Kaksi mummoa ja yksi pappa yllättää maailman mukavimman lapsenlapsen mopoautolla.
Mopoauto rippilahjaksi
kevät 2011
54464
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Hemmotelkaa vain lapsenlapsenne pilalle. Elämä kyllä opettaa myöhemmin, että missä mennään.
jos tulee lisää lapsenlapsia niin jokaiselle täytyy ostaa mopoauto.
pitäsi olla kaikille, - meilläkin pian seitsemän mopoauton "pyytäjää" :/, toivottavasti se ensimmäinen on vahvaa tekoa :)
lapsenlapsi sai mopon "rippilahjaksi" jo 13 vuotiaana, - lapsen kummitäti täti lupasi kustantaa mopokortin..
Tyttö ajelee mopolla pitkin peltoja :)
eivät ole vielä rippikouluikäisiä, mutta veikkaan, että mopoauto tulee jo ennen sitä liikennöintiin omilla tiluksilla. Minä vein synttärilahjaksi äänilevyn, joka näyttää vielä kolmen kuukauden jälkeen pyörivän alkuperäispakkauksessa muun tavarapaljouden keskellä. Muut lahjat olivat mieluisampia: trampoliini, vaellusteltta, akkukäyttöinen traktori.
sellainen lasten pihamaa vaelluksille, vai ihan oikea?
Nykyajan lapsilla on niin kauhean paljon tavaroita, ettei tolkkuakaan, ihan vuoria..
pojat toista maata ?
http://www.pohjalainen.fi/Article.jsp?article=517941&Title=Mopopoika pakeni poliisia Vaasassa
"Mopoilija vaaransi ajollaan muiden tiellä liikkuvien jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden turvallisuuden."
Tällaista meillä on arkipäivää ?
oliko "oikea" vaellusteltta, mutta sellainen kaksiosainen "kupla" se oli, liekö enää kuntoinenkaan...
saa ajaa yleisellä tiellä yhtään, vain työntää pellonreunaan, - ehdoton kielto ja tyttö tottelee, ja jos ei mopo laitetaan lukkojen taa..
Niinhän sitä aina sanotaan, ja kun jotain tapahtuu niin mopot ei ole viritetty ?. Siis kun ne on jopa kevyt moottoripyörän tehoisia, ja näiden isät jopa ylpeilevät siitä kun ovat sen lystin maksaneet ?
Pahimpana pidän kuitenkin sitä että kun näitä "tappo_mopoja" ja moottoripyöriä on kevyenliikenteenväylillä. Ei se olisi niin paha jalankulkijoille ja polkupyöräiliöille kun kieltäisivät kokoajon niillä. Ja kunnon valvontaa/sakot saisi olla ajosta noilla kevyenliikenteenväylillä.
Kolme kertaa on jo ollut läheltä piti tilanne itselläni kun markettiin oon mennyt polkupyörällä, ja matka ei ole kun reilu 300 metriä. Siinä on tuollainen jalankulkijoille ja polkupyöräiliöille tarkoitettu noin 50 metrin pätkä kevyenliikenteenväylää (tosi vaarallinen koska se on niin kapea verrattuna siihen "yleiseen tiehen" jossa on myös jatke tuolle jalankulku/pyörätielle). Mutta mopot ja moottoripyörät ajelee siitä kun näemmä tämä nyky nuoriso ei jaksa edes ajaa sitä "yleistä tietä" muutama sata metriä joka on heille tehty siihen tarkoitukseen.
Tästä asiasta meillä oli jopa kokous viime helmikuussa viimeksi, ja näin paljon näiden mopoilijoiden vanhemmat ja poliisi ovat jälkikasvua valvonut.
Niin täällä ei sitten ole eroa onko kyse tytöistä tai pojista tuossa ajelussa. Paljon on myös kolareita sattunut täällä, mutta suurin osa onneksi auto on ollut vastapuoli noille mopoilijoille. Ja mopot on ajaneet autoa päin, Luulis nyt et tuollainen voipi ottaa jopa kipiää. Eli mopoilijat ovat tulleet hurjalla nopeudella tuosta kapeasta jalankulku/pyörätieltä risteykseen jossa autot liikkuvat.
Holtitonta sanon minä, tämä on sitä vapaata kasvatusta ja sen tulos !
