Meidän tyttö 7kk on alkanut nyt kamppailla vastaan kaikissa hoitotoimenpiteissä... Onko vinkkejä miten ne saisi sujumaan helpommin ja vauvalle positiivisemmin? Mistä yhtäkkinen muutos hoitotoimenpiteissä johtuu?
Ennen niin mutkattomasti ja kivasti hoidetut vaipanvaihdot, syömiset ja pukemiset on nykyään melkoista kamppailua.
Kun tullaan pepun pesulta hoitopöydälle pyyhkeen päälle, vauva alkaa kiemurrella, kääntyy masulleen ja pyrkii konttaamaan karkuun -> äiti kääntää ympäri ja yrittää kuivata ja laittaa puhdasta vaippaa pepun alle -> vauva kiemurtelee masulleen ja pinkaisee konttaamaan karkuun -> äiti laittaa pyyhettä ympärille -> vauva ähkii laitojen yli -> äiti nostaa syliin ja yrittää saada vaippaa ympärille sylissä -> vauva hermostuu ja pyrkii pois -> äiti hilaa takaisin ja yrittää vaihtaa sängyn päällä -> vauva kitisee, rimpuilee, venkoilee ja konttaa pois -> äiti hilaa takaisin ja riuhtoo vaippaa ympärille -> vauva itkee ja ähkii ja meuhkaa -> äiti yrittää rauhotella sylissä -> vauva möngertää poispäin... jnejne.
Syöttötuolissa ei istu kuin juuri sen sekunnin että ehtii möngertää jalat alleen ja eikun seisomaan -> äiti kaappaa kiinni ja istuttaa uudelleen. Yleensä kaksi lusikallista ehdin lapioida suuhun jossain seisomisen ja istuttamisen välillä ennenkuin vauvalla menee hermo. Ehkä ei sitten ole nälkä?? En haluaisi että syöminen olisi negatiivinen asia. Annan välillä myös sormiruokaa ja kaikenlaista järsittävää, silloin istuu kuin tatti ja uppoutuu omiin maailmoihinsa. Ehkäpä siis odottelen ja tarjoan ruokaa, mutta jos kääntyilee pois, nostan heti vek tuolista. Vaikeaa vain pysyä neuvolan asettamissa ruokailumäärissä... eli saada kiinteitä uppoamaan....
Pukemisen kanssa sama piinallinen mahdottomuus. Eikä väliä onko juuri herännyt vai menossa kohta nukkumaan. Mikään ajankohta ei ole sopiva näille toimenpiteille.
Haluaisin että syöminen, vaipan vaihto ja pukeminen olisivat kivoja askareita myös vauvan mielestä. Mitenköhän siihen pääsisi?
Ennen niin mutkattomasti ja kivasti hoidetut vaipanvaihdot, syömiset ja pukemiset on nykyään melkoista kamppailua.
Kun tullaan pepun pesulta hoitopöydälle pyyhkeen päälle, vauva alkaa kiemurrella, kääntyy masulleen ja pyrkii konttaamaan karkuun -> äiti kääntää ympäri ja yrittää kuivata ja laittaa puhdasta vaippaa pepun alle -> vauva kiemurtelee masulleen ja pinkaisee konttaamaan karkuun -> äiti laittaa pyyhettä ympärille -> vauva ähkii laitojen yli -> äiti nostaa syliin ja yrittää saada vaippaa ympärille sylissä -> vauva hermostuu ja pyrkii pois -> äiti hilaa takaisin ja yrittää vaihtaa sängyn päällä -> vauva kitisee, rimpuilee, venkoilee ja konttaa pois -> äiti hilaa takaisin ja riuhtoo vaippaa ympärille -> vauva itkee ja ähkii ja meuhkaa -> äiti yrittää rauhotella sylissä -> vauva möngertää poispäin... jnejne.
