Addi-tutkimuksiin menossa..

Ensimmäiseksi kannattaa ottaa asiasta selkoa niin paljon kuin vain ikinä pystyy. Lainatkaa kirjastoista (melko tuoreita) kirjoja ja etsikää myös netistä tietoa, mutta olkaa terveen ennakkoluuloisia siitä mitä netistä luette. Adhd-liitoon voi ottaa yhteyttä, he varmasti osaavat neuvoa myös eteenpäin. Heidän lehtensä on myös harvinaisen laadukas, kannattaa lukea vanhoja(kin) numeroita. Itse olen saanut liitolta erinomaista palvelua.

Jos mahdollista, yrittäkää tavata henkilö joka ihan varmasti on saanut oikean diagnoosin, hän osaa kertoa "perusoireista". Tämä "sairaus" on kuitenkin kaikilla yksilöllinen ja liitännäisoireet ovat tavallisia. Usein myös esim. masennus peittää tai aiheuttaa vastaavia oireita.

Itse kokemuksesta voin sanoa että jos jo lapsuudesta ei ole neuvolasta, ala-asteelta, ylä-asteelta jne. dokumentteja jotka tukevat oireita (joita ei välttämättä ole merkitty tai ovat huomaamattomia, eli et ole roikkunut kattolampuissa yksivuotiaasta lähtien yms, ja myös koska tämä "sairaus" on niin uusi asia), niin ainoa tapa saada apua on helvetin hyvä tuuri lääkärin suhteen, oma tietämys ja sitkeys avun etsimiseen. Korostan vielä että oma tietämys asiasta saattaa ratkaista kaiken, lääkärit ovat vain ihmisiä, usein tietämättömiä/asennevammaisia ja koska tämä ongelma on eräänlainen "muotijuttu" niin avun saaminen on vielä vaikeampaa kuin sen pitäisi. Mutta jos odotatte että lääkäri sanoo parin minsan tapaamisen jälkeen mikä on vialla niin onnea vain. Tämä ei näy edes aivojen magneettikuvauksessa tms. eli testit ja haastattelut ovat ainoa oikea tie etsiä asiallinen diagnoosi.

Ja sitten pitää vielä elää sen tiedon kanssa että ei koskaan parane, mikä toisaalta on myös helpotus. Ainakin tietää mikä on vialla ja elää sitten sen mukaan. Kunhan ei käytä sitä tekosyynä kaikkeen mahdolliseen vaikka joskus mieli tekisikin :)

levotonta kirjoitti:

Ensimmäiseksi kannattaa ottaa asiasta selkoa niin paljon kuin vain ikinä pystyy. Lainatkaa kirjastoista (melko tuoreita) kirjoja ja etsikää myös netistä tietoa, mutta olkaa terveen ennakkoluuloisia siitä mitä netistä luette. Adhd-liitoon voi ottaa yhteyttä, he varmasti osaavat neuvoa myös eteenpäin. Heidän lehtensä on myös harvinaisen laadukas, kannattaa lukea vanhoja(kin) numeroita. Itse olen saanut liitolta erinomaista palvelua.

Jos mahdollista, yrittäkää tavata henkilö joka ihan varmasti on saanut oikean diagnoosin, hän osaa kertoa "perusoireista". Tämä "sairaus" on kuitenkin kaikilla yksilöllinen ja liitännäisoireet ovat tavallisia. Usein myös esim. masennus peittää tai aiheuttaa vastaavia oireita.

Itse kokemuksesta voin sanoa että jos jo lapsuudesta ei ole neuvolasta, ala-asteelta, ylä-asteelta jne. dokumentteja jotka tukevat oireita (joita ei välttämättä ole merkitty tai ovat huomaamattomia, eli et ole roikkunut kattolampuissa yksivuotiaasta lähtien yms, ja myös koska tämä "sairaus" on niin uusi asia), niin ainoa tapa saada apua on helvetin hyvä tuuri lääkärin suhteen, oma tietämys ja sitkeys avun etsimiseen. Korostan vielä että oma tietämys asiasta saattaa ratkaista kaiken, lääkärit ovat vain ihmisiä, usein tietämättömiä/asennevammaisia ja koska tämä ongelma on eräänlainen "muotijuttu" niin avun saaminen on vielä vaikeampaa kuin sen pitäisi. Mutta jos odotatte että lääkäri sanoo parin minsan tapaamisen jälkeen mikä on vialla niin onnea vain. Tämä ei näy edes aivojen magneettikuvauksessa tms. eli testit ja haastattelut ovat ainoa oikea tie etsiä asiallinen diagnoosi.

