Lapsi voi tänä päivänä hyvin läheisten ja koulun silmissä. Jouduimme lastensuojelun asiakkaiksi ja nyt sosiaalitoimi on pakottamassa lapsen psykiatrisiin tutkimuksiin "päivittääkseen tilanteen". Lapsi kävi testeissä 3 vuotta sitten ja sai huolestuttavat paperit. Tutkimustulosten todenperäisyydestä voi olla mitä mieltä haluaa, mutta en aivan sinisilmäisesti niihinkään usko. Koetilanteet joissa lapsi silloin oli (kyseessä arempi lapsi) olivat aivan vieraita. Vieraat ihmiset, outo paikka, outoja tehtäviä. Lapsi ei varmasti kokenut oloaan kauhean turvalliseksi kun äitikään ei saanut olla paikalla. Voivatko tällaisten testien tulokset siis olla täysin todellisia ja varmoja? Epäilen.
Nyt lastensuojelu haluaa siis pakottaa lapsen uudestaan testeihin. Tietenkin paikkaan, joka jo tietää asioiden taustoja. Heillä tulee olemaan siis jo oma ennakkoasenne arvioidessaan lasta.
Haluaisin objektiivisen kuvan lapsen henkisestä voinnista mutta onko siihen millaisia mahdollisuuksia, tietääkö kukaan? Voinko viedä lapsen muualle tutkitutettavaksi, kun he nyt sen lausunnon ehdottomasti haluavat koska heille ei riitä omat silmät vaan vain psykiatrin lausunto. Mihin voisin lapsen viedä vaikka omilla varoilla testeihin?
Kieltäytyminen tuskin tulee kyseeseen, vaikkemme vanhempina olekaan huolissamme lapsen tämänhetkisestä hyvinvoinnista. Eivätkä ole muutkaan läheiset jotka ovat lapsen kanssa olleet tekemisissä. Mainitsen vielä että kolmen vuoden takaisten tutkimusten ajankohtana elämässä oli paljon muutostekijöitä ja stressitekijöitä jotka olivat varmasti osaltaan myös vaikuttamassa lapsen psyykkeeseen silloin.
En toisaalta ymmärrä sitä, miksi lasta nyt pitää alkaa testaamaan ja aiheuttaa ylimääräistä stressiä koulutien aloittamisen lisäksi, koska selvää nähtävää huolta ei ole! Mutta eiväthän nuo sossuviranomaiset halua sitä uskoa!
Antakaa ihmiset neuvoja, mitä tässä voi tehdä??? Ja onko se viimeinen virhe pistää lapsi tutkimuksiin sinne minne sossu ne haluaa eli sinne, joilla on kaikki taustatiedot jo valmiina olemassa ja väistämättä oma ennakkoasenne.
Nyt lastensuojelu haluaa siis pakottaa lapsen uudestaan testeihin. Tietenkin paikkaan, joka jo tietää asioiden taustoja. Heillä tulee olemaan siis jo oma ennakkoasenne arvioidessaan lasta.
Haluaisin objektiivisen kuvan lapsen henkisestä voinnista mutta onko siihen millaisia mahdollisuuksia, tietääkö kukaan? Voinko viedä lapsen muualle tutkitutettavaksi, kun he nyt sen lausunnon ehdottomasti haluavat koska heille ei riitä omat silmät vaan vain psykiatrin lausunto. Mihin voisin lapsen viedä vaikka omilla varoilla testeihin?
Kieltäytyminen tuskin tulee kyseeseen, vaikkemme vanhempina olekaan huolissamme lapsen tämänhetkisestä hyvinvoinnista. Eivätkä ole muutkaan läheiset jotka ovat lapsen kanssa olleet tekemisissä. Mainitsen vielä että kolmen vuoden takaisten tutkimusten ajankohtana elämässä oli paljon muutostekijöitä ja stressitekijöitä jotka olivat varmasti osaltaan myös vaikuttamassa lapsen psyykkeeseen silloin.
