tänään dokumentin siitä, miten meistä on tullut machomiehiä. Käymme ohjelmassa läpi nyrkkeilyn, amerikkalaisen jalkapallon ja potkunyrkkeilyn saloja. Etsimme tekijöitä, joilla saamme tuoduksi oppimamme taidot kyseisistä lajeista laajan kansan tietoisuuteen ja miten katu-uskottavuutemme lisääntyy. Katso urhoiluruutu tänään tällä kanavalla.
Urhoiluruutu esittää
Teotwawki
36438
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 16 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
luulin että ois ollu 110 vuotis synttärionnitteluketju edesmenneelle suurmiehelle ... ja onnittelen matamme Hänestä: Onnea Urkille joka tykkäsi Suomineidon hyvinvoinnista enemmän kuin kukaan.
puuttui sanasta maatamme
monen naisen hyvinvoinnista, kuten Tabe Sliorin. Sylvi taisi jäädä vähän vähemmälle.:-D)
Sylvi taisi olla kyllä perillä asioista ja ilmeisen laajasydäminen tässä suhteen
alistuvainen. Urho oli kaikkien machojen isoisä.:-D)) Urho ei pitänyt häviämisestä missään asiassa ja se kävi selville hänen nuoruudessaan tekemistä kepposista urhoilukentillä.
ei ollut sellaiseen varaa. Kysymyksessä oli Suomen tulevaisuus ja ns. puolueettomuus ja myöskin uskottovuus.Oikeesti Urho kuitenkin mielestäni oli viisas ja kauaskatsoinen pelimies. Missä olisimmekaan ilman Urhoa nyt.
Saisi löytyä samanlainen Päämies ja pressa jostain nytkin.
urhoilun valtiomiestaitoja, mutta mitä olisit itse sanonut, jos Urho olisi sanonut, että haluan sinut?
ehkä mennyt hämmilleni että, miksi ihmeessä? Oikeesti tuskin hän olisi ollut kiinnostunut kovin lapsellisesta nuoresta naisesta;))
kiinnostunut kaikenlaisista naisista? Hänellä taisi olla enemmän rakastajattaria kuin ikinä on julkisuuteen kerrottu.
että Sylvi rakasti miestänsä ja Sylvi oli vahva nainen, hyvin vahva; luulenpa myös että heitä yhdisti paljon suurempi rakkaus alunperin ja loppuun asti; sielun kumppanuus, sidos joka ei koskaan katkea.
jälkeen päin mitä se oli, enkä lähtisi arvioimaan heidän suhdettaan sen enempää, sillä juuri eilisessä lehdessä kerrottiin, että heidän seksielämänsä päättyi hyvin varhaisessa vaiheessa. Voihan sitä olla sielunkumppanuutta ilman seksiä. Niin asia on minun kohdallani, sillä muutamat sielunkumppanini ovat kavereideni vaimoja. Seksikumppanit ovat sitten muita ihmisiä.
Tuo viimeinen onkin jotain mitä joka tyttö tahtoo kuulla. Siis näin: "Sorry, mutta mulla on jo niin monta sielunkumppania, että tarvitsen sinua ja muita (monikossa) vain seksiin, koska sielunkumppaneillani on jo mies (ja en tarvitse lisää sielunkumppaneita enkä ystäviä) enkä voi siksi käyttää heitä seksiin."
Nyt suljen kyllä tämän palstan, koska tämä on minulle aivan liikaa.
oli myös vakava ja pitkä-aikanen suhde suurlähteliään puolison Anita Hallaman kanssa;)) Vaikea uskoa että, hän olisi ollut kiinnostunut pelkästään naisesta pelkän ulkonäöllisten tai nuoruuden suhteen kyllä varmasti tämä naisen myös älykkyys oli siinä tekijä. Mutta, mistä sen jälkipolvet todella tietävät. Toisaalta suurmiehillä on aina ollut ehkä useampi kuin yksi nainen..
ovat aina olleet naisia riippumatta siitä, kenen kanssa heillä on ollut kulloinenkin suhde. Siinä on totta kai ongelma, koska kyseisten naisten miehet ovat olleet myös ystäviäni ja se on saattanut aiheuttaa ihmissuhdeongelmia. Mustasukkaisuutta voi olla myös ystävyyssuhteista.
