Mursin huhtikuussa 2010 polvilumpioni tipahdettuani töissä lastauslaiturilta. Lumpio korjattiin tuolloin kahdella päistään taivutetulla piikillä ja niiden väliin kahdeksikoksi kieputetulla rautalangalla. Nämä piti lääkärin mukaan poistaa jalasta noin vuoden kuluttua (min. puoli vuotta). Reilun kahden kuukauden kuluttua herättyäni yöunilta huomasin että raudat olivat liikkuneet ja kepeillä kävely oli erittäin vaikeaa. Kävin sairaalassa ja lääkäri ja nuorempi ortopedi (eri joka minut leikkasi) sanoivat että raudat tulisi riskeistä huolimatta ottaa pois ja että röntgenkuvien mukaan polvi oli luutunut. Tällä haluttiin myös varmistaa se ettei hyvin käynnistynyt kuntoutus keskeytyisi. Kysyin vielä heiltä, että onko varma että lumpio kestää ja miksi rautoja ei laitettaisi uudestaan paikoilleen. Vastaukseksi sain: Lumpio on luutunut ja kun se on luutunut se vaatii murtuakseen samanlaisen iskun kuin missä se alunperin oli murtunut. Yrittivät vielä soittaakin minut leikanneelle ortopedille ja kysyä hänenkin mielipiteensä asiasta, mutta hän oli leikkauksessa ja ei siten päässyt vastaamaan. Uskoin heitä ja kävin päiväkirurgiassa otattamassa raudat pois. Toimenpiteen teki juuri tämä nuorempi ortopedi. Leikkauksen aikana hän sanoi minulle liikutelleensa lumpiota ja se tuntui hänen mielestään hyvin luutuneelta. Olin siis selkäydinpuudutuksessa ja keskustelin hänen kanssaan leikkauksen aikana. Tämän jälkeen kuntoutus jatkui heinä- ja elokuun ongelmitta.
Nyt syyskuussa kuntoutus oli jo hyvällä mallilla eli polvi taipui 105 astetta ja kuntopyörää pystyin polkemaan jo hienosti. Noh... asiat menivät päälaelleen torstaina 2.9. jolloin olin jälleen kerran fysioterapiassa ja kokeiltiin siellä uutta liikettä. (Kuminauha sidottuna puolapuihin ja toinen pää terveen jalan nilkkaan. Sairas polvi koukkuun ja sitten terveellä jalalla vetoja taakse päin.) Tästä seurauksena se että jo ensimmäisellä toistolla polvi meni kovalla rusahduksella samasta kohdasta halki ja eikun ambulanssilla sairaalaan. Tuolloin ortopedi, joka oli raudat lumpioon alunperin laittanut, kysyi miten ja milloin raudat olivat lähteneet liikkeelle ja vastattuani hän sanoi ettei rautoja olisi saanut ottaa pois vaikka ne olivat liikkuneet ja vaikka kävely olikin tuskaista ja hidasta. Tuolloin olin niin lääketokkurassa etten älynnyt kysyä olisiko raudat pitänyt tuolloin asetella uudestaan tms. Tämä sama kirurgi kuitenkin taas kokosi lumpion kasaan saman viikon lauantaina käyttäen erilaista menetelmää.
Nyt olen ajatellut hakea korvauksia kivusta ja särystä vedoten hoitovirheeseen. Fysioterapian väki pesee kätensä ja sanoo vain tekevänsä sitä mihin lääkärit antavat luvan. Meneeköhän tuo oikeasti noin? Mielestäni virhe on lääkärin ja tämän nuoremman ortopedin, koska heidän mukaansa lumpion piti kestää ja ainut asia mikä murtuman voisi aiheuttaa olisi siis vastaavanlainen isku.
Keneltä näitä korvauksia haetaan ja mitä olette te, arvoisat viestini lukijat asiasta mieltä. Olenko mielestänne oikeutettu saamaan korvauksia???
Kiitokset jo etukäteen.
