Kalle Mustiala; kiireinen sijoitusneuvoja
Melkoisen tavallisena torstaiaamuna Kalle Mustiala, helsinkiläinen sijoitusneuvoja, heräsi matkapuhelimensa pirinään. Heränneenä, mutta edelleen aamupöhnäisenä, Kalle nappasi uusimmasta Nokian mallistaan kiinni ja vastasi puhelimeen. Kävi ilmi, että herätyskello oli syystä tai toisesta tehnyt Kallelle taas temput. Valmiiksi kiireisen aikataulun mukaisesti suunniteltu päivä oli nyt saamassa aivan uudet mittasuhteet. Päivän aikataulu oli muuttumassa lähes helvetillisen kiireiseksi, ylitöistä puhumattakaan.
Kalle pomppasi salamannopeasti sängystä pystyyn ja syöksyi kohti keittiötä. Jääkapin ovesta hän otti kylmää vettä ja kaatoi sitä uudemman designmuodin mukaiseen lasiin. Juomaansa hän lisäsi vielä Berocan ja kiskaisi sitten ykkösellä alas koko aamudrinkkinsä. Juomaa valmistellessaan Kalle oli jo onnistunut saamaan silitetyn Bossin kauluspaitansa päälle ja asetteli nyt kravattia kaulaan. Pukukokonaisuus oli valmis, mutta vielä täytyi napata BMW:n avaimet eteisen pöydältä ja syöksyä alas kohti ajoneuvoa. Autolle saapuessaan Kalle painoi avainperässään kiinni olevaa elektronista ovenavaajaa ja syöksyi pikimmiten ratin taakse. 180:n kilpahevosen moottori jylähti käyntiin ja renkaat vinkuen Kallen Bemari syöksyi kohti keskustassa sijaitsevaa työpaikkaa.
Työpaikalle saavuttuaan Kallella ei edes käynyt mielessä jäädä kahvihuoneeseen rupattelemaan kollegoiden kanssa. Vielä vähemmän hän ehti ajatella tuoreinta kauppalehteä ja sitä, mitä sen tämänkertainen pääkirjoitus mahdollisesti käsittelisi. Kalle juoksi palaverihuoneeseen ja pahoitteli hermostuneena myöhästymistään.
Päivän päätöksenteko koski uusimman yhteistyökumppanin varallisuuksien sijoittamista ja hallintaa. Kokouksen aikana Kallen ajatukset harhailivat eri toimialojen johtajien nimien sekä turhan kiireisen aamunsa välillä. Muutaman tunnin aikana Kalle ehti kokouksessa nauttia ainakin kolme kuppia tummaa kahvia ja kaksi toffeepäällysteistä donitsia. Tavallisen ruisleipäaamiaisen sijasta tämä epäterveellinen korvike sai Kallen vatsan armottomaan epäkuntoon. Vatsassa alkoi kiertää, kuin Linnanmäen tivolissa ja mahalaukkua närästävä polte oli lähes sietämätön.
Kalle esitteli jälleen pahoittelunsa yhtiökumppaneilleen ja poistui sitten välittömästi kohti yrityksen saniteettitiloja. Pian päästyään raikkaan valkoiselle vessan ovelle sijoitusneuvojaa alkoi vaivata taas sama ongelma, kuin aina tähänkin päivään asti. Hän ei bakteerifobiansa takia kyennyt tyhjentämään suoltaan yleisissä tiloissa. Lyhyen harkinnan jälkeen Kalle päätti rikkoa Mika Häkkisenkin ajoennätykset ja käydä pikaisesti kotona tarpeillaan.
Kalle syöksyi taas parkkipaikalle ja hyppäsi tutun mustan nahkarattinsa taakse. Keskustassa keskipäivän ruuhka oli yltynyt pahimmilleen, mutta suunnattoman kiireensä vuoksi Kalle paahtoi lähes sadan kilometrin tuntinopeudella pitkin tukkoista Mannerheimintietä. Kuin salama tyhjältä taivaalta Kallen eteen porskutti Kotkaan menevä paperinkuljetusrekka. Sijoitusneuvoja ei paljoa ehtinyt miettiä, ennen kuin syöksyi täyttä vauhtia rekan metalliseen kylkeen. Törmäys aiheutti sen, että sankarimme tuliterä BMW muistutti nyt enemmänkin kaksi kymmentä vuotta Siperian pakkasissa ruostunutta vanhaa rillisilmä-Ladaa.
Paikalle soitettiin ambulanssi, mutta kolarin aiheuttama, entisestään pahentunut ruuhka, viivytti piipaa-auton saapumista ainakin kymmenellä minuutilla. Valkotakkiset miehet hyppäsivät punaristisestä autostaan ulos, mutta valitettavasti he joutuivat toteamaan, että Kalle oli jo siirtynyt taivaallisiin ilmavoimiin.
Puolitoista viikkoa onnettomuuden jälkeen Kallen hautajaisiin saapui tyylikkäästi liituraitaan pukeutuneita bisnesmiehiä ja -naisia. Tukevavatsainen pappi rauhoitteli nyyhkivää juppikansaa toteamalla, ettei Kallen enää tarvinnut hätäillä ainakaan töihin ehtimisestä. Olihan hän sentään siirtynyt ajasta ikuisuuteen, Herramme seuraksi taivaalliseen valtakuntaan, paikkaan, jossa ilmausta kiire ei löydy yhdestäkään sanakirjasta.
http://www.kolumbus.fi/rutto2008
Melkoisen tavallisena torstaiaamuna Kalle Mustiala, helsinkiläinen sijoitusneuvoja, heräsi matkapuhelimensa pirinään. Heränneenä, mutta edelleen aamupöhnäisenä, Kalle nappasi uusimmasta Nokian mallistaan kiinni ja vastasi puhelimeen. Kävi ilmi, että herätyskello oli syystä tai toisesta tehnyt Kallelle taas temput. Valmiiksi kiireisen aikataulun mukaisesti suunniteltu päivä oli nyt saamassa aivan uudet mittasuhteet. Päivän aikataulu oli muuttumassa lähes helvetillisen kiireiseksi, ylitöistä puhumattakaan.
