Syndesmoosiruuvin poiston jälkeen

Miten ruuvin poisto menikään? Itselläni sama edessä 6vk päästä. :)

Täällä ruuvin poisto vihdoinkin 3pv päästä. Ilmoittelen sitten kokemuksista, mutta yleisestihän jalan pitäisi pelata ihan OK sen jälkeen. Ruuvi poistetaan puudutuksessa ja siihen tulee pari tikkiä, jotka otetaan 10-14pv päästä pois. Tikkejä pitää tietysti varoa hieman ja muutenkin on otettava hieman varovaisemmin, sillä ruuvin kolon "täyttymiseen" menee hetki aikaa.

Töissä no oltu kipsin poistosta lähtien ja jalalla on kävelty siitä lähtien. Nyt kävely sujuu jo ihan nätisti. Jäykkähän jalka on vielä ruuvin kanssa, mutta kyllä sillä kävelee ihan sujuvasti.

Liikettä vaan jalalle ruuvista huolimatta, niin se vetristyy. Vältä kovia iskuja jne. ettei ruuvi katkea.

Kovasti elin uskossa, että kipsin poiston jälkeen heittäisin kepit nurkkaan. Ensimmäisen viikon kävelin kahdella kepillä, toisen yhdellä (keppi kipeän jalan vastaisella puolella) ja kolmannella viikolla linkattiin jo ilman keppiä.

Ohhoh. 12 viikkoa sairaslomaa? Laitettiinko jalkaasi muuta kuin yksi ruuvi ja menikö pohjeluu mistä kohdasta poikki? Mitä olen muita kokemuksia lueskellut, on se 6vk sairasloma yleisin. Riippuu tietysti paljolti potilaan iästä ja vamman laadusta.

Tosiaan, kolmannella viikolla mentiin jo vaivalloisesti linkaten ilman keppiä. Fysioterapiassa aloin käymään 2 kertaa viikossa heti kipsin poistosta saakka ja liikerata saatiin venytettyä lähes normaaliksi jo muutamalla käynnillä. Lihasvoimalla kääntämällä jalka on kuitenkin yhä niin jäykkä/heikko, ettei se liiku kuin ehkä puolet normaalista. Kävelyssä se kuitenkin venyy jo mukavasti ja kävely onkin tuntunut olevan parasta vetreytystä.

Kiinnitä kävellessä kovasti huomiota kävelyn luonnollisuuteen ja rullaavuuteen. Itselläni pahin linkkaus lähti pois vasta sitten, kun huomasin etten vienyt (jalan mennessä taakse) painoa varpaille asti, vaan jätin sen aina päkiälle. Kun kiinnitti huomiota, että lopussa varpaat (ja varsinkin ukkovarvas) taipuu ja ottaa painoa, alkoi linkkaaminen kadota nopeasti. Toinen hyvä treeni on istuessa pitää jalkaa lattiassa ja voimistaa varpaita nostelemalla niitä ilmaan. Varpailla ja jalkapohjan lihaksilla on erittäin suuri merkitys.

Ihan mielenkiinoista nähdä miten paljon liikerata lisääntyy ilman ruuvia. Ainakin sivuttaista liikettä luulisi tulevan vähän lisää.

Ruuvin poisto on ilmeisesti melko pieni juttu. Esilääkitys (joskus tipan kautta), jalan puudutus, ruuvin kanta paikallistetaan kuvaamalla, kannan päältä avataan ihoa (joskus vähän pidemmältä kuin itse ruuvin laitossa, sillä arpeutunut iho ei veny kovinkaan hyvin) ja ei muuta kuin ruuvari käteen ja pyörittämään. Sen jälkeen haava suljetaan tikeillä.

Tässä video vastaavasta toimenpiteestä:
http://www.youtube.com/watch?v=ujSwXhLLd8U

Pyydä muuten kipsin poistossa jalkatuki (menee yleensä vakuutukseen). Itse sain heti perinteisen nyöritettävän McDavidin tuen:
http://www.mcdavidusa.com/store/item.asp?ITEM_ID=52&DEPARTMENT_ID=840

Tuki oli kuitenkin erittäin jäykkä ja viikon kuluessa vaihdoin sen tälläiseen, minkä tilasin kyseisestä verkkokaupasta:
http://www.activeankle.se/product.php?id_product=10048

Aion pitää ko. tukea myös jatkossa urheillessa. Estää siis käytännössä nilkan nyrjähdyksen sivulle, mutta sallii täydellisen eteen/taakse -liikeradan.