Tuosta rippilahjasta sanon että, ei olisi tullut ensimmäisenä kyllä itselleni edes mieleen ja toivonkin et ikärajaksi tulisi HETI 16 vuotta ja samanlainen ajokortti mopoautoihin kun muualla EU:ssa on. Siinähän jopa vanhemmat vastaa nuortenajelusta. Muutenkin siihen ajeluun pitäisi saada kovempi linja nuorille, kun eivät sitä halua opetella kunnolla !
mistä minulle saarnaat, juurihan kerroin ettei tyär pääse yleisille teille ajelemaan..
P.s. rattijuoppoja ukonrähjiä riittää liikenteessä ihan nuoria syyllistämättä, ehkä ne holtittomuuden juuret löytyykin sieltä..
Enhän minä saarnaa kun en edes kirkkoon tai johonkin lahkoon kuulu. :)
Totesin vaan että kotoa se oppi tulee myös liikenteeseen. Tuossa rattijuoppojen suhteen tekisin myös kovemmat lait jos valtaa olisi siihen.
Minusta nuorille pitäisi saada suljettuja ratoja kaupunkien läheisyyteen missä saisivat "esittää /näyttää" omia ajotaitoja. Eikä liikenteen seassa kuten nyt on tyyli !
Radion uutisissa tuli uutinen missä kertoivat kuinka suomalaiset ajavat paljon ylinopeutta. Viime viikolla kiinni jäi noin 10 000 autoilijaa, ja poliisi oli kehottanut näitä kuljettajia katsomaan itseään peilistä missä on syy, kun jotkut oli ihmetelleet sakkoja ja kortinlähtöä. ;)
ILMIÖITÄ: Liian paljon sakotettavia - ratsia piti keskeyttää
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/08/liian_paljon_sakotettavia_-_ratsia_piti_keskeyttaa_1935272.html
Minua tämä ylinopeus todella ärsyttää, koska nuo nuoret mopoilijat ja moottoripyöräilijät on valinnut ok-alueet läpiajoon, jossa on 40km/h , ja tästä minun mökin ohi he ajavat jopa yli 100km/h. Valvonta on nollatasoa vielä toistaiseksi. Kai pitää ensin tulla ruumiita et joku todella puuttuu tähän asiaan oikeasti.
Olen itsekin ajanut aikoinaan lujaa, mutta vain suljetuilla radoilla. Siellä voi sen tehdä jopa valvonnan alaisena, Silti sielläkin on omat säännöt ja määräykset.
Kukaan vaan ei vaadi nopeusrajoitusten määrääjiltä minkäänlaista ammattitaitoa. Pelkkä luonnevika, oikeanvärinen jäsenkirja ja muutenkin "hyvä veli" riittää. Tästä kärsimme kaikki me. Ja tässä maassa kuulemma on vallassa demokratia! Miten tämä eroaa diktatuurimaista kuten esimerkiksi Pohjois-Korea?
Pohjois-Koreasta en oikeastaan tiedä mitään. Mutta uskon että siellä ei olisi tällaista järjetöntä kaahaamista kuten meillä on, johon jopa vanhemmat syyllistyvät sponsoroimalla laittomiin ajopeleihin.
"Kukaan vaan ei vaadi nopeusrajoitusten määrääjiltä minkäänlaista ammattitaitoa. "
Kokemus ja kolari tiheys on hyvä mittari missä rajoituksia pitää alentaa, ei se sen vaikeampaa ole.
Täälläkin koko kaupunki-alueella oli aiemmin 60km/h joka laskettiin 40km/h, kai sinusta nopeusrajoituksen lasku tapahtui vaan "oikeanvärinen jäsenkirja ja muutenkin "hyvä veli" sopimusten takia ?
Minusta tuossa nopeusrajoituksen alentamisessa pyrittiin saamaan turvallisempi kaupunki kaikille ulkona liikkuville.
"Ja tässä maassa kuulemma on vallassa demokratia! "
Niin kuulemma myös Ruotsissakin olisi jonkinlainen demokratia ?
Mutta kyllä siellä on vielä tiukemmat ja alhaisemmat nopeusrajoitukset kun Suomessa. Voin kertoa kokemuksesta. Tosin kyllä sielläkin on paljon sakotettavia sokeita liikenteessä.
alueella, jossa 60 km/h muuttuu ensin 40 ja kohta 30 km/h nopeudeksi, eikä tämä alinkaan sallittu nopeus tunnu koskaan mielivaltaiselta kiusanteolta, vaan todella perustellulta. Alueella on ala-asteita ja muita kouluja, päiväkoteja, urheilukenttiä, pihaliittymiä, liikennettä Turku-Helsinki moottoritielle ja läheiseen kauppakeskukseen, uimahalliin jne. ja paljon lapsia.
