Eli mikäpä on yleinen mielipde sukututkijoiden keskuudessa siitä, että pidetäänkö kirkonkirjoissa olevia merkintöjä isyyden tunnustamisesta yleisesti ottaen luotettavina ?
Minulla on ongelmana eräs esiäitini, joka kirkonkirjojen mukaan olisi erään aatelismiehen ja kartanon palvelijattaren avioton lapsi. Ja nyt sitten mietin, että voinko laittaa tuon aatelishaaran osaksi sukupuuta vai en.
Minulla on ongelmana eräs esiäitini, joka kirkonkirjojen mukaan olisi erään aatelismiehen ja kartanon palvelijattaren avioton lapsi. Ja nyt sitten mietin, että voinko laittaa tuon aatelishaaran osaksi sukupuuta vai en.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä kirkonkirjat ovat sukututkijan keskeiset lähteet.
Kirkonkirjassa oleva tunnustus on oikeaa sukupuutanne.
DNA-testi näyttäisi totuuden.
Teidän tapauksessanne on ongelmana sukupuoli. Naisesta ei saa isän Y-kromosomia.
Isälinja ei siirry naiseen. Naislinja päättyy poikaan.
Familytreen Familyfinder yltää vain 5 sukupolvea taaksepäin perhesuhteita rajaamaan.
Jo nyt Suomi DNA-projektin taulukoista näkyy kirkonkirjojen mahdollisia ristiriitoja.
Perimä ei olekaan se, kuin yleensä luullaan olevan jollain sukunimellä.
Sukupuun oksa on jossain vaiheessa tullutkin eri "lajista".
5 ... 10 % lapsista joinakin aikoina ja kriisialueilla ei ole niinkuin on kirjattu.
Odotan mielenkiinnolla sukupuihin merkintöjä näkyviin DNA-testien täsmäävyyksistä.
Biologinen ja sosiaalinen vanhemmuus ovat mahdollista erottaa vuosisatoja taaksepäin.
Mikä onkaan käsite "omaa sukua".
Henkinen koti näyttäisi seuraavan myös, tai jopa erityisesti geeneissä.
Nimi ja suvun asema on osa totuutta.
Geeniperimä ohjaa yllättävän paljon ja kaukaa.
Tuo 5...10 % pitänee paikkansa.
Tuohon sisältyvät esim au-lapset, jotka kirjattiin aivan oikein äitinsä nimelle, koska isää ei tiedetty.
Myös adoptiolapsia on ollut kautta aikojen. Jopa uskollisia renkejäkin on kirjattu isäntäväen (siis talon) nimelle.
Viime aikoina ovat lisääntyneet nimen vaihtamiset. Joku ottaa käyttöön iso-isoäitinsä hienon ja harvinaisemman nimen. Näin jälkeläisten geeniperimä on erilaista kuin alkuperäisellä suvulla.
Jokainen meistä on kai joskus törmännyt näihin.