Xeloda

Voi kauhistus! Ehditkö kauankin napostella Xelodaa? Mulla oli ekaksi kovat pumppuoireet ja annostusta pienennettiin. Nyt samat oireet tulivat lievempinä...Uskaltaiskohan tuota enää ottaa!!!
Miten pian sun oireet alkoivat? Minne hakeuduit? Tuliko infarkti ihan kertarytinällä vai pelotteliko ensin?
Kiitos kun vastasit. Kertomasi tuki omia huolestuneita päätelmiäni. Toivottavasti voit jo paremmin!

Kauhistuksen kanahäk kirjoitti:

Voi kauhistus! Ehditkö kauankin napostella Xelodaa? Mulla oli ekaksi kovat pumppuoireet ja annostusta pienennettiin. Nyt samat oireet tulivat lievempinä...Uskaltaiskohan tuota enää ottaa!!!
Miten pian sun oireet alkoivat? Minne hakeuduit? Tuliko infarkti ihan kertarytinällä vai pelotteliko ensin?
Kiitos kun vastasit. Kertomasi tuki omia huolestuneita päätelmiäni. Toivottavasti voit jo paremmin!

Ehdin syödä viikon Xelodaa kun se kohtaus tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Minut oli tutkittu hyvin ja leikkaus meni hyvin ja toivuin suolileikkauksesta erittäin hyvin. Minulla ei ollut kolesteroliongelmia eikä verenpainetta. Sydänfilmikin tehtiin ja kaikki piti olla hyvin. Ensimmäinen kohtaus meni ohitse noin puolessa tunnissa. Kova kipu oli mutta en minä tajunnut että se oli sydänkohtaus. Parin tunnin päästä se kohtaus tuli uudestaan ja sitten soitettiin heti ambulanssi ja ambulanssi vei minut sairaalaan. Matkalla sairaalaan kipu hävisi. Mutta jouduin jäämään sinne ja ne sanoi että infarkti se oli. Minulle tehtiin leikkaussalissa semmoinen "pallonlaajennushomma" jossa laitettiin "stentti", noin kuusi senttiä pitkä metalliputki sinne sydämeen tukkeeman paikalle. Seuraavana päivänä katsoivat vielä ultralla tilannetta ja sen jälkeen pääsin kotiin. Kuusi viikkoa sairaslomaa ja lääkkeitä ja nyt sitten olen kuntouttanut itseäni kävelemällä ja uimalla. Minulla oli tuuria kuitenkin. Infarkti ei jättänyt mitään näkyviä jälkiä sydänkudoksiin. Minulle sanottiin ettei Xeloda yksistsään aiheuttanut infarktia vaan olisin nähtävästi saanut infarktin ennemmin tai myöhemmin kuitenkin. Kuitenkin minulle ei enää koskaan tarjota Xelodaa eikä muitakaan solumyrkkyjä. Nyt saan toivossa elää ettei ilmaannu metastaaseja mihinkään.

Minun on vaikea antaa minkäänlaisia neuvoja sinulle. Mutta sanoisin niin että luota omaan tunteeseesi ja yritä puhua lääkäreiden kanssa tunteistasi ja tilanteesta. Kerro jos sinua huolestuttaa tai pelottaa. Älä jää yksin miettimään vaan vaadi että lääkärit keskusteelvat kanssasi ja vastaavat kysymyksiisi. Toivon parasta puolestasi.

Minä asun Tukholamssa mutta eiköhän ne hoidot ja käytäntö oel samanalaisia täällä kuin Suomessakin. Saat mielellään kertoa omasta sairaudestasi täällä jos haluat. Ei ole mitään pakkoa.

paksunsuolensyöpä kirjoitti:

Ehdin syödä viikon Xelodaa kun se kohtaus tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Minut oli tutkittu hyvin ja leikkaus meni hyvin ja toivuin suolileikkauksesta erittäin hyvin. Minulla ei ollut kolesteroliongelmia eikä verenpainetta. Sydänfilmikin tehtiin ja kaikki piti olla hyvin. Ensimmäinen kohtaus meni ohitse noin puolessa tunnissa. Kova kipu oli mutta en minä tajunnut että se oli sydänkohtaus. Parin tunnin päästä se kohtaus tuli uudestaan ja sitten soitettiin heti ambulanssi ja ambulanssi vei minut sairaalaan. Matkalla sairaalaan kipu hävisi. Mutta jouduin jäämään sinne ja ne sanoi että infarkti se oli. Minulle tehtiin leikkaussalissa semmoinen "pallonlaajennushomma" jossa laitettiin "stentti", noin kuusi senttiä pitkä metalliputki sinne sydämeen tukkeeman paikalle. Seuraavana päivänä katsoivat vielä ultralla tilannetta ja sen jälkeen pääsin kotiin. Kuusi viikkoa sairaslomaa ja lääkkeitä ja nyt sitten olen kuntouttanut itseäni kävelemällä ja uimalla. Minulla oli tuuria kuitenkin. Infarkti ei jättänyt mitään näkyviä jälkiä sydänkudoksiin. Minulle sanottiin ettei Xeloda yksistsään aiheuttanut infarktia vaan olisin nähtävästi saanut infarktin ennemmin tai myöhemmin kuitenkin. Kuitenkin minulle ei enää koskaan tarjota Xelodaa eikä muitakaan solumyrkkyjä. Nyt saan toivossa elää ettei ilmaannu metastaaseja mihinkään.

