Joskus kun vihdoin saa nukkua ruhtinaalliset kuuden-seitsemän tunnin yöunet yhdellä heräämisellä, on käynyt mielessä, että miten siinä nyt näin kävi!?
Väsyttää, taloushuoliakin löytyy, liian pieni omakotitalo, itse ei vielä voi töihinkään mennä, mies yksin elättää perheemme... ja lapset riitelevät.
Itse olen 33-vuotias, mieheni on 34v. Olemme olleet naimisissa 11 vuotta. Meillä on nyt (ja enempää ei tule!) kuusi lasta.
Vanhin on 12-vuotias.
Eli havainnollistaakseni
poika 12v.
tyttö 9v.
tyttö 7v.
poika 5v.
poika 2,5v.
tyttö 5kk.
Esikoisen kanssa on ollut terveysongelmia pienestä saakka: keliakia, astma ja hankala allergia. 7-vuotiaalla tytöllä on kuulon kanssa ollut ongelmia ja puheterapiaa ja kuntoutusta kuuluu meidän arkeen.
Kaiken lisäksi lapset riitelevät jatkuvasti.
Ei auta enää isän uhkailut, järkevä juttelu ja asioista puhuminen hylättiin heti: ei hyötyä.
Tiedän, että ahtaasti asuminen tuottaa ongelmia, koliikkivauva ei ainakaan niitä helpota.
Meillä on kolme makuuhuonetta(me ja vauva yhdessä, 5v.ja 2,5v. samassa,12, 9 ja 7-vuotiaat samassa.
Meinaa tässä hermo mennä.
Kellään vinkkejä tilanteen rauhoittamiseksi? Esikoinen alkaa tulla murrosikään ja 9-vuotiaskaan enää se rauhallinen pikkutyttö ole!
Väsyttää, taloushuoliakin löytyy, liian pieni omakotitalo, itse ei vielä voi töihinkään mennä, mies yksin elättää perheemme... ja lapset riitelevät.
Itse olen 33-vuotias, mieheni on 34v. Olemme olleet naimisissa 11 vuotta. Meillä on nyt (ja enempää ei tule!) kuusi lasta.
Vanhin on 12-vuotias.
Eli havainnollistaakseni
poika 12v.
tyttö 9v.
tyttö 7v.
poika 5v.
poika 2,5v.
tyttö 5kk.
Esikoisen kanssa on ollut terveysongelmia pienestä saakka: keliakia, astma ja hankala allergia. 7-vuotiaalla tytöllä on kuulon kanssa ollut ongelmia ja puheterapiaa ja kuntoutusta kuuluu meidän arkeen.
Kaiken lisäksi lapset riitelevät jatkuvasti.
Ei auta enää isän uhkailut, järkevä juttelu ja asioista puhuminen hylättiin heti: ei hyötyä.
Tiedän, että ahtaasti asuminen tuottaa ongelmia, koliikkivauva ei ainakaan niitä helpota.
Meillä on kolme makuuhuonetta(me ja vauva yhdessä, 5v.ja 2,5v. samassa,12, 9 ja 7-vuotiaat samassa.
Meinaa tässä hermo mennä.
Kellään vinkkejä tilanteen rauhoittamiseksi? Esikoinen alkaa tulla murrosikään ja 9-vuotiaskaan enää se rauhallinen pikkutyttö ole!
