Yleisissä tuomioistuimissa (käräjäoikeudet, hovioikeudet, korkein oikeus) tuomitsemisen pohjana ovat tosiseikat, joita oikeudenkäynnissä selvitellään erilaisin todistelukeinoin. (Lastensuojelutapaukset käsittelevissä) hallintotuomioistuimissa (hallinto-oikeus, korkein hallinto-oikeus) sen sijaan lähtökohtana on tuomioistuimen olettama viranomaisen päätöksen tai hakemuksessa esittämien perusteiden oikeellisuudesta.
Lastensuojeluasioissa tilanteen kärjistää se, että perheen asioita hoitavat epäpätevät, vaihtuvat työntekijät vailla laajapohjaista osaamista. Kun tällaista työntekijää pidetään hallintotuomioistuimessa lapsen edun erehtymättömänä ammattilaisena, kansalainen menettää luottamuksensa oikeuslaitokseen. Tämä on tuomioistuinlaitoksen uskottavuutta koskeva ongelma, kun tuomioistuin tällä tavoin itse heikentää sekä kansalaisen luottamusta viranomaistoiminnan oikeellisuuteen että tuomioistuinlaitoksen toimintaan.
Hallintolainkäytön kehittämistä pohtinut työryhmä on arvioinut, ettei hallintolainkäytössä ole vakavia ihmisoikeus- tai perusoikeusongelmia. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin antanut Suomelle lukuisia tuomioita ihmisoikeusloukkauksista. Maamme sisäiset perusoikeuksia valvovat ylimmät laillisuusvalvojat ovat vuosien ajan kiinnittäneet huomiota epäkohtiin, joita hallinnossa tapahtuu. YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt huomion maamme sijaishuollossa olevien lasten valtavaan määrään (yli 16 000).
Oikeusministeriön työryhmältä on puuttunut asiakasnäkökulma, vaikka nimenomaan sen kautta kehittämistarpeet tulevat esille. Työryhmässä ei ole myöskään pohdittu, voiko itse oikeudenkäyntimenettely ja sen heikkoudet tuottaa vääriä ratkaisuja lasten asioissa. Lastensuojelutyön heikon tason ja ennakkoasenteisten työtapojen tulisi näkyä huomattavan suurina muuttuvina ratkaisuina hallinto-oikeuksien ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksissä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan hallintotuomioistuimet hyväksyvät miltei kaikki sinne tulleet huostaanottoa koskevat hakemukset.
Lastensuojeluviranomainen toimittaa hallinto-oikeudelle sekavaa aineistoa, jossa viranomaisen käsitykset, mielipiteet, omat ennakkoasenteet ja tosiseikat sekoittuvat toisiinsa ja muodostavat vakavan oikeusturvaongelman lapselle, tämän äidille ja isälle eli hallintotuomioistuimessa asioivalle kansalaiselle. Kaikki aineisto hyväksytään oikeudenkäyntiaineistoksi, ilman näytön ja todistusteemojen nimeämistä. Kansalaisen esittämä todistelu ohitetaan päätöksessä usein muutamalla rivillä.
Korkein hallinto-oikeus antaa perustelemattomia ratkaisuja, vaikka hallintolainkäyttölaki siihen velvoittaa. Oikeus perusteltuun ratkaisuun on lisäksi osa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaista vaatimusta oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä. Lienee selvää, että hallinto-oikeuden johtopäätös on todennäköisesti väärä, mikäli se uskoo yksittäiseen juttuun sisältyvät viranomaisen kirjaamat 102 virhetietoa eikä kykene löytämään tosiseikkoja. Kun lapsi ja hänen oikeutensa perhe-elämään on oikeudenkäynnissä kohteena, tulisi menettelyn olla laadukasta ja täyttää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kriteerit.
