Mitä mieltä ootte onko kaikille se oikea olemassa, se joku jota ilman ei voi elää? Voiko heitä olla useampia?
Olen nimittäin loukussa tunteideni ja elämäni kanssa, sillä olen ollut nyt kaksi vuotta rakastunut ystävääni ja ensi näkemästä lähtien. En ole koskaan myöntänyt hänelle tunteitani, mutta olen aivan varma, että hän tietää niistä. En jaksa uskoa, että hän on koskaan tuntenut minua kohtaan oikeasti mitään todellista, mitään sellaista mitä itse häntä kohtaan edelleen tunnen.
Mutta se on hassua, miten syvästi voi ihmiseen ja persoonaan rakastua. Nimenomaan juuri ihmiseen, miten toinen voikaan tuntua siltä omalta pallonpuoliskolta. Ja nyt ei ole kyse mistään ihailusta. Valitettavaa tästä tekee vielä se, että ympärillä pyörisi vallan sopivia tarjokkaita (miespuolisia) ja muut naiset eivät vaan kiinnosta saati sytytä. Vain tämä yksi ihminen pystyy herättämään minussa todellisia tunteita.
Yksipuolista rakkautta on olemassa, sen myönnän. Mutta miksi järki ei pysty sammuttamaan tunteita. En haluaisi pilata elämääni siten, että tyytyisin vain johonkin, mutta haikailisin tämän yhden perään.
Olen nimittäin loukussa tunteideni ja elämäni kanssa, sillä olen ollut nyt kaksi vuotta rakastunut ystävääni ja ensi näkemästä lähtien. En ole koskaan myöntänyt hänelle tunteitani, mutta olen aivan varma, että hän tietää niistä. En jaksa uskoa, että hän on koskaan tuntenut minua kohtaan oikeasti mitään todellista, mitään sellaista mitä itse häntä kohtaan edelleen tunnen.
Mutta se on hassua, miten syvästi voi ihmiseen ja persoonaan rakastua. Nimenomaan juuri ihmiseen, miten toinen voikaan tuntua siltä omalta pallonpuoliskolta. Ja nyt ei ole kyse mistään ihailusta. Valitettavaa tästä tekee vielä se, että ympärillä pyörisi vallan sopivia tarjokkaita (miespuolisia) ja muut naiset eivät vaan kiinnosta saati sytytä. Vain tämä yksi ihminen pystyy herättämään minussa todellisia tunteita.
Yksipuolista rakkautta on olemassa, sen myönnän. Mutta miksi järki ei pysty sammuttamaan tunteita. En haluaisi pilata elämääni siten, että tyytyisin vain johonkin, mutta haikailisin tämän yhden perään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Samaa pohdin minäkin. Aivan kuin olisin itse kirjoittanut. Sisimmässäni tiedän, ettei voi olla toista, joka saisi tuntemaan näin. Muut väittävät, että tuolla jossain on muitakin täydellisiä. Mutta en usko, tuntuisi tosiaan, että tyytyisi vain johonkuhun.
Mä toivon, että on. Itsekin haluaisin sen löytää. Mä en vaan tiedä kumpi on pahempaa, se että kokoajan vain etsii sitä ainoota oikeeta vai se, että kun sen löytää ei voi sitä kuitenkaan saada.
Mä uskon kuitenkin että niitä ainoita oikeita voi olla useampia kun yksi. Jos sen ainoan oikean löytää huomatakseen kuitenkin ettei häntä voi saada itselleen. Pystyykö päästämään irti ja lähteä etsimään sitä toista ainoaa oikeaa.
Pitääkö päästää irti.
tekisi mieli päästää irti, mutta ei kuitenkaan haluaisi, että toinen poistuisi elämästä. uskon kyllä sanontaan "poissa silmistä, poissa mielestä".
ja välillä tuntuu, että oma välinpitämättömyys loukkaa toista. mutta silloin kun olen välittänyt täysillä, toinen on satuttanut eniten. olen rakastunut vain täysin väärään ihmiseen. miksi koskaan rakastuin häneen? hän voisi olla nyt paras ystäväni ja välillämme ei olisi epäluottamusta.
välitän.
Se todella sattuu, koska tietää, että on löytänyt hänet, eikä häntä voi saada. Olen kyllä miettinyt, että mitä jos päästää irti, niin mitä sitten...ja tiedän heti, etten voi. En pysty päästämään hänestä irti. Pelottaa, että jäänkö sitten yksin koko loppuelämäksi. Mutta pelottavammalta tuntuu, että tyytyisi johonkuhun. Tuntuisi väärältä toista ihmistä ja itseä kohtaan. Mieluummin olen sitten yksin. En edes näe ketään muuta, kuin hänet. Surullinen tilanne.
kyllä se taitaa vaan niin olla, että päästämällä irti (ts. ottaa todella etäisyyttä) on ainut keino. pitäisi pysyä vain poissa paikoista, missä voisi törmätä, vaikka tuntuu että ikävä tappaa. loppupeleissä tappavampaa on haikailla toisen perään päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. eipä tähän laastaritkaan auta, mutta onnelliset ihmiset ympärillä saa kyllä mielialan kohoamaan.
"poissa silmistä, poissa mielestä". Olen täysin samaa mieltä! Itsekkin itkenyt rakkauteni perään tarpeeksi, mutta nyt sen päätin, en halua nähdä enkä kuulla mitään kyseisestä ihmisestä, näin on parempi minulle. Ei se auta että pitää "toivon kipinöitä", itseänsä vaan kiusaa.. se on kerrasta poikki sanon suoraan sen! Surraan aikansa ja ehkä se oikea rakas vielä tulee joskus...................................................
Ei ole ainutta oikeaa. Katsos niitä on useampia. Yhteen ei tarvi tyytyä.