Ja sitten pitää vielä elää sen tiedon kanssa että ei koskaan parane, mikä toisaalta on myös helpotus. Ainakin tietää mikä on vialla ja elää sitten sen mukaan. Kunhan ei käytä sitä tekosyynä kaikkeen mahdolliseen vaikka joskus mieli tekisikin :)

Lue lisää

...ja voin sanoa myös että adhd on usein vähemmän "näkyvä" kuin luulisi. Tästä diagnoosista tosin ei välttämättä kannata kertoa heti esim. työnantajille, sillä tietämättömyys aiheuttaa helposti väärää asennoitumista. Mutta taas pidemmän päälle vähintään omaisten ja ystävien on hyvä tietää mikä on vialla, näin ainakin fiksummat ymmärtävät miksi olet "vähän outo". Mutta joka tapauksessa, dignoosi ei tee kenestäkään "tyhmää", olemme aivan normaaliälyisiä tai jopa erittäin älykkäitä/lahjakkaita vaikka siltä ei aina tuntuisikaan. Ja meitä on arviolta jopa 300 000 suomessa, keskimäärin yksi joka koululuokalla. Pistää tosiaan miettimään omia koulukokemuksiaan...

levotonta kirjoitti:

Ensimmäiseksi kannattaa ottaa asiasta selkoa niin paljon kuin vain ikinä pystyy. Lainatkaa kirjastoista (melko tuoreita) kirjoja ja etsikää myös netistä tietoa, mutta olkaa terveen ennakkoluuloisia siitä mitä netistä luette. Adhd-liitoon voi ottaa yhteyttä, he varmasti osaavat neuvoa myös eteenpäin. Heidän lehtensä on myös harvinaisen laadukas, kannattaa lukea vanhoja(kin) numeroita. Itse olen saanut liitolta erinomaista palvelua.

Jos mahdollista, yrittäkää tavata henkilö joka ihan varmasti on saanut oikean diagnoosin, hän osaa kertoa "perusoireista". Tämä "sairaus" on kuitenkin kaikilla yksilöllinen ja liitännäisoireet ovat tavallisia. Usein myös esim. masennus peittää tai aiheuttaa vastaavia oireita.

Itse kokemuksesta voin sanoa että jos jo lapsuudesta ei ole neuvolasta, ala-asteelta, ylä-asteelta jne. dokumentteja jotka tukevat oireita (joita ei välttämättä ole merkitty tai ovat huomaamattomia, eli et ole roikkunut kattolampuissa yksivuotiaasta lähtien yms, ja myös koska tämä "sairaus" on niin uusi asia), niin ainoa tapa saada apua on helvetin hyvä tuuri lääkärin suhteen, oma tietämys ja sitkeys avun etsimiseen. Korostan vielä että oma tietämys asiasta saattaa ratkaista kaiken, lääkärit ovat vain ihmisiä, usein tietämättömiä/asennevammaisia ja koska tämä ongelma on eräänlainen "muotijuttu" niin avun saaminen on vielä vaikeampaa kuin sen pitäisi. Mutta jos odotatte että lääkäri sanoo parin minsan tapaamisen jälkeen mikä on vialla niin onnea vain. Tämä ei näy edes aivojen magneettikuvauksessa tms. eli testit ja haastattelut ovat ainoa oikea tie etsiä asiallinen diagnoosi.

Ja sitten pitää vielä elää sen tiedon kanssa että ei koskaan parane, mikä toisaalta on myös helpotus. Ainakin tietää mikä on vialla ja elää sitten sen mukaan. Kunhan ei käytä sitä tekosyynä kaikkeen mahdolliseen vaikka joskus mieli tekisikin :)

Lue lisää

Minullakin tuntemuksia että adhd voisi olla selitys oppimisvaikeuksilleni. Jäin tokalla luokalle koska olin "hidas" ja matikka ei sujunut yhtään. Kieltäydyin tekemästä kotiläksyjä koska ne olivat vaikeita. tiedän olevani älykäs ja olen aina ihmetellyt mikä minussa on vikana kun oppiminen on niin jumalattoman vaikeaa. lukio jäi kesken koska masennuin, opinnot eivät sujuneet enkä saanut itseäni tekemään tehtäviä, kadehdin muita jotka tuntuivat vain osaavan. En pysty keskittymään mihinkään, unohdan kesken lauseen mistä olen juuri puhunut (mikä on aika noloa) en osaa organisoida, unohdan tärkeätkin tapaamiset, kirjaston kirjat jää AINA palauttamatta mistä syystä varmaan 100 e sinnekin syydetty sakkoihin rahaa. pitkien tekstien kirjoittaminen vaikeaa koska en osaa kirjoittaa johdonmukaisesti. työpaikkoja ollut kamala määrä ihan erilaisissa tehtävissä kun en jaksa olla samassa hommassa kuukautta kauempaa. Impulsiivisuus on toinen nimeni, välillä pelottaa ihan mitä sitä seuraavaksi keksii j a ihmiset naureskelevat ex-tempore tempauksilleni esim järkkäsin itseni ulkomaille töihin, viikossa istuin jo lentokoneessa.

Tein viime vuonna adhd-testin ja sain huikeat lukemat, olin aina ajatellut adhdtä vain ylivilkkautena ja sitä en ollut lapsena, päinvastoin olin haaveilija.

Nyt uudessa koulussa minua ollaan siirtämässä erityisoppilaaksi koska on niin paljon poissaoloja ja tekemättömiä tehtäviä. Kai tämä on vain kestettävä, tätä koulua en halua jättää kesken

Eikä sinua muuten voi varmasti hulluksi luokitella, olen samaa mieltä kuin edellinen, helpompaa varmasti itsellesi kun syy mahdollisiin ongelmiisi selviää, itsekin olisin helpottunut jos selviäisi. Varmasti on normaalia olla hermostunut. Pelottaahan se kun aletaan penkoa omaa pääkoppaa, mitä sieltä löytyy :) mutta ei huolta, helpotusta on varmasti luvassa!