Perheessämme on yksi biolapsi ja perhesuunnittelu on aina välillä ajankohtaista. Mielessämme on kypsymässä ajatus sijaisvanhemmuudesta ja siihen liittyen olen tietoa etsinyt.
Eli tilaa perheessämme olisi ainakin yhdelle lapselle. Käsittääkseni sijoitus voi kestää joko pitkän tai lyhyen aikaa? Onko tilanteita joissa tiedetään etukäteen pitkästä sijoituksesta? Miten tilannetta arvioidaan? Vuositasolla vai useammin? Ymmärrän kyllä, että tilanteet vaihtelevat ja tulee yllätyksiä.
Biolapsi on kaksi vuotias ja asia ei ehkä ole vielä ajankohtainen, mutta jos joskus tähän päädymme niin toivoisi tietenkin, että perheeseen sijoitettu lapsi tulisi tavalla tai toisella säilymään perheen jäsenenä lopun elämää.
Eli tilaa perheessämme olisi ainakin yhdelle lapselle. Käsittääkseni sijoitus voi kestää joko pitkän tai lyhyen aikaa? Onko tilanteita joissa tiedetään etukäteen pitkästä sijoituksesta? Miten tilannetta arvioidaan? Vuositasolla vai useammin? Ymmärrän kyllä, että tilanteet vaihtelevat ja tulee yllätyksiä.
Biolapsi on kaksi vuotias ja asia ei ehkä ole vielä ajankohtainen, mutta jos joskus tähän päädymme niin toivoisi tietenkin, että perheeseen sijoitettu lapsi tulisi tavalla tai toisella säilymään perheen jäsenenä lopun elämää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Muistattehan että lapsella on oikeus omaan perheeseen. Huostaanotto on yleensä viimeinen keino, mutta ei kaikkien kohdalla ikuinen. Jos omat vanhemmat tai toinen heistä saa asiansa kuntoon, on mahdollista että lapsi palaa omille vanhemmilleen. Ymmärrän jos haluatte tilapäisesti auttaa perhettä, mutta minusta on itsekästä alkaa ajattelemaan että lapsi jäisi pysyvästi perheeseen joka ei loppujenlopuksi ole hänen omansa. Eikö silloin ajatus ole jo "adoptio" periaatteesta. :(
Kiitos viestistäsi. Jotain tällaista osasin odottaakin...
ELi tarkennan vielä:
Käsittääkseni sijoitus voi kestää joko pitkän tai lyhyen aikaa? Onko tilanteita joissa tiedetään etukäteen pitkästä sijoituksesta? Miten tilannetta arvioidaan? Vuositasolla vai useammin?toivoisi tietenkin, että perheeseen sijoitettu lapsi tulisi tavalla tai toisella säilymään perheen jäsenenä lopun elämää.
Eli tiedän kyllä, että lapsi voi perheen tilanteen muuttuessa päästä takaisin biovanhemmille... Adoptiokin voi olla yksi vaihtoehto. Kuten aluksi jo kerroin vaihtoehtoja puntataroidaan.
Luulen että pitkä aikais sijoituksia harkitaan ja ehkä tehdäänkin jos perheessä on ongelmia paljon. Tukitoimia on yleensä tarjottu ja apua ollut tarjolla, mutta silti laiminlyönti jatkuu. Joissain tapauksissa sitä on voinut olla pitkään, jopa vuosia. Esim.perhetyöntekijän, kodinhoitajan lähdettyä kotiin työpäivän päätyttyä, tilanne perheessä voi olla taas kaaottinen ja ollaan lähtöruudussa. Toisinaan on uutisoitu esim.lapsiin jopa vauvoihin kohdistuvista ravisteluista, mutta aina lapselle ei jää ulkoisia vammoja tapahtuneesta. Silloin viranomaistenkin arviointi voi olla vaikeaa.
Erittäin ikävää lapsen kannalta on juuri päähän kohdistuva ikuinen vamma joka puolestaan voi aiheuttaa kehitysviivettä, käytös ongelmia yms. Henkisestä väkivallasta puhumattakaan.
Perheitä on erilaisia. Voi olla myös vanhempia, joilla on omia ongelmia niin paljon esim.mielenterveys, päihde jne. että haluavat omastakin tahdosta "luopua" lapsesta ja jos tilanne ei heillä todella muutu vuosien kuluessa tai eivät välttämättä itsekkään enää halua lasta takaisin, lähtökohdat lapsen kotiin paluuseen ovat silloin huonot.
