Vuonna 1905 lipui höyrylaiva Helsingfors ankarassa pakkasessa ja tuulessa Bengtskärin saaren pohjoispuolen vaarallisilla vesillä. Hangon satama ei kyennyt luotsaamaan yhä kasvavaa liikennettä, ja niin laiva upposi monen muun laivan hautausmaaksi koituneisiin vesiin.
Jo 1800 luvun loppupuolella oli kaavailtu majakan rakentamista Bengtskäriin, ja 1905 lähti rakennustyöt käyntiin 120 miehen voimalla. Majakka valmistui vain 9:ssä kuukaudessa saaren omista kivistä, ja 1906 oli pohjoismaiden korkein majakka valmis.
Majakanvartija, sekä kolme miestä alkoivat sumusireenin ja valojen kanssa turvaamaan laivojen kulkua satamiin karikkoisilla vesillä.
Lähimpään asuttuun saareen oli 18 km matka ja usein ei sinne pistäydytty. Tarina kertoo pienen 6 v. pojan päästessä ensi kertaa saarelle huudahtaneen: Isä, isä, täällä kasvaa valtavia kukkia! nähdessään puita:)
Poika ei kallioisella kotisaarellaan ollut koskaan vielä nähnyt puita!
Missäkö on ihastukseni on´? Majakkako? Ihastus, jota ajattelen monta kertaa päivässä, tänä aamunakin oli ensimmäinen ajatukseni: Ah, kavikupponen ja limpunviipale, tuon majakan mukaan nimettyä pyöreää leipää, joka on vienyt sydämeni, kielestäni puhumattakaan! Paras ihastukseni aikoihin, jota hartaana makustelen muistelleen meren armoilla eläviä saaristolaisia.
Jo 1800 luvun loppupuolella oli kaavailtu majakan rakentamista Bengtskäriin, ja 1905 lähti rakennustyöt käyntiin 120 miehen voimalla. Majakka valmistui vain 9:ssä kuukaudessa saaren omista kivistä, ja 1906 oli pohjoismaiden korkein majakka valmis.
Majakanvartija, sekä kolme miestä alkoivat sumusireenin ja valojen kanssa turvaamaan laivojen kulkua satamiin karikkoisilla vesillä.
Lähimpään asuttuun saareen oli 18 km matka ja usein ei sinne pistäydytty. Tarina kertoo pienen 6 v. pojan päästessä ensi kertaa saarelle huudahtaneen: Isä, isä, täällä kasvaa valtavia kukkia! nähdessään puita:)
Poika ei kallioisella kotisaarellaan ollut koskaan vielä nähnyt puita!
Missäkö on ihastukseni on´? Majakkako? Ihastus, jota ajattelen monta kertaa päivässä, tänä aamunakin oli ensimmäinen ajatukseni: Ah, kavikupponen ja limpunviipale, tuon majakan mukaan nimettyä pyöreää leipää, joka on vienyt sydämeni, kielestäni puhumattakaan! Paras ihastukseni aikoihin, jota hartaana makustelen muistelleen meren armoilla eläviä saaristolaisia.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Uteliaisuuteni heräsi juttusi otsikosta, meninkin lankaan. Varoititkin kyllä heti vääristä luuloista. Jatkoin lukemista, joka oli hauska esipuhe aamukahvillesi ja leivälle, jota nautiskelit. Kahvin kerahan minäkin koneen viereen tulin tänä lauantaina.
Juolahti tuosta majakka jutusta mieleeni enokummini, joka hänkin teki elämäntyönsä majakanvartijana, ei kylläkään Bengtskärissä vaan Harmajassa ja Söderskärissä. Se yksinäisellä saarella asuminen vaikutti häneen niin, että loma-aikoinaan ja vielä eläkkeelle siirryttyäänkin hän taitavana käsistään pestautui pitkän matkan rahtilaivoihin tumpuriksi ja kuljeskeli maailman merillä maista toiseen. Kummitytölleen hän aina lähetti kortin milloin Meksikosta, milloin Amsterdamista.
Niin sitten päädyttiin aamukahviin ja Bengtskärin leipään, varmaan maukasta. Minä purin eilen paistamaani porkkanasämpylää, maukasta sekin oli.
ps. sinulla on tosi värikäs mielikuvitus ja nautit ajatuskuvien virran "paperille" panosta. Minullakin on aika vilkas mielikuvitus, siinä riittää itselle, ettei oikein pysty toisen ajatuksiin mukaan tulemaan. Mutta onhan lukemista palstalla. Et ainakaan ole pahansuopainen itse, vaikka joudut sitä itse joiltakin kokemaan. Sillä voi lohdutautua, ettei niitä lukumääräisesti monta ole niitä pensaasta ilkeilijöitä. Yksikin ahkera saa paljon aikaan.