Lisätään vielä se, että edellisessä linkissä ollut Aktive Anklen tuki on ns. "huippumalli", jonka tuotetiedoissa puhutaan hiilikuidusta jne. En kuitenkaan itse tuessa näe hiilikuitua ollenkaan. Hiilikuitukuvioitua muovia lähinnä. Tiedä sitten onko muovin alla hiilikuituvahventeita.

Tämä huomattavasti halvempi, aidosti muovinen tuki ajanee varmasti saman asian:
http://www.activeankle.se/product.php?id_product=10047

Huh, aika hurjan näköistä tuo ruuvin poisto :-/

Kiitos kovasti kaikista vinkeistä ja vertaistuesta. Täytyypä yrittää kiinnittää kävelyyn huomioita heti aluksi, fysikaalisessa hoidossakin sitä varmaan katsotaan terapeutin kanssa yhdessä.

Tuo vinkkaamasi ruotsalaisen verkkokaupan tuki taitaa mahtua hyvin omiin kenkiin, niin ettei tarvii hommata isompaa kalossia toista jalkaa varten? Ja sauvoilla kävelyyn pitää siis varautua vielä jonkin aikaa kipsin poiston jälkeen, nin arvelinkin. Ymmärsinkö oikein, että sinä menit töihin vaikka tarvitsit aluksi vielä molempia keppejä tukena?

Sen verran tarkennusta, että minulla sairauslomaa on tällä tietoa 8 vkoa (6 vkoa kipsiä siitä 2 vkon päästä ruuvin poisto). Luu murtui noin 5-10 cm "nilkkapatin" yläpuolelta. Siihen laitettiin tueksi teräslevy ja yhteensä 6 ruuvia, joista yksi on tämä syndesmoosiruuvi. Lisäksi epikriisissä on maininta, että takakolmiosta on irronnut hippu - sille ei käsittääkseni ole tehty mitään hoitotoimenpiteitä. Leikkaushaava jalassa on noin 15 cm pitkä.

Käsin tunnustelemalla nilkan sisäsyrjä tuntuu todella kipeältä ja kireältä, johtuneeko juuri syndesmoosin repeämisestä? Mutta varmaan myös nivelsiteet ovat saaneet samassa rysäyksessä siipeensä. Myös akilleksen kohta on edelleen tosi paksu, mutta ei niin kosketusarka. Oliko sinulla tämmöisiä vaivoja?

Toipumista ja tsemppiä ruuvinpoistokeikalle!

Jep, jos nilkassa ei ole enää valtavasti turvotusta niin mukavasti menee kenkään. Voi vielä tehdä niin, että nappaa kengästä pohjallisen pois, laittaa tuen kenkään ja pohjallisen takaisin. Sen jälkeen jalka sisään ja tuen tarrat tiukalle. Ei paljoa huomaa tuen olemassaoloa.

Töissä oltiin heti 6vk jälkeen. Kepittely sujui hyvin kun osasi jo varoa liukkaita lattioita ja ulkona jäisiä kohtia, niin mikäs siinä. Työmatkat meni pääosin taksilla.

OK. Tuo selittääkin. Täällä pidettiin 6vk kipsiä ja pelkällä ruuvilla vielä toiset 6vk. Itselläni kävi sikäli tuuri, että pohjeluu antoi periksi ja murtui nätisti todella ylhäältä ja kaikki luut jäivät sen ansiosta alempaa ehjäksi, takakolmion murtumaa lukuunottamatta. Ei siis tarvittu muuta kuin se yksi ruuvi. Pohjeluukin (pohjeluu ei ota painoa vastaan) sai parantua itsekseen kipsissä ja takakolmion irronneesta palasta ei kuulemma ole käytännössä haittaa. Haava oli vain n. 3cm ja tikkejäkään ei tarvittu 4 enempää.