Koetan suomentaa: Vietät siis ystäviesi naisten kanssa niin paljon aikaa, että heidän parisuhteensa kärsii, kun heidän miehensä haluaisivat olla sen oman rakkaansa kanssa ja se oma rakas viettääkin kaiken aikansa sinun kanssasi ja menee vain yöksi miehensä viereen? Ok.
vietämme iltaa yhdessä, me keskustelemme ja puolisomme (tässä tapauksessa exä) kuuntelevat ja ovat pirun mustasukkaisia. Näitä tapauksia olen ollut todistamassa koko elämäni ajan, joten mistään uudesta ilmiöstä ei ole kysymys.
Yritän kuvitella, vaikeaa se on. Siis olen varmasti joskus ollut tilanteessa, jossa toisilleen ennestään hyvät ystävät tapaavat ja olen jäänyt ulkopuoliseksi sivustaseuraajaksi.
Toiset puhuvat asioista ja ihmisistä jotka ovat itselle aivan vieraita. Aika tylsältähän sellainen tuntuu. Toivoo, että toiset lopettaisivat jo ja siirtyisivät johonkin mielenkiintoisempaan aiheeseen. Tai sitten toivoo että aika kulkisi nopeammin, että sekin tilaisuus/illanvietto loppuisi. Vaihtoehto 1: Juuri kun olen ikävystymässä kuoliaaksi, joku seurueesta huomaa olemassaoloni ja ilahdun siinä vaiheessa suunnattomasti saamastani huomiosta ja unohdan saman tein tylsistymiseni tai Vaihtoehto 2: Seuraavan kerran jään sovinnolla yksin kotiin, jos olen saanut tuntea itseni ulkopuoliseksi koko tilaisuuden/illanistujaisten ajan.
Luulen että tarkoitat jotain kolmatta vaihtoehtoa, jota minun on vaikea kuvitella. Yrittäjänä ollessani en ollut kovin tarkka työajoistani ja jäin usein juttelemaan asiakkaiden kanssa, vaikka työt olivat tehty. Yleensä olin iloinen ja intoa täynnä senjälkeen kotiin mennessä. Kotiintuloni ei ilahduttanut koskaan exääni. Hän oli vihainen, kun olin hänen mielestään esim. vartin myöhässä kotiintulosta. Odotin aikani, että olisi edes joskus ilahtunut, sitä aikaa ei koskaan tullut.
Olen tuntenut toisenlaista mustasukkaisuutta. Olin ihmeissäni, miksi tunsin sitä. Ihminen vakuutteli minulle luotettavuuttaan ja sisimmässäni en uskonut sanaakaan. Siis sellainen tunne. Luulin itsessäni olevan jotain vialla. Sillä kertaa olisi kannattanut luottaa tunteeseen ja se tunne osoittautui aivan oikeaksi ja aiheelliseksi.
En tahdo olla ilkeä. Ensinnäkin ymmärrän hyvin miksi sinulla on niitä kavereiden vaimoja sielunkumppaneina. He pitävät luultavasti sinua vaarattomana.
Osaa sivaltaa vain nainen.
Missä kohtaa näet sivalluksen? Eikö näistä kaikista Teon kirjoituksista käy ilmi vain se, että hän ei todellakaan sovi esittämäänsä urhoilu-rooliin. Ei ole uskottava. Minäkin koetan suomentaa ja joka kerta käsitän väärin. Olen aivan varma, että hän kestää arvailuni. Jos sitä epäilisin, en kirjoittaisi tällaisia.
Tarkoittaa sitä että häntä sanotaan munattomaksi mussukaksi, vaaraton naisille.
Minusta se tarkoittaa ainakin tässä tapauksessa reilua ja kivaa ja ystävällistä kaveria. Sellainen Teo on varmasti ystävilleen. Sellaisen mielikuvan sain.
Minulla itselläni on ollut joskus paljonkin miespuoleisia ystäviä. Siis joskus kauan sitten, kun minulla oli vielä "elämä" ja paljon ystäviä eikä olisi tullut mieleenkään sanoa heitä munattomiksi mussukoiksi. Eivätkä olleetkaan, he eivät vaan pilanneet hyvää ystävyyttä pyrkimällä samaan punkaan. Heillä oli sitten toisaalla muita naisia. Yllätys-yllätys...
vaaraton, mutta kerron esimerkin, mitä tapahtui kun tulimme kerran kotiin naapurista. Olimme viettämässä iltaa ystäväperheen kanssa ja tämä naapurin nainen on ollut ystäväni useita vuosia ja juttelee kahdestaan tavatessamme aina hyvin vapautuneesti jopa hyvinkin yksityisistä asioista. Ensimmäinen merkki illan epäonnistumisesta oli se, kun hänen miehensä ilmoitti menevänsä nukkumaan. Toinen merkki oli, kun tulimme kotiin. Vaimoni sanoi minulle, että odotat vain kun A jättää miehensä ja sinä isket kiinni. Teistä tulee täydellinen pari.