Hallinto-tuomioistuimet ovat avainasemassa ohjaamaan lastensuojelutyötä, koska niiden päätöksillä voidaan vaikuttaa ja luoda paineita kuntiin järjestää lapsiperheille riittävät peruspalvelut. Lastensuojeluasioissahan useimmiten on kyse siitä, ettei perhe ole saanut riittävän laadukkaita peruspalveluja.
lainaus L. Ikonen
Lastensuojeluasioissa tilanteen kärjistää se, että perheen asioita hoitavat epäpätevät, vaihtuvat työntekijät vailla laajapohjaista osaamista. Kun tällaista työntekijää pidetään hallintotuomioistuimessa lapsen edun erehtymättömänä ammattilaisena, kansalainen menettää luottamuksensa oikeuslaitokseen. Tämä on tuomioistuinlaitoksen uskottavuutta koskeva ongelma, kun tuomioistuin tällä tavoin itse heikentää sekä kansalaisen luottamusta viranomaistoiminnan oikeellisuuteen että tuomioistuinlaitoksen toimintaan.
Hallintolainkäytön kehittämistä pohtinut työryhmä on arvioinut, ettei hallintolainkäytössä ole vakavia ihmisoikeus- tai perusoikeusongelmia. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin antanut Suomelle lukuisia tuomioita ihmisoikeusloukkauksista. Maamme sisäiset perusoikeuksia valvovat ylimmät laillisuusvalvojat ovat vuosien ajan kiinnittäneet huomiota epäkohtiin, joita hallinnossa tapahtuu. YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt huomion maamme sijaishuollossa olevien lasten valtavaan määrään (yli 16 000).
Oikeusministeriön työryhmältä on puuttunut asiakasnäkökulma, vaikka nimenomaan sen kautta kehittämistarpeet tulevat esille. Työryhmässä ei ole myöskään pohdittu, voiko itse oikeudenkäyntimenettely ja sen heikkoudet tuottaa vääriä ratkaisuja lasten asioissa. Lastensuojelutyön heikon tason ja ennakkoasenteisten työtapojen tulisi näkyä huomattavan suurina muuttuvina ratkaisuina hallinto-oikeuksien ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksissä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan hallintotuomioistuimet hyväksyvät miltei kaikki sinne tulleet huostaanottoa koskevat hakemukset.
Lastensuojeluviranomainen toimittaa hallinto-oikeudelle sekavaa aineistoa, jossa viranomaisen käsitykset, mielipiteet, omat ennakkoasenteet ja tosiseikat sekoittuvat toisiinsa ja muodostavat vakavan oikeusturvaongelman lapselle, tämän äidille ja isälle eli hallintotuomioistuimessa asioivalle kansalaiselle. Kaikki aineisto hyväksytään oikeudenkäyntiaineistoksi, ilman näytön ja todistusteemojen nimeämistä. Kansalaisen esittämä todistelu ohitetaan päätöksessä usein muutamalla rivillä.
Korkein hallinto-oikeus antaa perustelemattomia ratkaisuja, vaikka hallintolainkäyttölaki siihen velvoittaa. Oikeus perusteltuun ratkaisuun on lisäksi osa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaista vaatimusta oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä. Lienee selvää, että hallinto-oikeuden johtopäätös on todennäköisesti väärä, mikäli se uskoo yksittäiseen juttuun sisältyvät viranomaisen kirjaamat 102 virhetietoa eikä kykene löytämään tosiseikkoja. Kun lapsi ja hänen oikeutensa perhe-elämään on oikeudenkäynnissä kohteena, tulisi menettelyn olla laadukasta ja täyttää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kriteerit.
Hallinto-tuomioistuimet ovat avainasemassa ohjaamaan lastensuojelutyötä, koska niiden päätöksillä voidaan vaikuttaa ja luoda paineita kuntiin järjestää lapsiperheille riittävät peruspalvelut. Lastensuojeluasioissahan useimmiten on kyse siitä, ettei perhe ole saanut riittävän laadukkaita peruspalveluja.
lainaus L. Ikonen
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Lastensuojeluviranomainen toimittaa hallinto-oikeudelle sekavaa aineistoa, jossa viranomaisen käsitykset, mielipiteet, omat ennakkoasenteet ja tosiseikat sekoittuvat toisiinsa ja muodostavat vakavan oikeusturvaongelman lapselle, tämän äidille ja isälle eli hallintotuomioistuimessa asioivalle kansalaiselle. Kaikki aineisto hyväksytään oikeudenkäyntiaineistoksi, ilman näytön ja todistusteemojen nimeämistä. Kansalaisen esittämä todistelu ohitetaan päätöksessä usein muutamalla rivillä.