Aika tutulta kuulostaa. Sisemmän kehräsluun (se pattiluu) kohdalta on vieläkin muuta jalkaa enemmän turvoksissa ja ajoittain siellä tuntuu kipua. Syndesmoosinivelsiteet on ulkosyrjällä, joten en omalla Googlettelulla ole löytänyt sille kivulle muuta maallikko-selitystä kuin peroneus-jänteen revähdyksen tms. Kysyn tästä vielä lääkäriltä.

Kiitos! Käyn huomenna vielä kontrollissa, joten katsotaan jos sieltä saan uusia vinkkejä kuntoutukseen jne. Palaan asiaan. :)

Kiitos taas vinkeistä. Luotin niin tuki-suositukseesi, että tilasin jo tuon aitomuovisen version verkkokaupasta :-)

Sairaalassa ollessa sai tosi vähän tietoa omasta vammasta, eikä siinä särkylääkehöyryissä oikein osannut kyselläkään.. Onneksi on tämä netti josta maallikkokin voi joitain tiedonmurusia hakea. Sellaisenkin artikkelin löysin joka kertoi TYKS:n tutkimuksesta biohajoavien ruuvien toimivuudesta ja kestävyydestä - ne oli todettu ainakin siinä tutkimuksessa hyviksi. Miksihän eivät käytä niitä siis kaikille, ovatko ruuvit niin kalliita tms.?

Torstain lääkärikäynnille täytyy tehdä muistilista kysymyksistä mukaan, jospa niin pääsisi paremmin jyvälle tästä koko jutusta. Fys.terapialähetettä tarjoavat varmaan "automaattisesti"?

Etkö saanut sairauslomaa pidempään, vai etkö halunnutkaan? Minun työssäni ei oikein sauvojen kanssa kulkemalla pärjää, enkä aio ihan hevillä siihen suostuakaan. No, täytyy tästäkin kysyä lääkäriltä torstaina.

Palataan taas :-)

Noniin. Kysy kuitenkin lääkäriltä ennen tuen käytön aloitusta. Ettei ole mitään estettä liittyen jalassa olevaan metallilevyyn jne. Itse olen nytkin tässä tuki jalassa... tuo kuitenkin mukavaa turvaa liukkailla liikkuessa. Jo pari kertaa on meinannut jalka niksahtaa kadulla.

En osaa sanoa, törmäsin kyllä samaan artikkeliin. Toinen uusi tapa on ns. TightRope, missä luut vedetään yhteen luiden läpi pingotettavilla "naruilla". Ne voidaan sitten jättää jalkaan ja naruhan sallii normaalin liikkeen luiden välillä, mutta estää niitä etääntymästä toisistaan. En tiedä onko TYKSissä tehty vielä niitä - pitääpä kysyä tänään.

Voi olla etteivät tarjoa lähetettä. Itse asioin koko homman ajan yksityisellä ja sitä piti tajuta pyytää. Yleislääkärin mielestä kävelyllä saa jo jalan kuntoon, mutta ortopedi suositteli ehdottomasti fysioterapiaa.

En saanut kuin 6vk, toisaalta en olisi halunnutkaan. :)

Noniin. Nyt on käyty lääkärissä leikkausta edeltävässä tsekkauksessa. Lääkärinä oli eräs maailman parhaista ortopedeista.

Hänen mukaansa nilkka on nyt hieman vinossa, mikä voi aiheuttaa ongelmia myöhemmässä vaiheessa. Loppuviikon leikkauksesta ja myöhemmin seisaaltaan otettavassa röntgenkuvasta selviää joudutaanko sitä operoimaan lisää. Peukut pystyyn, että ei jouduttaisi.

Toinen yllätys tuli siinä, että fysioterapiassa ei olisikaan saanut venyttää jalkaa niin paljoa, joten on pieni pelko, että ruuvi on katkennut. Ja tästä syystä varaudutaan siihen, että jalkaa joudutaan avaamaan myös toiselta puolelta.

Operaatio tehdään nyt sitten kevyessä nukutuksessa ("humautus"). Harmittaa kyllä melko suuresti, mutta toivottavasti homma menee hyvin eikä jalalle jouduta tekemään enää mitään.

