sanoivat niitä karstattuja viilla hahtuvia mistä venyi tekevissä sormissa rukin rullaan sopivan kierteistä villalankaa. Eihän hahtuvista aloitukseksi, näppäimillä kömpelöt sormet, ei tasaista lankaa synny niillä ja kerratakin pitäisi vahvemmaksi.
Vanhuuden vaivoja on tämmöinen, kun piti varoa muistelemista niin mitä tämä on muuta sitten, - pelkkää hahtuvaa.
Vanhuuden vaivoja on tämmöinen, kun piti varoa muistelemista niin mitä tämä on muuta sitten, - pelkkää hahtuvaa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Lepereitä ne hahtuvat oli nimeltään, meilläpäin
Googletin ja sain vastauksen; "Le Pere Noel" Mauri Kunnaksen Joulupukki kirjan ranskan kielinen nimi.
Jaa-a, sieltä on lepertely sana peräisin, ollaan siis siinä vaiheessa.
muistetaan! Niitä kehräsivät talkoilla kylän "tytöt", kuten äitini sanoi, ja niitä lepäsi pitkin pituuttaan suuri pärekori aivan täynnä, takkavalkean loisteessa kehräsivät kymmenet rukit, jotka 'tytöt' toivat tullessaan,
hahtuva venyi kierteiseksi langaksi rullalle, jonka täyttymistä oli kiehtovaa katsella.
Oli sota-aika, pimennysverhot oli laskettu, ulkona oli paukkupakkanen, ja äitiä usein itketti rintamalla olevat poikansa.
Omille pojille sekä tuntemattomalle sotilaalle lähti suojuksia, kypäränsuojuksia, polviensuojuksia, ampumakäsineitä, kaulansuojuksia paketeissa koko ajan. Myöskin ruokatavaraa, sellaista, mikä kesti matkan pilaantumatta paketit sisälsivät. Ja kirjeitäkin minäkin kirjoitin, vaikka en vielä osannutkaan.
Yhteinen sota, hahtuvat toivat muistoja mieleeni.
.
Kirsi Kunnaksella on Haitula-hahmo, jollainen on meissä jokaisessa, siellä se sisuksissa kutittelee haihattelemaan, puhaltamaan voikukan hahtuvia höytyviä, pilvenhattaroita mielikuvitusolennoiksi hahmottelemaan.
”Olen Haitula, olen pienempi kuin pieni, niin kovin pieni, pienempi kuin pienin sieni.
Kiipeän kukkaan, ja napista keinuni teen. Yöksi meen sukkaan, ja kuuntelen äänet sateen."
”Kaikkina niinä kauniina päivinä, kun valo loistaa kirkkaammin, ja aina niinä lämpiminä öinä kun tähdet tuikkivat herkemmin. Kaikkina niinä aikoina, kaikkina niinä hetkinä, istun tähän taivasalle ja piirrän unelmat sannalle.”
Halitulijallaa, tämä poika rallaa
rämäkällä polokan tahilla.
Juhannusyönä se tanssi oli työnä
ja pelimanni istui rahilla.
Viululla veteli se haitantaijaa,
huilialuilia ja aijaaaijaa.
Jousi se liikkui, sousi ja kiikkui,
jalkakin tahtia jyskytti.
Repäsevä rytke ja tanssin jytke
oli siellä Paksulan pirtissä.
Kissakin säikkyi, pankolla väikkyi,
ja ihmetteli hampaat irvissä.
Kun pelimanni veti sitä haitantaijaa ...
Meitillä päin niit hahtuvii sanottiil lepereiks. Mummo karsta enstel lampaavvillat niil piikkipuolilla ja pyäritti sitte lepereet niil sileil pualilla. Sitten ne pantiim mummol leperevasuun orottamaan kehräämist.
Kehrää , kehrää tyttönen
huomenna saat sinä sulhasen.
Ja tyttö se kehräs kehräs vaan
mutta sulhanen ei tullutkaan.