Lapset liikenteessä ovat aina arvaamattomia, mopoikäisetkin. Näillä minun vakireiteilläni on mm. risteys, jossa palaa vihreä valo samaan aikaan sekä suoraan ajaville, että vasemmalle kääntyville. Ei ollut ensimmäinen kerta toissapäivänä, kun vastakkaisesta suunnasta tulevat, vasemmalle kääntyvät mopoilla liikkuvat lapset (3 tällä kertaa) ajoivat suoraan eteeni. Onneksi tapanani ei ole lähteä valoista kuin hauki kaislikosta. Tällä kertaa olin lisäksi unohtanut kolmosen päälle, joten lähtöni vähän takkuili senkin takia (ja EHKÄ sen takia lapset lähtivät, eivätkä odottaneet vuoroaan). Jos olisimme tulleet valoihin vihreillä ja minulla olisi vielä ollut ylinopeutta, niin aika vaarallinen tilanne olisi ollut.
Ostakaa nyt edes siiä rahalla kunnon kello tai jotain. Mopoauto maksaa yli kymppitonnin. Sillä saa muuten perkeleen hyvän ja vähän käytetyn henkiklöauton. Kymppitonnilla saa Rolexin. Kumpihan lie käytössä kolmen vuoden kuluttua? Tarpeettomaksi jäänyt ja arvonsa menettänyt mopo, vaiko arvokello.
Ääliömäisin ajatus, mitä olen kuullut. Miksettte osta sille vaikkapa kymppitonnilla uusimpia kännyköitä ja taulutelevisioita, niissä käyttöikä voi olla samaa luokkaa, ja arvo pudota vieläkin nopeammin.
Hitto, varmaan kiva kuuskymppisenä käydä kaatopaikalla muistelemassa rippilahjaansa.
kymppitonnin kello, et voi olla tosissasi.
Ostakaa nyt vaikka osakkeita jos kerran sijoitusmielellä ollaan liikkeellä?
varojensa mukaan. Jos itse olet melko varakas, niin olisiko mielestäsi sopivaa sinun antaa arvoltaan mitätön lahja, vaikka lahjan arvo ei se pääasia olekaan?
Itse olen aina ostanut rippilahjaksi jotain pysyvämpää. Oliko toissa- tai edellisenä kesänä, kun huvipuistossa tuli isä lastensa kanssa tervehtimään. Hän tunsi minut, mutta minä en heti häntä.
Hän oli naapuritalossa aikoinaan asunut poika, jolle olimme antaneet rippilahjaksi sellaisen poikien himoitsemaa merkkiä olevan monitoimityökalun kaiverruksella. Tuntuipa mukavalta ja melkein liikuttavalta kun hänellä oli se mukanaan, yli 20 vuoden jälkeen!
Tytöille olen ostanut aina korun, joillekin se on ollut heidän ensimmäinen kultakorunsa.
En tiedä, tuleeko minulle enää rippilahjan ostoa eteen, mutta jos tulee, niin samoilla linjoilla aion olla jatkossakin. Rippijuhliinhan kutsutaan (ellei ole muuttunut) ihmisiä, jotka ovat rippilapselle tavalla tai toiselle läheisiä ja olleet mukana lapsen elämässä, onhan se mukavaa jos muistavat vielä juhlien jälkeenkin.
Ostakaa te vain lapsenlapselle mopoauto, se tulee olemaan hänelle itselleen se paras rippilahja. Nuoren pitää päästä liikkumaan toisten kanssa, ja lahjasta pitää olla iloa hänelle heti eikä kuusikymppisenä... Kyllä sitä lapsenlapsia saa hemmotella, eivät he siitä pilalle mene...
Me annamme pienen summan rahana lahjaksi lapsenlapsille, heitä kun on toistakymmentä kaikkiaan. Heistä yksi sai tänä kesänä rippilahjaksi vanhemmiltaan ja toisilta isovanhemmiltaan skootterin joka on ollut kovassa käytössä kun tyttö täytti viisitoista.
Vaikuttais varakkaalta.
Niin sitä pitää. Eikös se ikäraja ole nousemassa?
