Ropisee.
Tuuli ulvoo ja kovenee.
Hetki tässä ja nyt.
On kuin pysähtynyt.
Valo lampussa.
Tuossa.
Lyhdyn varjossa jossa.
Yönkiitäjä surraa.
Hamuaa.
Uutta ajatusta josta.
Kasvaa hetki.
Tuokion retki.
Vieden luoksesi.
Pimenevään yöhön.
Tähtien vyöhön.
Sinne missä rakkaus elää.
Älä unohda ethän enää.
Jätä suudelmaa matkalle.
Taivaanrannan kaarelle.
Sateen jälkeen.
Sillä odotan sua.
Kun aamu saapuu.
Odotan sua.
Tule uniini.
Olethan yönkiitäjäni.
Tuuli ulvoo ja kovenee.
Hetki tässä ja nyt.
On kuin pysähtynyt.
Valo lampussa.
Tuossa.
Lyhdyn varjossa jossa.
Yönkiitäjä surraa.
Hamuaa.
Uutta ajatusta josta.
Kasvaa hetki.
Tuokion retki.
Vieden luoksesi.
Pimenevään yöhön.
Tähtien vyöhön.
Sinne missä rakkaus elää.
Älä unohda ethän enää.
Jätä suudelmaa matkalle.
Taivaanrannan kaarelle.
Sateen jälkeen.
Sillä odotan sua.
Kun aamu saapuu.
Odotan sua.
Tule uniini.
Olethan yönkiitäjäni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaikka kiire pakka,, onneksi avasin runosi ja mitä luenkaan!
.."Pimenevään yöhön.
Tähtien vyöhön.
Sinne missä rakkaus elää.
Älä unohda ethän enää.
Jätä suudelmaa matkalle.
Taivaanrannan kaarelle.
Sateen jälkeen."..
Huoh, Gitta! Runosi on helmi! Rivi riviltä kauneutta ja taituruutta!
Ja kiitti viimeisestä..ja muxaa pvää ny mie meen. :)
Ei vain ole kovinkaan
olo kiitäjän,
uniisi kiidän kylläkin,
sen matkan osaan ; )
täällä kyllä on aikani ohi,
en vain jaksa,
en näe, en löydä
jos ei nyt lämpö
tulevan viikon siipiäni
lämmitä,
hyviä öitä,
kauniisiin uniisi.....
Tunnelmaa... Sitä Margitta osaa luoda ja välitttää. Kaunista ja niin herkkää, kuten olemme jo tottuneet Margitalta saamaan.
Todella niin tunnelmallista, että se vetää lukijansa mukaan kaikkiin niihin maailmoihin, joita tuossa runossa on esillä ja kätkettynä.
Nautittavaa. Sopivasti kaikkea ja mausteena vielä ripaus haikeutta.
Minua kosketti taas.
Kiitos Margitta
Syksyisessä metsässä.
Niin hiljaa hiipuu
hiillos nuotion.
Äänetön ja pimeä,
jo metsä syksyinen on.
Jo auennut on
verho pilvien
ja nään ylläin
loisteen tähtien.
On niin hiljaista täällä
ja kaunista niin,
silti käy aatoksein
muistelmiin.
Tähdet silmissäs muistan,
ne kauneinta kai,
mitä kulkija matkallaan
nähdä vain sai.
Nuo muistojen tähdet,
mun saa kyyneliin.
Kun taivaalle katson,
on mun sua ikävä niin.
Kättäni vilkutan ja huiskaan.
Olet runoilija yhteinen.
Meidän kaikkien.
Tiedäthän sen.
Ja sinua kiittäen muistan ain.
Olet ystävä minulle.
Saanhan sanoa kai.
Iltapäivääni kiiruhdan.
Näin runolla sinua tervehdän.
Ja kiitän upeasta vastarunostasi.