Voiko ihminen elää ilman sitä elämän suolaa, vai näivettyykö?
Rakkaus
Putkivalo
1811277
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 46 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 46 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 181
Vanhimmat
höpiset ;)))
Ainahan ihmisellä on jonkinlaista rakkautta ympärillään ;))
Jollei muuten niin hankkii koiran ;)
Mut joo, kai elämä olis aika ankeaa, jollei kukaan välittäis.
Mut se on silloin omakin vika. Ei kukaan tuu kotoo hakeen, itte ne sosiaaliset kontaktit on tehtävä.
Häh häh, eiks sitä nykyisin kotoa haeta? Tietokoneen välityksellä.
onhan sekin mahdollista.
Ja näennäisrakkauttakin lupailee deittisivut...
Mä olen laittanut koneelleni sulhasenesto-ohjelman, meinaa olla liiankin innokkaita jotkut nettitutut?
on joko keskustella täällä tai lähteä perunannostoon ;)))
Olis varmaan pitänyt rajata se aloitus, kun tää on niin laaja käsite.
Niin mäkin sen ajattelen, rakkautta satelee lapsilta toistaiseksi, ja jonkinlaista rakkautta saa ystäviltä. Ne riittää, niillä pärjää pitkään.
Mutta entäs sitten kun muksut lentää kotoa pois. Missä vaiheessa tulee se kumppanin-nälkä? Katselen tässä syrjäsilmällä äiskää joka täytti kesällä 70. Hän vieläkin haaveilee.
Etkö sinä koskaan?
Mä poistin galleriani.
Hauskinta oli se, että joku yritti ja kun sai kieltävän vastauksen, niin eikös muutaman kuukauden päästä taas, tosin eri nikillä.
Kyllä se kuule Anjaniina se koira karkoittaa ne vähätkin ystävät. Aina räkyttämässä ja paikkoja sotkemassa. Jonnekin korpeen kauas kaikista muista ihmisistä saattaisi sopiakin.
mutta onhan se kiva olla niin haluttu, että kosijat on miltei epätoivoisia ;))
mitäs tuohon nyt sanois.
Pareen, että vastaan privaatisti ;)))
kuullut, että koiran avulla saa juttukumppaneita.
Miehilläkään ei ole mitään sitä vastaa, että neitoset silittelee karvaturria ;))) kävelylenkillä ;))
Minusta vähän tuntuu, että se on ihmisestä itsestään kiinni onko sitä seuraa vai ei. Ja onko rakkautta vai ei ;)))
ei koira-ihmisiä;))) Olen aina ollut ns. koira-ihminen. Koira on sellainen eläin, joka vaistoaa pitääkö koirasta vai ei. Tuossa viimeksi kun on lenkillä, niin sellainen hyvin vanha jo 13 vuotias, labbis...löntytysteli häntä laiskasti heiluen lähelleni, hakien sitä tapatusta. En ollut aikaisemmin tavanut tätä koiraa enkä omistajaa;)) Kyllä siinä suusta jäätiin kiinni....Vaikea on minun koskaan mennä täysin välinpitämättömästi ohi...varsinkin kun se aloitus tulee koiralta itseltään.....että, juttele nyt hiukan ja rapsuta eikä taputuskaan pahitteeksi;))
Rakkaus on käsitteenä niin laaja-alainen. Ilman Rakkautta itse tuntisin elämän niin että, minulla ei olisi mitään jos ei olisi rakkautta. Ja Rakkaus on....myöskin toisinaan kovin surumielistä ja myöskin ikävää;)) jotain, jossain, johohkin, joskus....Tunne joka yhdistää joka myös erottaa.
Ei näy mitään! Joten mähän tuun kysymään :))) Mulla olis täällä juustokakkua kyytipojaksi, tuu kaffille. Ehtisit just aamusumpille :))
Mä sain perunat nostettua! Eikä kovin huonossa seurassa, Lenny Kravitz luritti korvaan. Tosin se hiljeni aina kun kyykistyin, ihan surkeat kuulokkeet taas mun mp3:ssa. Vai oliks se sitä että Lenny tykkäs enemmän kun pyllistelin :P
se meneekin niin, ettei koiraa voi hukuttaa rakkauden osoituksiin, se ottaa kaiken palvonnan sillä mielellä että hän onkin nyt lauman johtaja, ja alkaa pomottaa sua. Tekee ihan mitä häntä huvitttaa. Ja päätä. Jos haluat helliä sitä, sun pitää käskeä se sun luokse, ja sitten vasta pussailla :))
Taitavat sitten olla jonkinlaisia stereoseksuaaleja, sillä kirjoitustesi perusteella olet kyllä mies?
Perustelu: lueskelin ketjuja, tarinasi niissä ovat hyvin epänaisellisia, sellaisia maskuliinisuuteen taipuvia.
Mistäs me sulle vähän rakkautta löydettäis tästä kylmästä maailmasta?
Tuo kertoo enemmän sinusta kuin Anjaniinasta. Älä vedä itseäsi niin lokaan :)
Miten ihmeessä sen huomaa kirjoitusten perusteella. Mä voisin kans kirjoittaa hyvinkin virallista ja fiksua, tarkoitan siis miesmäistä teksti, kun oikein panostan tähän kirjalliseen suoritukseen. Mut emmä viitti.
:)
Ihan vaan kommentoin, olkoon nyt sitten mies tai ei, mut nainen hän on - luulisin ja nimikin sen jo sanoo.
Hyvää yötä, sänky kutsuu ja tyynyt kainaloon halittaviksi.
ihminen jota koira on purrut ja ilmeisestikkin aiheesta.
ja sotkee enemmän kuin viisi koiraa yhteensä, kyl näin on juttu.
ilman rakkautta, näivettyy täysin, nainen ainakin.
Erosin kesällä ja huomaan miten yksinäistä elämän on, helpompaa kyllä
kuin ennen, päästyäni eroon miehestä jonka kanssa ei mikään sujunut.
Etsin ja toivon löytäväni oikean kunnon miehen, joka osaa keskustella, viihtyy seurassani
ja etenkin rakastaa, todella rakastaa.
Näiltä palstoilta häntä tuskin löytyy, mutta ehkä kuitenkin keskusteluseuraa.
Elä nyt kuitenkin seuraavat kaksi vuotta täysillä, katsellen ja kuunnellen.
vaikka täytyy sanoa, että on tämä yksinolo on näin alkuun outoa, 22 avioliittovuoden jälkeen.
Kuulostelen ja katselen mihin suuntaan uusi elämäni tästä lähtee soljumaan. Onni on se, että olen terve
ja melko "nuorikin" vähän yli viidenkympin. Elämä on avoinna, saa nähdä mitä vuodet tuovat tullessaan.
Oli melkoinen rohkeuden osoitus, kun uskalsin tänne kirjoittaa.
vähän noin kävi ittellänikin, kun lähdin huonosta suhteesta ajattelin että seuraavassa pitää olla sitä intohimoa, sitä kun en ole kokenut vielä. Ovi auki ja jono sisään ;) Hehheh. Onhan sitä tässä välillä ollut, mutta ei kuitenkaan sellaista jonka pohjalla mitään jaksaisi rakentaa. Onko sitä sitten liian voimaton eron jälkeen, vai liian vaativa...
En usko että mikään löytyy etsimällä, koska silloin on vajaa ihminen ja muut vaistoaa sen. Pitää rakentaa se elämä vahvaksi vain itselleen, niin että on hyvä olla ilman ketään rinnalla. Silloin pärjää vaikka tulis sydänsuruja, ja vaikkei ikinä saisi ketään rinnalleen. Ja kun on itse ehjä, sekin on aistittavissa :)
Ihmistennälkään tämä keskustelu auttaa kyllä, olet ihan oikeassa :)
jo tuonne toiseen viestiin etten aio kiiruhtaa, tulee vaan tehtyä huonoja päätöksiä. Ja sitten on uudet murheet edessä, kun huomaa erehtyneensä raskaasti. Kyllä tämä pettymys täytyy ensin käsitellä ja vasta sitten katsoa, tuleeko uutta, parempaa suhdetta vastaan. Etsimään en toki ala, ainakaan liian innokkaasti.
Ystäviä voi löytyä miehistäkin ja onhan niitä muutama, naimisissa kaikki., naisystävieni kanssa.
Odottavin mielin, ehkä se oikea suuri rakkaus on tulossa elämääni.
Toisaalta on ihanaa ajatella, että minulla on vielä ihan oma elämä edessä ja saan tehdä siitä omannäköisen
ja oloisen.
itse tähän että, etsimällä varsinaisesti löytää toisen ihmisen. Olen varsin kokenut nainen;)) Neljäs vakava liitto menossa. Kaikki nämä liitot olleet pitkä-aikaisia. Syitä erooni en täällä kuitenkaan kertoile;)) Enemmänkin uskon, siihen että, törmäämme kun aika ja paikka sopiva juuri meille itsellemme tarkoitettuun kumppaniin joka ehkä siinä sitten hetken kulkee tätä elämänpolkua vierellämme, jakaen sen elämämme siten siinä arjessa ja juhlassa.
Sellainen kuvitelma ei kuitenkaan että, joku nyt tulisi ja ikään kuin kotiini ja hakisi minut;)) Ihmisen on itse liikkumalla myös luotava suhteensa muihin ihmisiin. Yksinkertaisesti kohdattava oltava siinä rohkea.Kohtaamaan.
Millätavoin sitten, jokaisella ne omat tapansa;)) Itse luon ns. uusia ihmissuhteita olemalla aktiivinen ja liittyen sellaiseen toimintaan mukaan joka on lähellä omaa kiinnostutamisestani. Nyt uusi ystävyys-seura on sellainen missä tapaan kumpaakin sukupuolta. Jäsenilloissa mahdollisuus myös avonto-uintiin ja sauna-iltoihin;) sekä kulttuuri-iltoihin...Samat mielenkiinnon kohteet yhdistävät ihmisiä...myös moni yksinäinen saattaa löytää sen kumppanin näin...
Mikäli olet vasta yli 50, niin ei liittosi ole voineet olla pitkäaikaisia.