En toisaalta ymmärrä sitä, miksi lasta nyt pitää alkaa testaamaan ja aiheuttaa ylimääräistä stressiä koulutien aloittamisen lisäksi, koska selvää nähtävää huolta ei ole! Mutta eiväthän nuo sossuviranomaiset halua sitä uskoa!
Antakaa ihmiset neuvoja, mitä tässä voi tehdä??? Ja onko se viimeinen virhe pistää lapsi tutkimuksiin sinne minne sossu ne haluaa eli sinne, joilla on kaikki taustatiedot jo valmiina olemassa ja väistämättä oma ennakkoasenne.
Vastaukset 36
Vanhimmat
halunnut lapselleni pääkaupunkiseudulla arvion yksityiseltä lastenpsykiatrilta, mutta sellaista ei löytynyt. Lähin olisi muistaakseni ollut Tampereella, en tiedä, onko tilanne jotenkin nyt muuttunut. Nuorisopsykiatreja kyllä olisi ollut, mutta ei lapsipsykiatriaan erikoistuneita lääkäreitä, joka olisi tarvittu alle 12-vuotiaalle lapselle.
Ai niin, ja tilannetta rajoitti vielä se, että jollain HUS:n lastenpsykiatrilla olisi kyllä ollut myös yksityisvastaanotto, mutta koska hänellä oli niin selkeä kytkös yliopistolliseen keskussairaalaan, hän putosi pois laskuista.
psykologin tai yksityisen neurologin tai neuropsykiatrin kirjoittama arvio lapsesta? Tuollaisen arvion saamiseen ei riitä yksi tapaaminen, vaan lääkäristä/psykologista riippuen niitä vaaditan useampia.
Sossu on jo selkämme takana puuhaillut ja hommannut aikoja täkäläiseen sairaalaan, jossa meillä tulee olemaan palaveri. Palaverissa tulee olemaan mukana sellainen psykiatrieukko, johon en luota, koska hän on mm. minusta kirjoittanut täyttä potaskaa sen jälkeen kun kieltäydyin lapsen jatkohoidontoimenpiteistä koska mielestäni niille ei ollut mitään syytä. Todella töykeää käytöstä muutenkin tältä naiselta. En voi kuvitellakaan luottavani tuo kyseisen sairaalaan tutkimuksiin tai hoitosuosituksiin. Ja koska nyt papereissa luki lähetteen pyytämisen lisäksi selvitystä siitä että voiko tässä perheessä lasta hoitaa!??? Ei tarvitse kovin viisas olla, niin tietää vastauksen vaikka kyseenomainen psykiatri ei perhettämme tunne muuta kuin papereista, jotka nekin siis sossujen vääristelemiä.
Ongelmana on siis, että miten saada nyt tämä niin-niin-huolestunut sossueukko vakuutettua siitä, että lapsellamme on kaikki ihan hyvin, hän ei ole psyykkisesti sairaampi kuin kukaan muukaan normaali lapsi. Näin ainakin toivon tai sitten olen tosiaan umpisokea kuten kaikki muutkin lapsen läheiset ihmiset, joiden kanssa lapsi uskaltaa olla oma itsensä toisin kuin jossain vieraassa "koekaniiniympäristössä".
Tuskinpa heille siis riittää pelkkä psykologin arvio, eivät taida olla psykiatrien silmissä mitään.
Joku yksityinen psykiatri on pakko jostain löytää ja hommata varat siihen jostain. Sen verran on luotto mennyt näihin sossu"auttajiin".
esimerkiksi yksityiseen lääkäriasemaan lähiseudulla. Helsingissä se ei varmasti ole mikään vaikea asia. Myös muualla Suomessa on yksityisiä lääkäriasemia jo pilvin pimein, sillä terveydenhuollon yksityistäminenhän on tämän päivän sana.
Terveydenhuollossahan on oikeus valita lääkäri ja jos haluaa toisen lääkärin mielipiteen on sellaiseen oikeus.