No, itse asiassa tämä A rakastaa miestään syvästi, enkä voi kuvitella tilannetta, että minä syrjäyttäisin hänen miehensä, joka on myös ystäväni. En näe edes unissani tilannetta, että olisin A:n kanssa muuta kuin ystävä. Sille, että meillä synkkaa hyvin, en mahda mitään. Tämä ei ole ainoa tämän suuntainen tapaus eikä se koske ainoastaan viimeistä exääni, sillä minulla on ollut naispuolisia sydänystäviä aivan lapsesta asti. Jo koulussa aikoinaan olin sellainen, että monet tytöt kertoivat minulle sydänsuruistaan, eikä siinä ikinä ollut kysymys siitä, että olisin ollut heille miehinen vaihtoehto. Homo en ole, kuten hyvin tiedät, mutta näin minulle kuitenkin usein käy.
en ole munaton mussukka, mutta siitä ei nyt sen enempää.
Mulle kävi niiden "viattomien" "vain" ystävien kanssa myös niin, että heidän silloiset tyttöystävänsä saattoivat olla melko mustiksia. Erona sinun tarinaasi vain oli, että nämä mustasukkaisten tyttöystävien miehet myös joskus yrittivät päästä kanssani samaan punkkaan. Sinä oletkin enemmän herrasmies, kuin ne tuntemani "sankarit". Itse suhtauduin viattomasti siihen asti, kunnes toisin todistettiin ja en sekaantunut sellaiseen. Ne mustasukkaiset tytöt olivat tosi hyviä pitämään miehensä itsellään. Eivät uskaltaneet yleensä karata, mutta kun silmä vältti, niin sitten.
siinä on selvä ongelma, jos se on toisen puolelta pelkkää ystävyyttä, mutta toisella on ketunhäntä kainalossa. Kävimme kymmenen vuotta erään ystävämme mökillä ja siellä saunottiin aina sekasaunassa. No, paikalliset maanviljelijät tykkäsit bailata kanssamme ja silloin mentiin aina saunaan. Sitten tapahtui jotain, mitä en olisi halunnut olla todistamassa. Eräs näistä maanviljelijöistä yritti maata sammuneen ystävämme, vaikka olimme samassa huoneessa. Joten se ei ollut pelkkää bailaamista vain kaveruuden nimissä, vaan siellä myös ajateltiin, että nämä kaupunkilaisämmät ovat vapaata riistaa kenelle tahansa.
Mutta tämä vapaa-riista-ajatus on kyllä ollut vallalla kaupungissakin. Kaikki vapaat naiset ovat vain joidenkin miesten mielestä yleisessä käytössä. Ja tästä päästään urhoiluaiheeseen. Urho varmasti ajatteli niin.
Näitä "Urhoja" kyllä riittää. Onneksi ovat nuoren riistan perään. Ja viisastunut pupukin pysyttelee visusti puskassa.
vähän niinkin kehen tapaat;)) Teo tuolla tästä sielunkumppanuudesta puhui. Itse olen vähän samanlainen. Törmänyt puhtaasti aina myös mieheen (miessukupuoleen) jossa tuo yhteys kyllä jäänyt eräälle sielunkumppanuuden tasolle pelkästään. On omasta itsestään kiinni haluaako suhteen menevän jollekin muulle tasolle.
