sanoi aikonaa, että hän on valmist väittämään, että jotkut syövät etanoita, mutta jos hänen olisi kirjoitettava kirja aiheesta, hän pian havahtuisi huomamaan, ttei hän tiedä asiasta juuri mitää.
samoin näyttää olevan asialaita romanien ja heidän arvostelioidensa kohdalta. Asia ei kutenkaan ole aivat niin yksikertainen, että siitä vois tehdä kuka vaan äkkipäisiä päätelmiään.
On mentävä kauas ajassa taaksepäi jotta ymmärtäisi tätä päivää.
Sellaisissa romanien yleiseen historiaan jollakin tavoin liittyvien kuvauksista ei voi olla ihmettelemättä, miten ne tuntuvat olevan enenemän yleisen uskomuksen varassa kuin todellisen tiedon, sillä aivan liian usein ja liian monissa yhteyksissä toistuu tuo sama uskomuksen kaltainen: - romanien uskotaan tulleen Intiasta ja ilmestyneen Euroopan 1400 luvulla. Totta puhuen kaipaisi pikkasen enemmän ja ykistyikohtaisempaa tietoa niinkin suuresta määrän ihmisen yleisestä historiasta ja liikkeistä. Ehkä tämän väen historian eri vaiheet antavat vastauksen sellaisiin iänikuisiin kysymyksiin ja tottumuksiin, miksi monet asiat ovat näin kun ne ovat.
Nyt minä kehottasi niitä opettajia siellä, jotka niin äkkipäätään muodostavat pitävän mielipiteensä - olemaan korvana, sillä tässä olisi pikkasen yleisen historian erityisen osa-alueen oppitunti jota ei aivan alakoululaisille ole tarkoitettu, mutta on hyvä ja hyödyllinen tieto silloin kuin joku pyrkii laukomaan äkkipäätään tehtyjä päätelmiään jostakin kansaosasta.
On nimittäin niin että , että Bulgaria -muinaisen Bysantin alue, näyttelee keskeistä asemaa romanien alkuhistorian eurooppalaisesta osasta. Bulgaria on se kannas, mistä on löydettävissä romanikansan luotettavimmat ja merkittävämmät historian kuvaukset ja muistiinpanot. Siksi on lähdettävä sieltä käsin selvittämään tämän kansan vaiheita ja historialista taustaa, jota voitaisiin ymmärtää edes pikkaisen, miksi asiat ovat niin kuin ne ovat.
Minä en halua tässä puutua väitteisiin romanien seemiläisestä alkuperästä, taikka edes osaromanien seemiläisettä alkuperästä, vaikka se väite saattaa sisältää suuren määrä totuutta, mutta – kuten Kipling sanoi; se on toinen tarina, se.
Bulgarian romanien alkuperä on tiukasti sidoksissa heidän muinaiseen muuttoonsa Persian kautta Intiasta Euroopan.
Siitä huolimatta, että Bulgariassa j1948 julkaistu romanien oma sanomalehti Esi väitti romanien eläneen Bulgariassa seitsemännestä vuosisadasta lähtien(700 jälk Kirst) jotkut erikoistutkiat ovat kuitenkin jäljittäneet romanien tulon paljon myöhäisempään ajankohtaan. Ja vaikka
jotkut romanit ovat jopa julistaneet olevansa muinaisen Lyydia ja Ligurian muinaisia asukkaita, totuus on kuitenkin teoreettisesti pikkaisen toisenlainen.
Kaikella todenäkäisyydellä romanit alkoivat matkansa Intiasta varhaisella keskiajalla ja tulivat Persiaan yhdeksänsataa luvulla ja siitä tuhat sataluvulla saapuivat Armenian kautta Bysantin valtakunnan alueelle.
Romanien saapuminen Bysantin alueelle on kirjattu kronikkaan nimeltä, 'Pyhän Geargian elämä' se saattaa olla viittaus mutta on pidettävä luetettavana muistiin panona.
Jatkuu, huomenna kun jaksan
samoin näyttää olevan asialaita romanien ja heidän arvostelioidensa kohdalta. Asia ei kutenkaan ole aivat niin yksikertainen, että siitä vois tehdä kuka vaan äkkipäisiä päätelmiään.
On mentävä kauas ajassa taaksepäi jotta ymmärtäisi tätä päivää.