Kaffepirtissä porkkanasämpylästä:D Hyviä on aamukahvihetket kun maistuu pikkunälkäisenä. Muistin vaa'an aamulla ja huomasin painon pudonneen 4 kg kesän aikana, helteillä ja hommeleilla lienee osuutta! Ilmankos
ajattelin sitä ihastukseni kohdetta heti! Tuon Bella-koitan emäntä käväisi Hannooverissa, ja kun lentoa sinne ei ole kuin messujen aikaan suoraan, niin joutui Amsterdamin kautta lentämään. Pitkäksi muodostui matka ja sanoikin, jos ei olisi saanut kahvin kanssa pari viipaletta tuota limppua, olisi nälkä heikottanut ihan:DDD
Takaisinkin tullessaan illalla sai sienikeiton lisäksi nauttia siitä uudelleen. Se on sieltä varsinaissuomesta olevan leipomon tuote, aidon reseptin mukaan tehty! Jokin projekti johon EU:kin on antanut määrärahaa!
Hieno juttu..ja tulos onnistunut!
Mielikuvitus jaa :DDD on se sellainen seuralainen joka antaa kaikenlaista vipellystä elämään, kiva kun Sinullakin sitä riittää...mikä muuten on tumpuri ? vai ehkä tark. timpuri kai:DDD nyt mielikuvitus loihti tumppujen tekijän kylmillä merimatkoilla, ei kai sentään... nyt mää meen tekemään töitä, jotka jäi rästiin koirulin kanssa temmeltäessä:D heippa taas
Samanlaisia ihastuksen kohteita näkyy meillä olevan Sinisirkun kanssa : Sinäkin rakastat saaristoa ja arvostat sen asukkaita. Tuo Bengtskär on tuttu käyntikohde , sen ravintolan seisovassa pöydässä sai tuota pyöreää tummaa leipää. Majakan hotellihuoneet ovat varsinkin hääparien suosiossa, sillä pienellä karulla saarella ei ole muuta tekemistä kuin lumoutua merestä, taivaasta ja toinen toisistaan. Majakoiden valossa äärettömän suurta tunnetta, turvallinen suunnan näyttäjä pimeässä, myrskyisessä yössä. Tove Janssonille majakat olivat tärkeitä. Muumitalon tornin esikuvana on Pellingin Glosholm. Ihanan syyslaulun lopusta :
"Nyt majakat me näämme kun myrskyt raivoaa,
tuuli vaahtopäiden äänen tänne kantaa
- ja tärkeintä on sydämemme ääntä noudattaa
ja kaikkemme toisillemme antaa.
Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie."
Anna-Mari Kaskisen hääpareille omistetussa runossa on kohta:
"Me kuulumme yhteen kuin taivas ja maa,
ei meitä voi erottaa.
Me kuulumme yhteen kuin myrsky ja yö,
sinun aaltosi rantaani lyö."
Proosallisesti leipäasiaan palatakseni, Nauvon tumma saaristolaislimppu on yksi lempileipäni, päiväkahvinkin kanssa maistuva makeudessaan. Nyt omena-aikaan kokeilin omenasämpylöitä, eivätkä ollenkaan hassumman makuisia olleet.Raastoin omenia taikinaan, niistä tuli kosteanoloisia ja makeahkoja.
Eipä tullut oikoluettua sepustustani,,,timpuri tiätty.
Olin vaan niin hassu, että ensiksi ajattelin todella sen olevan jokin nimike, hih .....kunnes tajusin:D
fundeerasin tuota tumpuria koko ajan lukiessani tekstejä. Onneksi selvisi, että vanha kunnon tittelihän se oli, timpuri meinaan.
Oli hyvä, että selvisi, olisi vielä jäänyt koko illaksi mieltä vaivaamaan.;>)
P.S. Käväisin vain hetken. Perhe lähti juuri ja ajattelin levähtää koitoksen jälkeen.
Näkemiin taas!
sen jälkeen kun saa taas kaikki kuntoon:D vaikka hauskaa ja piristävää on tavata! Saunajengissä istuin pari tuntia minäkin, turistiin sydämen halusta ulkona "mutterikatoksessa ja eikun löylyyn välillä.