Syöttötuolissa ei istu kuin juuri sen sekunnin että ehtii möngertää jalat alleen ja eikun seisomaan -> äiti kaappaa kiinni ja istuttaa uudelleen. Yleensä kaksi lusikallista ehdin lapioida suuhun jossain seisomisen ja istuttamisen välillä ennenkuin vauvalla menee hermo. Ehkä ei sitten ole nälkä?? En haluaisi että syöminen olisi negatiivinen asia. Annan välillä myös sormiruokaa ja kaikenlaista järsittävää, silloin istuu kuin tatti ja uppoutuu omiin maailmoihinsa. Ehkäpä siis odottelen ja tarjoan ruokaa, mutta jos kääntyilee pois, nostan heti vek tuolista. Vaikeaa vain pysyä neuvolan asettamissa ruokailumäärissä... eli saada kiinteitä uppoamaan....
Pukemisen kanssa sama piinallinen mahdottomuus. Eikä väliä onko juuri herännyt vai menossa kohta nukkumaan. Mikään ajankohta ei ole sopiva näille toimenpiteille.
Haluaisin että syöminen, vaipan vaihto ja pukeminen olisivat kivoja askareita myös vauvan mielestä. Mitenköhän siihen pääsisi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meillä mennään tämäntyyppisillä ratkasuilla vastaavissa ongelmissa:
Hoitopöydällä annan vauvan käteen jotakin omasta meikkipussista, vaikka ripsivärin. Poika käskittyy sen tutkimiseen ja saan vaihdettua vaipan. Joku uusi lelu auttaisi varmaan myös, mutta meillä nuo "käyttötavarat" kiinnostaa enemmän.
Syöttötuolissa myös YKSI lelu käteen auttaa keskittymään syömiseen. Periaatteessa en haluaisi leluja ruokapöytään, mutta yhden olen antanut jotta ruokailut menisi rauhallisemmin. Kyllä meilläkin silti noustaan seisomaan jne.eli tähän en ole keksinyt hyvää ja toimivaa keinoa. Jos meno menee liaan rauhattomaksi lopetan syöttämisen, kiitän ja nostan vauvan pois tuolista, väkisin en syötä.
Minä puen nykyään pojan sylissä. Se on helpompaa kuin hoitopöydällä rimpuilevan lapsen pukeminen. Myös erilaisten äänten pitäminen kun pää/käsi tulee ulos paidasta tms.auttaa meillä pitämään yllä kiinnostusta ja saan puettua lähes huomaamatta. Ja kaikkia vaatteitahan ei tarvi pukea kerralla vaan eka vaikka body ja välillä leikkiä ja sitten housut jne. Ulkovaattet on hankalimmat, mutta laulua jne.peliin vaan.
Meilläkin tuo rimpuilu alkoi jotakuinkin tuossa iässä. Siirryttiin sitten ihan äidin hermojen säästämiseksi housuvaippoihin, vaihto sujuu huomattavasti nopeammin. Jos hoitopöydällä oli pakko pötkötellä (pyllyn kuivausta tms.) niin annoin käteen jotain mielenkiintoista tai pelleilin niin että rimpuilu loppui. Kun alkoi jo harjoitella seisomista, alettiin pikkuhiljaa pukea ja riisua seisaallaan. Sujuu huomattavasti helpommin.
Ja syöttötuoli... Jos kerran sormiruoka uppoaa niin sitten syötä sormiruokaa ja anna syödä itse. Koko aterianhan voit tehdä itse ja paloitella sopiviksi palasiksi lautaselle, jotka toinen itse sitten mussuttaa. Jos välttämättä haluat niitä soseita antaa niin syötä sitten siinä välissä aina lusikalla. Meidän hoppuhepuli ei ole n. 7kk jälkeen suostunut syömään mitään ilman, että omassa kädessä olisi jotain jyrsittävää tai nyt vähän isompana lusikka. Mitä ne neuvolan asettamat ruokailumäärät ovat? Onko teille siis määritelty joku annoskoko vai ruokamäärä päivittäin