Esimerkiksi Auvisen perheellehän ovat tietyt lääkärit julkisuudessa sanoneet
että silloin kun Pekka Auvista hoidettiin , toisin sanoen jätettiin hoitamatta, olisi vanhempien pitänyt viedä hänet toisen lääkärin luokse tai vaatia tiukemmin lapselleen hoitoa.
Laki potilaan asemasta
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785
-----------
7 §
Alaikäisen potilaan asema
Alaikäisen potilaan mielipide hoitotoimenpiteeseen on selvitettävä silloin, kun se on hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden mahdollista. Jos alaikäinen ikänsä ja kehitystasonsa perusteella kykenee päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan.
Jos alaikäinen ei kykene päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajansa kanssa.
..............
______________________
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&doAsUserId=zprpmedx&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=/portlet_action/dlehtihakuartikkeli/viewarticle/action&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo60142&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=uusinnumero
................
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) ja Maailman lääkäriliiton syyskuussa 1995 hyväksymä Lissabonin julistus (Äärimaa 1995) antavat selkeät ohjeet ja suositukset potilaan oikeudesta valita hoitopaikkansa ja lääkärinsä. Julistus soisi potilaalle myös mahdollisuuden kysyä toisen lääkärin mielipidettä (second opinion) missä tahansa sairautensa vaiheessa - toisin sanoen potilaalla tulisi olla halutessaan oikeus diagnoosin ja hoitomenetelmien tarkistuttamiseen toisella lääkärillä.
On aihetta tarkastella, toteutuvatko potilaan oikeudet suomalaisessa järjestelmässä. Useimmissa terveyskeskuksissa ja sairaaloissa potilaalla lienee tilaisuus halutessaan vaihtaa lääkäriä ja siten saada toinen mielipide sairaudestaan. Tätä mahdollisuutta kuitenkin käytettäneen harvoin, ja jos käytetään, syynä on useimmiten potilaan ja lääkärin välille syntynyt epäluottamus tai tyytymättömyys. Sen sijaan yleisempää on varmasti se, että potilas kääntyy valitsemansa yksityislääkärin puoleen. Tosin ainakin keskussairaalapaikkakunnilla potilas todennäköisesti tapaa yksityisvastaanotolla samoja erikoislääkäreitä, jotka häntä ovat jo tutkineet sairaalassa, ainakin jos kyseessä on radiologian tai neurofysiologian erikoisala.
---------------------
________________
Eli oikeus on valita lääkärinsä niin alaikäiselle lapselleenkin kuin itselleen.
Välittömästi netistä esille lähin hyvä erikoislääkäri (maksaa varmaan ) mutta jos tuollaiselle linjalle sossussa on lähdetty ja ollaan taas olevinaan niin ammattilaista myös lääketieteen asiassa niin kannattaa sitten ihan itse valita se lääkärinsä joka oman lapsen asioita jatkossa hoitaa.
Onko tämä teidän sossueukko varmasti pätevä virassaan
ja onko hän tehnyt tämän lapsenne "diagnoosin# minkä asioiden tai seikkojen pohjalta
(tänne ei ole pakko vastata)
että olisiko teillä jo tässä vaiheessa mahdollisuus kumota, kaataa, pyytää poistamaan, oikaisemaan jne
nämä soseukkosen "huolet" jollain asiantuntija tms lausunnolla näin jo het alkumetreillä.
Lastensuojelun asiakasdokumentit teillä on jo varmastikin käytössänne, saako niistä mitään asioita tms irti, mihin itse voisi hankkia jo näitä omia lausuntoja, mustaa valkoisella jne.
"Ongelmana on siis, että miten saada nyt tämä niin-niin-huolestunut sossueukko vakuutettua siitä, että lapsellamme on kaikki ihan hyvin, hän ei ole psyykkisesti sairaampi kuin kukaan muukaan normaali lapsi."
No jopas on teidänkin sosiaalityöntekijänne sirkuksen järjestänyt. Kaikenlainen puuhailu on näköjään käytössä, jossa virkamies tuntisi itsensä tarpeelliseksi ja todistaisi tarpeellisuutensa muille. Härskiltä vaikuttaa hommaa.