Lastensuojeluasioissa tilanteen kärjistää se, että perheen asioita hoitavat epäpätevät, vaihtuvat työntekijät vailla laajapohjaista osaamista. Kun tällaista työntekijää pidetään hallintotuomioistuimessa lapsen edun erehtymättömänä ammattilaisena, kansalainen menettää luottamuksensa oikeuslaitokseen. Tämä on tuomioistuinlaitoksen uskottavuutta koskeva ongelma, kun tuomioistuin tällä tavoin itse heikentää sekä kansalaisen luottamusta viranomaistoiminnan oikeellisuuteen että tuomioistuinlaitoksen toimintaan."
Niin totta.
Itseltäni ainakin meni luottamus sekä oikeuslaitokseen, oikeusvaltioon että viranomaisiin. EIkä ainoastaan lastensuojeluviranomaisiin vaan kaikkiin muihinkin lastensuojelun ehdoilla toimiviin lastensuojelun " yhteistyötahoihin" esim. päivähoitoon, terveydenhuoltoon ja opetustoimeen.
Olisi mielenkiintoista tietää kuinka monelta muulta lastensuojeluun kontaktissa olleelta on mennyt luottamus a) viranomaisiin b) oikeuslaitokseen ja miten tämä luottamuksen menetys on vaikuttanut omaan elämään?
Lastensuojelun kelkkaan ja talutusnuoraan tuntuvat lähteneen aivan kaikki viranomaiset. Hinta tulee vielä joskus maksettavaksi ja se tulee olemaan kova.
Huonossa seurassa ei kannattaisi hengailla sillä seura tekee kaltaisekseen. Ja turmelee hyvät tavat.
pysty luottamaan Suomeen enää oikeusvaltiona kokemamme laittoman huostaanoton jälkeen.
"Lastensuojelutyön heikon tason ja ennakkoasenteisten työtapojen tulisi näkyä huomattavan suurina muuttuvina ratkaisuina hallinto-oikeuksien ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksissä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan hallintotuomioistuimet hyväksyvät miltei kaikki sinne tulleet huostaanottoa koskevat hakemukset."
Monet kansanedustajatkin ovat sitä mieltä, että ns. käänteinen todistustaakka ei voi olla oikeusvaltion periaatteiden mukainen käytäntö.
"Oikeusministeriön työryhmältä on puuttunut asiakasnäkökulma, vaikka nimenomaan sen kautta kehittämistarpeet tulevat esille. "
Niin tietysti tulisivat, mutta Suomessahan ei puututa yksittäistapauksiin, mikä on niin käsittämätön periaate, että en ole ikinä kuullut sen käytölle yhtään perustetta - ilmeisesti siksi, koska demokratiaa kunnioittavaa perustetta sille ei ole olemassakaan. Sosiaalitoimen salassapito on todella voitava murtaa sillä, että vanhemmilla ei ole salassapitovelvoitetta. Yksittäistapaukset on ruettava Suomessa huomioimaan vanhempien vaatimuksesta!
Joskus hemmoteltuna tunnekuohuisena teininä märehdin isin ja äitin vikoja ja etsin pääasiassa vikoja muistakin vanhemmista. Onneksi pääsin eroon taipumuksesta ja kehityin suhteellisuudentajuiseksi.
Lastensuojeluviranomaisilta tuntuu jääneen kehitys kesken, ainakaan suhteellisuudentajusta en ole saanut ensimmäistäkään havaintoa.
Lastensuojelussa on muodikasta ja täysin sallittua pitää biologisia vanhempia lähtökohtaisesti oman lapsensa hyväksikäyttäjinä ja pahoinpitelijöinä ilman ensimmäistäkään todistetta. Myös lastensuojelun työmenetelmät esim. Pesäpuun urkintametodit ja MIM perustuvat ja sallivat em. nekrofilisen harha-ajattelun.
Pelkkä viranomaisen oma nekrofilinen mielikuvitus antaa jopa luvan syyttää vanhempia moisista rikoksista. Ja tällaisia valheellisia koko perheen tuhoavia syytöksiä saa esittää ja käyttää koko lapsuuden kestävän huostaanoton perusteena ilman seuraamuksia.