Palataan asiaan siis viimeistään loppuviikosta. :)

No voi ei, olipas aika hurjia uutisia.. mahtaako sinulla ja D. Beckhamilla olla peräti sama ortopedi ;-)

Toivotaan todella, ettei jalkaa tarvitse operoida eikä myöskään ruuvia kaivella molemmilta puolilta nilkkaa.. Olisi tosi masentavaa aloittaa kuntoutuminen uudelleen melkein nollapisteestä. Toisaalta vielä pahempi vaihtoehto olisi se, että virheasento jäisi korjaamatta. Ja maallikkona Ihmetyttää, miten fyssari ei ole osannut ottaa huomioon liikerataohjauksissaan sitä, että ruuvi voi liian tiukoissa liikkeissä paksahtaa poikki. Ruuvin katkeamista ei ilmeisesti itse huomaa ollenkaan, jos se vasta kuvista todetaan?

Mikähän tuon mahdollisen vinon asennon on sitten aiheuttanut - onko siististi murtuneet luut kuitenkin kipsattu hieman väärään asentoon vai voiko ruuvi aiheuttaa virheasentoa?

Nyt sitten vain pidetään peukkuja, ettei nuo pahimmat vaihtoehdot toteudu kohdallasi. Samalla jännään mitä omat röntgenkuvani torstaina kertovat.

Ei ihan, mutta mm. Sergei Bubkaa, Jacques Freitagia, Aki Parviaista ja Mika Halvaria on kyseinen herrasmies operoinut.

Muistan itsekin, että fyssarin lähetteessä oli ohje "palauttaa liikeradat". Tiesi kyllä ruuvista, mutta ei ilmeisesti vain ymmärtänyt sen aiheuttamia rajoitteita. Tosin venytyksissä huomattiin lopulta selkeä "stoppi", minkä jälkeen jalka ei venynyt enää nätisti, joten siitä eteenpäin hän ei painanut. Minkäänlaista katkeamista ei ainakaan tuntunut missään vaiheessa. Luulisi, että vähintään pieni napsaus sieltä tuntuisi. Kaveri katkaisi ruuvinsa ihan kadulla kävellessä ja hän sanoi, että siellä tuntui aivan selkeä naksaus.

Ilmeisesti vino asento on tullut ruuvia laitettaessa. Luita ei ole painettu pihdeillä tarpeeksi hyvään asentoon tms. Se olisi varmaankin pitänyt huomata jo itse leikkauksessa kuvia otettaessa (sama asento näkyy läpi kaikkien kuvien). Toisaalta ko. ortopedi sanoi, että voi hyvinkin olla, että se vinous johtui myös siitä, että jalka on ollut pöydällä kuvaa otettaessa eikä nilkka ole painunut ihan oikein. Siksi otetaan vielä kuva missä seison koko painolla.

Pidetään tosiaan peukkuja! Nyt vaan operaatiota odottelemaan.

Paljastus: sama juttu, itse leikannut lääkäri oli ortopediaan erikoistuva. Siinäpä se saattoikin olla. ;)

No niinpä just.. ymmärtäähän sen, että mestariksi voi tulla vain harjoittelemalla, mutta kun ei itse haluaisi olla se harjoittelukappale :-/

No, ei maalata vielä piruja seinälle vaan toivotaan parasta!

Röntgen- ja lääkärikontrolli on nyt onnellisesti takana. Kuvissa kaikki näytti lääkärin mielestä olevan ok - oli se sama erikoistuva joka leikkasikin.
Ortoosi jätettin siis pois ja onpa todella alaston ja orpo olo yrittää kävellä ilman sitä.. Sauvat on siis taas kaverina, ei tule vielä mitään kävelystä ilman niitä.

Syndesmoosiruuvi poistetaan vajaan 3 viikon päästä, paikallispuudutuksessa kuulema. Pitäisi olla ihan rutiinijuttu.. Lääkäri otti itse puheeksi ruuvin mahdollisen katkeamisen ja sanoi, että jos se ei aiheuta kipua, niin katkennut pätkä voidaan kuulema jättää paikalleenkin. Erilaisia käytänteitä näyttää siis tämänkin suhteen olevan. Mutta ainakin toistaiseksi ruuvi oli minulla hienosti paikallaan ja yhtenä kappaleena.

Nilkkatukea ei kieltänyt käyttämästä, kunhan siitä ei tule aktiivisen kuntouttamisen korvike.

Toivottavasti sinullakin on kaikki ok, eikä uusintaleikkausta tarvita. Päivitähän kuulumisia sitten kun olet käynyt ortopedilla uudemman kerran.