Ja jotenkin niin loukkaavaa. Vallan kannalta olisi kai hyvä, jos alamaiset todettaisiin hulluiksi eli vajaavaltaisiksi. No, tuollainen psykologisointihan on sossuilla koko ajan käytössä, tuollaisia hulludiagnooseja he innokkaasti jakavat.
Voisitko kertoa arvion tehneen lääkärin nimen??? ja paikan ?? Ei satu olemaan malmin lasten psykpoli?? on itsellä vähän samanlaisia kokemuksia..varsinkin juuri siellä' olevasta lääkäristä ..luulee olevansa kaikkien yläpuolella ja vain hän on oikeassa. nousee oikeen karvat pystyyn kun vaan näänkin sen...Heti olisi myös huostaanottamassa lapsen kun äiti itse pyytänyt AVOHUOLLON MAHDOLLISTA APUA lapsen onelmiin..niin tämä lehmä yrittää kaikkensa että sossu olisi huostaanottanut lapsen...onneksi sossulla oli omat aivot ja maalaisjärki eikä kuunnellut tätä lehmää.
Osaisivatkohan tuolla antaa tietoa.
19.9.2010 Lasten ja nuorten ongelmat ja vaikeudet:
http://yle.fi/radiosuomi/ohjelmat/2011/04/radioterapeutti_1587710.html
On se viimeinen virhe, laittaa sinne mihin sossu haluaa. Myy vaikka huonekalut ja hanki se yksityinen lausunto jos haluat pitää lapsesi. Oman lapseni kanssa olen juuri kieltäytynyt yhteistyöstä yleisenpsyk.puolen ja sos.toimen kanssa. Yllättäin tuli pyyntö palaveriin kun on tutkimukset jostain kolmen vuoden takaa, vaikka lapsella kaikki nyt ok. Vanhempi teini-ikäinen sisarus hiljattain sijoitettu ja tätä toista suojelen lastensuojelulta. Vanhemmalla sisaruksella tiedot papereista kaivettu vuosienkin takaa, ei tarvitse katsoa lasta (nuorta - alati muuttuvaa murkkua) vaan jos on mustaa valkoisella, vaikka parinkin vuoden takaa, niin huostaanotossa nekin sanat painaa.
Jos niitä palavereja nyt kumminkin pukkaa, niin ottakaa mukaan joku voimakas ja rauhallinen läheinen tukihenkilöksi, joka pystyy tukemaan teitä (itselläni palaa pinna palavereissa - tiikeriemo herää raivoonsa) ja tuntee lapsenne ja voi kertoa omia näkemyksiään lapsestasi, jos sos.toimen näkemys on yksiviivainen,asenteellinen ja vanhoja papereita tuijottava. Tsemppiä.
jokaiselle huostahulluuden piirissä ja viranomaisten hampaissa kamppailevalle vanhemmalle
isille ja äideille
ja sukulaisille
tuhannesti
tsemppiä.
Kiitos että otitte kantaa ja todellakin tässä mietitään mitä vaihtoehtoja meillä nyt siis on. Mahdolliseen palaveriin tulee kyllä tukihenkilöitä, jotka pysyvät rauhallisina, koska myöskään minä en pysty olemaan hikeentymättä palavereissa kun se tiikeriemo nousee esiin :) Sosiaaliasiamiehen pyrin saamaan myös mukaan.
Sitten aloin miettimään että onko kenelläkään oikeutta pakottaa tervettä lasta tutkimuksiin vaikka menneissä papereissa lukisisi mitä???? Vain sen perusteella että he haluavat "päivittää tilanteen" ja saada "näkyväksi" sen että lapsella on kaikki ok. Aivan kuin he juuri etsisivätkin vikaa, jotta pääsisivät kirjoittelemaan taas huostaanottoa puoltavaa materiaalia.
Voiko asianajaja auttaa tällaisessa tilanteessa?