Minulta, kun joku tuntematon, kun kysyy, että kauanko olit aviossa, niin vastaan VAAN 17v.
minulle 7-8 vuotta kerrallaan lähes yhtä putkeen kaikki peräkkäin...On todella pitkä-aikainen juttu;))) joskus näin jälkeenpäin ajatellen muutama vuosikin olisi riittänyt...mutta, olen suht hidas muuttamaan mitään, ennenkuin todella tulen siihen lopputulokseen tai tilanne sitten sellainen sellainen että, ohi. Kuitenkin elämä opettanut tämän että, katkeruudella minua ei mikään saa elämääni taaksepäin katsomaan yritän enemmänkin ajatella niin. Se on elämäni. Kaikki tämä saamani kokemus elämästä kuuluu kuitenkin minun eläämäni.;)) Osana sitä....
mikä sopii itse kullekin. Tunnen ihmisiä jotka ei yksinkertaisesti ole tehtyjä elämään yksin. Ovat ihan hukassa silloin. Mun exä on sellainen, ja kivi putosi sydämestä kun hän löysi uuden naisen.
Ajattelen ihan samalla tavalla kuin sinä, ystävyys on todella tärkeää, ja jos siitä sitten jotain rakentuu, niin bring it on :))) Yksi ystävä sanoikin, että se elämän rakkaus saattaa löytyä ihan oudoilta piireiltä, pitää pitää vaan sydämensä auki.
Mutta jos lähtee rakkautta hakemaan, on ehkä vähän liiankin suuria odotuksia. Sitten seuraa pettymys ja laastarointi. Eih jaksa ei.
ja mihinkähän se läks...
Joka tapauksessa, iso kiitos kannustuksesta! Ei se eroaminen helppoa ole, ei ollenkaan. Mutta olisiko se katkeroituminen kiinni siitä, onko saanut olla se joka sen eropäätöksen tekee, vai joutuuko vaan mukautumaan jonkun muun päätöksen mukaan.
Suhteessa voi monesti tuntea itsensä vielä rakkaudettomana kuin yksin ollessa. Se päivittäinen muistutus tekee varmaan tehtävänsä. Kaikilla ei ole voimia irrottaa itsensä siitä, vaan kokeilevat sitä pikatietä :)
Pidempi liitto minulla (sinulla vain 17 v.) ja sanon" pitkä avioliitto takanani". Perustelen sen näin: Olen saanut muutaman lapsen maailmaan, kasvatettua siihen saakka, kun he jo lähtivät kotoa toisille-paikkakunnille (Lentivät pesästä) eli se kuvaa yhden elämän-työn (Periodin).
tähän mennessä nyt toinen avioliitto. Siis avioliittoja kaksi ja avoliittoa kaksi;)) Vain yksi lapsi;)) ensimmäisesta avioliitosta. Jokainen näistä liitoista kestänyt tuon 7-8vuotta. Tätä nykyistä avioliittoa tulee nyt vasta täytten ensivuonna 3 vuotta...mutta yhteensä jo kestänyt 7vuotta...Eli jos kaikki nämä vuodet sitten yhteenlaskee:)) Minulle aina käynyt niin että, nämä suhteet ovat tulleet heti toisen edellisen lopettua. Olenkan yksin ollut peräti korkeintaan 1 kuukauden...
Olen nainen jolta ei kysellä. Elämässä vain on aina tapahtunut asioita aika tiuhaankin tahtiin. Ehkä ikä onneksi tuo sitten sitä jo rauhallisuutta toivon mukaan;)) En siis tietoisesti ole koskaan muutoksia hakenut, päinvastoin;))
Tähän laitettava että, ensivuonna ikää tulee jo onneksi 54v...
täällä ilmoittele sitten erikseen näitä suhtaita jotka tätä putkea ennen;))) niitä ei lasketa. Olivat ikäänkuin harjoitusta tulevaan;)) Älä vaan kysy mihin tätä kokemusta oikein tarvitsen...En ole löytänyt vielä vastausta. Ehkä johonkin tulevaisuuteen liittyen;)))
Mitä tuo tarkoittaa -olen varsin kokenut nainen-?
Siis tarkoitat tietty miehen ja naisen välistä rakkautta ja sen puutetta. No ei näivety, olen sitä mieltä. Tulee uusia asioita tilalle joista saa sitä jotakin mukavaa henkistä hyvää.
Tietty monella on myös jälkikasvua ja hehän antavat sitä muuta elämän täytettä ja siinä on rakkautta läheisiin ihmisiin.
Aluksi tuntuu siltä, että elämästä puuttuu hyvin tärkeää, kun joutuu syystä ja syystä luopumaan kumppanistaan. Silloin sitä kysyy miksi ja miettii mitä vikaa ittessä on, jos vaikka ero on kysymyksessä. Sekin menee ohi ja tähän yksinelämiseen tottuu.
Tuossa Anjaniinalle kirjoitin saman minkä tännekin voisin vastata. Se on varmaan juuri niin kuin sanot, että lapset antaa niin paljon. Kuitenkin on niin monta täällä jotka kaipaa sitä niin että mua alkaa itkettää. Onko se rakkaus heille sitten jotain suurempaa mitä ilman ei voi elää.
Voiko yksinelämiseen tottua niin paljon, että on vaikeaa sopeutua elämään jonkun kanssa?
Olen tuota myös ajatellut, kun pitkään on yksin niin kynnys kaverin kanssa asumiseen nousee. Eli sopeutuminen parisuhteeseen saattaa olla kovinkin työläs. Jotenkin nämä asiat muuttuvat vanhetessa, nuorena kaikki oli paljon helpompaa ja luonnollisempaa. Sehän on elämän tarkoitus :)
Minulla on tuttavissa naisia, jotka ovat kihloissa, siis ikäisiäni, mutta asuvat eri asunnoissa ja viettävät yhteistä aikaa viikonloppuisin. Tämä on lähtenyt naisten puolelta näsissä tapauksissa.
Yksi ystäväni totesi ettei aio muuttaa yhteen asumaan, hän haluaa olla osan ajasta yksikseen omassa kodissaan. Heillä näyttää toimivan tämä tapa.
mihinkähä kohtaa vastaus taas pomppii ?
Tl ja muut.Mun miälest yksin eläenki voi rakastaa; elämää !
Lastenlapset on mul kaikkein rakkaimpii.Myännän kyl,et on se kivaa ku ei tartte olla yksin ja saa rakkaut.
Lähipiiris on kyl onnellissii ihmissii, yksin,muttei yksinäisii.Siin se elämän ilon juju piilee.
Kokemusta ei ittelläni ole yksin asumisest,mutta ystäviini kuuluu ns.sinkkuja.
Tärkeintä on olla sinut ittensä kanssa,sillon ihminen omistaa jotain arvokasta : Mielenrauhan.
Sanoit juuri oikean sanan, mielenrauhan. Se taitaa olla yksi tärkeimpiä tunteita, mielenrauha, eli on ittensä kanssa sopusoinnussa. Yksin oleminen ei aina tarkoita, että ihminen olisi yksinäinen, isossa joukossakin voi olla ypöyksin ja kokea yksinäisyyden tunteen.
Tuo oli aikas ihanasti sanottu, rakastaa elämää! Tässä tuli taas tämä, että oisko yhtä tärkeää saada antaa rakkautta, kuin vastaanottaa sitä. Tai käsikädessähän ne kaitvissiinkinehkä kulkee. Ei toista ilman toista.
Ja kyllä ihminen tarvitsee juuri sitä, mielenrauhaa! Voivoi. Rakastan mielenrauhaa. Ja sen jos jonkun saa järkkymään tuolla rakkaudella ;D suo siellä jne...
Tosin, tiedän myös sen, että kun oikean kohtaa, se on lähtöä. Vaikka kipinät lentäen jos jarrut sattuu olemaan päällä :)
Hienoa että ihmiset kokeilee erilaisia ratkaisuja, ei tarvi enää miettiä onko susipari ;D Tuossa on järkeä, ja tarkoittaa että suhde perustuu luottamukseen. Ei mikään paskempi rakennuspalikka.
Voi elää välillä ilmankin, mutta täytyy toki tietää millaista se on. En oikein usko jatkuvaan rakkauksissaan olemiseen, eihän silloin ole kontrasta muuhun tilaan. Parisuhteen jatkuessa raivokas rakastuminen onneksi muuttuu seesteisempään tilaan, luultavasti. Rakastaminen on tosi kiva hömppä tunne niin kauan kun sitä kestää, mutta rakastaminen voi olla myös raskasta. Dee dee.
arkiseksi se rakkauskin muuttuu jossain vaiheessa. Kun kaikessa on se hyvä ja huono puoli, niin on rakkaudessakin. Aika uuvuttavaa olla niin sekaisin kaiken aikaa ;))
Tosin rakastaminen ja rakastuminen on melkein kaksi eri asiaa, onko?
Mun mielestä on. Rakastuminen on kuin tila minuutti ennen orkkua, kiihkeesti odottava, kuitenkin hieman ...hmm, enpä sanokaan, koska ne kokemukset ovat yksilöllisiä. Rakastaminen on sitten tila minuutti hyvän orkun jälkeen. Oikeesti kunnioitan rakastamista enkä sitä tällä esimerkillä mitenkään halua mollata, omasta mielestäni se on jotenkin kuvaava.
Aika arkinen juttu se oravakin on ;D tai pitäis olla. Tai soisi sen olevan. Tai miten mä tässä kääntelen :)
Minusta aika hyvin kuvattu. Allekirjoitan :)
Rakastuminen on uuvuttavaa,ei rakkaus,se on voimaa antavaa.
Vuosien varrel rakkaussuhde kantaa päiväst toisee yli mustienki päivien.
Mul se menee näin : Rakastan ja vihaan,kun on pois niin kaipaan.
välillä siis olla poissa :))
Aika ihana vastaus.
Rakastuminen on kuin tauti, hulluus. Jalat leijailee ties missä. Mukavammat ne maassa on :)))
on niin tärkeä asia että on hyvä antaa sydämen lepattaa johonki suuntaan rakkautta vaikka aina ei se toinen osapuoli edes tiedä koko asiasta mitään että häntä ihaillaan rakastetaan.