Sellaisissa romanien yleiseen historiaan jollakin tavoin liittyvien kuvauksista ei voi olla ihmettelemättä, miten ne tuntuvat olevan enenemän yleisen uskomuksen varassa kuin todellisen tiedon, sillä aivan liian usein ja liian monissa yhteyksissä toistuu tuo sama uskomuksen kaltainen: - romanien uskotaan tulleen Intiasta ja ilmestyneen Euroopan 1400 luvulla. Totta puhuen kaipaisi pikkasen enemmän ja ykistyikohtaisempaa tietoa niinkin suuresta määrän ihmisen yleisestä historiasta ja liikkeistä. Ehkä tämän väen historian eri vaiheet antavat vastauksen sellaisiin iänikuisiin kysymyksiin ja tottumuksiin, miksi monet asiat ovat näin kun ne ovat.
Nyt minä kehottasi niitä opettajia siellä, jotka niin äkkipäätään muodostavat pitävän mielipiteensä - olemaan korvana, sillä tässä olisi pikkasen yleisen historian erityisen osa-alueen oppitunti jota ei aivan alakoululaisille ole tarkoitettu, mutta on hyvä ja hyödyllinen tieto silloin kuin joku pyrkii laukomaan äkkipäätään tehtyjä päätelmiään jostakin kansaosasta.
On nimittäin niin että , että Bulgaria -muinaisen Bysantin alue, näyttelee keskeistä asemaa romanien alkuhistorian eurooppalaisesta osasta. Bulgaria on se kannas, mistä on löydettävissä romanikansan luotettavimmat ja merkittävämmät historian kuvaukset ja muistiinpanot. Siksi on lähdettävä sieltä käsin selvittämään tämän kansan vaiheita ja historialista taustaa, jota voitaisiin ymmärtää edes pikkaisen, miksi asiat ovat niin kuin ne ovat.
Minä en halua tässä puutua väitteisiin romanien seemiläisestä alkuperästä, taikka edes osaromanien seemiläisettä alkuperästä, vaikka se väite saattaa sisältää suuren määrä totuutta, mutta – kuten Kipling sanoi; se on toinen tarina, se.
Bulgarian romanien alkuperä on tiukasti sidoksissa heidän muinaiseen muuttoonsa Persian kautta Intiasta Euroopan.
Siitä huolimatta, että Bulgariassa j1948 julkaistu romanien oma sanomalehti Esi väitti romanien eläneen Bulgariassa seitsemännestä vuosisadasta lähtien(700 jälk Kirst) jotkut erikoistutkiat ovat kuitenkin jäljittäneet romanien tulon paljon myöhäisempään ajankohtaan. Ja vaikka
jotkut romanit ovat jopa julistaneet olevansa muinaisen Lyydia ja Ligurian muinaisia asukkaita, totuus on kuitenkin teoreettisesti pikkaisen toisenlainen.
Kaikella todenäkäisyydellä romanit alkoivat matkansa Intiasta varhaisella keskiajalla ja tulivat Persiaan yhdeksänsataa luvulla ja siitä tuhat sataluvulla saapuivat Armenian kautta Bysantin valtakunnan alueelle.
Romanien saapuminen Bysantin alueelle on kirjattu kronikkaan nimeltä, 'Pyhän Geargian elämä' se saattaa olla viittaus mutta on pidettävä luetettavana muistiin panona.
Jatkuu, huomenna kun jaksan
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuis muute siellä Sveittissä on mennyt? Onko ollut hyvä ilmat?
Kirjassaan 'Kurjat', Victor Hugo mainitsee, että jokaisesta ihmisestä on löydettävissä jokin eläinmaailman tyyppilaji.
Tuohon väittämään on helppo liittyä, jos katselee ympärilleen. Ei ole mikään poikkeus että jollakin on pieni leuka, ulkonevat talttahampaat ja jyrsiän piirteet. Toiset ovat karhumaisia ja joku kiekuu kuin kukko. 'Hen' on nimi jolla kuvataan naista.
Melkein aina näiden ihmisien käytökseen ja intohimoihin liittyy vastaavalasien eläinprofiilien tapoja.