Enkä todellakaan ymmärrä mikä kiire tuli nyt yhtäkkiä kolmen vuoden jälkeen, että ne tutkimukset on saatava nyt heti tänä syksynä käyntiin kun lapsen koulunkäyntikin on alkanut ja sujunut hyvin tähän mennessä!
Ja kolmen vuoden takaisen tutkimuksen tulokset ovat hyvin kyseenalaisia. Siellä käytettiin myös menetelmää, jossa lasta ja vanhempaa videoidaan kun he tekevät erilaisia tehtäviä ja sen perusteella arvioitiin vanhemman ja lapsen vuorovaikutussuhdetta. Tiedän tasan tarkkaan että minun ja lapseni vuorovaikutusessa ei ole mitään vikaa ollut koskaan, mutta siitäkin sain jonkun ihme tuloksen, en muista miten se sanottiin. Mm. tätä videointi-menetelmää on pidetty epäluotettavana, jopa Ben Furman on sitä mieltä.
sanoisin: Olette "merkitty" jne.... muuttakaa muualle jos mahdollista.
Suomessa jos muuttaa toiselle paikkakunnalle, tiedot kulkevat perässä. Mistä sen tietää onko parempi vaihtoehto siellä päässäkään? Lakia on muutettu niin, että sos.viranomaiset ovat velvollisia infoamaan seuraavan paikkakunnan sossua.
mitä tuumailit. Vois enenmmän neuvoa, jos tietäis pikkuisenkaan enemmän. Ymmärrän kyllä ettei täällä voi julkistaa. Oliko videointi MIM tms. ?
On tämäkin tiikeriäiti miettinyt, mihin karkais. Kiinaan?? :) Nyt en nuoremmalla näe kyllä mitään muuta ongelmaa, kun sen että sisarus oireilee liian rajusti murkkuttaan ja tätä toista täytyy varmaan nyt vahtia tarkoin, ettei tule samanlaista ongelmanuorta.Jo pienestä ovat olleet luonteeltaan kuin yö ja päivä - mut raju murrosikä on kai äidin syytä ja tarttuu sisaruksesta toiseen? Vielä en tiedä mihin oma kieltäytymiseni yhteistyöstä tämän lapsen kohdalla johtaa, mutta myyn vaikka mummoni ja menen yksityiselle,jos jotain paperia alkavat vaatia ennen kuin vien nuoremman SAMAN lääkärin arvioitavaksi kuin sisaruksen - oli se laitokseen sijoittamisen puolto lääkärin taholta niin vahvaa, etten ole lakannut itkemästä vieläkään.
mullakin on lapset, jotka ovat kuin yö ja päivä. On näköjään lshuollolla unohtunut mitä murrosikä voi olla. Itse olen tehnyt jos jonkinlaista murrosikäisenä ja nyt olen yliopiston äynyt (jos se nyt mikään meriitti) ja täällä hengaillen myötätunnosta. Pahimmassa vaiheessa huitasin äitiä turpaan (sovittu jo ajat sitten ja äiti mätki takaisin. Nyt suren hänen ikääntymistä; rakkaus jäljellä. Onneni on ollut syntyä eri luvuilla (70-L). Et voi ehkä muuttaa niin ota yksityinen arvioitsija.
Tämä on todella vaikea asia, sossu on niin mielivaltainen laitos!
Alkakaa käyttää nauhureita palavereissa!
Eivät ainakaan pääse valehtelemaan, koska sossu muutta asiat itselleen eduksi. Lasten psykiatria tekee
sellaiset arviot lapsestasi kuin sossu tahtoo, niin ainakin täällä.
Sanoinkin suoraan viime palaverissa tälle psykiatrille, "kyllä tiedän sossun painavan sun päälle, me kuitenkin halutaan tutkimuksia" Hän raivostui ja tiuskaisi " ei tutkimuksia" kaikki on nauhalla ja myöskin monta muutakin palaveria. On myös väkivaltaisesta opettajasta tosin hän jäi varhaiseläkkeelle heti kun laitoimme asian poliisitutkintaan.