Niin se on tärkeää.
ja sitten tuut tähän niin mä ruttaan sua.
Voihan sitä rakastaa myös omistamatta, sitähän tuo on. Opin minäkin sitä muutama vuosi sitten, kun elämäni mies sanoi että olinpa sitten missä vaan, ja kenen kanssa tahansa, hän rakastaa mua. Voiko sellaisesta irtautua kokonaan koskaan, pala minusta kuuluu aina hänelle. Joskus se oli raastavaa etten saanut olla lähempänä häntä, ettei siitä suhteesta tullut mitään, mutta nyt se on tuo lohtua.
Ei voi ; ) Jos rakkaus ja hellyys puuttuu kodin kukatkin kuihtuu.
Täällä on hyvin paljon painotettu sitä kuinka lapset tarvitsevat rakkautta ja huolenpitoa kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi. Eihän se rakkauden tarve siihen lopu kun aikuisuus saavutetaan vaan se jatkuu.
Kun tarpeeks kauan on yksin niin ei edes kaipaa enää ketään. Sitä täyttää elämänsä jollakin muulla. Ja sitten jos joku sattuis olemaankin siinä, niin stressi tulee jo ajan käytöstä, joten sekin jää sikseen. No, se ei sitten ole ollut rakkautta.
Ehkä sitten vanhana olis kiva olla joku kaveri, sen sitten näkee..
niin saa :) Joskus tuhatkertaisesti takaisin.
On se totta, lapset ovat aina lapsia suhteessa vanhempiin, ja kun tulee se hetki että lapsi joutuu ottamaan ohjat käsiinsä, se on surun hetki. No, ei ehkä liity niinkään tähän aiheeseen.
Sulta on ehkä turha kysyä kumppanin rakkaudesta, tarviiko sitä :)) Kun olen käsittänyt että elät suhteessa, on varmasti melko vaikeaa kuvitella elämää ilman sitä.
Kukatkin tarvitsee rakkautta ja subtraalia :=))
hyvin käynyttä hevosenpaskaa ;D
Olen muitakin kiusannut samalla kyssärillä, joten et pääse pakoon :P
Pitääkö se rakkaus tulla suhteesta, vai riittääkö muu lähimmäisen rakkaus?
on vaikea vastata, kun itse ollut aina suhteessa.
Mutta on varmaan ihmisiä, joilla ei ole yhtään rakkaussuhdetta ollut elämänsä aikana. Kait sitä lähimmäisen rakkaudellakin sitten toimeen tulee. En tiedä riittäiskö joku lemmikkieläin, jota saa paijata. Mutta saako lemmikiltä vastarakkautta.
Vaikeita kysymyksiä :=))
Hevosenpaska onkin paljon parempaa, kuin substraali :=))
onhan suhteessakin rakkaudettomia hetkiä, kun tuntee että lähtis tuo jo :))
Saa niille lemmikeille ainakin antaa rakkautta, tärkeetä varmaan sekin :) Ja palkkioksi jonkunlainen kiintymys... ruokaan ;))
on tunnetta, jolla ihminen kiintymyksensä eri asteilla kiinnittyy ympäristöönsä. Kaikki elämässä koettu rakkaus on kantavana voimana eikä katoa koskaan minnekkään. Ihmisen kannnattaa vain heittää huolten ja murheiden kuormat jo vähintään päivittäin pois. Joskus ihmiselle käy niin, että hän keskittyy johonkuhun ihmiseen pakonomaisesti saadakseen huomiota ja kenties rakkauden 'armopaloja' tältä ja tästä pakkomielteestä tulee hänelle näköeste sille, että hän havaitsisi että elämän suola ja virvoittava lähde on just siinä näkö ja kokemusesteen takana, jo ehkä.
Selkäpiitä karmivaa rakkautta "armopaloloina". Huh..mutta sellaisia rakkaussuhteita lienee pilvin pimein. Armopala-avioliito johtaa väistämättä toisen osapuolen haluun kumota näköeste ja rämpiä ulos säälittävästä suhteesta vilvoittelevien läteiden alle kiellettyihin rakkauksiin ; )
ajattelin tuossa niitä ihastumisia, sellaisi varhaispuberteetin tasolle kypsyysasteessa jääviä, joista ei osaa päästä eroon tunnetasolla, vaan yrittää kehitellä vuosisadan rakkaustarinaa jostakin lähes tyhjästä nyhjähdystä :-) ja vaikka putoaisi hetkeksi maanpinnalle niin ei kun vaan tyrkylle uudestaan ja uudestaan.
Hmm ... itse olen enemmän tyyppiä joka pakenee rakastumisia, ihan kaiken varuilta ja jos toinen ei usko niin sit yritän säikytelläö toisen kauemmaksi jollain tapaa, niin että ehin livahtaa saavuttamattomiin tai olen päässyt tavoitteeseen niin et toinen ei olekkaan enää kiinnostunut, joskus se vihlaisee kipeästikin - ehkä joskus uskallan luottaa ja toivottavasti silloin kyseessä on oikea 'rakkaus' joka löytää polkunsa miun sieluun kaikista sisäisistä lohikäärmeistäni, vallihaudoistani ja piikkilanka-aidoista huolimatta
kuin energiaa, se ei katoa, se muuttaa vaan muotoa :) Kaikki koettu rakkaus tekee meidät vahvoiksi? On se varmaan niinkin! Ihanaa jos voisi myös aikuisena ajattella noin, se voisi estää katkeroitumasta.
Armopaloja. Niinpä. Se on ihmeellistä miten lojaali ihminen saattaa olla, kuinka vaikeaa kelkkansa on kääntää kun kerran on asettunut tykkäämään jostakin.
Lukiessani tekstiäsi samastuin. Pelkäsin, kiertelin, olin askeleen edellä hypätäkseni syrjään, juoksin karkuun. Sitä kesti aikansa, kunnes ihan sattumalta piikkilanka-aidassani oli miehen mentävä aukko, löysin rakkauden. Rakkauden, joka ei iskenyt päähän kuin metrin koivuhalko vaan kehittyi ajan oloon turvalliseksi ihmissuhteeksi ilman turhia kouhotuksia.
Huolenpito, hellyys toisen huomioon ottaminen, kauniit sanat, surut ja ilot, tuki lasten elämän puntaroinnissa, samat harrastukset, uskollisuus.
onnea siulle ja rakkaallesi ;-)
tarvitsee rakkautta, sitä ilman ei voisi tuntea itsensä edes elävän, jossain kohtaa jokaiselle elämänsä piiristä, se rakkaus näkyy ja tuntuu:)))
Äitini sanoi joskus muinoin: "Rakkauttaki pitää hoitaa ja vaalia."
No, työssä ja normaalissa arjessa, sekin usein jää toteuttamatta, mutt jos jotain poikkeavaa sattuu, herää huomaamaan miten paljon sitä rakkautta onkaan ympärillä, silloin osaa arvostaa ja nauttia siitä:)))))
Rakkaus on myös tahdon asia, jos ei tahdo rakastaa, se tunne kuolee. Pitää siis huolehtia siitä että toinen tahtoo.
Aika usein ottaa itsestäänselvyytenä kaikki hyvät asiat, juuri niin kuin sanoit, pieni herätys silloin tällöin voi olla paikallaan :)
ehtivätki olla,ennen isäni poismenoa 53vuotta naimisissa:))))
Joten kokemus siinä on puhunut:)))))
Siinä on haastetta riittänyt varmasti :) Tavoittelemisen arvoinen asia. Johon minä en enää kykene :))
Heillä hyvin hektistä elämää, siitä huolimatta, lapsen silmin ei koskaan mitään kaaosta ollu, silloin kun perheenä oltiin, ne oli perhe/sukujuhlia, silloin oli isovanhemmat mukana, jouluna,, jne... Omin perhein oltiin juhannuksena, uutenavuotena.. syksyllä, käytiin marjassa ja sienessä.. No, kyllä kaikesta huokui yhteenkuuluvuus, ja Rakkaus.. Koskaan meille lapsille ei välittyny tunnelmaa, ettei omat vanhempamme olisi yhdessä:))))
on vielä suurempi saavutus. Koska olihan niitä kestäviä avioliittoja ennen, kun ero ei vaan ollut vaihtoehto.
Minusta on mukavaa kuulla tuollaisista suhteista, kun niin paljon särkyneitä on. Ihanaa nähdä että voi jopa onnistua. Tulee niin epätoivoinen olo muuten.
Tuota noin, kesken hommien tulin kurkkimaan.
En kerkiä lukemaan mutta laitan oman ajatuksen ennenkuin jatkan. Tulen sitten illalla katsomaan.
Mitä rakkaudella tarkoitetaan?
Lähden ajatuksesta että minua kyllä rakastetaan. On oma pieni perhe, systerin ja sen tytön porukat.
Minusta välitetään, sen olen saanut nyt nähdä kun olen jalkasairas ollut.
Naapurit ja jopa vuokraemäntä on ollut huolissaan kauppareissuista. Autoa on tarjottu ettei tarvinnut keppien kanssa kinkata.
Ystävät ja kaverit ovat kyselleet kuulumisia.
Jopa mies johon itse olen ihastunut on apuaan tarjonnut.
Meidän suhde on kaverisuhde ja se riittää toistaiseksi.
En tunne itseäni näivettyneeksi vaikka kunnon suhteesta on vuosia.
Siis, olenko sitten kuitenkin rakastettu.
Vai mitä tarkoitat, ehkä olis pitänyt lukea hieman ketjua, mutten kerinnyt.
Joskus sattuu huonoja asioita, joiden hyvä puoli on että näkee asiat uudessa valossa :) Niin on vissiin sulle käynyt :))
Ajattelin juuri sitä mistä puhuit. Kun niin moni on yksinäinen, enkä itse ole tuntenut vielä mitään pakkoa hakea ketään tähän.. sotkuun ;) Johtuuko se just siitä että saan rakkautta niin paljon lapsilta, huolenpitoa ja olkapäätä ystäviltä. Vai onko vaan ihmiset niin erilaiset? Esim. siskoni löysi vuoden sisällä eron jälkeen oman Nuppunsa, enkä voi ollenkaan nähdä häntä yksinäisenä. Hän näivettyisi. Kuitenkin meitä on kasvatettu samalla tavalla.
rakastan,joka ainoaa nauravaa suuta..Kovin tärkeä asia kaikille ja on vaikea uskoa että kukaan voi elää ilman rakkautta.
