KUN MINUSTA TULEE VANHA
Kun tulen mummoksi, muutan luokse lasten
ja teen kaiken kuten hekin, aivan varta vasten.
Kaiken sen ilon ja onnen jonka sain heiltä
voin takaisin maksaa, ei lopu riemu meiltä!
Piirrän tussilla seinään aivan salassa
ja hypin sängyn päällä kengät jalassa!
Maitotölkistä juon suoraan, jätän pöydälle sen.
Tukin kaikki vessanpöntöt ja yhtään tottele en.
Kun he puhuvat puhelimeen, eivätkä minuun yllä
Syön kupista sokerit ja jatkan muulla hölmöilyllä.
He puistavat päätä, säätävät ääntään kovemmalle
Minä käsistä karkaan ja piiloudun sänkyni alle!
Kun ruoka sitten valmistuu, en ainaskaan papuja syö
paprikat nypin ruuasta myös, on siinä aika kova työ.
Läikytän maidon ja kalakeitollekin yökkään
Ja kun he suuttuu niin pihalle pöydästä hyökkään!
Istun TV:ssä kiinni, en väisty vaikka koittaa he miten.
Pistän kylässä silmäni ristiin ja koitan jääkö ne siten!
Otan sukkani pois, toisen roskikseen heitän
Ja kurassa leikin, siitä myös ruokani keitän.
Luen kiltisti iltarukouksen ja sen jälkeiseksi säästän
vielä yhden kolttosen: hihitän ja ison paukun päästän.
He katsoo minuun ja ilme vaihtuu hymystä alakuloiseksi:
Kun äiti nukkuu, häntä voi melkein kutsua suloiseksi?
Englanninkielisestä runosta suomentanut:
Hannele Harjajärvi
Kun tulen mummoksi, muutan luokse lasten
ja teen kaiken kuten hekin, aivan varta vasten.
Kaiken sen ilon ja onnen jonka sain heiltä
voin takaisin maksaa, ei lopu riemu meiltä!
Piirrän tussilla seinään aivan salassa
ja hypin sängyn päällä kengät jalassa!
Maitotölkistä juon suoraan, jätän pöydälle sen.
Tukin kaikki vessanpöntöt ja yhtään tottele en.
Kun he puhuvat puhelimeen, eivätkä minuun yllä
Syön kupista sokerit ja jatkan muulla hölmöilyllä.
He puistavat päätä, säätävät ääntään kovemmalle
Minä käsistä karkaan ja piiloudun sänkyni alle!
Kun ruoka sitten valmistuu, en ainaskaan papuja syö
paprikat nypin ruuasta myös, on siinä aika kova työ.
Läikytän maidon ja kalakeitollekin yökkään
Ja kun he suuttuu niin pihalle pöydästä hyökkään!
Istun TV:ssä kiinni, en väisty vaikka koittaa he miten.
Pistän kylässä silmäni ristiin ja koitan jääkö ne siten!
Otan sukkani pois, toisen roskikseen heitän
Ja kurassa leikin, siitä myös ruokani keitän.
Luen kiltisti iltarukouksen ja sen jälkeiseksi säästän
vielä yhden kolttosen: hihitän ja ison paukun päästän.
He katsoo minuun ja ilme vaihtuu hymystä alakuloiseksi:
Kun äiti nukkuu, häntä voi melkein kutsua suloiseksi?
Englanninkielisestä runosta suomentanut:
Hannele Harjajärvi
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuo on ihana! sain mailina pari viikkoa sitten ja yksi niitä joita en poista vaan luen välillä. Kiitos kun laitoit muidenkin iloksi =)
Ei kai minusta tule vanhaa!!!?? Apua!
Jaksanko enää vanhana kännätä yhteiskunnan varoilla ja miten lie sitten nuokin pariutumishommat, joita yyhoona pitäis jaksaa harrastaa vähän joka taholla?
Muuten kyllä tuo on mainio idea; siitäpähän lapset saavat maistaa omaa lääkettään.
Hmmmm.... Isä (77v.) soitti ja aikoi tulla minun luokse asumaan......
HUOH!
Voi, kun on hauska. Tuli aivan mieleen, kun lapset olivat pieniä. Hauska runo tulisi myös teini-ikäisistä vastaavanlainen. Oma runopää ei sellaisen sepustukseen riitä.
Kunhan tarpeeksi vanhaksi vielä tulen hankin kukkahatun ja se päässä kylillä kulkisin,ilahduttaisin murkkuani.
Pelaisin tietokoneella netissä yöt, nukkusin sitten pitkälle päivään.
Soittasin musiikkia niin että naapuritkin sen takuulla kuulee..tahtia hakkaisivat nyrkillä seinään.
Vaatteeni jättäsin siihen mihin ne sattuvat tipahtamaan...
Jos poika olisin söisin ja söisin...aina minulla nälkä olisi.Tiskit jättäisin kuitenkin.
Soittaisin kavereille tärkeitä puheluita ja lapset maksaisivat.
Tupakkaa polttaisin nurkan takana...
Ei minusta hirveästi haittaa kotona olisi, viihtyisin niin hyvin kavereiden kanssa kylällä.
Kaverit kun ovat niin tärkeitä minun itseni lisäksi..lapset kun ovat aivan tyhmiä, kalkkiksia kaikki..silti ilman heitä en vielä pärjäisi....pitäisihän se joku olla jolta rahaa pyytäisi....
Juuri näin. :DDDDD osaksi listaa jo toteutan. Netissä pelaan yömyöhään ja musiikki joskus pauhaa mukamas liian kovalla, aivan väärän aikakauden tuotoksista kuulema tykkään. Ruokakasseja kuitenkin kannan viikossa monta, mutta pikku hiljaa olen opettanut talven mittaan heille salakavalasti ruuanlaittoa, joten pizzan jo osaavat mulle tehdä ja muutakin tarvittaessa. Puhelin laskut on mulla huushollin suurimmat, mutta vain pakosta sillä tytöllä on saldoraja, mulla ei. (Huokaus) tupakkaa eivät tietääkseni kumpikaan tupruta, minä taas huolehdin, että siihen menee rahaa riittävästi. Kovasti olisivat hanakoita minut kylälle tönimään, mutta minäpä olen kotoinen ja haluan ehdottomasti viettää oman kaverini kanssa yksityiset tuokioni kotona. (onneksi huoneeni on silleen kivasti, että lapsille ei siitä ole häiriötä) Vaikka lapset ovat kalkkiksia niin ymmärtävät oman parhaansa ja tietävät, että äidin oma kaveri pitää äidin iloisena ja hyväntuulisena. Siitä paisteesta voivat ottaa oman hyötynsä ja kysyä lupaa ja rahaa milloinhinkin ja äiti on jees-jees-hymyssään suopea. Just, just raha heille heti tulee mieleen minut nähtyään.....mutta sama juttu oli itselläni tuossa iässä...eläisinpä niin vanhaksi, että osat kunnolla vaihtuisivat. Omalle äidilleni ei sitä päivää suotu...
Tuota aikaa odotan innolla, kunhan ensin toteutan nuo ensimmäiset =)
Kiitos Muija jatkosta runoon