Olen vain niin murheellinen, mitä tuo pieni poika on saanut kokea näiden vuosien aikana, kun sossu on painanut päälle, henkisesti sairas opettaja, olen itse nähnyt hänen raivoavan, ja käyvän kiinni poikaan.
Jotain on tehtävä, ja siksi iloitsenkin noista nauhoista, julkaisen ne aikanaan, tällä hetkellä ne menevät virallista tietä, iloitsen siitä koska voin todistaa sossun paskanpuhumisen, siksi kehoitankin kaikkia ostamaan nauhurin!
Kun eräs sossuakka kävi yksin, niin hänellä oli vain asiaa omista kapakkailloista, gynegologisista ongelmista ja toisten asiakkaitten sexyelämästä.....heh hee! Että tällee tääl Hämeenlinnassa.
Todella huolestunut mummeli.
Olen huomannut,
painava lääketieteellinen syy joka näkyy lapsen käytöksessä tms.
että hänet pitäisi kallonkutistajalla tutkituttaa?
Helsingissä luulisi olevan hyviäkin yksityisiä lääkäriasemia, eteläisen suomen alueella ei matkatkaan pitäisi käytännössä olla se este.
(Kuvitelkaa lappalaisia jotka joutuvat synnyttämäänkin jopa 600 kilometrin päässä kotipaikkakunniltaan.)
Pääasiahan olisi lapsenne kannalta että olisi riittävän painavan sanan
(todella arvostettu raskaan sarjan ammattilainen) omaava psykiatri tms jota ei voi nämä paikalliset "tutkitaan varmuuden vuoksi" tutkia.
Oliko muuten jossain loikein akitekstiäkin
ettei turhia terveydenhuollon tutkimustoimenpiteitä saisi suorittaa (asiakkaan sana vs ..... ) ???
Eräs läheinen sanoikin tässä että "MITÄ SIITÄ LAPSESTA TUTKITAAN?!" Niinpä, mitä tutkitaan kun ei ole tutkittavaa??? Ei siis ole mitään painavaa lääketieteellistä syytä. On vain viranomaisten paljon käyttämä ase, sana HUOLI, ja sen poistumiseksi nyt pitäisi lapsen pääkoppa tutkia. Uskomatonta! Toisin sanoen, tässä on nähtävillä tämä kiero peli. He haluavat sanalleen HUOLI mustaavalkoisella negatiivista lausuntoa, jotta heidän tavoitteensa täyttyy. Sitä tavoitetta tarvitsee tuskin ääneen enää edes mainita.
- Lapsella ei ole häiriökäyttäytymistä, lapsi on hyväkäytöksinen, empaattinen, ystävällinen, toiset huomioonottava, ei kiusaa edes pientä ötökkää
- Lapsi ei kuitenkaan ole ylikiltti, ei ole tukahdutettu tunteita tai oikeutta sanoa ääneen mielipahaansa, osaa siis myös kiukutella ja normaalit uhmat on läpikäyty
- Lapsella ei ole keskittymishäiriöitä, on innokas oppimaan uutta ja kehittyy koko ajan eri taidoissaan eli ei taantumista kehityksessä
- Ainoa "virhe" on se, että luonne on kiltti, hiljaisempi ja arempi (on ollut samanlainen jo ihan pienestä asti toisin kuin toinen lapsemme) ---> tästä herää ajatus että eikö lapsilla saa olla enää omaa persoonallisuutta?!
Sossu on tehnyt lapsestasi omat päätelmät, eivätkä he luovu omista mielipiteistään. Minulla tyttären poijalla todettiin ongelmia kun aloitti eskarin joten jouduimme Kanta-Hämeen lasten psykiatrian asiakkaiksi.