Näivettää taatusti ja on karua katsottavaa kulissi-suhteet,järkiavioliitot,missä sopusointu vallitsee,vain ja ainoastaan rahan tai omaisuuden vuoksi.
Vaikka ihminen jotuisi olosuteiden pakosta olemaan yksin,löytämättä rakkautensa kohdetta,jo pelkästään se että oli ihan vähällä että rakstuin auttaa uskomaan uuteen päivään.
En keksi tähän enempää:)
voit olla noin ihana :)))
En minäkään keksi enempää.
parempi että on saanut rakastaa ja luopua, kuin ettei olisi rakastanut ollenkaan? Ooh, ei tuohon aina pysty. Ehkä juuri silloin kun tunteet on päällänsä, mutta sitten kun suhde loppuu, kestää taas kymmenen vuotta ennen kuin voi ajatella noin :)
Kulissi-suhteet ja muut... varmaan se on suurempi muistutus siitä että rakkautta on jossain, kun elää sellaisissa olosuhteissa missä se rakkaudettomuus suorastaan hierotaan sun kasvoille.
Tulin myöhään lukemaan näitä ihanuuksia:)))kiits:D
keksiä joku muu kohtauspaikka, niin harvoin tiemme risteävät ;))))
Kiva, että tykkäät ;)
Vaikka kuinka koetan olla salaman nopea,ei millään ehdi joka paikkaan...Ai kohtaus paikka..mitä onlisi mielessä...tai hei älä sanokkaan:))))) yleisellä foorumilla.Yritän olla aktiivisempi täällä,niin voidaan keksiä paikka,mutta ei sanota muille tällä palstalla,eihän:))
paikalla juuri nyt, juu ei me täällä voida mitään kertoa, kaikkihan sinne rynnistää katsomaan ;))
Mietitään, kyllä me jotain keksitään, jänskää =)
Varmasti olisi yleisöä,enkelin ja yli puoli toista metrisen mitäkä miehen kohtaaminen:))paljon yli puolitoista metriä.Jo olisin jotain 180..kuinka paljon täytyy kurkottaa suudellessa.Eikä palstan väki nyt villiinny tästä,kun mietin otanko mukaan jakkaran vai polvisuojat,ai,niin romanttista:))
yli puolitoista metrinen, vähän yli.
Kumartumaan joudut tai parempi, kun suosiolla käyt polvillesi :)
Siis polvisuojat mukaan tai matala jakkara.
Jes,oot näpäkän kokoinen,eikä sen väliä vaikka saisin kontata,mutta selkä taipuu hyvin vieläkin ja ihan sama kumpaan suuntaan:))Piirrän huulet eteisen peiliin ja harjoittelen huulet törröllään,huomenna täytyykin pyyhkiä peili:)))Nyt,hei hetkeksi,hei:)
hetkeksi hei ;))) Kyllä sä olet..... ;))
Iltaa:) Kyllä olen...Mitä? tai tarkemmin,mitäkä:)?? Tänään aion kyllä käydä katsomassa sinun profiilia:)Kuka oletkaan iloinen Anceli:) Vai saako siellä kurkkia.
Peili pyyhitty,hyvin harjoiteltu,jakkara ja polvisuojat valmiina:)
no olet, olet semmoinen..... ;))
Saat kurkkia profiilia, onneksi siivosin siellä, tervetuloa, tai jos kävit jo, niin kiitos käynnistä.
Kaikki alkaa siis olla valmista, suureen kohtaamiseen :))
Olit niin värikäs,kypsä:))Kaikki valmista,mihin sovitaan tapaaminen:)))Naiset ensin...Ei millään onnistu lisätä tätä,koetan vielä kerran..
Varmaan olenkin, ainakin tänään tuntuu siltä ;)
Jo sä tulisit mun kanssa kaivamaan perunaa, voitaisiin siinä kuokkiessa samalla tutustua paremmin,
kävisikö mitenkään ;)
halukas kaivautumaan perunapeltoosi..Onkos sitä paljonkin maassa,että saadaan jutustella koko päivä ja täytyyhän ne kuivatella ennen kellariin laittamista.Onhan varret jo paleltuneet,tai jos olet kovin lämpimässä päässä suomea,ne joutuu vielä leikkaamaan.Tulenko siis jollain työkoneella vai autolla;)
Jos tulee kuokka hommat,se on todella mieluista katsottavaa.Sinä kuokit edellä ja voin kerätä perässä tai vaikka rinnalla,mutta oikealla puolella:)
Taas tulee aika keskeyttää,kesken kaiken,mutta perunan nostoa ei keskeytetä:))moi:)
pitää mennä, juuri kun jutut alkaa luistaa, mutta perunankaivuu kestää muutaman päivän,
kyllä siinä ehtii tutustua. Varret on niitetty, tule vaikka fillarilla, ihan miten vaan.
Salpauselän eteläpuolella olen minä sekä perunamaa ;))
Ei vielä kiirettä, parin viikon sisällä kun olet täällä, niin hyvin ehdit.
Kesken kaiken keskeyttää, se on ikävää, mutta moi nyt sitten taas ;))
Tämä on kuin kiireisen miehen päiväkirja:) Sanosimpa että helvata,kun on suuri perunamaa ja jos olisin vähänkin reittäpitkin tyyppiä,mun pitäis alkaa lirkuttelemaan toden teolla:))Aikaa on kaksi viikkoa..Jeps" ehdin vaikka pyörällä jos lähden piakkoin liikkeelle.Siinä olis vaan sellainen ongelma että en ehtisi kovin monta kilometriä kun pitäsi palata "sorvin ääreen"...(fillari vaihto ehto haudataan)
Nyt pitää harkita,auton ,junan,rekan,puimakoneen väliltä:)
Siis pari päivää perunan nostossa!! Valtavat tilukset:) Missä yövyn..Aitassa sun vieressä,vai täytyykö mennä hotelliin yksin kumisaappaat jalassa,kuten tasamaan tallaajat yleensä.
Trev pohojanmaa
ei tästä sitten tulekaan mitään, pohjanmaalta saakka ;((
No, minun pitää pärjätä yksin, mutta se ei ole ongelma, olen näpsäkkä likka ;))
Jatka sinä sorvaamista, terv. hiukan pettynyt Anceli.
Tule ensi keväänä istuttamaan perunaa, saat nukkua aitassa, yksin.
Pakit:( Mutta sain sentään kutsun keväällä kylvämään ja saan kaatua kylvöstä väsyneenä aitan lankkulattialle,yksin..Toisaalta toivoin sinunkin puutarhasi lähemmäs.Täytyy kai vain odottaa että maapallo kutistuu.Näpsäkkä likka olet,kyllä:)Nyt en enempää liehittele,kun kauko suhteet eivät sovi sinulle,vaikka en ole kake:) Moi,vaan,palstalla tavataan:)
jouduin käymään saunassa pestäkseni pois tämän tuskaisen ja katkeran olon, kyllä tää
tästä, nyyyyhhhh ;))))
Palstalla tavataan, moi vaan ;)
keksiä muutama muukin rakkaus.
Heittämällä sanan "rakkaus", mihin tahansa ajattelumaailmaan, kaikki kokevat sen merkityksen omalla tavallaan.
Miehen ja naisen välinen rakkaus, vanhempien ja lasten välinen rakkaus, uskontojen rakkaus, sairaalloisen mustasukkaisuuden rakkaus, rakkaudesta kurittaminen..
Luulisin että ihminen näivettyy ilman tuota intohimoa rakkauteen.
Mutta, loppujen lopuksi, se taitaa olla vain ihmisen myötäsyntyinen halu saada kicksejä ja voida hyvin.
Vähän kun rakennekynnet, uusi kampaus, tai uusi auto ja karvanopat tai 15 kg. painonpudotus ja siihen liittyvät uudet, Britney Spears- bikinit tai Bossin uikkarit, minimaalisen pieninä.
H.
Sinä löydät heinäsuovasta aina monta neulaa:)
vaikka sekin liittyy rakkauteen;)) vahvasti ole mielestäni ihan noin verrannollinen nyt vaikkapa mitä tuohon loppuun kirjoitit, uusiin rakennekynsiin tai autoon tms.;))
Rakkaus on jotain ainakin minulle ja uskon että, monelle muullekin. Se ilma jota hengitän...se tarve tulla hyäksytyksi sellaisenaan kun on...karvoineen tai ilman...Jotain jota ilman ehkä näivyttyisin. Lakkaisin olemasta niin loistava ja tarpeellinenkin;))) Siis omasta mielestäni:)))
Ymmärrät kun tiedät minun olen vielä 15v...tai jotain henkisesti;)))
aiheuttaa inflaatiota? Voihan se niinkin olla. Ainakin ne kolme tärkeät sanat ovat vähän samassa asemassa kuin sana Jumala, ei pidä lausua turhaan :))
Onhan niitä rakkauksia enemmän kuin vain se mikä rakastumisen myötä seuraa. Mietin juuri eilen kun mut on siunatti niin monilla ihanilla ystävillä, että rakkautta sekin on, parhaimmillaan.
Koko ajatus lähti kaikista yksinäisistä sieluista täällä, aina joku kaipaa sitä, ja myönnän että joskus itsekin. Se on jatkuva puheenaihe, ja joskus olin vähän allerginen sille koko sanalle. Nyt siitä on niin pitkä aika (ja muutama kokemus rikkaampi) että pitää edes maistella sitä sanaa :)
Jokaisella on joku kokemus siitä, ja kiinnostaa ihan oikeasti miten viiskymppinen suhtautuu siihen, kokemuksineen päivineen.
Mitä sä ajattelet? Etsitkö sitä Naista? Mitä jos ei löydy, voiko elämä silti olla "ehjää"?