Noniin! Nyt on toinen operaatio takana. Aamulla yksityiselle, esilääkitys alle ja saliin nukutettavaksi. Heräämössä oltiinkin 30min myöhemmin.

Summa summarum: ruuvi oli yhtenä kappaleena ja lähti ilmeisen nätisti. Leikannut ortopedi on tosiaan yksi maailman parhaista ja tarkkana herrana oli vielä tähystänyt nilkan. Sieltä sitten löytyikin tulehdusta ja jonkinlaista kapseloitunutta materiaalia nivelen välistä. Nyt ne on kaikki puhdistettu pois. Olisivat varmasti alkaneet vaivata myöhemmin. Kontrolli onkin sitten parin viikon päästä. Uudet kuvat ja katsotaan onko se nilkka enää yhtään vinossa.

Kyselin parilta lääkärikaverilta ruuvin poistosta ja hekin tekevät niitä ihan puudutuksessa. Saamani kohtelu oli selvästikin siis normaalia parempaa. En valita, tuleepahan jalka varmasti kuntoon. :)

Nyt lepoa. Jalassa kolme reikää ja olo nukutuksesta hieman huono. Mukava kuulla, että sinunkin jalka näytti hyvältä. Nyt vaan tiukasti treeniä niin pääset kepeistä. :)

Oletpa tosiaan saanut hyvän kohtelun ja perusteellisen hoidon, onnittelut siitä! Itsekin olen ajatellut (en muistanut sanoa tietysti lääkärille eilen), että toivottavasti sisällä ei ole mitään infektiota kun nilkka tuntuu joistakin kohdista aika lämpöiseltä heti aamullakin.

Tänään olen jo kävellyt jalalla ilman keppejä ja varsinkin kengän kanssa kävely tuntui yllättävän hyvältä. Murtumakohdassa kipuja ei ole lainkaan, mutta nivelsidevammat sisäsivulla ja takaosassa tekevät nilkasta tosi kireän ja myös kipeän. Hampaat irvessä olen koittanut laajentaa liikeratoja ja ensi viikolla menen lääkintäjumpparille saamaan vielä henk.koht. ohjeita, täytyy muistaa varoittaa ruuvin olemassaolosta. Lääkäriltä ei juuri kuntoutusohjeita tullut, mitä nyt tasapainolautaa suositteli ja korosti mahdollisimman normaalin kävelyliikkeen merkitystä. Lähetteen fyssarille sain kun erikseen pyysin.

Täytyy nyt vaan toivoa, että ruuvin poisto menee mullakin ok eikä olisi paikallispuudutuksessa tehtynä kovin traumaattinen kokemus..

Hyvää toipumista sinulle ja toivotaan, että sitä vinoa asentoa ei loppujen lopuksi ole. Kuulumisiin taas!

Miltä nilkka tuntuu ruuvin poiston jälkeen, onko "vetreämpi" ja liikkuvampi kuin ruuvin kanssa? Aiheuttiko poisto jälkikäteen kipuja? Yhdeltä tutulta kuulin, että oli saanut kärsiä aika pitkäänkin hermosärystä tuon operaation jälkeen - riippunee siitä, sattuuko poistoreitillä olemaan sopivasti hermoja tiellä..?

Itselläni poistoaika tuli sille päivälle jolloin sairauslomani piti loppua. Ainakin sen päivän nyt tietysti joutuu olemaan pois, mutta miten sinun kokemusten perusteella, joko nilkalla seuraavana päivänä voi kävellä ihan ok? Sinulla tuntemuksiin voi tietysti vaikuttaa myös nuo tähystyksessä tehdyt jutut.

Minä täällä etenen ihan ok, kotioloissa kävelen jo kokonaan ilman keppejä. Mutta kuvitelmaako vai e -, luulen, että teräslevy ja ruuvinkannat tuntuvat selvemmin ihon alla kuin ennen. Toivottavasti eivät ole "vääntyneet" kävelyrasituksesta.. kipuja murtumakohdassa ei kuitenkaan onneksi ole.

Kuulumisiin!

Selvästi vetreämmältä tuntuu. Nyt siinä on aika paksu side, joten se vie varmasti vielä hieman liikkuvuutta. Alkuvaikutelman mukaan on kuitenkin mukavampi ja varsinkin sellainen pieni sivuttaisliike on palannut.