Minäpä opetin rippilapsen aikanaan tekemään ruokaa, ja leipomaan.
takaosaan saa treenikassit ja kaverin voi ottaa kyytiin,eikä vanhempien tarvitse aina olla kuskaamassa.
on todettu aika vaaralliseksi nuorten kulkuneuvoksi, toivottavasti kaikki menee hyvin..ja etenkin autoilijat huomioivat mopoauton tasavertaiseksi tienkäyttäjäksi.
aikaa minäkin tahdon antaa, puolisoni tahtoo siirtää tekemisen perinnettä, mutta nuo valmiit, kalliit ja näyttävät vempaimet tuntuvat kiehtovan enemmän.
:) meijjän tämä 13 vuotias leipoo jo vaikka mitä, sämpylöitä tekee ihan oma-aloitteisesti ja omin päin, sekä kokeilee erilaisia marjapiiras ohjeita..hän tormakka tyttö, - kun haluaa :)
nuoren liikennekäyttäytyminen. Paljon vartijaksi 15-vuotias mopoautonsa kanssa joutuu. Ainakin poikien näyttää olevan vaikea pidättäytyä revittelemästä ajopelillään ja onko se muun liikenteen havainnointi nyt vielä hanskassa ?
Oma lukunsa on sitten tietenkin se, että näillä menopeleillä tuetaan tätä kilpailevaa, hektistä ja mukavuutta ykkösarvona pitävää kulttuuria ja sitä elämänmuotoa, joka ei piittaa luonnonarvoista.
Minulla kävi "tuuri", nuori itse halusi opetella. Usein luonani olleessaan, laitoin aineet pöydälle ja neuvoin sitten. Oppi jo varhain tekemään lihamakaronilaatikon, makkara (nakki) keiton, muusia, jauhelihakastikkeen jne. Kiireiset vanhemmat, ostivat kai usein valmisruokaa, tai pizza, hampurilaispaikat arkena korvasivat aterian. Viikonloppuisin kyllä tekivät, mutta se oli usein sitten sitä fiinimpää.
Opeteltiin sitten niitä tavallisia ruokia, myös leikkeitä ja syksyn juureksista, kasviksista, ihan ruokaa laitettiin.
Ei tullut kokkia pojasta, mutta tekee vieläkin itselleen ruuan usein kuulema.
Leipoo parempia sämpylöitä kuin minä, olen huomannut. (enkä minäkään huonoja tee ;)
Voi kun kiva. Saa mielestäni "kehua", sekä mummia että oppilasta. Jostainhan on oppinsa saanut, ja mummoillahan on aikaa antaa opetella. Kyllä meilläkin muutama kastike taisi päätyä roskiin ensin, ennenkuin täysi onnistumisen riemu tuli. (onneksi vehnäjauhot halvimmasta päästä)
saa nyt kunniaa itelleni, kyllä tyär on ihan ite halunnut oppia, ja vanhempansa ovat opettaneet.
Nyt kun vanhemmat on eronneet tekee tyttö ainakin iskän luona mielellään kaikenlaisia keittiöhommiakin, tämä heppa- ja mopotyttö :)
Fiksut vanhemmat, tytöllä, antoivat opetella, kun halua oli jo pienenä.
Aika harvoin olen kuullut heppatytön myös mopotyttö olevan, mutta poikkeus vahvistaa,,,
Monilahjakas tyttö, mihinkä ennättääkään? Ollaan iloisia mukavista nuoristamme.
Öitä, silmät lurpsivat, unten maille nyt.
Ajoihan viime viikolla alaikäinen tyttö normimopolla kavereiden kanssa. Kaikki olivat kännissä ja kyytiin mahtui peräti kolme kaveria. Kyllä tuollaiseen mopoautoon mahtuu ainakin kymmenen!
havainnut meidänkin tutuista eroperheistä: lapset/nuoret ottavat enemmän vastuuta. Maalla asuvat sukulaistytön lapset ovat olleet 12-vuotiaasta jonkinlaisessa tienestissä, kaverin kotitilalla auttamassa ja saaneet siitä jonkinlaista taskurahaa, hoitaneet lapsia jne. Sukulaispoika kävi lukiota käydessään siivoamassa ja tienasi itselleen autokoulurahat jne Samoin tytärpuoleni auttoivat jo toisella kymmenellä isovanhempien yrityksessä.
kivalt kuulostaa,ku joku kehuu nykynuoria.Fiksu tyttö.
Meil kans 13v pojanpoika,mut ei edes toivo mopoo,mopoautost puhumattakaa.
Tykkää kans leipoo,paistaa lettuja etc.
Hän soittaa kitaraa on sellane " erilaine nuori ".Taiteelline,hyvä poika,lukee paljon ja
pyöräilee...sanonu kivast :" Fillarin vauhti riittää !"