Lastensuojeluperheestä on tullut turvahakuisen hemmotellun virkakoneiston syntipukki ja sylkykuppi, joka saa kantaakseen koko koneiston väkivallan ja uhrataan säälimättä, jotta koneisto saa säilyttää illuusion omasta viattomuudestaan ja hyvyydestään. Mustavalkoinen psykoottistasoinen ajattelu , jossa lastensuojelijoiksi itseään kutsuvat ovat aina lähtökohtaisesti virheettömiä, oikeassa ja hyviä ja biologiset vanhemmat potentiaaleja tappajia, joita tulee valvoa lopun elämän on kammottavan yleistä ja takaa sen, ettei " hyviksi" idealisoitujen esim. sosiaalityöntekijöiden, sijaisperheiden ja -laitosten toimintaan kohdisteta edes minimivalvontaa rikosoikeudellisesta vastuusta puhumattakaan.
luottamus, vaikutukset näkyvät. En luota minkäännäköiseen virkamieheen, en edes aina lääkäriin.
Mitähän lääkäreiden, opettajien ja perhepäivähoitajien päässä oikein tapahtuu heidän osallistuessaan lastensuojelun masinoimiin joukkolynkkauksiin, joita kutsutaan kaunistellen moniammatilliseksi yhteistyöksi?
Tietävätkö he edes mistä syystä edessä istuva kansalainen on ajettu asiakkaaksi ja mihin se johtaa?
Kohottaako oikeudettoman ja lyödyn lastensuojeluasiakkaan lyöminen joukolla jotenkin omaa statusta , lisääkö voittajan puolella oleminen omaa turvallisuudentunnetta ja ryhmäidentiteettiä vai onko näihin päättömiin "puuttumispalavereihin" osallistuminen vain- kollegiaalisen edunvalvonnan lisäksi- laillinen kanava oman sadismin ja kiusanhalun purkamiselle?
Näihin kyseenalaisiin ja keskiaikaisiin huveihin osallistujat ovat kaiken kukkuraksi pitkän etiikkaakin sisältävän akateemisen koulutuksen läpikäyneitä asiantuntijoiksikin kutsuttuja ammattilaisia. Kuinka he kehtaavat?
Pohjoismaiset lapsiasiavaltuutetut. Tiedote 22.6.2010.
Lehdistötiedote 22.6.2010.
Pohjoismaiset lapsiasiavaltuutetut huolissaan sijaishuollon laadunvalvonnasta.
Pohjoismaiset lapsiasiavaltuutetut ovat havainneet puutteita huostaanotettujen lasten oikeuksien toteutumisessa.
Kesäkuun alussa Kööpenhaminassa kokoontuneet valtuutetut kehoittavat maiden viranomaisia huolehtimaan, että huostaanotettujen lastan oikeudet toteutuvat YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti.
Yhteisessä kannaotossaan pohjoismaiden lapsiasiavaltuutetut ilmaisevat huolensa sijaishuollon laadunvalvonnasta
Sijaishuollossa asiakkaana olevat lapset tarvitsevat enemmän tietoa omista oikeuksistaan.
Lapsiasiavaltuutetut haluavat esimerkoksi kohentaa huostaanotettujen lasten mahdollisuuksia tehdä kanteluita ja valituksia tilanteissa joissa he kokevat oikeuksiensa tulleen loukatuksi. Myöskään näiden lasten yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen eivät toteudu.
1). Sijaishuollon laadunvalvonnata puuttuu lapsen oma näkökulma.
2). Lapsella on liian vähän tietoa omista oikeuksistaan.
3. Oikeus koulutuksesta ei toteudu kaikkien huostaanotettujen lasten osalta.
Kaikissa Pohjoismaissa tulee varmistaa, että huostaanotettujen sijaishuollossa olevien lasten oikeudet toteutuvat.
Erityinen vastuu tässä on viranomaisilla, joiden vastuulla on sijaishuollon valvonta
Kööpenhamina 4. kesäkuuta 2010.
Lue lisää linkissä.
http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?p_l_id=52437&folderI...
---