Avaan kirkon oven. Istun viimeiseen penkkiin vanhan naisen viereen. Suru ja ikä ovat saaneet vanhan naisen kyyryyn. Kirkko on ääriään myöten täynnä surua. Kyyneleet valuvat poskilleni enkä edes yritä estää niitä. Nyt kirkkoon kannetaan arkku. Niin pieni, vain metrin pituinen. Kirkon kellot soivat. Jostain kuuluu hiljaista enkelten helinää. Surun läpi kuitenkin hymyilen: pikkuinen on nyt enkelten luona.
poissa täältä..
*prinsess*
3170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
oli surullinen runo mut hyvä.
Kaunista. Vaikken uskokaan enkeleihin. :)
Kiitos kommenteista...