Hei
Meille tuli viikko sitten 11vkoa vanha sakupentu joka on ulkona hyvin arka. Veikkaan että sosialistaminen edellisessä paikassa on jäänyt vähemmälle huomiolle sillä itse olen kaikki aiemmat pennut ottanut 8 vkoisena ja aloittanut sosialistamisen heti eikä vastaavia ongelmia ole ollut.
Arkuus siis ilmenee ulkona siten, että heti ulos päästyämme pentu alkaa vinkua ja hyppiä vasteni yrittäen päästä syliin. Tähän olen "reagoinut" reagoimatta mitenkään ja kääntämllä pennulle selän jatkaen kävelyä mikä onkin auttanut asiaan koko ajan vain enemmän mutta nyt viikon jälkeen pentu silti välillä tätä tekee, ei kuitenkaan enää koko aikaa.
Jonkun ajan kuluttua lenkillä (menemme yleensä ensin lähimetsään jossa pentu vapaana) tyttö jo rohkaistuu haistelemaan, mutta heti kun huomaa minun olevan kauempana, juoksee vinkuen luokseni. Olen tehnyt niin että kun pentu jää haistelemaan, pysähdyn heti odottamaan mikä onkin rauhoittanut pentua vähän. Olen myös tehnyt niin että kun kuljen eteenpäin reagoimatta pennun hyppimiseen, annan heti namin kun kulkee nätisti vierellä, mutta olisiko parempia keinoja? Lenkeillä kuljemme myös vilkkaammilla kävelyteillä ja muutenkin erilaisissa paikoissa, kauppojen lähellä, paikoissa jossa paljon ihmisiä ja muita koiria jotta pentu tottuisi mutta vielä on hyvin arka.
Aiempien pentujen kanssa ei vastaavaa ongelmaa ole ollut joten kaipaan nyt neuvoja miten tehdä pennusta rohkeampi?
Tämä ongelma vaikuttaa myös sisäsiisteysharjoitteluun, sillä pentu on aina ulos mennessämme pelokas ja hermostunut kaikesta ympärillä olevasta (naapurit, muut koirat lähitiellä yms) eikä rauhoitu tekemään tarpeitansa. Muuten tekee asiansa kotona ulko-oven luona olevalle sanomalehdelle eikä muualle. Mitä minun pitäisi tehdä?
Kiitos jo etukäteen jos joku osaa auttaa :)
Meille tuli viikko sitten 11vkoa vanha sakupentu joka on ulkona hyvin arka. Veikkaan että sosialistaminen edellisessä paikassa on jäänyt vähemmälle huomiolle sillä itse olen kaikki aiemmat pennut ottanut 8 vkoisena ja aloittanut sosialistamisen heti eikä vastaavia ongelmia ole ollut.
Arkuus siis ilmenee ulkona siten, että heti ulos päästyämme pentu alkaa vinkua ja hyppiä vasteni yrittäen päästä syliin. Tähän olen "reagoinut" reagoimatta mitenkään ja kääntämllä pennulle selän jatkaen kävelyä mikä onkin auttanut asiaan koko ajan vain enemmän mutta nyt viikon jälkeen pentu silti välillä tätä tekee, ei kuitenkaan enää koko aikaa.
Jonkun ajan kuluttua lenkillä (menemme yleensä ensin lähimetsään jossa pentu vapaana) tyttö jo rohkaistuu haistelemaan, mutta heti kun huomaa minun olevan kauempana, juoksee vinkuen luokseni. Olen tehnyt niin että kun pentu jää haistelemaan, pysähdyn heti odottamaan mikä onkin rauhoittanut pentua vähän. Olen myös tehnyt niin että kun kuljen eteenpäin reagoimatta pennun hyppimiseen, annan heti namin kun kulkee nätisti vierellä, mutta olisiko parempia keinoja? Lenkeillä kuljemme myös vilkkaammilla kävelyteillä ja muutenkin erilaisissa paikoissa, kauppojen lähellä, paikoissa jossa paljon ihmisiä ja muita koiria jotta pentu tottuisi mutta vielä on hyvin arka.
Aiempien pentujen kanssa ei vastaavaa ongelmaa ole ollut joten kaipaan nyt neuvoja miten tehdä pennusta rohkeampi?
Tämä ongelma vaikuttaa myös sisäsiisteysharjoitteluun, sillä pentu on aina ulos mennessämme pelokas ja hermostunut kaikesta ympärillä olevasta (naapurit, muut koirat lähitiellä yms) eikä rauhoitu tekemään tarpeitansa. Muuten tekee asiansa kotona ulko-oven luona olevalle sanomalehdelle eikä muualle. Mitä minun pitäisi tehdä?
Kiitos jo etukäteen jos joku osaa auttaa :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Välttämättä ei ole sosiaalistaminen jäänyt tekemättä, vaan kyse voi olla vanhempien luonteista, otitko niistä huolella selvää? Tai jos emoa kohdeltu kaltoin,se ei jaksa täysin voimin silloin huolehtia pennuistaan ja käy näin, pennut oppivta emän pelon, jos se pelännyt, onko mahdollista?
Mutta jatka samaa kuin teet nyt ja muista että se vie aikaa, pennun ehdoilla. Ei saa väkisin huokutella, paras että rohkaistuu ite koska silloin se hoksaa ettei oikeiasti kannatakkaan pelätä.