Esim. nyt tähän laitan tällaisen ihanan tarinan. Tässä talossamme asuu yksinäinen mies. No, mikä meitä yhdistää, on tämä että, puhumme samaa kieltä. Hän on muuttanut tänne Töölöstä perheensä kanssa vuonna -55 ollut väliin tietysti poissa kuten minäkin. Palanut ns. lapsuutensa juurille. Meitä yhdistää tämä kieli;)) Puhumme ns. samaa kieltä....siitä syntyy se sielunkumppanuus.... Minusta tuntui todella ihanalta kun hän pyysi minua mukaan pihaparlamenttiimme jotenkin se lämpö siinä äänessä kun hän katsoi minua ja sanoi että, olen tarpeeksi dorka ja hänestä olisi mukavaa jos liittyisin mukaan;))) Tunsin että, olin tullut takaisin lapsuuteni himaa...siis henkisesti.... Tuota lapsuuteni himaa ei enää ole...Se sielunkumppanuus tulee ehkä myös yhteisestä jonkinasteisesta kokemuspiiristä mitä lapsuudessa ja nuoruudessamme mekin täällä tosin toisiamme tunteamatta olimme kokeneet kumpikin eritahoillamme;)) Emme kuitenkaan viettäneet lapsuuttamme emmekä nuoruutamme ihan samoissa porukoissa...Jokin vaan yhdistää;)) eli se on tämä kasvuympäristömme....ja sama kieli ja sen mukana myös se mieli....
Tähän laitettava että, lähdin täältä nuorena 17 v....
Luuleekohan tuo meidän talon edessä koiraansa edestakaisin ulkoiluttava tyyppi itseään minun sielunkumppanikseni. Juttelin kerran hänelle ystävällisesti. Huh. Tuo pisti ajattelemaan... Olen sitä suuremmalla syyllä täällä puskassa.
urhoilijaa saa vaikka millä rautalangalla yrittäisi vääntää. On, joo toki tähän mennessä ehtinyt vaikka mitä, mutta yksi kerrallaan on aina riittänyt.
korvat ovat tärkeämpi elin kuin suu.
vanhan ketjun ylösnostamiseta jotain uutta romantiikkaa?
H.
ollut sen avaamisesta asti joten katson, että se ei ole vanha. Sitä paitsi uutta romantiikkaa on turha odotella, sillä ei tässä olla selvitty edellisestäkään oikein kunnolla.
En oikein ymmärrä?
50 porukan ei luulisi enää höyrähtävän.
Kyyneleen voi kyllä tirauttaa, vähän huvittuneesti.
H.
asiat omalla subjektiivisella tavallaan, joten en pidä relevanttina tehdä tiliä asiasta sen enempää.
tämä mies kuuntelee minua luontevasti, kaikkia ei tarvitse selittää puhki...ja toisinpäin on vaan ihmeen helppo puhua. Sitä vaan joidenkin ihmisten lähellä on jotenkin...mintenkä sanoisi luonnollista olla. Helppoa. Tähän laitettava että, meillä on kyllä tässä rapussa joku ihmeellinen henki;))) monessa eri paikassa minäkin asunut elämäni aikana mutta, täällä tunnen tulleeni "himaan"))) lopulta. Takaisin jollain tapaa juurilleni ja tietysti olen siitä onnellinen.;)) Nyt tässä vielä mietitään porukalla pidettäisiinkö sellainen syys-iltapäivä, eräänlainen sadonkorjuujuhla;)) Jokainen vähän toisi yhteiseen pöytään tarjottavaa. Itse ajattelin yllättää tällaisella puolakkajutulla jota kokeilin...tehdään ruis-vehnäkuoritaikinaan ikäänkuin puolukka-kukkosia eräänlaisia muffinseja...Mukavinta tässä on että, myös tässä kun asuu jo toista sukupolvea ja kolmattakin...niin juhliin osallistuvat myöskin meitä nuoremmat;) Samahenkisyys vaan syntyy ja saa ihmiset yhteen tai sitten ei...
puutun menemättä mitenkään henk.koht. vaan ihan yleisesti. Minusta tämä ns. höyrähtäminen vielä tässä iässäkin ja miksei myöheämmäsikin on ihan positiivinen juttu. Miksi sen täytyisi olla ikäsidonnainen? Toki sitten siinä eroa millä tavalla tässä iässä höyrähtää...eihän sitä teini-iässä olla....vaikka höyrähtäminen;)) saakin kaikki asiat sillee ihanasti jotenkin sotkuun....ja maailma näyttää mukavalta paikalta elää...ihminen tarvitsee sitä höyrähtämistä olkoon ikä sitten mikä tahansa...aina väliin. Elämä olisi muuten jotenkin kummallisen tylsää ja ehkä liiankin seestynyttä.
Nuorimieli on paras lääke pysyä elämässä kiinni;)) Ja ylilyönteihin ei vielä kukaan tai en ole kuullut että, olisi menehtynyt....saanut korkeitaan sydärin...ehkä, mutta on ehkä kuollut sitten hymy huulillaan..
Elämä olkoon La Dolce Vita...aina;))