Saas nähdä,ku aika kuluu,mieli voi muuttua.
Hieno,mieluine mut huiku kallis rippilahja se mopoauto !
Meijän porukat ostaa vissiin uuden kitaran ( näil näkymil )
ensimmäinen ripille pian pääsevä, täyttää pian 14 vuotta, haluaakuulemma järjestelmä kameran, tykkää kuvata luontoa ja kaikkea..ehkä ostamme kimpassa sellaisen kunhan sen aika on.
Hällä kun on jo se mopokin, mopoautoa emme edes harkitsisikaan, nimittäin jos ylimääräistä rahaa olisikin.
Heppaharrastus on hieman jäämässä sen mopoilun varjoon, - aloitti ratsastuksen jo viisi vuotiaana, oli niin iso kokoinen tyttö että antoivat jo ratsastaa, - kerron vaan kun tuolla joku kehui että muka monilahjakas olisi..eikä se nyt mitään lahjakkuutta olisikaan, kai se on enempi sellaista mielenkiintoa tiettyihin asioihin, - voi kai sitä olla useampaankiin asiaan kerrallaan..
P.s. hieno poika teillä, ihanaa kun kaikki ei mene valtavirran mukana..:)
Mopoauto tuo "taivaan lahja" tai itsestään pelsebuulilta lähtenyt kiusa maamme ihmisille. Kunkin näkökanta riippuu siitä, lähes poikkeuksetta, asuuko kaupungissa tai oikeasti maaseudulla.
Kaupunkialueilla niistä on muodostunut kiusallisia ,liikennettä vaarantavia häiriköitä. kieltämättä niistä on muodostunut TURVATTOMIA nuorison viihdyttäjiä. Nuorison tyyli on ollut ja tulee olemaan hektistä hengailua kaverien kanssa. Mennään porukalla, lujaa ajaen. Nuori kun ei ymmärrä vielä, vähäisellä elämän kokemuksellaan että se törmäys johonkin voi olla TODELLAKIN viimeinen ja voi sattua MINULLEKIN. Joukossa, valitettavasti, tyhmyys useinkin tiivistyy.
Toisaaltaan, Mopoauto on maasedun nuorelle useinkin ainoa liikenneväline, joka mahdollistaa Hänelle koulun käynnin jatkamisen yläasteella tai ammattikoulussa.
Sinne koulun alaasteelle kun vietiin taksilla, tai se sijaitsi kodin lähiställä. Se Yläasteen oppilaitos kun saattaakin sijaita kymmenien kilometrien päässä. Kuntien järjestämä julkinen liikenne , jos sitä yleensäkään on järjestetty, saatta lohkaista nuoren aamusta ja illasta jopa 2 tuntia. Lukiolaisen koulupäivä on muutoinkin pitkä.
Myöskään nuoren harrastuksiin ei kulje julkista liikennettä. Vanhemmilla ei ole mahdollisuutta olla koko ajan kuljettamassa nuorta peleihin, musiikkitunneille, voimisteluun, kuoroon yms. Nykynuori haluaa osallistua itsenäisesti, sekä tasa-arvoisesti, kaupunkinuoriin verrattuna. Tällaisessa paikassa mopoauto puoltaa paikkaansa.
Mielestäni nuorille voisi antaa tällaisissa tapauksissa, vain koulumatkoja varten luvan ajaa autoa.
Tase-Pappa: tarve ja huvitus ovat eri asioita, mutta kun nykyään KAIKKI turhakkeet pystytään mainosmiesten voimin perustelemaan välttämättömiksi ja kuten tuolla edellä kirjoitettiin: kun yksi saa toistenkin pitää saada. Eihän MINUN lapsenlapseni nyt saa jäädä kisassa viimeiseksi. Kaikki hänelle heti.
En varmasti ostaisi niin vaarallista vehjettä rippilapselle ja sitäpaitsi, ei minun eläkkeestäni irtoaisi noin kallista lahjaa. Tuo mopon ostaminen on ihan vanhempien vastuulla, samoin lapsen taito oppia selviytymään liikenteessä. - Ostan vain perinteisempiä ja kukkarolleni sopivan rippi- tai muun lahjan juhlan viettäjälle.
Takerruin tuohon "Myöskään nuoren harrastuksiin ei kulje julkista liikennettä."
Jos tilanne on tämä, niin nuorella on aivan väärät harrastukset. Pitää harrastaa sitä, mikä on mahdollista. Niin minun piti nuorena ja niin minun pitää vielä nytkin. Ja monen muun.
