Meistä on moneksi,ja koiran elämä alkaa kasvattajan luota.Silloin voi jo yrittää tehdä parhaansa,että pentu saa hyvät eväät elämään.Pääsee mieluiten kokemusta omaavaan kotiin,ja vastuuntuntoisille ihmisille. Joilla on koiralle aikaa,ja ehkä... jopa kiinnostusta harrastaa koiran kanssa.Jotkut ihmiset eivät ajattele näin,ja ottavat koiria liian kevein perustein.Eikä ole ollut oikeasti hajua mihinkä ollaan sitouduttu,ja koiralle ei olekkaan aikaa.Koiran olettettiin olevan valmis paketti, joka ei tarvi kun ruokaa,ja max.15-30min aikaa päivässä.Tai lupailtiin puolin toisin"kyllä minä ainakin sitten lenkitän ainakin 1tunnin päivässä"Alku innostus haihtuu,ja laiskuus astuu peliin.Mikä koulutus? oletettiin että koira oppii kerrasta,tai että koira on fiksu ja osaa jo kaiken.Tai aloitettiin koulutus,mutta ongelmien ilmetessä turhaudutaan,tai ei vain vaivauduta ratkomaan niitä.Sitten koira alkaa oireilemaan turhautumistaan/stressiään,ja pian on taas apulassa ilmoitus "Ongelma-koirasta".Tai nuoret/vanhat ensimmäisten koirien ostajat,jotka eivät osta koiraa realististen perusteiden mukaan.Vaan koira ostetaan naamataulun perusteella,laukun koristeeksi,muotikoirat,ego-koirat,tai naapurillakin on tälläinen-koirat.
Niin kun sanoin meistä on moneksi :/
Minua raivostuttaa nämä jotka tekevät näin,ja kehtaavat kutsua itseään koiranomistajiksi,ja väittää rakastavansa koiraansa.
Niin kun sanoin meistä on moneksi :/
Minua raivostuttaa nämä jotka tekevät näin,ja kehtaavat kutsua itseään koiranomistajiksi,ja väittää rakastavansa koiraansa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Minua raivostuttaa nämä jotka tekevät näin"
Pilleri voisi auttaa hillitsemään hermot, muilta osin puhut asiaa, ystävä hyvä.
Kokemattomuus on yksi, mutta ei ylitsepääsemätön este. Otetaan enemmän, kuin hartiat kantaa. Mikä on toiselle hyvä ja toimiva koira, niin harvemmin se itselle sitä on, jos asioihin ei vaivaudu perehtyä ja nähdä niihin vaivaa.
Toinen on epäonnistuminen ja sen hyväksyminen. Ei ole häpeä epäonnistua, mutta on häpeä, jos sitä ei ymmärrä myöntää ja siitä viisastu siitä. Koira sen yleensä kestää, mutta omistaja ei, ja syitä asiaan usein haetaan väärin perustein, joka usein liittyy koiraan tai sen "käytökseen".
Malttamattomuus kaikessa harvoin myös mihinkään auttaa.
Niin eikä ole häpeä pyytää apua,ja tietyt asiat eivät korjaannu hetkessä.Pitkä pinnaisuus,ja päättäväinen rauhallinen asenne vievät pitkälle.En sano että kokemattomuus on huonoa,se voi olla hyväkin asia siinä mielessä että olet "tyhjä taulu".On kaikki tiet vielä auki,eikä ole kangistunut tiettyyn kaavaan.Silti juuri tuo että esinneellistetään eläimiä,tai inhimillistetään niitä,niin minusta kumpikaan näistä ei johda mihinkään.Se auttaisi paljon kun ottaisi huomioon omat vahvuudet,ja heikkoudet koiraa/rotua valittaessa niin säästyttäisiin jo paljolta .Minusta tulisi ymmärtää,se että koira on eläin,ja rodusta riippumatta oma persoona.Takapakit ovat osa kehitystä,ja niitä tulee jokaisen koiran kanssa enemmän,tai vähemmän.Omaan koiraan tutustuminen,ja niiden oikeiden koulutusmenetelmien löytäminen vie aikaa.
aina ollut koira. Nyt rouva liikkuu huonosti ja hankki kodinvaihtajan, kun vanha koiransa jouduttiin nukuttamaan. Tämä koira erit menevä tapaus ja tarvisi paljon liikuntaa. Miksi ihmeessä ei mietitä kelle niitä koiria myytte.