Näin ne äidit saivat tyttösensä onnellisina kehräämään:D Vaikka useimmille se sulhanen kyllä tulikin!
ensin karstattiin sileiksi niillä teräspiikipuolilla, sitten irroteltiin se siitä tietyin liikkein, ja niillä sileillä kääntöpuolilla pyöritettiin pitkät, pyöreät hahtuvat, jotka kopassa sitten päällekkäin pitkin pituuttaan lepäsivät, kunnes yksi kerrallaan kiertyivät langaksi rukin puolalle.
Näin käänsin juttusi, Puskasuleima, pohjanmaan murteelle, jota en enää hallitse muuten kuin siskoni kanssa puhuessani.
Tuolla jo ylempänä näitä "Muistelut*"-juttuja kertoilin.
Mutta kiva oli lukea toisella kielellä samaa juttua, kiitos siitä!
Aa, aa, Heikki,
kissa langoissa leikki.
Ai, ai, veitikka,
et saa lankoja sotkea.
Äidin rukki
suuri kuin pellavatukki.
Ai, ai, veitikka,
et saa rukkiin koskea.
Sur, rur, rukki.
Tarhassa suuri pukki.
Ai, ai, veitikka,
et saa pukkia härnätä.
Kehrätkäämme silkkilankaa
hienompaa kuin hiuskarva.
Liisasta vähän väärällistä, käärällistä,
käännä itses ympäri.
Täss’ on vähän väärin tehty,
takapuol’ on eteen käätty.
Kaikista vähän väärällistä, käärällistä,
käännä itses ympäri.
*******
Pahatarta ei kutsuttu prinsessa Ruususen syntymäjuhlaan ja tämä ennusti, että 16-vuotiaana Ruusunen satuttaa sormensa värttinään ja kuolee. Onneksi hyvä haltija sai lievennetyksi tuomion sadan vuoden uneen.
Koristeellinen rukinlapa oli ennen sulhasen taidonäyte morsiamelleen ja ovathän ne suosittuja keräilyesineitä nykyisinkin, lovileikkauksia ja kauniita maalauksia, taitavaa puun käsittelyä. Morsian neuloi sulholleen kauniit kirjoneuleiset villasukat, tietysti itse kehräämistään ja värjäämistään langoista. Minäkin neuloin lukioikäisenä poikaystävälleni villapaidan, mutta eipä jäänyt poika pauloihin.
Virosta niitä hahtuvia vieläkin saa,34 e kilo jos kenellä sattuu olemaan rukki vielä kunnossa. Kehrätessä pitää jättää tupsu hahtuvan loppuun jotta uuden hahtuvan saa syötettyä vähitellen mukaan. Teknillisesti melko nerokas laite on tämmöinen rukki. Rukin surinaa ja karstojen ääntä lapsena joutui kuulemaan paljon.
sitä tasaista surinaa saanut mummolassa kuunnella. Hyvin rauhoittavaa se on ja kodikastakin, kyllä mummo siinä samalla lauloikin Siionin virsiä nätisti. Tuo olikin kiva huomio, että jättivät alkutupsun, johon liittyi seuraava haituva:D
Olet Sinä katsellut sen tarkkaan. Siinä sitä oppiikin yhtä sun toista, joka jää mieleen.
Minä taas tein omalla tavallani, josta anoppi riemastuneena saattoi sanoa, että noinkin voi tehdä:D
Nykyihminen joutuu laittamaan mutkat suoriksi, ettei aikaa tuhraudu suotta, virkaa kun on viis' ja nälkää kuus. :D
Pitkin päivää rukkilaulut ja runot ovat pyörineet päässäni. Äidilläni ei rukkia enää ollut, mutta mummolasta muistan kehräämisen. Siellä viihdyin parhaiten enoni sepänpajassa, juoksutin tarvikkeita, koska hän oli menettänyt sodassa toisen jalkansa.
En malta olla liittämättä Sarkian runoja tähän, ne kuvaavat juuri tuota jj:n kokemaa tunnelmaa. Kiitos ketjusta !
Päiväsen läikkä on valahtanut lattiaan.
Yllä sen vallaton
kultatomu häärii.