Nyt syyskuussa kuntoutus oli jo hyvällä mallilla eli polvi taipui 105 astetta ja kuntopyörää pystyin polkemaan jo hienosti. Noh... asiat menivät päälaelleen torstaina 2.9. jolloin olin jälleen kerran fysioterapiassa ja kokeiltiin siellä uutta liikettä. (Kuminauha sidottuna puolapuihin ja toinen pää terveen jalan nilkkaan. Sairas polvi koukkuun ja sitten terveellä jalalla vetoja taakse päin.) Tästä seurauksena se että jo ensimmäisellä toistolla polvi meni kovalla rusahduksella samasta kohdasta halki ja eikun ambulanssilla sairaalaan. Tuolloin ortopedi, joka oli raudat lumpioon alunperin laittanut, kysyi miten ja milloin raudat olivat lähteneet liikkeelle ja vastattuani hän sanoi ettei rautoja olisi saanut ottaa pois vaikka ne olivat liikkuneet ja vaikka kävely olikin tuskaista ja hidasta. Tuolloin olin niin lääketokkurassa etten älynnyt kysyä olisiko raudat pitänyt tuolloin asetella uudestaan tms. Tämä sama kirurgi kuitenkin taas kokosi lumpion kasaan saman viikon lauantaina käyttäen erilaista menetelmää.
Nyt olen ajatellut hakea korvauksia kivusta ja särystä vedoten hoitovirheeseen. Fysioterapian väki pesee kätensä ja sanoo vain tekevänsä sitä mihin lääkärit antavat luvan. Meneeköhän tuo oikeasti noin? Mielestäni virhe on lääkärin ja tämän nuoremman ortopedin, koska heidän mukaansa lumpion piti kestää ja ainut asia mikä murtuman voisi aiheuttaa olisi siis vastaavanlainen isku.
Keneltä näitä korvauksia haetaan ja mitä olette te, arvoisat viestini lukijat asiasta mieltä. Olenko mielestänne oikeutettu saamaan korvauksia???
Kiitokset jo etukäteen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Voi harmi....olen päivittäin käynyt katsomassa josko joku olisi käynyt vastaamassa mutta ei. Pyytäisin teiltä arvoisat lukijat edes jonkinlaista kommenttia asiaan eli olenko mielestänne oikeutettu saamaan korvauksia ja kenen syy tapahtunut mielestänne on? Ymmärtääkseni jokaisessa sairaalassa tms. on joku nimetty potilasasiamies joka näitä asioita hoitaa...onko näin? Ikäni on muuten 30 vuotta kun jäi aiemmassa viestissäni mainitsematta.
Lukisin myös mielelläni viestejä kohtalotovereiltani eli mikä paikka hajosi, hajosiko uudestaan ja miten ja saitteko korvauksia?
Vastaan nyt jotain, kun ei kukaan muu ole kirjoittanut mitään. Minulla ei onneksi ole tuollaisesta kokemusta, mutta potilasvakuutukseen olen joutunut turvautumaan hammasasioissa (ja sain myönteisen päätöksen).
Eihän tuo ihan normaalilta kuulosta. Minusta sinun kannattaisi ottaa yhteys hoitopaikan potilasasiamieheen hän auttaa sinua vahinkoilmoituksen teossa. Jos haluat, niin voit sen ilmoituksen tehdä ilman potilasasiamiehen apuakin. Ilmoitus kannattaa täyttää mahdollisimman tarkasti, koska mahdolliset lisätietojen kyselyt viivästyttävät ratkaisua. Prosessi on kaksivaiheinen eli ensin tehdään ilmoitus mahdollisesta potilasvahingosta ja jos siihen tulee myöteinen päätös niin vasta silloin täytetään korvaushakemus.
Tuolta http://www.pvk.fi/ löytyy lisää tietoa ja vahinkoilmoituslomake, jos päätät itseksesi sen täyttää.
Moikka
Mielestäni tuo ei ole hoitovirhe, vaan helvetin paskaa tuuria. Itse olen oman polveni rikkonut joulukuussa 2005, ja vieläkään se ei ole kunnossa. Eikä se tule koskaan kuntoon.
Mielestäni sinä et voi syyttää ketään, ja oikeasti fyssari teki työtää samoin lääkärit. Jos tukiraudat olis uudelleen asennettu niin lumpiosi olisi tarvinnut käsitykseni mukaan silloinkin murtaa. Siis jos tukiraudat oli sisäisiä.
