Ilmoitus.
Joku saa seuraa.
Ihan tositarkoituksella.
Ja minä hihkun.
Ajatuksissani kiukustun.
Mikä on tositarkoitus.
Elämän syntymä.
Rakkaus ja sen kuolema.
Ajatelma kuitenkin.
On jokaisella kait jossakin.
Pienen pieni toivokin.
Tarkoittaa todella.
Rakastaa ihan tarkoituksella.
Niin minä teen.
Ja ulos meen.
Syksyiseen viimaan.
Suukon suikkaan ilmaan.
Ihan tositarkoituksella.
Joku saa seuraa.
Ihan tositarkoituksella.
Ja minä hihkun.
Ajatuksissani kiukustun.
Mikä on tositarkoitus.
Elämän syntymä.
Rakkaus ja sen kuolema.
Ajatelma kuitenkin.
On jokaisella kait jossakin.
Pienen pieni toivokin.
Tarkoittaa todella.
Rakastaa ihan tarkoituksella.
Niin minä teen.
Ja ulos meen.
Syksyiseen viimaan.
Suukon suikkaan ilmaan.
Ihan tositarkoituksella.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Suikkaat niin elämällisesti
kylmä viimakin kuuma puhallus
hiilen mustankin hehkuun saa ; )
Kiitos taas.
Ja kiitoksen lausun ain...
Kiva jos pidit
Tämä oli hyvä, loppuhuipennus heitti jo hymyä, terv aabel .
Olet meidän jokaisen haave,
nikkaan silmää ja nauran.
Auringolle tuolle aabelille
Kiitos
tämä oli tositarkoituksella aivan tosi
kivasti kirjoitettu, sinäkin olet uniikki
niinkuin aabel jonka sille sanoin
Rinkiin runoilijoiden.
Jos olet hän joksi luulen.
Meidän kaikkien rakastama Liona
Luovaa ilmaisua kauneimmillaan. Kuinka hän sen tekee? Luovuus on syntymälahja, eikä sitä voi opiskella. Margitalla se on, ja me siitä saamme nauttia. Tuollaisen runon luettuani, mieleni palaa syksyisille poluille.
Kiitos Margitta. Onneksi olet.
Suukko ilmassa, onko se ilmainen?
Tuon ilmaan heitetyn suukon,
minä itsellein varastan.
Ja sydämein salaiseen paikkaan,
sen aarteinain talletan.
Olen ihan ymmällä.
Sillä olenhan luonnon lapsi.
Luonnossa asti rämmin.
Jokaisena päivänä nuuhkaisen.
Metsä vastaa kuin huudan ja kiljaisen.
Hämähäkin seittejä.
Niitäkin polkuni varrella.
Mut aina hiuskaan oksalla pois.
Voi kumpa osaisin ollakin noin.
Sinun arvoisesi runoilija.
Ihan tositarkoituksella.
Ja hymyilen perjantaihin :)
Minäkö vain?
Kun runosi vastineita luen,
sen teen mä hymyssä suin.
Myös minä sun runostas pidin,
sen kiitoksen sanoina puin.
Mut en ainut ole mä sentään,
joka runoistas nauttia saa.
On meitä niin monta täällä,
joita runos mukanaan kuljettaa.
Tosin kai on runosi muuttuneet hiukan,
niitä ilo nyt kuljettaa.
Ilo mukana elämässä,
onko mitään sen parempaa.