Pakkanen ikkunaan loihtinut on kukkamaan.
Äiti sen luona on,
rukin kehrä pyörii.
Polkimen jalka saa nousemaan, laskemaan
käsi käy ees ja taas,
käämi langan käärii.
Päivä paistaa ikkunaan. Rukin humu unnuttaa.
Ylös, alas kimmeltäin
kultatomu häärii.
Surinaan keinuvaan leikistänsä unohtuu
pikkumies naurusuu,
haavemaahan siirtyy.
Terheneen kultaiseen Robonsonit, Ruususet,
Soorian, Moorian
kultaportit piirtyy.
Minustakin mukava ketju, muualla vaan rähistään.
keveään huomaan kääriydyn, onnellisena kiittäen minäkin, soudan unien pilvilinnojen kantamiin...
kummasti mieleen tulvahtavat.
Olin lapsena paljon maalla. Muistan, kuinka tätini, heitä oli kaksi vanhaa piikaa, eivät koskaan olleet jouten. Aina kun tuli hetken tauko töihin, heti alkoivat karstaamaan niitä lepereitä. Niitä kertyikin vasuun melkoinen kasa.
Illalla sitten, kun kaikki päivän työt oli suoritettu, alkoi rukki surista. Jännittävää oli katsoa, miuten lankaa tuli tätien näppärissä käsissä. Pirtissä paloi öljylamppu ja tunnelma oli niin rauhoittava, että siinä rukin hyrinää kuunnellessa silmät lupsahtivat kiinni, uni tuli ja hyvin nukutti.
Ihania loruja ja runoja olette tänne löytäneet tai muistaneet.
Tuota laululeikkiä " kehrää, kehrää tyttösein" olemme lasten ja nyt myöhemmin lastenlasten kanssa laulaneet ja leikkineet. "Prinsessa ruusu linnassa" oli meidän vanhimman lapsenlapsen nykyään jo 21 v, mielileikki. Hän juuri eilen oli vierailulla ja muisteltiin noita mukavia yhteisiä aikojamme.
Ihanaa, että tuo muisti on taltioinut noita vanhoja aikoja. Olisi kauheaa, jos muistinsa
menettäisi. Vaikkakin se taitaa olla niin, että kaukaisemmat muistot säilyvät ja jos huonosti käy, niin ne lähitapahtumat haihtuvat.
Vielä sentään jotain mieleen palaa ja usein ne ajatukset viipyilevätkin siellä lapsuudessa. Sota-ajan ja sen jälkeisen ajan puutteista ja ankeudesta huolimatta mukavia muistoja sieltä kuitenkin on.
Hieman tuli asian vierestä, mutta enpä jatka enää.
16. Kehrätkäämme silkkilankaa
Kehrätkäämme silkkilankaa,
hienompaa kuin hiuskarvaa.
Tytöistä vähän väärällistä, käärällistä,
käännä itses ympäri.
Kehrätkäämme silkkilankaa,
hienompaa kuin hiuskarvaa.
Pojista vähän väärällistä, käärällistä,
käännä itses ympäri.
Kehrätkäämme silkkilankaa,
hienompaa kuin hiuskarvaa.
Kaikista vähän väärällistä, käärällistä,
käännä itses ympäri.
13.01.10 19:12 #7
näin
Vierailija
(Leikkijät pyörivät piirissä)Kehrätkäämme silkkilankaa, hienompaa kuin hiuskarva, 'lapsen nimi' sta vähän väärällistä käärällistä, käännä itses ympäri. (Nimeltä mainittu lapsi kääntyy piirissä selkä piirin keksustaan päin ja piiri jatkaa pyörimistään. Tätä niin monta säkeistöä että on kaikki leikkijät mainittu ja sitten viimeinen säe)
Nyt on vähän väärin tehty, takapuol' on eteen käätty, kaikista vähän väärällistä käärälllistä, käännä itses ympäri. (jolloin kaikki kääntyvät taas ympäri)
Miksi näitä kopioidaan ja vanhaan ketjuun?
Haju oletan aasialla