Aina voi valittaa, että kyllähän minä harrastaisin esaimerkiksi vaikkapa vuorikiipeilyä, mutta kun ei ole vuorta - hommatkaa minulle se vuori!
täällä tuntuu olevan. Itse paljon autoilevana näen kaikenlaista. Tuo mopoauto on tosi hutera ajoneuvo. Sillä liikenteessä liikkuvalla pitäisi olla samat tiedot kuin ajokortin vaativilla ajoneuvoilla liikkuvilla. Peruskoulussa pitäisi olla liikenneopetusta ekaluokasta lähtien. Kyllä kevyemmällä ajoneuvolla ajava on aina heikoilla, jos kolaroidaan. Onneksi omat lapseni eivät kinunneet mopoa, se ei kuulunut sen seudun nuorisokulttuuriin. Polkupyörällä kulkivat lyhyemmät matkat ja harrastuksiin veimme autolla, koska matkaa oli 10 km. On kannattanut panostaa lasten harrastuksiin, sen voin näin jälkikäteen todeta. Rippilahjaksi voi antaa vaikka antajan kanssa tehtävän matkan, yksi tapa antaa arvokkainta mitä on eli aikaansa.
Musiikkiopistoon on esimerkiksi 21km matka. 1 tunti soittoa ja kotiin. Ajattele mikä aika kuluisi vanhemmilta,
3krt viikossa.
linja-autolla pääsee opistolle,mutta paluukyytiä ei ole.
citroen. Tuosta pitäisi lähteä, mutta sanopas se vanhemmille ja isovanhemmille. "Harrastus" on yhtä pyhä sana kuin "minä", "minun" - ei kenenkään "oikeuksiin" ja "vapauteen" tule kajota...
Suomi on pitkä maa, harvaanasuttu. Jos linjuri menee pari kertaa päivässä jostain kilometrin päästä ja lähimpään kirkonkylään muutama kymmenen kilometriä, siinä menee jokunen tovi polkupyörällä tai kävellen kirjastoreissulla. Jos siis sellainen sattuu enää olemaan olemassa.
Tässä just se paikallinen ero. Kaupungeissa naristaan jostain salipändivuorojen puutteista, jossain ei ole edes urheilusaliakaan, kun koulukin on jo purettu saleineen. Ja jostain syystä, harrasteiksi usein laketaan nimenomaan erilaiset urheilulajit. Miten muuten käyt katsomassa oopperaa, jos asut ivalossa. No hankalasti.
Mutta mopoauto on ihan turha keksintö. Sellaisen hinnalla saa toistakymmentä kiinalaiskootteria. Ja kun se mopoikä kestää vain muutaman vuoden. Aika huvittavaa, varmaan saa hyvin välirahaa autokaupasta moposta :DD
Täytyy tosin muistaa, aloitushan oli provo.
sinäpä pääset vuoren juurelle halutessasi.
Eikä se nyt ihan noin mene, että pitää harrastaa sitä, mikä on mahdollista. Millä saat lapsen innostumaan harrastuksesta, jossa ei ole kavereita, joka ei kiinnosta tai johon hänellä ei ole edellytyksiä? Harvalla maaseudun lapsella lienee minkäänlaista harrastusmahdollisuutta edes kohtuullisen ja riittävän turvallisen pyörämatkan päässä. Ei ole aina kaupungissakaan.
Muuten, jos sinua oikein rupeaa kiipeilyttämään, niin täällä Espoossa on ainakin yksi hyvä kallioseinä. Olen usein Solvallaan - tai Nuuksioon yleensä - ajaessani nähnyt siinä harrastajia kiipeilemässä, se on ihan tien vieressä.
SITROEN Mielestäni näet kovin yksioikoisesti asian. Maaseudulla on paljon paikkoja joissa ei ole nuorille ihmisille mitään tarjottavaa. Maaseudun autioitumisen myötä näitä paikkoja tulee koko ajan lisää. Nykyajan nuorille ei riitä enää kotona pitsin nypläys, sukan kutominen, marjojen ja sienien säilöntä tai Raamatun lukeminen. Ei edes se ryytimaan perkaus lisää nuorten yhteiskunnallisia valmiuksia. pelkästään netissä roikkujallekin on oma, halveksittava nimitys.