JA kyllä jokaisesta sairaalasta löytyy potilasasiamies ja hän auttaa sinua vahinkoilmoituksen tekemiseen. Käsittely kestää noin 6kk. Ja aina voit valittaa, mutta en usko, että tuo on korvattava vamma.
Kiitokset tulleista vastauksista.
Tyttönen miten mursit polvesi ja mursitko siis polvilumpiosi?
Tukiraudat eivät tulleet lumpion sisälle vaan jotenkin ne olivat lumpion molemmin puolin ja niiden välissä kahdeksikon muotoinen rautalanka. Netistä löytyy kuviakin tästä. Kun raudat poistettiin lumpio oli tuolloin toisen kirurgin mielestä luutunut. Samaa mieltä oli lääkäri röntgen kuvien perusteella ja siksi sanoikin että murtuakseen lumpio tarvisi samanlaisen iskun, jossa se alunperin menikin. Nyt minua askarruttaakin se että uusintaleikkauksen tehnyt kirurgi (siis sama joka raudat myös ensimmäisellä kerralla asensi) sanoi ettei rautoja olisi tuolloin saanut ottaa pois vaikka ne pois paikoiltaan lähteneinä tekivätkin liikkumisesta erittäin vaikeaa. Mutta nämä nuoremmat sällit päättivät että otetaan raudat pois eivätkä malttaneet kysyä polveni leikanneen hyvämaineisen kirurgin mielipidettä. Yrittivät kyllä kerran hänelle soittaa mutta kun ei vastannut antoivat asian olla. Tämä mielestäni on syy joka oikeuttaa minut korvaukseen.
Vielä sellainen tarkennus että leikkaukset tehtiin Rovaniemellä Lapin keskussairaalassa ja fysioterapiassa kävin omalla paikkakunnallani noin 130 km päässä Rovaniemestä. Tämäkin vain vakuutusyhtiön takia, koska eivät olisi korvanneet matkoja fysioterapiakäynteihin Rovaniemelle. Fysioterapeuttini ja lääkäreni/ortopedini ovat tuskin koskaan vaihtaneet sanaakaan keskenään siitä minkälaisia liikkeitä saisin tehdä. Tämä voisi olla syy miksi kävi niin kuin kävi.
Nyt tässä viimeisessä leikkauksessa lumpioon porattiin kaksi ruuvia ja ruuvien välillä kulkee vaijeri, joka kiertää kahdeksikon muotoisesti koko lumpion. Rojut jäävät kuulemma sinne loppuelämäksi. Pitäisi olla kuulemma varmempi systeemi ja toivotaan että se nyt kestää :D. Tämä ensin tehty operaatio on kuulemma tapa, jolla nämä yleensä korjataan. Nyt vaan kävi kuulemma huonosti ja olin kuulemma toinen samanlainen tapaus tänä vuonna.
Lähettäkää lukijat edelleen mielipiteitänne ja kokemuksianne minulle. Minkä ajan kuluessa tapahtuneesta potilasasiamieheen tulee olla yhteydessä?
Hello
En ole murtanut lumpiota, vaan patella jänne napsahti poikki, eli se jänne joka pitää lumpion paikoillaan. Ja samalla polvesta hajos sisempi kierukka, acl ja sivusiteet kärsi. Vamma oli paha, leikkauksen tehtiin pääkaupunki seudulla yksityisellä. JA lääkärin piti olla parhaimmisto... No jokatapauksessa kivut ja toiminnallinen haitta jäi (vamma oli siis sellainen joka voidaan korjata,ja polven piti tulla kuntoon) ja kun vakuutusyhtiö lopetti maksamisen (Korvattavat summat ylittivät maksurajat) siirryin hoitoon julkiselle sektorille. Ja polvea on siellä yritetty korjata. Koska yksityisellä leikkauksessa tehtiin pari isohkoa virhettä. Hoitavat lääkärit (orto, fysiatri ja kipulääkäri) ovat kaikki sitä mieltä, että kyseessä on selvä hoitovirhe. Potilasvakuutuskeskus oli sitä mieltä, ettei ole, koska ei pystytä todistamaan jääkö polveni tähän kuntoon vai ei. Joten korvauksia en saa. Ei ole kiva kärsiä 25-vuotiaana hermosärystä, joka valvottaa ja rajoittaa elämää paljon. JA toiminnallisesta haitasta, en pysty esim uimaan, kyykistymään, fillaroimaa, raput ovat hankalat jne. Ammatin vaihtokin on ollut pakollista.