Ajattelimme itsekin, josko siellä tutkitaan ja poika saisi oikeaa apua. Oli toiveajattelua.... tutkimus tapahtui ringissä jossa oli sossu, koulusta ja sairaalan henkilökuntaa, istuttiin ringissä (saattoi olla jopa 14henkilöä paikalla. Kaikki saivat kertoa pojan negatiivisia puolia ja ne sessiot olivat aivan sairaita olenkin ristinnyt tuon tutkimussession "pirunringiksi" Pojan sitten odotettiin hiljaa kuuntelevan ja varmaankin hänen olisi pitänyt hymyillä kun toista haukuttiin täydeltä laidalta. Monesti sanoin, ettei lapsen tarvitse tulla kuuntelemaan tätä, koska itse ajattelen, että lasta tulee suojella. Tämän lasten psykiatrin mukaan lapsen tuli olla paikalla koska hän halusi nähdä ilmeitä...SAIRASTA! Ei mitään apua, pelkkää vahinkoa. Veimme lapsen yksityiselle ja jopa apua löytyi ja diaknoosi AUTISTINEN. Ja puoskaroitu sossun käskystä. Viekää lapsi yksityiselle, niin saatte apua. Kun joudutte noihin palavereihin, ottakaa nauhuri ja nauhoittakaa salaa. Sossu valehtelee lausunnoissaan, on sitten hyvä kun onkin näyttöä oikeista asioista. Minulla onkin nauhaa, sairaalapalavereista jossa pyydämme tutkimuksia, sossu sanoo ei mitään ja lasten psykiatrinkin mielestä ei tutkimuksia eikä terapiaa.... Että tällee meillä Hämeenlinnassa! Kävimme tutkimuksessa Helsingissä Neurologisella kuntoutuskeskuksella. Voimia sinulle taistelussa sossun mielivaltaa vastaan!
"tutkimus tapahtui ringissä jossa oli sossu, koulusta ja sairaalan henkilökuntaa, istuttiin ringissä (saattoi olla jopa 14henkilöä paikalla. Kaikki saivat kertoa pojan negatiivisia puolia ja ne sessiot olivat aivan sairaita olenkin ristinnyt tuon tutkimussession 'pirunringiksi' "
Tuo taitaa olla sitä kuuluisaa MONIAMMATILLISTA työtä. Kyseessä oli jonkinlainen moniammatillinen asiantuntijatyöryhmä?
Aivan sairasta touhua! Potkitaan porukalla päähän! Muistuttaa suuresti koulukiusaamista sen pahimmassa muodossaan.
Kokemukset esimerkiksi Keski-Suomen lastensuojelun moniammatillisesta asiantuntijatyöryhmästä ovat olleet suorastaan järkyttävät. Ryhmässä on näköjään mukava kiusata yhtä.
http://www.koskeverkko.fi/public/default.aspx?nodeid=31952
Muuten, onko Keski-Suomen moniammatillista "asíantuntija"työryhmää koskevat omat ketjunsa sensuroitu tältä palstalta kokonaan pois?! Ensimmäinen niistä sensuroitiin kokonaan täältä veke, mutta eikös sen jälkeen perustettu uusi keskustelu aiheesta? Jollekin/joillekin "asiantuntija"työryhmän jäsenille kyseinen jäsenyys on ollut todella kiusallinen asia.
Koske, johtaja Marja Heikkilä! Pistä tuo epämääräinen joukkio kuriin!
http://www.koskeverkko.fi/public/default.aspx?nodeid=33259
Tuohan on ihan järkyttävää! Sairasta ja sadistista henkistä väkivaltaa, josta pitäisi vastata oikeudessa teoistaan! En voi käsittää enää millaista sadismia tässä maassa harjoitetaan viranomaisten ja "asiantuntijoiden" toimesta. Koulukiusaamiseen on puututtu, mutta nyt aikuiset saavat kiusata ihan psykiatrin luvalla lasta!
Oletko tehnyt kantelun kyseisestä psykiatrista? Tee ihmeessä, että teko tulee näkyväksi. Ja kirjoita myös muualle, vaikka lehteen juttu tai pyydä joku tekemään juttu. Nämä asiat on saatava päivänvaloon, kaikki! Mitä enemmän niitä tulee, sen näkyvämmäksi tämä sairas mädännäisyys tulee ja jonkun tahon on puututtava vihdoin Suomen räikeisiin ihmisoikeusrikkomuksiin.