Nuoren ihmisen elämään kuuluu Partiotoiminta, Järjestötoiminta, Urheiluharrastukset, Kirkon toiminta, Itsenäinen opiskelu, Musiikkiharrastus ja monen monta muuta puuhaa. Jos näihin mukaan pääsemiseksi pitää kulkea 20-30 kilometriä, niin menemättä jää, jos vanhemmilla ei ole mahdollisuutta viedä nuorta niihin.
Näiden asioden harrastaminen ja taitaminen kuuluu jo nuoren, aikuisuuden kynnyksellä olevan ihmisen yleis-sivistykseen. Jos ei niistä jotakin taida, niin kummasti vinoon porukoissa nuorta katsotaan.
Sosiaalisen kanssakäymisen taitaminen on panostusta tulevaa elämää varten. Siellä ne suhteet luodaan, joilla työpaikat saadaan. Jos Mopoauto antaa mahdollisuuden, säästä riippumatta, nuoren kulkea kouluun tai harrastuksiinsa, niin miksipä ei. Silloin ei moinen menopeli ole mikään turhake.
Kaupunkimaisissa oloissa siitä on, valitettavasti, muodostunut nuorten keljumainen ja vaarallinen lelu.
Se että sellaisen ajo-oikeus on liian heppoisesti saatavissa, ei asiaa muuta. Joka moisen vehkeen todella tarvitsee, on valmis kyllä satsaamaan ajokoulutukseen paljonkin. Lain laatijoista se on kiinni. Kyllä myyntitykit myy, jos kauppa käy, seurauksista piittaamatta.
Ei muuten ollut maaseudulla nuorille mitään mainitsemistasi harrastusmahdollisuuksista 50 v sitten. Koulun jälkeen riitti harrastusta kotitöistä sen minkä riitti. Ja jotain muuta touhua, mihin ei tarvinnut kulkea ja vaikka olisi päässytkin kulkemaan, niin ei sitä "harrastusta" olisi ollut kauempanakaan. Se on vaan nykyään hienoa vanhempien leuhkia sillä, miten hienoja harrastuksia penskoilla on ja miten kalliiksi se tulee. Penskojen mieltä harvemmin kysellään...
Maaseudun autioittamista harrastin minäkin. Kotimökillä oli viitisen hehtaaria viljeltyä, joten pakko oli mennä kaupunkiin leivän hankintaan. Ensin kouluun muutamaksi vuodeksi ja sitten töihin ja taas kouluun ja töihin. Koulussa aika meni läksyjen ja muitten kotitehtävien parissa, ei jäänyt aikaa harrastuksiin. Vaan oppihan asiat ja hyvin oppikin vaikka itse sen kehunkin!
Töissä kun itsesi uuvuksiin pakersit, niin aika vähän jaksoit mitään harrastaa. Leipä ja lämmin oli elämisen ehto. Harrastukset piti valita mahdollisuuksien mukaan, ei ollut kukaan lahjoittelemassa mitään, että pääsisi kauas hienoihin harrastuksiin jos olisi aikaa, voimia ja kiinnostusta jäänytkin.
Eikä silloin kukaan ketään vinoon katsonut kun ei ollut "hienoja" harrastuksia. Enkä usko että nytkään katsotaan.
Suhteilla ei ainakaan minun ole tarvinnut työpaikkaa etsiä, itse etsimällä olen ne aina saanut paitsi ensimmäisen työpaikan hommasi ammattikoulu kaikille oppilaille.
Rippilahjaksi muuten sain polkupyörän, vaikka ei sitä minkään lahjan nimellä kutsuttu. Satuin vain saamaan sen samoihin aikoihin kuin ripille pääsin. Missä lienee sekin nyt?
Nyt on aikaa ja mahdollista harrastaa melkein kaikkea mitä mieli tekee. Vaan kun ei tee mieli mitään "hienoa" eikä se hävetä yhtään!
päälläkö se sitikka taas? :)
P.s. ennenvanhaa ja ennenvanhaan, nyt ei olla ennenvanhaan, nyt olla nyt 2010, unoha jo ennenvanhat kun puhutaan nykynuorista :)
lapsilleen ja lapsenlapsilleen soisi jotain sellaista, mistä itse on jäänyt paitsi. Oma äitini olisi halunnut oppikouluun, ei päässyt, mutta järjesti niin, että minä pääsin. Olisin halunnut oppia soittamaan pianoa, mutta mitään mahdollisuuksia ei ollut. Lapseni pääsi musiikkiopistoon ja eteni siellä niin pitkälle, kun voi. Nyt soittelee omaksi ja muiden iloksi. Muutkin harrastukset valitsivat itse ja kuljetimme tasapuolisesti. Mitähän lapsenlapset, jos niitä joskus on?