Tilannetta arvoidaan esim. kotikäynneillä, työntekijöiden välisillä keskusteluilla, vanhempien tai toisen vanhemman kanssa käydyissä keskusteluissa, ehkä mahd.terapiat tai väliaika hoito kodin ulkopuolella, lapsen kehitystä seuraamalla ja puuttumalla tarvittaessa ongelma kohtiin. Joskus myös päiväkodit, kerhot ja koulut joutuvat puuttumaan perheen tilanteeseen. Tilanteen arvioimisessa voi joskus nousta joitain ongelma kohtia esiin jos kysymyksessä on vaikka "sairas" lapsi. Lievä kehitysvamma, neurologiset ongelmat, dysfasia jne. Silloinhan huostaanotto ei ole oleellista vaan muu hoito. Tai toinen esimerkki lapsi, joka tuodaan päiväkotiin lähes päivittäin likaisissa, haisevissa vaatteissa. Voiko silloin työntekijä välttämättä tilanteelle mitään. Täytyy ottaa todella asioista tarkkaan selvää ennen kuin lähtee tuomitsemaan ketään ja tekemään lastensuojelu ilmoitusta.
riippuu lapsen iästä, sijoituksen syistä ym. Yksiselitteistä vastauste ei voi antaa. Ja toisaalta, kun olet sijaisvanhempi, joudut ottamaan huomioon myös sen että lapsi ei välttämättä jää iäksi. Et voi laskea omaa elämääsi sen varaan että jääkö sijoitettu lapsi pitkäksi vai lyhyeksi aikaa.
Sinun pitää elää elämääsi sen mukaan mihin katsot kykeneväsi. Jos et ole valmis luopumaan, sinusta ei ole sijaisvanhemmaksi koska kaikki lapset eivät jää. Jos jätät omien lasten hankkimisen sijoituslasten takia, ehkä joudut joskus katumaan. Vaikeinta on löytää se kultainen keskitie. Näin voin sanoa sijoitetun lapsen äitinä
peruspalvelujen romuttaminen, ei ole tarjota esim. vauvojen unikouluja, kodinhoitajia, koulujen tuki- ja erityisopetusta ei ole riittävästi, ei lastenkaan terveyspalveluja, niin totta kai pienestä purosta kasvaa iso koski, kun oikeaa pientäkään apua ei ole ja odotetaan niin kauan, että perhe voidaan leimata moniongelmaiseksi, ennen kuin tilanteeseen tartutaan.
"Luulen että pitkä aikais sijoituksia harkitaan ja ehkä tehdäänkin jos perheessä on ongelmia paljon. "
Niinpä niin. Jos asia kiinnostaa, niin voi lukea vaikka HS:n pääkirjoituksen tältä päivältä.
Ja ihmisten olisi hyvä vihdoin tajuta, että TÄTÄ ongelmaa ei korjata sillä, että huudetaan huostaanottoja aina ja aina aiemmin tehtäväksi.
Vielä surullisempaa on se, että mikä-sattuu-huostaanotto jättää vanhemmat täysin yksin, vaikka lain mukaan heitä pitäisi tukea asioiden kuntoon saattamisessa. Suomalaisessa demokratiassa on aika vaikea vaikuttaa muuta kuin äänestämällä, joten aina ja aina seuraavia vaalejako vanhemmat istuvat odottamassa, että "he saavat asiansa järjestykseen". Miksihän niin moni vanhempi järkyttyy noissa oloissa lasten menettämisestä niin, että joutuu jättämään työelämän...
18 vuoteen asti,silloin rahantulo loppuu ja nuori lentää kadulle muutama satanen taskussa,Olen vierestä suerannutn,"jölkihuoltoa" sitä ei ole olemassakaan,
teki kylläkin poikkeuksen. Hän toteaa sijaislapsen olevan perheensä jäsen lopun elämää. Mitään väliä hänen tapauksessaan ei olisi ilmeisestikään huostaan oton mahdollisella purkautumisella eikä 18 iällä. Hän tekisi ilmeisesti testamentilla sijoitetun lapsen samanveroiseksi perijäksi kuin oman lapsensa ja auttaisin opiskeluaikana rahallisesti ja sitoutuisi kaikkeen kuten omankin lapsensa kohdalla. Lisää tällaisia sijaisvanhemmiksi aikovia tarvitaan. Kuitenkin testamentti ja muut vanhemmuuteen kuuluvat rahalähetykset tulee heti saada paperille ja virallisesti vahvistetuksi. Jos vaikka sijoitus jäisi lyhytaikaiseksi, jokainen vanhempi kun muutoinkin joutuu pohtimaan lapsiluvun suhteen kuinka monta pystyy elättämään. Ihan kyynel tuli silmänurkkaan että tämä äiti ihan loppuelämän haluaa turvata sijaislapselle, rahallisesti.