Jos romaneista olisi etsittävä yhdetmukaisuutta johonkin luomakunnan eläinlajiin, siinä ei kauaa tarvitsisi miettiä mikä se olisi, susi on tavoiltaan ja luonnoltaan romanien kaltainen, sen katseessa on varuillaan oloa ja tulkitsematonta arvaamattomuutta, Romanien laulut ja joikat muistuttavat suden ulvontaa, myös saalistuksen tapa on saman kaltainen, saatuaan saaliin, susi lepää, samoin tekee romani.
Romaneilla on ollut myöskin hallussaan yksi poikkeuksellinen taito, josta on heijastuksia meidän päiviimme asti, se on villieläinten kesyttäminen, ja ylimalkaan eläinten ymmärtäminen ja niiden hyöty käyttö.
Metsästys elinkeinona on tullut kovasti vähän esille romanien historiassa,.Tosiasiassa romanit ovat läpi historiansa hankkineen elantoaan metsästämällä, eri tavalla saalistamalla, Muinaiset romanit eivät käyttäneet tähän ampuma-aseita, vaan niiden tilalla ovat olleet ansat ja koulutetut eläimet,, kuten haukat, koirat, karhut, ja jopa sudet, joiden avulla ovat romani ajaneet saaliseläimiään takkaa.
Keskiaikaisen pyhä Georgian kronikan mukaan pyysi keisari Constantine Monomachus romaneja - joita tuohon aikaan kutsuttiin Adsincaneikis – luopumaan villieläimistään, koska nämä alituiseen vierailivat hänen kuninkaallisilla metsästysmaillaan ja verottivat alueiden saalieläinkantaa.
Nimi Adsincon on Georgialainen muoto kreikkalaisesta Atsganosta ja on perusmuoto niistä monista romaneja tarkoittavista myöhäisemistä nimikkeistä.
Atsiganoi, mainitaan tuon tuostakin niissä kolmetoista vuosisadan alkupuolelta peräisin olevissa Bysatilaisissa aikakirjoissa. Ne sisältävät luodehintoja, kuten; Ennustajia,noitia, vatsassa puhujia ja silmänkaatajia.
Eri tutkia uskovat romanien tulleen itäiseen Euroopan alueille jo tuhat sataluvulla,( Suomen-niemen koko asukasmäärä oli tuohon aikaan 50000) kirjaan vientejä romaneista on löydetty kuitenkin vasta sata vuotta myöhäisemältä ajalta. Kaikkein kaikkein varhaisempia ja yksityiskohtaisempia viitteitä romanien läsnäolosta tulee Ragusan tasavalla alueelta, joka tunnetaan tänä päivänä Croatialaisen Dubronovikin kaupunkina. Tosin Makedoniassa tunnetaan vanha romanien perimätieto joka sijoittaa romanit jo Alexanteri Suuren aikaan.
Ensimmäinen unkarilainen merkintä romaneista tehtiin Slovakiassa ja seuraavat jännevuosisadan aikana. Unkarin aikakirjat raportoivat romanien liikkeestä läpi keskisen Euroopan. Moldavian ja itävallan arkistot kertovat romani orjista, vaikka tuohon aikaan romanit vielä olivat vapaat orjuudesta ja saivat liikkua esteettä Euroopan alueilla, toimien seppinä ja eritoteen muodostivat varteen otettavan osan Unkarin ja Slovakin sotaväestä.
Samanaikaisesti Liettuan viiraomaiset ja haltia näkivät romaneissa hyödyllisen väenosan, joita näiden erikoisen metelitaidon vuoksi tulisi piitään arvossa.
Kuitenkin lisääntyneen turkin pelon vuoksi ja erityisesti protestanttisen reformaatio kuudellatoista vuosisadalla suutaantuminen romaneihin alkoi pikku hiljaa muuttua.
Ottomaanin siirtyminen Balkanille ja osalle keskistä Eurooppaa tapahtui astetein Turkki löi Unkarin Mohaciss 1526 ja se tuntui muodostuneen jonkiilaiseksi vedenjakajaksi yleisen mielipiteen suutaantumisessa romaneihin Unkarin ja Slovakian alueilla. Romanit nähtiin yhä enemmän turkkilaisien vakoojina ja viidentenä kolonnana tuolloin kylvettiin vihan kipinä joka kyti vuosisatoja eri uskonto ja kulttuuriväestöjen välillä, kyti ja leimahteli silloin tällöin liekkeihin kuten kävi viimeksi jugoslaavien alueilla missä edelleenkin pidettiin osaväestöä ottomaanin jälkeensä jäätäminä maahan tunkeillioina.