Ei minusta yhtään. Kun nuo miehet vaan tajuaisivat miten herttaista se on kun ne puhuu rakkaudesta, ne tekis sen paljon enemmän :) Joten älä nyt lyttää kun ne kerrankin alkoi ;D
Jos ei itse rakasta itseään, voiko silloin odottaa että joku muu sen tekee?
saa ruusunkin kukkimaan.
Ja Ruusunkin.
Naista en etsi, tiedän sen tulevan.
Elämäni olisi eheää ilman tuota vammaa, vaan kauniit rinnat houkuttelevat.
Pahuksen naiset, opettaneet siihenkin, jo pimpistä alkaen.
Pashat, ei se ehjää olisi ilman.
H.
Tuskin nainen pystyisi miestä opettamaan tuollaiseen, kun ei niitä kaikkia edes pysty opettaa tiskaamaan ;D Luontoa mä syyttäisin.
tuolle A.tädille vastasin, mutta se muruttelee vaan sua, ei mua ollenkaan ;))
vanhoista tavoistaan on vaikea päästä irti;))) Sitä ikään aivan kuten pitkässä suhteessakin tulee ajan myötä luonnostaan tämä Hatsan kutsuminen Muruksi...;))) en tosin enää muista syytä mistä sai joskus alkuunsa;))) tulee mieleeni nyt tämä ihana Rakkauslaulu missä Susanna Haavisto: laulaa tästä rakkaudesta Pariisissa:))) kun en osaa linkittää en tuota laulua voi tähän laittaa...siis Hatsalle tietysti;)))
Ehkä tunteessa ja tässä minun sanomisessa hänelle Muruseni on jotain samaa melankoliaa....Siksi varmaan en tiedä enää itsekään....häntä edelleen kutsun Muruksi...
Siis kuumeella ei tekemistä tämän selittämisen kanssa. Toivottavasti en joudu tätä hänelle itselleen enempää selittämään...tuskinpa;))
mullekaan selitellä, ei se muruttelu mua haittaa! :)) Kiusasin vaan sua kun tunnistin.
Tiedätkö, mulla on sellainen paha tapa kiusata ihmisiä, mutta teen sen aina hymyssä suin :) en tarkoita mitään pahaa. Mutta eihän palstalaiset voi sitä tietää, kun ette tunne mua. Mun pitää vähän hillitä mun näppistä jatkossa.
selittää itselleen....;))) tätä Muruttelua kun täällä ei kaikki ymmärrä. Tiedän että, kaikki eivät täällä tosikkoja. Mutta, oikeesti kyllä sitä kun pitkään jonkun ihmisen kanssa on jo kirjoitellut...mitä kamalaa siinä sitten onkin. Kyllä minä voin jo julkisesti tunnustaa jos, se jotain nyt sattuisi liikuttamaan ei välii...Kyllä minä Hatsasta pidän ihmisenä paljonkin jostain syystä. Syystä jota on vaan vaikea selittää;))) Tuskin tarpeellistakaan...;)))
näivettyisi ilman ihanaa itserakkautta.
Kyllä itseäänkin pitää rakastaa, jos et pidä huolta itsestäsi, niin kuka sen tekee?
sellaiseksi ryppyiseksi omenaksi, happamaksi ja rumaksi ;(
Sellaiseksi mitä mie justiinsa keräsin omppupuiden alta, rumia olivat.
että et antanut rakkautta omenapuulle :)
Hiivatti, ja mä kun oon yrittänyt vaikka mitä rasvoja käyttää ;))
Entäs erakot?
mutta tökkivät oksillaan. Kostin keräämällä omenat pois, huolitko, ainakin parikymmentä kiloa olis tarjolla :)
Rasvat auttaa tiettyyn rajaan saakka, sitten ei enää mikään, jospa ryhdyttäisiin erakoiksi, heitähän ei kukaan näe. Saa rauhassa näivettyä.
Kiitos, tänne vaan satsi! Tuossa viime vuonna jollain oli liian pajon omenoita koiralenkin varrella, ne oli laittanut niitä koriin ja lappu päälle että ota tästä :))
Kuvittelin että rasvat auttaa balsamointiin, mutta ei sitten :))
Ryhdyn, jos ruvetaan erakoiksi netti-yhteyksillä.
tekisit kuitenkin
Miltä maistuis omena-kurpitsaviini? Ripaus tomaattia.. vähän laimealta kuulostaa. Cayennea joukkoon?
Paitsi nyt on tonkka varattuna, uusi satsi tulossa :)
mutta mää en ainakaan haluais saattaisimpa vaikka näivettyä.
kun ei kokeile sitten :)) tai korkeintaan joulu-suklaasyönnin jälkeen :D
Elossa ollaan, ei mitään hätääkään.
Jaa, kyllähän kai tuo jälkikasvu minua rakastaa mutta ei se minua yksin hengissä pidä. Pärjäsin hyvin siihenkin aikaan kun sellaisesta ei ollut vielä tietoakaan.
Njuuu, pärjäähän sitä ilman lapsiakin. Vai. Ainakin oli lähellä minulla ettei ne tullutkaan, toiset odottaa 9 kk, minä 9 vuotta.
Jos sä ootkin niin pöllö ettet tajua että olet näivettynyt ;D Ihminenhän kuivuu vanhemmiten, menee vähän kasaan :)))
Ehkä näivettynyt mutta selvästi elossa. Näivettyminenkin alkaa olla iän tuomaa, jos sille joku syy pitää hakea.
Onhan se niinkin, ettei kaikkeen tarvi aina olla mikään syy :)
Naisethan ei tunnetusti vanhene, me vaan kypsymme :))) näin ollen emme varmaan näivetykään ;) oisko. Vai iskikö mulle satutunti just nyt.
Enpä nyt halua enempää maalailla mitään uhkakuvia mutta miten omenalle käykään kun se kypsyy: maahan putoaa ja sitten se onkin siinä... Miehet ovat jos ei raakoja niin ainakin sen verran kypsymättömiä että ote (elämän)puusta pitää...
Tuo oli aika osuvaa kyllä ;D Niinhän te ootte, ikuisia poikia, ja me naiset taistellaan vetovoimaa vastaan :))
Ei oo niin kurjaa ja ikävää tyyppiä etteikö se kaipais hyväksyntää ja sitä et jossain olis se oma eldorado.
Jos se tuki ja turva ja lämmin syli ja käsi olkapääl puuttuu ihminen muuttuu aika ikäväks koppuraksi.
sen näkee naamasta ,ei sitä et lakkaa saamasta vaan ne katkerat juonteet ja hyväksynnän puutteen.
Päivällä voiraan vakuutella ettei haittaa mut yöllä sitten saapuu ne katkerimmat kyyneleet.
oot! Lämmin hali siulle))))
Niih. Tää veti kyllä vakavaksi. Ja melko sanattomaksi.
Ehkä ihmisen pitää olla aika vahva jotta pärjää ilman tuota rinnallaan. Silloinkin jos sattuu se vastakkaisuus rinnalle. Joutuu kovettamaan itsensä.
Kai mä sitten olen kurja ja ikävä tyyppi ja muutenkin kusipää. Mitenkähän sitä vielä onnistut meitä toisella tavalla eläviä mollaamaan ihan naisia lipoessasi, toivottavasti edes onnistut projektissasi...
Kuin piru raamattua alkaa omatunto kolkuttamaan,olet aika itterakas tyyppi jos kuvittelet minun suunnanneen kirjoituksen just sulle.
Voi olla vaikeet hyväksyy mut usko pois ei pyöri mailma sun ympärillä.
Mä elän ja toimin sil pienellä ymmärryksellä mikä mulla on kysymättä keltään lupaa.
Selibaatissahan hän elää, ja on erotettu vanhemmistaan jo lapsena. Mä olen aina ihaillut Dalai Laman positiivisuutta, tyyneyttä, söpöä naamaa ja poikamaista olemusta. Taitaa olla mies jo 70 vuotta. Hänet varmaan heitettäisiin ulos tältä palstalta pelkän yli 50 vuotiaalle sopimattoman tyytyväisyytensäkin vuoksi muista ominaisuuksistaan puhumattakaan.
Siinä ei lukenut että suuntaisit sen ainoastaan mulle. Siinä luki että nollaat kaikki ne joilla on erilainen elämäntapa. Kun yhtäälle kumartelee, toisille pyllistelee.
Niitä muuten on enemmän naisia kuin miehiä, jotka elävät just näin eikä noin. Se väki ei käy täällä vonkaamassa joten on aliedustettuna ketjun vastauksissa.
Joten turvauduit taas klassiseen olkiukkoon eli rakensit itsellesi sellaisen mörön jolle voisit vastata kun et osannut vastata siihen mitä sinulle vastattavaksi annettiin.
Itserakkaudestani et tiedä mitään nyt etkä vastakaan.
Siinä olemme yhtä mieltä että ymmärryksesi on pieni.
on vielä pienempi, en tajua miksi hyökkäät tuollaisin sanoin kookoon kimppuun.
Mielestäni hänen viestinsä aloittajalle oli hyvä, sinä sotkit sekaan itsesi ja aloit ilkeilemään.
edes pisaran verran piristää,niin halitaan taas.
Etkä ole ainut,ketä nämä kivat kirjotukset ilahduttaa...
Samoin sepän jutut luen aina,kun vain silmiin osuu.
Ihan hyväl omal tunnol: Halit!
Ketä tää loukkaa,ei kettään.
En hyökkää kenenkään henkilön kimppuun vaan sen fasistisen periaatteen että julistetaan vain yksi tapa elää oikeaksi ja toisella tavalla elävät leimataan vähintäänkin epäilyttäviksi ellei suorastaan uudelleenkoulutettaviksi.
Niissä jotka elävät itsekseen hyvää elämää ei ole mitään epäilyttävää, ei vihattavaa eikä leimattavaa. Eläkää tavallanne ja antakaa muiden elää omallaan uskottelematta heistä mitään joka tekisi heistä muiden silmissä teitä huonompia.
kk:n sanoman.
Kato joskus omaakin peliäs
En puuttunut sanallakaan siihen mitä hän itse väittää itsestään tai kaltaisistaan. Korjasin siltä osin kun hän puuttui siihen elämäntapaan jota kuollakseen pelkää ja siten haluaa mollata.