Vastaukset 4
Vanhimmat
tuntuu:)Meillä vaan lapset jo isompia(nuorin 8-vuotias), mutta kyllä täällä menoa ja meininkiä vieläkin löytyy sekä riitaa riidan perään.Meillä myös on pienehkö asunto(4h keittiö)tosin asunnon koko on ollut muille ihmisille suurempi ongelma, kuin meille itsellemme.Itse olin 15-vuotta lasten kanssa kotona ja mies elätti yksin perhettä, joten tiukkaa oli meilläkin, kun yhdestä palkasta maksettiin asuntolainat,ruuat jne.Sairaudet astma,allergiat,dysfasia...on myöskin tuttu juttu.Ymmärrän väsymisesi(unenpuute,lapsien jatkuva riitely,rahahuolet...)koska olen sen itsekin kokenut.Tilanteen rauhoittamiseksi en oikein muuta vinkkiä keksi kuin AIKA!!Tiedän, että ajattelet "tosi paljon helpottaa",mutta ainakin meillä se meni niin.Näin jälkikäteen olemme katselleet videoita ajasta, kun kaikki olivat pieniä ja ihmetelleet miten sitä jatkuvaa hulabaloota jaksoi:)Monta kertaa myös oma äitini ihmetteli miten jaksoin pyörittää sitä "hullunmyllyä" päivästä toiseen? Ehkäpä siksi,että isoperhe oli meidän oma valintamme ja vaikka vaikeaa joskus olikin, niin koskaan ei ole kaduttanut.Hei kyllä se aurinko paistaa vielä risukasaankin!Aurinkoista kevään jatkoa ja voimia sulle:))
Meillä ei lapsia ole kuin 4, eli 10, 8 ja 5 vuotiaat sekä 5 kk. Mun puolestaan tekisi mieli vielä yhtä... Aika hulabaloota on kyllä elämä meilläkin, eikä huolilta olla vältytty. Itse vielä olen kai hiukan levoton luonne, työttömyyden ratkaisin mm. sillä että me muutettiin ulkomaille :)
Mutta ahtaasti asumisessa olen kyllä asiantuntija! Meillä jäi Suomeen omakotitalo, jossa olisi ollut ollut tilaa. Täällä asuttiin esnin mun työsuhdekaksiossa, ilman keittiötä (siis "tupakeittiö ja huone"). Sen jälkeen saatiin, työsudeasunto niin ihään, 3h k 67 m2, tämänhetkinen asunto on 80 neliön kolmio. Meillä osittain riidat on ratkaistu sillä että jokaisella on oma tilansa. Omasta huoneesta ei voi puhua, mutta... Aluksi pojat(10 ja 8) nukkuivat kerrossängyssä, valtasivat yhden huoneen, tyttö nukkui omassa huoneessa ja me aikuiset olkkarissa. Mutta sitten syntyi vauva. Tällä hetkellä pojat jakavat edelleen huoneen, mutta nuoremmalla on parvi, ja parven alaosa on hänen reviiriään. Loput huoneesta isomman pojan reviiriä (jako on suunnilleen fifti- fifti). Tyttö nukkuu parvella olkkarissa, parven alla on hänen huoneensa. Aluksi tää tila oli selvästi erotettu olohuoneesta kirjahyllyyllä, mutta ei ole enää. Me aikuiset ja vauva nukutaan yhdessä huoneessa. Vauvan kasvettua me aikuiset muutetaan taas olohuoneeseen ja vauva ja tyttö saavat jakaa tuon yhden huoneen.
Meillä on tapana ottaa "jäähy" menon mennessä liian villiksi. Meillä kun myös tuo "järkevä keskustelu" tappeluihin puuttumiskeinona on ihan unohdettu juttu. Jäähypaikka on esim. "oma" huone, jonne ei muilla ole jäähyaikana asiaa. Tai meidän aikuisten huone. Tilanteen mukaan. Onhan tää raskasta... mutta uskoisin kuitenkin hälinän aikaa myöten rauhoittuvan :)
Meillä on muutama lapsi, ja jokainen tosi vilkas ja kovaääninen ja tempperamenttia löytyy.
Muutimme väljimpään tiloihin, jolloin tilanne
rauhouttui paljon. kun alkaa mennä liian lujaa, laitamme heitä omaan huoneeseensa jotain duunaamaan niin tilanne rauhoittuu.
Toinen hyvä keino on mennä niiden kanssa paljon pihalle puuhailemaan. Metsäretket ym. On paljon rauhallisempaa sieltä tultaessa.
...kannattaa ottaa. Kokemuksia on minullakin riitelevistä lapsista ja kiukuttelevasta äidistä (:
Itse aloitin uuden harrastuksen. Harrastuksia on monia ja useimmat eivät maksa paljon. Kun hetkeksi pääset kotiympyröistä tuulettumaan niin jaksat paremmin. JAKSAMISIA !!!