Tunnin pari se tuntui ihan hieman kipeältä, mutta nyt ei ole ollut mitään kipuja. Hieman jomotusta tähystysreikien kohdalla. Sain suorilta koko loppukuun sairaslomaa, mikä vaikuttaa vähän hassulta. Jää kyllä käyttämättä kun aivan ongelmitta pystyy painelemaan.

Huomasin aika saman. Ruuvin kannat alkoi löytymään selvästi ihon alta yms. Johtunee ihan siitä, että liikkuvuuden myötä jalkaan palautuu tunto ja turvotus laskee. Sen verran kovaa rääkkiä tuo omakin ruuvi sitten kesti, etten usko niiden voivan vääntyä ihan pienestä rasituksesta.

Täällä ainoa ongelma on oikeastaan ollut nukutuksen aiheuttama pahoinvointi. "Krapula" ei ota oikein helpottaakseen ja vieläkin on hieman oksettava olo.

Kiva kuulla, että nilkkasi ei kipuile ruuvailusta ja toivottavasti kestokrapulakin pian hellittää. Oletpas tosiaan saanut vielä reilusti sairauslomaa noin "pienestä" operaatiosta, vaikka toki sinulla oli myös se tähystys.

Turvotuksen laskemisella minäkin olen koittanut rauhoitella mieltäni, ei nyt tosiaan luulisi että ruuvit ja levyt kävelyn voimasta alkaisi ihosta läpi tulla :-/ Syndesmoosiruuvin lisäksi noita muita titaanisia tukirakenteita ei ole tarkoitus poistaa ollenkaan, ellei ne sitten ala vaivata. Eli nyt pitää vaan toivoa, että tämä prosessi alkaisi olla voiton puolella eikä mitään korjaavia toimenpiteitä tarvita.

Minulta poistettiin syndesmoosiruuvi helmikuussa paikallispuudutuksessa. Poisto tuntui vähän inhottavalta, mutta koko homma oli ohi parissa minuutissa ja poiston jälkeen jalka tuntui vähän vetreämmältä. Nyt on kuitenkin alkanut tuntua, että joku toinen ruuvi on löystynyt, ts. kanta tuntuu todella selvästi ihon alta, iho on sen kohdalta kireä ja myös kipua on taas ollut viime aikoina - pari kertaa kävellessä on silmissä mustennut, kun vihlaisee niin pahasti. Fysioterapeuttini arveli, että jos ruuvi on lähtenyt liikkeelle, se saattaa osua jänteeseen tai hermoon. Toivon todella, ettei ruuvi ala puskemaan ihon läpi... Ruuveja on jäljellä vielä kymmenkunta mutta muista ei ole ollut riesaa.

Liukastuin ja jalkaan tuli pirstaleinen trimalleolaarimurtuma 10.12. Jalka leikattiin kaatumispäivänä ja syndesmoosiruuvi lisättiin 15.12. Syndesmoosiruuvi poistettiin noin kahden kuukauden kuluttua kaatumisesta ja olin sen jälkeen vielä vajaan viikon sairaslomalla. Sen jälkeen palasin töihin. Kävely oli syndesmoosiruuvin poiston aikaan ontuvaa, mutta aloitin niihin aikoihin fysioterapian, jonka ansiosta kuntoutuminen nopeutui huomattavasti ja olen jo muutaman viikon kävellyt ihan normaalin näköisesti. Toki jalka tuntuu edelleen oudolta (ts. tunnen, että siellä on paljon ylimääräistä tavaraa sisällä) ja jäykemmältä kuin terve jalka. Varsinkin töissä, jos istuu pidempään paikoillaan, liikkeelle lähtiessä jalka tuntuu tosi jäykältä. Oman työpöydän ääressä istuessa tosin yritän pitää jalan liikkeessä tasapainolautaa liikuttelemalla. Vihlaisuja on ollut viikon verran ja ne vähän haittaavat tällä hetkellä kävelyä. Fysioterapeutti kehotti menemään viimeistään vapun jälkeen lääkäriin, jos ei kivut helpota.