En löydä koti-kiusatussa mitään lipovaa. Hän esitti mielipiteensä, kuis sellaisesta saatte riitaa aikaiseksi?
tässä
Eipä voi koti-kiusattuKäyttäjän viestit5.9.2010 19:50 Ei oo niin kurjaa ja ikävää tyyppiä etteikö se kaipais hyväksyntää ja sitä et jossain olis se oma eldorado.
Jos se tuki ja turva ja lämmin syli ja käsi olkapääl puuttuu ihminen muuttuu aika ikäväks koppuraksi.
sen näkee naamasta ,ei sitä et lakkaa saamasta vaan ne katkerat juonteet ja hyväksynnän puutteen.
Päivällä voiraan vakuutella ettei haittaa mut yöllä sitten saapuu ne katkerimmat kyyneleet.
puhuu kauniisti ihmisestä.sinustaki
ei minusta yksinelämänin ollenkaan ole huono valinta. Sehän on yksilön oma-ehtotoinen valinta monesti syystä tai toisesta. Tai sitten se kumppani ei vaan koskaan osunut kohdalle...etc.etc..eihän siinä sen kummempaa... Vaikka itselleni se onkin hyvin vaikeaa;)) En osaisi. Elää ehkä täysin yksin...tai jos on pakko mutta tuskin vapaa-ehtoinen valinnasta voisin puhua. Olen aina elänyt suhteessa..nuorena tunsin itseni aina kovin orvoksi jos, suhde oli lyhyt;)) toisaalta sitten sitoutuminen pelotti vallan hirveästi ja vieläkin toisinaan saatan tuntea samaa pakokauhua;))...Nooh mitä tuohon pelkoon taas..Miksei sitäkään voisi avoimesti ilman syyttelyä sitten puhua. Itseäni tällähetkellä pelottaa todella paljon. Niin paljon että, kieltäydyn sitä ajattelemasta tietoisesti ainakaan...
Tästä pelosta kun kirjoitit minusta se täysin luonnollista. Olisi jotenkin luonnotonta ajatella etten pelkäisi.....silloihan se merkitsi myös etten tunnistaisi omaa vajaavaisuuttani jonkun minua suuremman voiman edessä. Joka on lopullinen...
Olen vain ihminen;))
Olemme vain kukin niin erilaisia näissä asioissa. Minua et kuitenkaan saa vakuuttuneeksi siitä etteikö jokaisessa meissä sinussakin olisi jotain hyvää....Täysin huonoon ihmiseen en vielä ole törmänyt....ja sentään aika paljon nähnyt minäkin;)) K-K puhui vain omasta näkökulmastaan niinkuin me kaikki täällä....Joten älähän nyt..;)) Hän ei ehkä tätä puolta vaan huomanut tässä keskustelussa tuoda esiin...Kuten en itsekkään ennenkuin sinä rohkeasti toit...Kiitos sinulle siitä.
Jos joku torvi nyt sanoo että, lässytän....niin olkoon sitten niin;)) Ei välii...
ainakin minun mielestäni. En elä yksin, mutta luulisin, että erakkoelämässä on hyvät puolensa niille, jotka yksinäisyyttä kaipaavat. Selaisiakin ihan oikeasti on. On väärin leimata yksineläjät katkeroituviksi sen pohjalta, että itse kaipaa paljon ihmiskontakteja ja läheisyyttä. Itse olen syntymäluonteeltani erakko, mutta minut on opetettu sosiaaliseksi ja ulospäin suuntautuvaksi. Muutun hyvin pinnalliseksi, jos en saa olla tarpeeksi yksin. Varmaan yhteyttä toisiin kaipaava muuttuu hapannaamaksi, jos joutuu olemaan liikaa yksin.
tulkita niinkin vaikka en usko että, K-K sitä tietoisesti tarkoitti. ....kohdat tässä: jos se tuki tura ja lämmin syli ja käsi olkapääl puuttuu ihmien muuttuu aika ikäväks koppuraks;))) Kysymys voisi kuulua ehkä miten niin? Eihän se itsestään selvää kuitenkaan ole mitenkään voi olla päinvastoinkin....
tai sitten tämä yleistys sen näkee naamasta et sitä et lakkaa saamasta vaan ne katkeran juonteet ja hyväksynnän puutteen...Tuo kyllä jo loukkaa;)) miten saaminen ja hyväksyminen liittyvät toisiinsa?. Saamiseen voi olla este myös terveydelliset syyt...vaikkapa puolison terveys..Muuttuuko se naama sitten niin paljon? Ihmisen jos toista ihmistä oikeesti rakastaa on opíttava myös hyväksymään puolinso sairaudet ja jos siihen ei pysty...on valittava toinen tie...eli lähdettävä...Eivät asiat aina ole niin yksinkertaisia että, kaikki voitaisiin yleistää...siinä mielessä taas yhdyn tuohon Yöhuuhkajan näkemykseen...
selavia....;))
Niin ihmisiähän on ja kuuluu olla vain yhdenlaisia. Pitäiskö massasta erottuvat ajaa pois palstalta tai likvidoida jollain tavalla, niin yhdenmukaisuus säilyisi rikkumattomana.
Lakkaa saamasta! Sitä saantia on niin monenlaista, eikä aina ole kyse seksistä.
Mitä sit taas tulee seksiin ja partnerin terveydentilaan, niin ei sekään ole aina este. Tosin siihen voidaan vedota, jos ei hommat kiinnosta.
saamista on monenlaista;))) mitä tulee parterin terveydentilaan...Se voi olla todella este. Ei aina;) Kysymys ei siitä etteikö hommat kiinnostaisi;)) *Siis kumpaakin...en lähde tämän enempää selostamaan..;)) Asioilla yleisottaen kuitenkin aina montaa eri puolta;)))
Idiootin maine muutenkin, tuskinpa tästä kuitenkaan pahenisi... Tämä kuitenkin yleispalsta;))...öhöh...;
yritys täällä toisinaan ainakin kova;))) Ihmisen luonteeseen kuulu sellainen että, ollaan ikäänkuin sitä samaa joukkiota yhdenmukaisuus luo turvallisuutta;))) erilaisuus on joilllekin vaikea asia hyväksyä...ehkä pelätään sitä leimautumista;))) oikein muuta en keksi.... Siis vitsi, vitsi..;))
tsau:Friidu
Samanlaisuuden pakko voi joskus mennä vakavaksikin, jos ei nyt palstalla, niin jossain yhteikunnissa ennen ja vielä nykyäänkin. Monissa muslimimaissa on tarkka pukeutumis- ja käyttäytymiskoodi eri ikäisille naisille. Happoa tulee naamalle, jos nainen ei elä ja käyttäydy kuten hänen sukupuolensa ja ikänsä perinteen mukaan edellyttävät.
Joillain 50 palstalaisilla näyttää myös olevan selvä käsitys siitä, millaisia kaikkien ikätoverienkin kuuluu olla. Mallista poikkeaminen saa puhdasoppiset liikehtimään ja levottomaan tilaan. Eivät ne nyt sentään happoa heittele muuta kuin virtuaalisesti.
Taitaa olla samanlaisuuden pakko yleisempää liukuhihnalla yhteiskuntaan pusketuilla suurilla ikäluokilla kuin yksilöllisempää kohtelua saaneilla myöhemmillä sukupolvilla. Maaseuduilla on varmaan suurempi riski kasvaa ahdasmieliseksi tuomitsijaksi kuin kaupungin vaihtuvassa ihmismassassa.
taas, me tykätään :)
että, sillä kasvuympäristöllämme ja niillä perinteillä mutta, myöskin käsitteillä ja asenteilla tottakai...on suurikin merkitys sitten tässä iässä mitä sieltä lapsuudenkodistamme ole eräänlaiseksi evääksi saaneet. Kyllä se vaikuttaa...asiat siirtyvät helposti sukupolvelta toiselle. Isoimmissa kaupungeissa on tavallaan helpompi hengittää ja ehkä ollakin se oma itsensä. Siinä kanssasi samaa mieltä.
Tähän nyt tietysti joku heti tulee sanomaan ettei Stadi mikään ikään iso kaupunki ole;)) Ei olekaan...mutta kuin Suomen suurin;))
Pienissä yhteisössä on ehkä tavallaan vähän pakko olla se tietyntapainen ja oloinen...Vaikea nyt samaistua minkälaista olisi itseni sopeutua asumaan tällaiseen...ehkä en enää sopeutuisi...Jonkin sortin kylähullun leiman varmasti saisin otsaani....;)) joten en edes yritä...tai moisesta haaveile...Ehkä se Warsova sopisi minulle parhaiten tai Kravoka;)) kuitenkin...lopulliseksi asuinpaikakseni....mitä nyt tuosta Italiasta aina myös haaveillut;)))) Toistaiseksi kuitenkin täällä....
Aikoinani, kun jätin pienen kotipaikkakuntani, tuntui, kuin olisin syntynyt uudestaan. Asuin jossain vaiheessa muutaman vuoden Helsingissäkin ja viihdyin erinomaisesti. Oli ihana kulkea yksin kaduilla ilman, että vastaan tuli yhtään tuttua. Se oli täydellistä hermolepoa, ikään kuin meditaatiota. Asuntojen hinnan vuoksi valitsin tulevat asuinpaikkani siten, että vältyn liiallisellta suorittamiselta työelämässä ja ahtaalta asumiselta. Toisen tai useamman polven helsinkiläisenä nuo asunnonhankinta-asiat olisivat voineet sujua Helsingissäkin. Oman tieni löytäneenä en enää pelkää pikkupaikkojen juoruämmiä ja -äijiä.
vastauksessani ei näkynyt hierarkisessa esityksessä tekstiä, jota klikata, mutta muilla esitystavoilla sen sai esiin. Jospa tää kommentti pukkaa sen kunnolla näkyviin. Pöks
Jos sä et ymmärrä kolmen tähän mennees kirjotetun viestisi käyvän henkilöön kohristetuksi arvosteluksi, olet minuakin pienemmän ymmärryksen omaava.