Nuorille on tärkeitä asioita harrastumiset ja tapaamiset toisten nuorten kanssa. Ja todellakin, se lähikoulukin on lopettanut, missä ennen saattoi harrastaa liikuntaa, musiikkia tai kädentaitoja vapaa-aikoina. - Ymmärrän kyllä, että mopot , mopoautot ja scootterit ovat ehdottomia kulkuvälineitä nuorisolle taajamissa ja maaseudulla polkupyörän lisäksi. Pitäa vaan se liikennekulttuuri opettaa nuorisolle jo ajoissa koulussa - samoin autokouluopetusta koululaisille.
Muuten Minun lapseni aikanaan n. 20-25 v sitten harrastivat paljon erilaisia urheilulajeja, joissa kentät ja hallit olivat milloin missäkin. Silloin ainakin pelasi hyvin 'KIMPPAKYYTI' - eli seuroissa oli joitakin lasten vanhempia, jotka vapaaehtoisesti keräsivät auton täyteen samalta suunnalta tulevat harrastajat. Seura kuitenkin tilasi bussin, jos kilpailut tai leiri oli aivan eri puolella Suomea. Hyvin toimi noinkin ja opimme tuntemaan monia mukavia vanhempia innokkaine harrastajineen.
Meillä on vieläkin joitakin hyviä ystäviä sekä aikuista lapsista jälkikasvuineen ja heidän
ikääntyvistä vanhemmistaan kuten mekin olemme.
Itse ostin vanhemmalle tytölle pianon ja maksoin sitä 120mk/kk monen monta vuotta.
Hyöty: Opettajan työssä ihan välttämäton taito.
ja kenttien etsiskely ympäri maata ovat tuttuja. Melko usein nuorilla vanhemmilla ei ollut aikaa, itse lähes viisikymppisenä olin usein valmis, koska pidin lasten harrastuksia tärkeämpänä kuin esim. TV:n töllöttämistä.
Herranjestas vuonna papu ollutkaa mopoautoi.
Meijän tyttö oli " arka " ,ikinä toivonu/tahtonu mopoo....hevosen kyllä.
Meit nauratti,kun neiti ilmotti,ku joku kyseli tyyliin " Jokos sul on mopo ?"
"Ei,emmä haluu,en uskalla ajaa...." Silti ratsasti joka päivä :)
Autol tykkää ajella a aokortin hommas heti 18v.
luonteiltaa, ja kai se geeneissäkin, mie halusin ajaa mopolla heti kun semmoisen oisin saanu, mutta en tiedä..isoa hevosta kyllä arastelen, miulla on niistä hyvin vähän kokemusta.
Kerran aikuisena, jo akkaimmeisenä, ratsastin yhellä tutun mökiltä talon piha portille, - mutta sitten en löytänyt siitä pakkia..:)) pakko oli kävellä takaisin..semmoinen vanaha työhevonen, arveli miehän en siuta kulettele; ihan ilman satulaa mie sillä ratsastin pitelin vain harjasta kiinni :))
Se miten Sinä ja Minä, sekä samalla tavoin koko sukupolvemme, olemme joutuneet pakertamaan leipämme eteen useimmiten PAKON SANELEMANA, sillä saralla mihin syntyperämme, kotiolomme,varallisuutemme, vanhempiemme koulutustaso ja kohtalomme meidät lokeroi. JUMALAN KIITOS, nykyihmisen ei tarvitse kokea välttämättä samaa. Onnekseen heillä on valinnan varaa ja tietoa ja taitoa sekä mahdollisuus valita. Älkäämme olko siitä katkeria heille. En jaksa uskoa että sitroenkaan haluaisi takaisin näitä aikoja. Tällaisten pakko-orjuutta muistuttavien elinolojen aika pitäisi, ainakin teoriassa, olla maastamme ohi. Juuri sen takia olemme ikämme raataneet että lapsemme ja heidän mukulansa elämäntie olisi yhtä kiveä sileämpi kuin mitä meidän sukupolvellamme oli. Olkaamme siis ylpeitä että mummot ja vaarit pystyvät hankkimaan nuorille jotakin hyvää. Itse olin onnellinen kun sain rippipuvuksi Juutalaisten "narikasta" käytetyn tumman sinisen koko puvun. Kolmen maksun kaupalla tietysti. Vähän sitä äiti korjaili ja hyvä tuli. En - jumaliste - toivo kenellekään nykyihmiselle samansorttista elämän alkua.