Vuosina 1541-1542 kolme erillisitä kuningaskuntaa ilmaantui aikaisemman uNkarin keisarikunnan alueelle: unkarin kuningasvalta jonka keskus sijaisi Sloveniassa oli unkarin hallinnon alaisuudessa. Kaksi maakuntaa unkarissa ja Transylvanissa jäivät ottomaanin hallinnon alaisuuteen.
Unkarin kuningaskunnassa romaneja alettiin yhä enemmän pitää turkulaisien vakoojina joka aiheutti yhä suurempaa epäluuloa näiden ammattia ja elämätapaa kohtaa, vaikka kohta romanien metallityötaitoja edelleen pidettiin arvossa ja erityisesti arvostettiin sotaväen parissa.
Pyrkimykset halita romaneja itseasiassa tarkoitti pakottaa romanit luopumaan vapaista elämän tavoistaan. Bulgariassa, joka oli pikkaisen aikaisemmin joutunut ottamaani vallan vallan alle oli romanit luokiteltu sosiaalisesti alimmalle tasolle sekä eritellyt muslimi paimetolais romaneiksi sekä kristityiksi paikallaan asutaviksi romaneiksi.
Romanien ahdinko alkoi Romanian(Walacia) ja Moldovia alueella toden totta orjuutena ja vaikka jo vuosisata aikaisemmin olivat romanien kyvyt yleishyödyllisenä tunnustetut, ei se heidän asemaansa enää noilla alueilla suojannut.
Pahin esimerkki tämän ryhmän kohtelusta oli enenemän taikka vähemmän laiton orjakauppa, missä romanit alistettiin elämään karjankaltaisissa olosuhteissa. Tuo varsin eloisa orjakauppa kukoisti kuudennella ja seitsemännellä toista vuosisadalla romaniassa, ja vasta kahdeksannellatoista vuosisadalle tultaessa oli havaittavissa vähäistä heräämistä romanien orjuuttamista vastaan.
Siitäkin huolimatta että noiden provinssien isästä kuvernööri laillisti romanien käyttämisen ja myymisen orjana, eräs toinen merikiitävää kuvernöörinvirkaa hallussaan pitänyt virkamies nimeltään Constantin Mavrocorato, pyrki estämään romanilasten erottamisen vanhemmistaan. Lisäksi ne romanian romanit jotka olivat avioituneet ulkopuolisen kanssa, vapautettiin orjuudesta. Toisaalta, avioituminen ulkopuolisen kanssa oli Moldavian alueella lailla kielletty.
Venäläisien miehitys 1829 -1834 joka koski Moldovian ja Romanian alueita antoi tietä keskusteluille romanien orjuudessa. Romanien vapauttaminen vaati sellaisien visionaarin kuten Michail Kogalicean ja Axeader Chinan ponnisteluja asian puolesta, enne kuin provinssit luopuivat romanityövoimastaan.
Vuosien 1842 -1847 kirkko ja valtio luopuivat orjatyövoiman köytöstä ja vapauttivat romaniorjansa, kunnes vuoden 1848 vallankumoukselliset tapahtumat viimeistelivät romanien lopullisen vapauden orjuudesta.
Venäljän uusi miehitys Moldovassa, juuri ennen Krimin sotaa, antoi mahdollisuuden toteuttaa Chinan pyrkimykset vapautta kaikki Moldovian romani orjuudesta.
anna tulla lisää.Mielenkiintoista. Koon tu aaheha ?
Itävallan ja Czen mailla olivat vallalla toisenaliset käytännöt. Unkarin Slovakia.(nykyinen Slovakia, missä edelleen ovat unkari ja slovakin kielisien välillä syvä kuilu, jota tuolloin kutsuttiin unkarin Slovakiaksi) oli osoittautunut Czec alueen romaneille ajonkiilaiseksi turvasatamaksi, jonne nämä pyrkivät pakoon kolme kymmenvuotisen sodan aiheuttamia mullistuksia
Seuraavan sadan vuoden ajan Itävalta- Unkari kohteli ulkomaisia irtolaisia ja romaneja varsin tylysti.