Minun on vaikea antaa minkäänlaisia neuvoja sinulle. Mutta sanoisin niin että luota omaan tunteeseesi ja yritä puhua lääkäreiden kanssa tunteistasi ja tilanteesta. Kerro jos sinua huolestuttaa tai pelottaa. Älä jää yksin miettimään vaan vaadi että lääkärit keskusteelvat kanssasi ja vastaavat kysymyksiisi. Toivon parasta puolestasi.

Minä asun Tukholamssa mutta eiköhän ne hoidot ja käytäntö oel samanalaisia täällä kuin Suomessakin. Saat mielellään kertoa omasta sairaudestasi täällä jos haluat. Ei ole mitään pakkoa.

minäkin asun tukholmassa ja läysin tälle palstalle n.kk sitten.en tiedä miksi tänne kirjoitan,enkä "meidän" syöpä sivuille, luulen että syynä on se että on jotenkin helpompi puhua suomalaisten kanssa näistä asioista, juureni ovat suomesta.eikä mielstäni ole turhaa säälittelyä,vaan asiat "puhutaan" niin kuin ne on,rehtiin suomaliseen tapaan. ei sillä että minulla olisi mitään valittamista hoidoissa täällä,sinä aikana kun sairastin syöpäni sain todella ykkösluokan hoitoa,ja sen jälkeenkin on "omat" lääkärini olleet erittäin ymmärtäväisiä. ainoa paikka mitä kammoksun on terveyskeskus täällä haningenissa. sielä ei löydy mitään muuta positiivstä kuin oma lääkärini,joka on niin hyvä,että hänen takiaan käyn väillä sielä,kun tarvetta on.ja tämän kesän ja syksyn aikana on ollut aihetta,mutta toivotaan,että asiat kääntyvät oikeisiin suuntiin pian. niinhän se on että kun yksi asia rupeaa menemään pieleen,niin sen ohella menee pari muutakin ja siinä on sitten soppa valmiina,mitä voi ruveta hämmentämään,mutta yleensä kaikki päätty hyvin=)

olen vaihteeksi nukkunut yöni todella hyvin,ja olo on autuiaalinen sen unen myötä,rupean tottumaan tilanteeseen että välillä nukun ja välillä en.

HYvää syyspäivää ja tsemppiä kaikille palstalaisille!

paksunsuolensyöpä kirjoitti:

Ehdin syödä viikon Xelodaa kun se kohtaus tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Minut oli tutkittu hyvin ja leikkaus meni hyvin ja toivuin suolileikkauksesta erittäin hyvin. Minulla ei ollut kolesteroliongelmia eikä verenpainetta. Sydänfilmikin tehtiin ja kaikki piti olla hyvin. Ensimmäinen kohtaus meni ohitse noin puolessa tunnissa. Kova kipu oli mutta en minä tajunnut että se oli sydänkohtaus. Parin tunnin päästä se kohtaus tuli uudestaan ja sitten soitettiin heti ambulanssi ja ambulanssi vei minut sairaalaan. Matkalla sairaalaan kipu hävisi. Mutta jouduin jäämään sinne ja ne sanoi että infarkti se oli. Minulle tehtiin leikkaussalissa semmoinen "pallonlaajennushomma" jossa laitettiin "stentti", noin kuusi senttiä pitkä metalliputki sinne sydämeen tukkeeman paikalle. Seuraavana päivänä katsoivat vielä ultralla tilannetta ja sen jälkeen pääsin kotiin. Kuusi viikkoa sairaslomaa ja lääkkeitä ja nyt sitten olen kuntouttanut itseäni kävelemällä ja uimalla. Minulla oli tuuria kuitenkin. Infarkti ei jättänyt mitään näkyviä jälkiä sydänkudoksiin. Minulle sanottiin ettei Xeloda yksistsään aiheuttanut infarktia vaan olisin nähtävästi saanut infarktin ennemmin tai myöhemmin kuitenkin. Kuitenkin minulle ei enää koskaan tarjota Xelodaa eikä muitakaan solumyrkkyjä. Nyt saan toivossa elää ettei ilmaannu metastaaseja mihinkään.

Minun on vaikea antaa minkäänlaisia neuvoja sinulle. Mutta sanoisin niin että luota omaan tunteeseesi ja yritä puhua lääkäreiden kanssa tunteistasi ja tilanteesta. Kerro jos sinua huolestuttaa tai pelottaa. Älä jää yksin miettimään vaan vaadi että lääkärit keskusteelvat kanssasi ja vastaavat kysymyksiisi. Toivon parasta puolestasi.

Minä asun Tukholamssa mutta eiköhän ne hoidot ja käytäntö oel samanalaisia täällä kuin Suomessakin. Saat mielellään kertoa omasta sairaudestasi täällä jos haluat. Ei ole mitään pakkoa.

Voihan...Mä kerkesin syödä 3 pv Xelodaa kovalla annostuksella, kun alkoi rintaan koskea. 5:en päivään mennessä rasituskipu oli jo ankara ja hiki valui solkenaan sekä hengitystä alkoi salvata. Kävin päivystyksessä, jossa ottivat sydänfilmin. Ei ne ultranneet. Mitä ultralla katsotaan? Mä pääsin pois, kun pumppu oli ok. Oin tosi hissukseen pari pv sen jälkeen.
Annosta pienennettiin. Samassa kohdassa oli pienempää kipua, mutta se meni ohi. Pelkään kivun tulevan uudestaan ja vältän rasitusta.
Olipas sulla "paksunsuolensyöpä" kova kokemus. Kiva kun kerroit sen.
Mulla muilta osin kokemukset hoidoista ovat hyvin myönteiset. Tosi ihanaa ja sydämellistä huolenpitoa olen saanut osakseni.