En muista aikaa miten nopeasti vahinko ilmoitus pitää tehdä. Mutta mitä nopeampaa niin sen parempi.
No huhhuh...ei ole sullakaan helppoa ollut. Minkälainen onnettomuus tuo oli? Noilla tiedoilla jos et ole saanut korvauksia hoitovirheestä niin on kyllä kumma juttu. Tuon perusteella minulla ei taida olla minkäänlaisia mahdollisuuksia saada korvauksia, mutta joka tapauksessa aion potilasvahinkoilmoituksen tehdä. Eihän sitä koskaan tiedä.
Hello
Polveni rikoin ratsastustapaturmassa. Hevonen kaatui ja jalka vääntyi, eli aika iso energinen vamma oli. Ensimmäisessä leikkauksessa söhittiin hermoja ja siitä hain korvausta. En saa koska ei pystytä todistamaan, että hermovaurio on pysyvä. No joo osa paranee, mutta jos vamma on käytännössä 5-vuotta vanha niin se ei siitä enää parane.
Itse en edes rahan takia tehnyt valitusta, vaan olisin tahtonut, että hoitanut yksityinenlääkäri olis saanut tietoonsa mokanneensa. Häneltä meinaan kysyin aikoja sitten hermovaurion mahdollisuutta. JA hän totesi, ettei sellaista todellakaan ole. Jos hän olisi silloin myöntänyt sen ja laittanut minut jatkotutkimuksiin niin olisin saanut kaiken vakutuusyhtiön piikkiin. Mutta näin ei tietenkään käynyt.
Mutta edelleen hae korvauksia, ehkä sinä niitä saat. JA kannattaa myös kertoa hyvin tarkkaan tapaturma fyssarilla, koska on mahdollista, että fyssari mokas, ja saat siitä korvauksia. Potilasvakuutus keskus korvaa meinaan myös fyssarien/hierojien mokia.
Miksi ei joku voi edes joskus olla kiitollinen siitä, että joku asia on korjattu ja korjataan uudelleen? Sinä ITSE loukkasit jalkasi. Muut yrittävät sitä korjata. Ihmisen osat eivät uusiudu ja vanhasta ja rikkinäisestä ei ihan ehtaa saa ikinä. Esim. kertaalleen katkenneen jänteen elastisuus ei ole samaa kuin katkeamattoamn.
Miksi sinun pitää saada rahaa siitä, että olet itse loukannut itsesi???????
Johan oli todella kummallinen kannanotto! Pisti niin vihaksi että sivullisenkin pitää tarttua asiaan. Et ole ilmeisesti ikinä loukannut itseäsi tapaturmaisesti tai sairastanut vakavasti.
Asiallisella ja oikealla hoidolla saadan vauriot korjattua yleensä täydellisesti. Jossakin erityisen vaikeissa tapauksissa haittaa voi jäädä, mutta se ei ole tarkoituksena vaikka syynä olisikin oma vaikutus.
Eihän tuossa ollut tarkoituskan saada rahaa siitä että on loukannut itsensä, vaan siitä että lääkärit ovat tehneet virheen ja se korvataan kipukorvauksilla. Kyllä sinäkin olisit varmasti vaatimassa korvauksia jos lääkäri mokailee hoidossasi ja aiheuttaa kroonisen vaivan.
totta tuo kommentti, joka meni jotenkin ettei ihmisen osat uudistu ja vanhasta ja rikkinäisestä ei saa uutta. Ihmiset eivät vaan valitettavasti usein tajua sitä. Paha vamma pitäisi saada korjattua ennalleen. Ei onnistu likikään aina. Voi kun ihmiset tajuaisivat sen. Ehkä varovaisuus lisääntyisi ja meidän ortopedien (tottakai muidenkin kirurgien) työt hieman vähenisivät.