Itse jännitin kovasti syndesmoosiruuvin poistoa, ja tuntuihan se hiukan ikävältä, mutta oli niin nopea toimenpide, ettei siitä mitään traumoja jäänyt. Pikaista toipumista itse kullekin! :-)

Hyväasentoinen lateraalimalleolin murtuma oik. nilkassa 19.2.2009. Leikkaus (levy ja 4 ruuvia nilkkaan) 20.2. Kipsinpoisto 6.4. Ensimmäinen kuntosali 4.4. ja jumppa 28.4. Ei kipuja, ei ongelmia.
Levyn ja ruuvien poisto 15.4.2011. Ensimmäinen kuntosali 18.4. Ei kipuja, ei ongelmia.
Hyvä tuuri, ehkä?
Pari huomiota kuitenkin: kipsi oli pääsääntoisesti joka kerta liian tiukka, vaikka sanoin asiasta (asiallisesti). Sekä leikkauksessa että poistoleikkauksessa annettiin liian vähän puudutetta (spinaali). Jälkimmäisessä tilanne paikattiin paikallispuudutteella.
Tätä se kansainvälistyminen ehkä teettää: ensimmäinen kirurgi oli Kazakstanista, toinen Virosta ja viimeisin hoitaja Venäjältä.
Virolainen kirurgi varoitteli kaatumasta saman jalan päälle uudelleen; nilkka on puolisen vuotta vähän herkempi murtumaan.
Onkohan jollakulla kokemuksia esim. juoksemisen aloittamisesta ruuvien poiston jälkeen? Milloin ja miten nilkka mahtaa kestää Combatia?

To19.2. ensiavun kautta röntgeniin ja kipsaukseen (1. kipsi). Ensin ei ollut tarkoitus leikata, mutta kyselivät liikuntatottumuksista tms. ja takapäivystäjä suositteli leikkausta, jotta nilkka luutuu heti oikeaan asentoon. Osastolle siis yöksi. Pe 20.2. leikkaus: levy ja 4 ruuvia. Ja kipsi nro 2. La 21.2. kipsi nro 3 ja kotiin. Saikkua 8 viikkoa. Viikon verran runsaasti kipulääkettä, varmuuden vuoksi. Ma 23.2. kipsin nro 3 vaihto kipsiin nro 4. Ma 2.3. kipsi nro 5. Ma 16.3. kipsi nro 6. Eivät meinanneet uskoa, että jokaikinen kipsi kiristi! Vihdoin 6.4. kipsinpoisto. Kuuteen ensimmäiseen viikkoon jallalla ei muistaakseni saanut varata ja kipsinpoiston jälkeen viikko puolivarauksella ja viimeinen viikko kokovarauksella. Mies haki apuvälinelainaamosta kuntopyörän, jota poljin 8 viikon ajan joka päivä tunnin ja venyttelin sen jälkeen. Kuntosalille menin ensimmäisen kerran 4.4. ja helppoon jumppaan 28.4. Kotihoito-ohjeitakin varmaan sain, mutta käväisin varmuuden vuoksi urheilulääkäriaseman kuntouksessa, kerran. Jos on vähänkin aikaisemmin liikkunut, tietää kyllä itse, miten toimia. Jos siis kaikki sujuu hyvin. Onneksi minulle kävi niin, tiedän, että kaikki eivät suinkaan ole yhtä onnekkaita.
Ruuvit eivät tuntuneet pakkasella eivätkä oikein muutenkaan, paitsi siis kun jalassa oli korkeavartinen urheilu- tms. jalkine, jolloin selvästi haittasivat liikuntasuoritusta. Josta syystä päädyin ruuvinpoistoon. Pe 15.4. aamulla sairaalaan, operaatio (kesti muutaman kymmenen minuuttia, koska antoivat liian pienen annoksen spinaalipuudutetta), osastolle syömään ja sitten mies hakikin jo kotiin. Ja taas varmuuden vuoksi runsaasti kipulääkettä.
Meillä on tapaturmavakuutukset, mutta tällä kerralla menimme suoraan sairaalaan. Vakuutuskysymykseen en osaa ottaa kantaa, etsi vanhat paperit ja niistä vahinkonumero, jonka ilmoittamalla vakuutusyhtiöösi, kertovat varmasti, miten pitkään saman numeron piikkiin voi tehdä operaatioita.