Mutta mitä siitä sitten ,ei mitään mulla on aina ollut silmää kauneurelle ja sehän on siroa ja plastillista kun varjo voimistelee.
Aika monta ajatusta lyhyestä kommentista jonka saaja ei ollut moksiskaan.
Että mitä se kiusattu oikein solvaa ja nimittelee ja mitä se oikein sanoi.
Miten luulette et kansakoulupohjalta tehtäis monimutkaisia ajatuskiemuroita,työmies on mutkaton kapine.
Mulla on lapsesta asti ollut käsitys että kaikki luorut kaipaa vierelleen toista elävää lajikumppaniaan.
Sen eteen tehrään töitä jotta unelma toteutuis ja unelmien kariutuminen on toisille kova paikka.
Tierän senkin että on ihmisiä jotka on elämänkokemustensa perusteella valinneet yksinolon ja se heille suotakoon.
Tässä tämä asia lyhyesti ja lisää kaipaavat saavat jatkaa mä lopetan näihin tunnelmiin.
Mulle on yksi ja sama kuka mokaa, olisin oikaissut ketä tahansa samalla tavalla. Yksilöllisiä eroja on sitten siinä miten oikaisun opikseen ottavat.
vaiheessa henkisesti nyt. Ettei ulkomaille ainakaan aluksi vaikka osaksi aikaa pelottaisi kuten nuorena. Koen taas helpostusta kun pääsen Suomesta kokonaan pois...jotenkin täällä tämä vähän jollain tapaa kylmäkin henkinen ilmapiiri aina vähän ahdistanut minua...
Uskon tähän vahvasti itse että, jos ihminen jotain sydämessään todella haluaa...se sitten tapahtuu:))) Koska näin aina myös itselleni käynyt:))..Tuon uskon täytyy olla vain tarpeeksi vahva. Muutokset eivät ehkä tapahdu aina silloin kun itse haluaisi...mutta, toteutuvat sitten aikanaan kun tavallaan aika on siihen sopiva.
Tämä asuntojen hintataso on täällä kyllä seikka...mikä on törkeän kallista. Ihmisellä kun pitäisi jäädä siitä palkastaan muuhunkin kun pelkästään asuinkustannuksiin meneviin menoihin..Ei kovin inhmillistä...Tämä asunto-ongelma on vaan turhan pitkään ollut täälläkin. Itse asumme edullisesti. Emme omista tätä asuntoa vaan tämä Helsingin kaupungin vuokra-asunto. Siinä mielessä hyvä että, asunto on taattu sinulle niin pitkäksi aikaa kun haluat.:))
Puhuu vain itsestään. Hän voi itsekseen pillitellä pillun puutteessaan, parempi kuitenkin olla yleistämättä sen enempää. On todellakin ihmisiä jotka ovat kokeneet jo sen verran parisuhteen autuutta että ymmärtävät nauttia enemmän omasta rauhasta. Edelleen on paljon sellaisiakin ihmisiä jotka eivät sanottavasti kaipaa edes kokeilumielessä parisuhteita, yleensä menestyviä uraihmisiä tai älykköjä jotka pitävät traditionaalista perhe-elämäntapaa ja viettielämää itseään tylsistävänä. Eivätkä tuollaiset ihmiset kaipaa sen enempää edes Jeesuksen tai vastaavien rakkautta, heillä on voimaa vaikka muille jakaa.
kirjoittelet tuntemattomasta ihmisestä sen syvemmälle suohon ittes räpiköit.
Tarkennuksena taas se että kyse oli siitä mitä Sinä tuntemattomista kirjoitit, et tunne kuin itsesi ja senkin huonosti.
Jos et olisi alkujaan aukonut päätäsi, en olisi puuttunut juttuusi lainkaan. Yleistyksesi oli ja on yhä asiaton limbo, todellista nyyrikkipsykologiaa.
Näkee sinun viestiesi takana oikein kärttyisän ja katkeran kitisijän,tunnut olevan kaukana onnellisesta yksineläjästä.
purjehtisit sinäkin avioliiton onnelliseen satamaan.
... no sitähän mä just sanoin nyyrikkipsykologi, ja sunkin nikkisi on kotikiusattu joten se siitä onnellisesta satamasta, sattumapillun perässä vain täälläkin...
en lukenut vastauksia, mutta kyllä minä elän ihan täyttä elämää vaikka minua ei kukaan rakastaisi. Ei ihminen siihen kuole vaikka joku ei kädestä pitäisi ja lässyttäisi olemattomia.
Hiiteen kaikki vaaleanpunainen hömpötys, niinkö ;D
Ei varmaan kuole, mutta säkin olisit vähän vähemmän äksy jos sua rakastettaisi vielä enemmän kuin nyt ;D
Tuu tänne mamman sylkkyyn... :))))) Ei vais. Ei sais kiusata :))) mulla on sellainen viallinen geeni! Syytän sitä!
On mulla ollut vaihe elämässä kun olen ollut samaa mieltä. En kestänyt yhtään luritusta, hömpötystä tai muuta röyhelöä. Oksettavaa. Nyt olen vissiin juonut jotain sopimatonta, kun alkaa olla eri mieltä :) oma viini ehkä? Haluatko huikan? ;D
mut ei se rakkaus mitään lässytystä oo mulle se on lämpöset jalat kylminä iltoina, lämmin ateria ,kuppi teetä ja vaik tuleminen seuraksi ja pomoksi kun teen duunia.
Voi se olla viety roskapussi,pesty auto ,kunnon kehuminen uuden vaatteen oston jälkeen ,kampausta unohtamatta.
Ehkä vieres oleminen ja kunnon halaus ,poskien kuivaus kun mailma kohtelee julmasti ja taivas lyö tulta.
Unohtamatt harteiden hierontaa kun reumatismi jyllää,onhan näitä.
ilman rakkautta säästyy monelta mielipahaltakin. Tuottaa se sitäkin.
on siinä kaksi puolta. Pahimmillaan voi käydä noin. Parhaimmillaan taas... olen nähnyt sellaisiakin ihmeitä :))
Yksinäisyydessä on myös omat hyvät ja huonot puolet.
Rakkaus voi myös tappaa, hylätä ja asettaa niin suuret vaatimukset, että onkohan se aina ihan niin hyväksi kuin uskotaan?
Rakkaus antaa voimii elää.Rakkaut onnii monenlaist.
Eri elämän vaiheis se muuttaa muotoaan.
Rakkautta on ku " miäs pokkaa vaihtoaskelil ; matto rullal,volymii lissää ja menoks.Moiskis."
Rakkautta on saada aamukahvi suukon ja taputuksen kera.
Mutta...
"Ei ole suurempaa rakkauden valaa,
kun lapsenlapsi sinua halaa."
on ehkä monelle epäselvä. Oikea Rakkaus, ei tuhoa, ei halua pahaa, ei omista, ei tuomitse. ei myöskään alista. On pitkämielinen;)) ja anteeksianteva etc.etc;))
Hylkääminenkin riippuu siitä miten se määritellään voi joskus olla jopa rakkaudellinen teko toiselle ihmiselle..Rakkaus ei helppo käsitteenä saatika tunteena;))
ettei se tunne ketään tapa, vaadi tai hylkää, vaan ihminen :)
rakkaus ei koskaan saa raivokohtauksia, eikä mene syömään ruohoa toisen tontille ja jos meneenin niin ei kersku sillä julkisesti, bb-talossa ei ainakaan.
Vallan mainiosti voi elää eikä näivety mihinkään.
Joskus olen miettinyt kumpi on mukavampaa tasapainoisempaa elämää, se että ympärillä on ihmisiä, eläimiä, asioita, joita itse täydellä sydämellä rakastan vai, että ympärillä on ihmisiä, eläimiä, jotka rakastavat minua. Molempi parempi.
Rakkaus on siitä metka juttu, kun antaa niin saa.
Rakastumisen tunne on aika heppoista elämänsuolaa kun se mokoma on usein niin ohimenevää ja pian hiipuvaa, mutta janohan se siitäkin suolasta jää.
Ei kukaan jaksa kauan rakastaa ilman vastarakkautta. Tai no, toiset jaksaa ;) vaan olisiko se silloin enemmän riippuvuutta.
Rakkaus on muuten siitäkin metka, että on helppo rakastua ihmiseen joka rakastaa sua.
Moni jää nalkkiin siihen rakastumisen tunteeseen, varmaan jokainen on ollut siinä kierteessä teininä, ja toiset ei kasva siitä ikinä :)
TOSI ja POSITIIVINEN
Vuodet vierivät,
vettä sataa,
mutta tunne
ja tupa
pitävät.
Aune on niin tosi. Ja Eino positiivinen.
Rakkaus kolmantena sängyn laidalla.
Niin pysyvät nämä kolme, ja suurin niistä on
rakkaus.
Keinutuolin viileä puu kaartaa rauhoittavana
polvitaipeeseen. Jalakset narahtavat kerran, toisenkin.
Pääskysen siipi viistää ruispellon laitaa. Eino
vilkaisee lippalakin alta, että jokohan antaisi sadetta.
Tupaan leviää kahvin tuoksu, ja kun Eino saa
kutsun kupposelle, lippalakki kieppuu pari kierrosta
päälaella ja asettuu takaraivommalle.
Kahvi pitää nauttia väljästi, esteettömästi, niin että
nautinto valaisee paljaat kasvot.
.................................................. .... ......
Kirjoitin tähän katkelman Aino Suholan kirjoittamasta kirjasta "Rakasta minut vahvaksi"
Suupieleni nytkähti yläsuuntaan, kun luin ensimmäisen kerran tämän kirjoituksen. Siihen oli saatu mukavalla tavalla esiin kahden ihmisen välisen, rakkauden ympäröimän yhteiselon. Voiko olla mitään arkisempaa, kuin yhdessä juotu kupponen kahvia ja keinutuolin narina. Kuitenkin kun sen Jakaa toisen kanssa, muuttuu arkisuus suorastaan kutkuttavaksi hyvän olon tunteeseen. Muljahteloo sydän sielä sisuksissa, :)
Tällaisia hyvin arkisia juhlahetkiä on minullakin ollut ihan niin paljon, että melkeen hävettää. On ollut minun onneni, kun semmosta juhlaa on vuosia ja vuosia ja vuosia saanut kokea. Ei nyt ihan 30 vuotta, mutta eipä paljoakaan vähempää. Huh huh. Kivat muistot.
