN ETTÄ TÄSSÄ TAAS PELOTELLAAN VUOKRALLA ASUVIA KOVAN IKEEN ALLE-PAKKOHAN SITÄ ON JOSSAIN KUITENKIN ASUA!!!PANKKIEN KANSSA PYSTYY KILPAILEMAAN:PANKKI JOKA NOSTAA KORKOJA SAA KENKÄÄ JA TAAS TOINEN PANKKI JOKA PYSTYY TARJOAMAAN ALHAISEMMAT KOROT SAA TULLA TILALLE.MITEN...SE ON TOINEN JUTTU-OTTAKAA ITSE SELVÄÄ!
"JOHTAJALLE" TIEDOKSI,ETTÄ JOS SINUN PANKKISI TALOUS ON NIIN KURALLA NIIN SE ON KYLLÄ VIIMEINEN PAIKKA MIHIN JALALLAMME ASTUMME JA SILLOINKIN KIERRÄMME KAUKAA!!
JA:KUN NÄMÄ LAHOT JÄRJESTELMÄT PIAN MUUTENKIN SORTUU,EI KUKAAN MAKSA ENÄÄ MITÄÄN,ETTÄ SILLEEN!
Korvat tässä menee lukkoon. Kyllä ihmiset kuulevat huutamattakin, eikö vain?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=122&conference=550&posting=22000000003195116
www.realisointiespanja.com