Vasta Maria Teresan valtaa nousun jälkeen 1740 asiat romanien kohdalta alkoivat pikkuhiljaa parantua. Aikomuksena oli pyrkimys inhimillistämään romani politiikka koko itävallan alueella. Monessa tapauksessa käytäntö romani-asioissa muuttui paljolti samankalataseiksi, kuin se tuli seuraavan vuosisadan aikana olemaan venäjällä ja suuressa osassa koko itäistä Eurooppaa.
Tällä refomaatiolla oli tarkoitus tehdä loppu romanien vapaasta elintavasta ja asettaa heidät väestölaskennan piiriin yhdenmukaisin veroja ja säännös velvottein muu väestön osan kanssa.
Tähän muutostavoiteaseen liittyi romani lapsien huostaan ottoja ja antaminen kristillisien nunnakotien kasvatettavaksi. Paikallisviromaisia tähdenettiin aliomaan uusien säännösten valvomiseen ja niille vaadittiin tiukkaa ja taipumatonta täytäntöönpanoa.
Tuo yritys kuitenkin pian tyrehtyi Maria Teresan kuoleman jälkeen ja romanit palasivat perinteneliseen elämätapaansa.
Romanien erilaisuus, laajalla venäjän maalla sai vastaansa samalaista vastustusta, joskaan ei niin väkivaltaisessa muodossa kun se oli esiintynyt itäisessä Euroopassa.
Vaikka romani olivat ilmestyneet keski- Aasian ja itäiseen Eurooppaan jo varhaisessa historian vaiheessa, ei heitä kuitenkaan näkynyt tuohon aikaan vielä venäjän eurooppalaisessa osassa enne kuin tuhat seitsemänsataa – ja kahdeksansataa luvulla Puolassa, joka oli paljon Katarina Suuren ansiosta. seuraavan puolen vuosisadan ajan romanien läsnäolo puolassa oli niin merkittävä, että tuossa samassa maassa valittiin ensimmäinen muodollinen romanien kuningas. Tällä oli tarkoitus helpottaa viranomaisten työtä, antamalla romaneille itselleen vastuuta ja valvontaa.
Venäjällä romanikulttuurin vaikutus tuli ensimmäisenä näkyvänä muotona esiin ja sen vaikutus alkoi pian näkyä venäläisessä säveltaiteessa, musiikissa ja kirajllisuudessa.
Ensimmäinen vihje tästä erikoisetta romanivaikutteesta saatiin kuulla ruhtinas Alexei Orlovin perustamassa romanikuorossa. Alexei Orlov oli aatelismies jolla oli läheiset suhteen keisarinna Katariina toiseen hänen perustamansa Romanikuorosta hankki lyhyessä ajassa suurta suosiota ylhäissyntyisien venäläisen keskuudessa, ei ollut juurikaan mitään sellaista merkittävää tilaisuutta missä ei vieraillut romanikuoro.
Tämä voimakas romani musiikin perine sai pian jalanasiaa kaikkialla ja löi lähtemättömät merkkinä venäläiseen säveltaiteeseen ja venäläiseen musiikkiin. Alkutyyli oli perinteellinen ja muokkaamaton romani musiikki jonka toimitti yksilö laulamalla ja soittamalla, taikka kuorossa usean esiintyjän voimin.
Seuraava tyyli ja tapa oli kuorollinen jota esitettiin tavernoissa ja muissa halpa-arvoisimmissa paikoissa.
Viimeinen romanimusiikin vaikutusalue oli venäläinen romanssi, yleensä se ei ollut romani musiikkia, vaan sai siitä aiheensa ja kaikunsa, kuten 'Mustat Silmät'.
Kasvan romanimusiikin suosio alkoi pian näkyä venäläisessä kirjallisuudessa, erityisestti se näkyi Alexsader Puskinin( Puskin oli puoliksi Afrikkalainen) 1820 julkaisemassaan teoksessa 'Mustalainen'.
Toinen kirjallisuuden jättiläinen oli Leo Toltoi joka oli mieltynyt romaneihin ja erityisesti romani naisiin, mikä näkyy hänen tuotannossaan
Romanien vaikutus kirjallisuuteen ja musiikin ei rajoittunut venäjälle. Franz List joka oli syvät vaikuttunut romanien musiikin ja kulttuuriin näki romani unkarin kansanmusiikin luojina.
Ikävä kyllä romanien menesty muusikisaan venäjällä ja itäisessä Euroopassa ei kasvattanut yhtään enenppää kunnioitusta romaneja itseään kohtaan.