Aino Suhola kirjoittaa tässä kirjoituksessaan myös: ........"Elämä on sen verran lyhyt, että ei sitä kannata tapellen elää", sanoo Eino, jolla on anteeksiantamuksen taito ja lyhyen vihan lahja. Suutahtaa kun suutahtaa, sanoo kerran, mutta mitäpä tuota jauhamaan, eikä se muistuttamisesta muuksi muutu, pistelystä parane." .........
Tuokin on totta. Senkin olen kokenut. Sen, miten kalvavan huonon Tunteen tuo, jos ihminen, jonka kanssa tahtoisi kaiken mukavan jakaa, niin osoittautuukin sellaiseksi, jolla on päinvastaisia elämän lahjoja annettu.
Ei ole hyvä sellainen parisuhde, jossa on jatkuvaa riitaa. Kauhiaa, hyi kauhiaa.
Nyt voisinkin sitten tallustella Aloitukseen, jossa kysytään "Voiko ihminen elää ilman sitä elämän suolaa, vai näivettyykö."
Kyllähän se ruokakin paremmalta maistuu, jos siihen vähän suolaa ripahutetaan.
Mukavinta eleleskelyä on, jos siinä naaman edes, aamupöydässä, on jonkun toisenkin naama. Ja jonka kans voi mennä vaikka pihalle vähä kukkapenkkiä kuopimaan. Käpertyä kainaloon tai taputella toisen päätä, hiiperrellä niskaa ja antaa possikan suoraa suulle.:)
Jos semmosta toista naamataulua ei ole, niin ei se kuitenkaan Näivetä.
Ja jos siinä olisi pölkkypää-naaama, niin se jos mikä näivettäis.
En niin kauan aikaa ole ollut yksin, että en ihan Varmuudella osaa sanoa, mihin päin munkin suupielet asettuu. Tuunko mimmoseksi katkeruushömppävanhukseksi. Sen näkee sitte.
Nyt olo on helpottuneen ihanan mukava. Suupielet yläsuunnas ja astanta kevyt.:)
En osaa sanoa, tahdonko tulevaisuudessa rinnalleni ihmistä. En todella tiedä.
Jos, niin.....
Loppuruno:
RAKASTA MINUT VAHVAKSI
Satoa ei koskaan tehdä,
se saadaan.
Tärkein
on aina lahjaa.
Rakasta minut vahvaksi.
Älä kysy, mitä saat,
älä ehdollista,
älä käy tunteiden vaihdolla
kauppaa.
Anna katetta kyselemättä,
tuhlaa niin kuin et ikinä
olisi kuvitellut
tuhlaavasi,
sillä sinussa on minun itsetuntoni,
sinun rakkaudessasi
minun kykyni rakastaa.
(Anteeksi, että vastaukseni oli Taas näin pitkä:( )
Ihana se Aino Suholan teksti, mutta erityisesti pidin tuosta:
"Ja jos siinä olisi pölkkypää-naama, niin se jos mikä näivettäis" :)))))) Niinhän se on, prikulleen! Tuli mieleen että saisi olla onnellinen siitä ettei tarvi enää näivettyä, eikä haikailla mitään muuta. Elää nyt ja tässä hetkessä. Tiiä vaik muuten kohta taas jossain näivettyis... ;)
Taisit auttaa mua askeleen kohti sitä kallisarvoista mielenrauhaa.
Tämä pitää lukea vielä uudestaan illalla.
Olen sieltä täältä nyt lueskellut ja mieleeni tuli ajatus että jos ei olisi koskaan saanut kokea rakkautta se olisi varmasti näivettävää.
Mutta kun on riinnalla ollut ihminen ja aikansa hyväksynyt sellaisena kun on niin se antaa voimaa ja uskoa siihen että vielä voi tulla joku muukin, etsimättä.
Ja kun ajattelee että takana on kokemuksia joiden kautta tietää mikä satuttaa ja toisaalta tietää miten tehdä toiselle hyvää niin luulen että se rakkaus on aina vahvempaa.
Koska minä en ainakaan halua pahaa tehdä vaan juuri päinvastoin.
Joskus kun on sielu täynnä rakkautta mutta ei ole ihmistä jolle sen jakaa niin ajattelen että tämänkin kerään sitä hetkeä varten kun hän on rinnallani.
Ja nämä ajatukseni koski nyt sitä parisuhde rakkautta.
Mikä ihana ajatus :)))
Olet hyvää rakkautta saanut kokea, se varmasti antaa uskoa ja toivoa. Kun voi rakastaa niin monella tavalla :/ Jollekin voi tulla fiilis että parempi olla ilman. Niin kuin tässäkin ketjussa tuli.
Omalta kohdalta uskoisin, että hengissä pysyisin? Mauttomaksi elämä varmaankin muuttuisi ja ilman suolaa elämänsoppa pilaantuisi ennenaikojaan ja kävisi epäterveelliseksi.
Tämä koskien läheisiä/omaisia/ parisuhdetta ym. ihmissuhteita
Onneksi rakkaus on rajatonta, uusiutuvaa energiaa ja jokaisella on siihen nautintaoikeus.
Mites se olikaan? Kolme tärkeintä ihmiselle ,,,, .......Ja suurin niistä on rakkaus!
Ihminen on sitkeä taistelija, ja pärjää melkein missä oloissa vaan. Kun joskus jossain kyselin mikä on tärkeintä elämässä, moni vastasi terveys. Mutta jos se menee, pärjää kummasti kuitenkin, tulee jotain uutta tilalle. Varmaan näivettyneenäkin pärjää.
Vai kolme? Mitä ne muut kaksi ovat? Euro ja nenäliina? :))
Yhdessä tai erikseen taitavat olla elämän ylläpitäviä suureita ja rakkaus; ehkäpä palkinto tai lisähoukutin evoluution kiertokulussa.
Uskon merkityksestä en niinkään tiedä, mutta toivo on välttämätöntä elämänhalun säilyttämiseksi. Vai kuvittelenko vain niin??
Jos täytyisi valita yksi ainoa sana kuvaamaan omaa elämänhaluani, niin minulla se on ehdottomasti toivo!
Eurot kuin 'ikäkin' ovat minulle lukuja, ei juuri muuta.
Ps. Eräs kaveri totesi katsellessaan erästä kaikenmaailman tavaroita täynnä olevaa tonttia: monillahan, siis kaikillahan rahaa on, mutta harvoilla tavaraa.
Vielä jos molempia, niin sehän olisi autuus ja onni, jatkoin!:)
Niin, nenäliinan tehoa, varsinkaan 'nessun' ei pidä aliarvioida, sopivassa tilanteessa paljon hyödyllisempää, ja inhimillisempää kuin jokin eurotukko!!
Usko on varmasti myös tärkeä, jokaisella on omanlaisensa, elämänkatsomuksensa :)
Ja uskon (öh) että olet ihan oikeassa toivosta. Se on varmasti yksi joka pitää masennuksen loitolla :)
Mukava huomio tuo vimppa. Paperista kummatkin, nessu ja euro, silti nessu tuo enemmän lohtua :))
Rakkaus-aiheisessa aloituksessa riidellään :))) Huoks. Rupeanko jakamaan nurkkia teille, vai meenkö ite.
ANJANIINA, tää on sitten Jonna Tervomaata ;D
http://www.youtube.com/watch?v=7Z5_DwXY_sw
ope oli jo jaanut kaikki nurkat tuolla Anjaniinan ketjussa. Ei voi mitään, täytyy jonottaa.
voi rakastaa mitä tahansa ja kuinka paljon tahansa. Ei siinä mitään ongelmaa. Oma valinta.
Mä nypläsin semmosen huonentaulun, jossa sanotaan näin.
Having someone to LOVE is family.
Jos sinulla on joku jota rakastaa, sinulla on perhe.
Minusta tuossa on iso viisaus. Ei puhuta yhteisestä jääkaapista mitään.
en jaksanut koko ketjua lukea, mutta tuskin tuota siellä oli :)
tuota ei vielä ketjussa ollut :)) Kivasti nyplätty!
Heh luin ensin aloitustekstisi väärin, elikkä voiko ihminen elää ilman suolaa...no joo. Elämänsuolaa voi olla muutakin kuin, että väännetään heti se rakkaus siihen. Jollekin ihmiselle se voi olla ihan muunlainen juttu ja alan kallistua pikkuhiljaa sille kannalle. Mitä kauemmin elän SITÄ elämänsuolaa, sitä paremmin itsenäinen elämä sujuu ja löytyy myös uusia ulottuvuuksia. Rakkauden nimissä tehdään myös paljon pahuutta. Taidan olla vanha koira jolle on hankala opettaa uusia temppuja. Minulle tällä hetkellä elämän suola on valinnan vapaus oman elämänsä suhteen.
Noin minäkin sen koen, että ehjä voi olla ihan yksinkin. Mutta en tahtoisi olla ihan kokonaan ilman rakkautta kuitenkaan.
Vanhalle koiralle VOI opettaa temppuja, ja on tilanteita jolloin se tekee sen mielelläänkin :)
Valinnan vapaus voi olla huumaava. Sekä se että saa ottaa myös vastuuta valinnoistaan. Siis ettei ole ketään vieressä näsäilemässä kuinka tuossa käy, ja minähän sanoin, ja korjaas nyt tuo helkkari :)))
Elää ilman rakkautta totta kai voi, mutta miten ilman rakkautta jaksaa
Mistä sitä nykyään löytää, näissä hölmöissä maissa.
En tiedä, mulla ei ole reseptiä siihen. Treffipalstat yrittää tarjota jotain lääkettä, mutta ei taida toimia.
Kävin kertomassa, että rakkaus on älykästä. Rakkaus voi myös näivettää, mutta en tiedä, kun olen yksineläjä. Ehkä näivetyn siksi minäkin.
En olisi uskonut että joku ihan aikuinen pitää eläintä että joku on hänestä riippuvainen " rakastaa"
Todella sairasta .