Kyllä kipakat löylyt oli poikaa, näin viileellä, korvanlehdet jo kuumotti, mutta ihanaa oli:D Ei oo vilu eikä nälkä kun tein siikamunakkaan ja pistelen halukkaasti poskeeni. Yks siivu Bengtskärin limppua saa mennä jälkkärinä, niin eiköhän pärjää taas!
Muita majakoita ei tule mieleen kuin se Perävaunun Majakka. Muumeilla ja niitten luojalla onkin paljon viisauksia, ilmankos on suosittu kautta maailman.
tuo kohta:
Sinun aaltosi rantaani lyö.....kuulen sen korvissani vieläkin kun meri vetäytyy hieman sihisten puhtaalta kalliolta takasin, noustakseen jälleen värjäten graniittipaaden syvän punertavaksi. Monet kerrat olen tuon äänen ja jatkuvuuden äärellä ollut.
olla sileä--- aallon hioma, aaltoa varten luotu. Niin puhdasta....
kun luin tuosta Ramoonan viestistä noita Syyslaulun säkeitä, että Tove Janssonin on täytynyt tuntea voimakkaasti voidakseen noin kirjoittaa. Todella hän on suosittu ympäri maailmaa, niin kuin sanoit.
Laulu soi taas niin minussa uudelleen, näin syksyn alkaessa se tuntuukin ajankohtaiselta. Täytyy käydä taas kuuntelemassa se.
P.S. Kävin tänään sähköpostissani ja hämmästyin! Se oli aivan vihreänä näistä viestien vastauksista!
Jouduin poistamaan parikymmentä, ylikin, viestiä sieltä. Unohtuu tuo rastin poisto.
Pakilassa asuessamme saimme naapuriltamme joskus sitä, samoin kuin savustettuja ahvenia heidän palatessaan mökiltään.
Kakskerrasta teimme matkan Seilin saarelle kerran, ja matkan varrella pysähdyimme lounaalla saaristolaispöydässä, jossa herkkuja oli kaiken mahdollisen laisia, mm tätä saaristolaisleipääkin.
Sillä matkalla lauloimme laivalla mm "Kai muistat kannella kun fregatin..." Siinä on yksi laulu myöskin, jossa sekä sanat että sävel ovat kauniit.
kun Naantalista Rymättylään ja siitä losilla Röölään ja taas losilla Valmetin kesänvietto paikkaan.
Aikaa siitä noin kolmisenkymmentä vuotta.Olihan se ihana kokemus ja miten ihana voi olla olla tuo rikkoutunut saaristo,minulle sisäsuomen vesialueen asukille lumoava,kuin satujen valtakunta.
Voin kuvitella aamujasi,en airistolla,mutta merellisessä maisemassa jossa meri siintää silmänkantamattomiin ja minulla reppanalla vain vajaan kilometrin päähän toi järvenkantamo vastarannalle.
ainutlaatuinen koko maailmassa. Eihän se unohdu, se muovaa ihmistä, maa -meri ja taivas, upeine auringon nousuineen ja laskuineen. Kun kuu nousee meren sylistä syvän keltaisena ja suurena horisuntissa, joka toimii suurennuslasina:D jäin kyllä suu avoinna sen kauneutta katsomaan.
Merenkävijät sen ovat nähneet lukemattomat kerrat:)
Ei ole Ama minullakaan kuin pienen järven ranta, eikä edes ihan lähellä, päädystä kimmeltää alkukesästä, sitten ei lehvistö enää avaa näkymää.
Houtskariin on kovin pitkä matka jo minulle, vaikka se paljon nopsempaan käykin 1 tien Turkuun valmistuessa.
Sittenkään en usein viitsi lähteä mukaan, lapsillakin on omat perheensä, ja hulina ja seurustelu ei tuo sitä rauhaa, jonka koin ollessani lasten kanssa yksin. Mieheni kävi kahden viikon välein siellä, kesälomat tietenkin, mutta kutsuvieraita meni silloin passatessa. Hauskaahan se oli tavata niissä merkeissä sukua ja ystäviä, mutta yövieraat on aina majoitettava ja valvottua tulee aikalailla kesäöinä.
Parhaat hetkeni vietin lasten kanssa luonnon suuremmoisessa kokemisessa, josta olen kiitollinen niin miehelleni kuin elämälle.
Lapsista tuli kaikista saaristofriikkejä, ja hyvä niin,tervettä elämää, kalaa ja puuhaa se teettää. moikka..