Asiallisella ja oikealla hoidolla ei todellakaan saada likikään aina korjattua vauriota täydellisesti. Sopii tulla seuraamaan traumaortopediaa hieman tarkemmin, jos tosiaan uskot sellaista. Lääketiede pystyy liki ihmeisiin, mutta ei kaikkeen. Siis esim. suunnitellut lonkka -ja polviproteesileikkaukset tuovat avun ja helpostuksen liki kaikelle. Yleensä elimistö on rappeutunut hitaasti ja on aika hyvin korjattavissa -traumoissa on jo kyse ihan eri asiasta. Luut ovat ruuvin, nauloin ja sementein korjattavissa, jänteitä ommellaan. Mutta esim. jännelty ommel ei ikinä ole se paras ja toimivin. Asian voi todeta ihan kotikonstein. Ota kuminauha; venytä sitä ja katso miten se joustaa. Mittaa se sentteinä leikkaamasi pätkä. Sitten katkaiset kuminauhan ja ompelet sen siististi mahdollisimman hyvin. Mittaa se, pituus ei ole sama. Millienkin erot voivat aiheuttaa vaivoja ja kipuja. Ihmisen elimistö on täydellinen sellaisena kuin se on, vahinkoja pystytään harvoin täysin korjaamaan.
Ihmisille sattuu vahinkoja ja niitä pyritään hoitamaan mahdollisen hyvin. Lääketiede ei ole vielä kaikki voipaa eikä kirurgit jumalia. Emme pysty vielä samaan kuin luonto ja tokkopa koskaan.
Mielestäni aina saa valittaa jos kokee että on joutunut hoitovirheen uhriksi. Ymmärrän kuitenkin erittäin hyvin yhden kirjoittajan kannan ja on koomista; tulet leikkaussaliin jalasta ihon läpi luu törröllään 2 promillen humalassa ja huudat kivusta. 2 kuukauden päästä kävelet jo ilman kipsiä ja sauvoja, mutta jalkaa särkee vielä öisin. Haet korvausta kivusta ja särystä.... Sinun olisi pitänyt olla kunnossa viikko itsesi telomisen jälkeen... Olisiko minun pitänyt jättää sinut leikkaamatta kun näin ettei tuosta saa 100 prosenttisen täydellistä?
Olet varmaan kuullut aavesärystä. Semmoista ei nykyäänkään pystytä aina täysin poistamaan.
Kiitokset taas tulleista kommenteista!!!
Ensinnäkin on sanottava että eniten maailman ammateista arvostan kirurgeja. He ovat mielestäni "jumalia" vaikka eivät ihmeisiin pystykkään ja kysyinkin viime leikkauksessa kirurgiltani että miten he pystyvät nukkumaan öisin kun päivät leikkaavat ihmisiä. Itse en siihen kykenisi. :D
Aion keskustella ortopedini kanssa asiasta koska hänkin oli asiasta sitä mieltä, ettei rautoja olisi saanut poistaa vaikka ne olivat lähteneet liikkeelle ennen aikojaan. Ja hänen mielipidettään ei siis kysytty ennen toimenpiteisiin ryhtymistä. Lisäksi aion keskustella sattuneesta vahingosta myös fysioterapeuttini kanssa. Eli mikä meni mahdollisesti vikaan ja oliko tuo liike joka tehtiin vielä tuossa vaiheessa toipumista hyvä idea tehdä?
Kuultuani heidän mielipiteensä en välttämättä potilasvahinkoilmoitusta edes tee. Tarkoitukseni ei suinkaan ole ns. pistää rahoiksi vaan pyrin tosissani siihen, ettei sama pääse tapahtumaan itselleni toistamiseen. Ymmärrätte varmaan kuinka turhauttavaa on neljän kuukauden episodin jälkeen lähteä nollista. Tuntuu kuin tämä neljä kuukautta elämästä olisi heitetty hukkaan. Tästä eivät kärsi ainoastaan minä vaan koko perhe. Eikä se uudelleenmurtumakaan mitenkään hyvältä tuntunut :(
Ja tuo esimerkkisi...mielestäni oli "hivenen" kärjistetty, mutta saitpa ainakin kantasi asiasta selväksi. :DD
Itselläni onnettomuus tapahtui töissä ja oli siis puhdas vahinko...ei siis kahden promillen humalassa örvelletty tapaturma.
Kirjoitelkaahan edelleen ahkerasti... Kiitos.