Kalle pomppasi salamannopeasti sängystä pystyyn ja syöksyi kohti keittiötä. Jääkapin ovesta hän otti kylmää vettä ja kaatoi sitä uudemman designmuodin mukaiseen lasiin. Juomaansa hän lisäsi vielä Berocan ja kiskaisi sitten ykkösellä alas koko aamudrinkkinsä. Juomaa valmistellessaan Kalle oli jo onnistunut saamaan silitetyn Bossin kauluspaitansa päälle ja asetteli nyt kravattia kaulaan. Pukukokonaisuus oli valmis, mutta vielä täytyi napata BMW:n avaimet eteisen pöydältä ja syöksyä alas kohti ajoneuvoa. Autolle saapuessaan Kalle painoi avainperässään kiinni olevaa elektronista ovenavaajaa ja syöksyi pikimmiten ratin taakse. 180:n kilpahevosen moottori jylähti käyntiin ja renkaat vinkuen Kallen Bemari syöksyi kohti keskustassa sijaitsevaa työpaikkaa.
Työpaikalle saavuttuaan Kallella ei edes käynyt mielessä jäädä kahvihuoneeseen rupattelemaan kollegoiden kanssa. Vielä vähemmän hän ehti ajatella tuoreinta kauppalehteä ja sitä, mitä sen tämänkertainen pääkirjoitus mahdollisesti käsittelisi. Kalle juoksi palaverihuoneeseen ja pahoitteli hermostuneena myöhästymistään.
Päivän päätöksenteko koski uusimman yhteistyökumppanin varallisuuksien sijoittamista ja hallintaa. Kokouksen aikana Kallen ajatukset harhailivat eri toimialojen johtajien nimien sekä turhan kiireisen aamunsa välillä. Muutaman tunnin aikana Kalle ehti kokouksessa nauttia ainakin kolme kuppia tummaa kahvia ja kaksi toffeepäällysteistä donitsia. Tavallisen ruisleipäaamiaisen sijasta tämä epäterveellinen korvike sai Kallen vatsan armottomaan epäkuntoon. Vatsassa alkoi kiertää, kuin Linnanmäen tivolissa ja mahalaukkua närästävä polte oli lähes sietämätön.
Kalle esitteli jälleen pahoittelunsa yhtiökumppaneilleen ja poistui sitten välittömästi kohti yrityksen saniteettitiloja. Pian päästyään raikkaan valkoiselle vessan ovelle sijoitusneuvojaa alkoi vaivata taas sama ongelma, kuin aina tähänkin päivään asti. Hän ei bakteerifobiansa takia kyennyt tyhjentämään suoltaan yleisissä tiloissa. Lyhyen harkinnan jälkeen Kalle päätti rikkoa Mika Häkkisenkin ajoennätykset ja käydä pikaisesti kotona tarpeillaan.
Kalle syöksyi taas parkkipaikalle ja hyppäsi tutun mustan nahkarattinsa taakse. Keskustassa keskipäivän ruuhka oli yltynyt pahimmilleen, mutta suunnattoman kiireensä vuoksi Kalle paahtoi lähes sadan kilometrin tuntinopeudella pitkin tukkoista Mannerheimintietä. Kuin salama tyhjältä taivaalta Kallen eteen porskutti Kotkaan menevä paperinkuljetusrekka. Sijoitusneuvoja ei paljoa ehtinyt miettiä, ennen kuin syöksyi täyttä vauhtia rekan metalliseen kylkeen. Törmäys aiheutti sen, että sankarimme tuliterä BMW muistutti nyt enemmänkin kaksi kymmentä vuotta Siperian pakkasissa ruostunutta vanhaa rillisilmä-Ladaa.
Paikalle soitettiin ambulanssi, mutta kolarin aiheuttama, entisestään pahentunut ruuhka, viivytti piipaa-auton saapumista ainakin kymmenellä minuutilla. Valkotakkiset miehet hyppäsivät punaristisestä autostaan ulos, mutta valitettavasti he joutuivat toteamaan, että Kalle oli jo siirtynyt taivaallisiin ilmavoimiin.
Puolitoista viikkoa onnettomuuden jälkeen Kallen hautajaisiin saapui tyylikkäästi liituraitaan pukeutuneita bisnesmiehiä ja -naisia. Tukevavatsainen pappi rauhoitteli nyyhkivää juppikansaa toteamalla, ettei Kallen enää tarvinnut hätäillä ainakaan töihin ehtimisestä. Olihan hän sentään siirtynyt ajasta ikuisuuteen, Herramme seuraksi taivaalliseen valtakuntaan, paikkaan, jossa ilmausta kiire ei löydy yhdestäkään sanakirjasta.
http://www.kolumbus.fi/rutto2008
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvää stooria! Maukas monilta osin. Ainoa, mikä jäi kaivelemaan, oli jutun loppu. Päättyikö se siihen vai jatkuuko vielä joskus? Jos bemarin romuttuminen oli loppuhuipentuma, niin...huh huh!