Hmm... kävin parisen viikkoa sitten työterveyslääkärillä ja hänen lähettämänään röntgenissä. Viime viikon keskiviikkona oli sairaalassa lääkäriaika, jolloin hoitaja kyseli, miten nopeasti toivon operaatiota. Katsoin kelloa ja sanoin, että vaikka noin tunnin kuluttua. Sen verran menee asioiden järjestelyyn. Hoitaja sanoi, että ihan niin nopeasti ei pääse, mutta perjantaina olisi peruutusaika. Sanoin, kiinni veti. Kiitos verovaroin ylläpidetty julkinen terveydenhuolto! Eikä maksa paljon!
Kirurgi kirjoitti saikkua viikon, mutta rehellisyyden nimissä olisin kyllä hyvin voinut mennä töihin jo maanantaina. Jäin sitten kuitenkin kotiin, kun mies piti ajatusta töihinmenosta pelkkänä äijäilynä :D
Lopputulos on aika paljon omasta kuntoutumismotivaatiosta ja asenteesta kiinni. Kun polvestani leikattiin patellajänteen miltei totaaliruptuura, kuntoutin sitä niin innokkaasti, että siihen tuli rasitusmurtuma... Heh, heh...

Terve pitkästä aikaa!

Täällä on nyt menty pari viikkoa ilman ruuvia. Ei ihmeempiä kipuja, joten sairasloman jätin kokonaan väliin. Jäykkyyttä on vielä aika paljon ja jalka kipeytyy rasituksessa nilkan takaa ja päältä taipeen kohdasta - taitaa olla lihasperäistä kun rentous puuttuu yhä kävelystä. Tänään ajattelin napata tikit (tähystys ruuvin poisto) pois.

Viikon päästä onkin sitten seuraava kuvaus, jossa katsotaan onko nilkka liian vinossa. Mutta mikä tärkeintä... viikonloppuna on tarkoitus palata rakkaan harrastuksen pariin (http://www.youtube.com/watch?v=9nnvBZwmrHo) 4kk tauon jälkeen. Hieman pelottaa, mutta pitäisihän tuon nilkan kestää.

Mukavaa pääsiäistä kaikille muillekin "vammaisille". ;)

No niin, ruuvin poisto tehtiin eilen paikallispuudutuksessa. Puudutus tehosi hyvin eikä kiputuntemuksia ollut lainkaan koko operaation aikana. Hurjalta näytti kun sivusilmälllä näki ihan muista yhteyksistä tutun ruuvimeisselin liikkeen :-/

Illalla piti sitten mennä buranapurkille puudutuksen hävittyä ja aamulla nilkka oli kipeämpi kuin pitkään aikaan. Sairauslomaa ei kuitenkaan enää jatkettu, eli tänään olin jo eka päivän sorvin äärellä. Nyt hoivailen aika komeasti turvonnutta nilkkaa kylmällä ja kohoasennnolla.. Mutta kyllä se tästä, kipuja ei enää ole ja mahtavaa olla taas "normaalien" kirjoissa :-) Lääkäri sanoi toipumisprosessin kestävän kaikkiaan vuoden, joten liikoja ei pidä lähteä revittelemään ennen aikojaan.

Täällä yksi uusi syndesmoosiruuvinen. Luin koko ketjun läpi ja olen kiitollinen kommenteistanne. Oli lohduttavaa kuulla, miten teillä muilla ovat asiat edenneet.

Kiitos noista kommenteistanne syndesmoosihommaan liittyen. Olen itse nyt siinä tilanteessa, että ko ruuvi on poistettu ja pari levyä ja muutama ruuvi ovat jäljellä. Samanlaisia tuntemuksia - vihlaisuja ym. on silloin tällöin ollut, ja pölkkynähän tuo nilkka on sitten iltaisin. Kylmälle tuntuu olevan myös jotenkin altis. Ohjattu jumppahomma pitäisi aloittaa ensi viikolla, kun tuntuu, että ei tuota uskalla itse oikein tehdä, kun ottaa niin kovin vastaan kaikkia ylimäärisiä vääntelyliikkeitä. Olisi mielenkiintoista tietää, miten poistetut levyt ovat pitäneet muotonsa, jos niistä joku on saanut tietoa poistotoimenpiteen jälkeen. Varmaan joku tietänee myös, että nouseeko nuo ruuvit todella ylös sieltä ajan kanssa.