Olen samaa mieltä kanssasi. Valituksia on menossa, ja olen todella iloinen noista nauhoista, Tässä on niin paljon tapahtunut muutaman vuoden aikana ja kun näin sossun, psykiatrian ja koulun yhteistuumin
päättäneen ettei poikaa auteta. Keksin tuon nauhurin.... hehhee.
Täytyy noi viranomaiset laittaa vastuuseen, mitä tekevät perheille ja varsinkin lapsille.
Tuo sosiaalityöntekijä on siirtynyt erääseen kouluun kuraattoriksi, voi niitä lapsiparkoja, siinä koulussa voi käydä lapsikato, kun kaikki lapset, jotka ovat vähän vaativia, niin tämä sossutantta haluaa sijoittaa.
Pitäis yhteistuumin saada aikaiseksi, ja koko kansan tiettäväksi.
eli asiakkaan kiusaaminen loputtomiin. Aika paljon sossusissa on koulukiusauksen uhreja ja muuta seinäruusukamaa.
Suomessa onkaan sossujen puoskaroimina ja sijoituksessa, huostassa asti!?
Tämä teidänkin lapsenlapsen tapaus olisi ehdottomasti saatava joitan kautta "tuomiolle" ja edesvastuuseen jokainen tästäkin "pirunrinkiin" osallistujasta!
Niinkauan tässä maassa näitä pirunrinkejä virallisen lastensuojelun nimikkeen alla kokoontuu
kun alkaa ensimmäiset ja todelliset tuomiot, vahinkorvaukset, sakot ja vankilat ropista näille "ammattilaispiruille".
Kukaan tämänkään ringin osallistujista ei voi kyllä omantunnon kolkuttamatta sanoa
että eskarilainen sai "hoitoa" tai "apua" heidän toimintamallissaan!
Joskus pimeänä keskiaikana näitä kutsuttiiin inkivisiittioiksi.
Ei uskoisi että tässä yhteiskunnassa on palattu samalle aikakaudelle ja vielä viranomaisten viemänä.
Lapsiparka,
onneksi olitte sitkeitä ja teitte lapsen edun nimissä sen mikä teidän oli tehtävä
- haettava oikeilta tahoilta hänelle hänen tarvitsema diagnoosi ja hoito.
Kantelu potilasasiamiehen tai lakimiehen kautta, ja aina EIT:lle asti tämänkaltaiset viranomaistörkeydet pitäisi viedä.
Lapsen asia pitäisi olla hallinnossamme aina hoidettu esimerkillisen hyvin.
Mitä lienee nämäkin pirunrinkiläiset omassa pääkopassaan viranomaisen ominaisuudessa ajatelleet .......
"(saattoi olla jopa 14henkilöä paikalla. Kaikki saivat kertoa pojan negatiivisia puolia ja ne sessiot olivat aivan sairaita olenkin ristinnyt tuon tutkimussession "pirunringiksi" Pojan sitten odotettiin hiljaa kuuntelevan ja varmaankin hänen olisi pitänyt hymyillä kun toista haukuttiin täydeltä laidalta. Monesti sanoin, ettei lapsen tarvitse tulla kuuntelemaan tätä, koska itse ajattelen, että lasta tulee suojella. Tämän lasten psykiatrin mukaan lapsen tuli olla paikalla koska hän halusi nähdä ilmeitä...SAIRASTA! "
Samalla tavalla toimittiin Helsingin Diakonissalaitoksen lastenkodin tarjoamassa psykiatrisessa "hoidossa". Lapsi pakotettiin kuuntelemaan kaikki mahdollinen ja vastustin sitä monta kertaa, mutta heidän mielestään he harjoittivat avointa hoitokulttuuria, jonka mukaan lapsella oli oikeus kuulla kaikki keskustelut, niin ymmärtää, millä perusteella häntä koskevat päätökset on tehty. Henkistä sadismia se oli lasta kohtaan, ei mitään muuta. Lapsi oli silloin 9-v, eikä kestänyt kuunnella aina, vaan meni pöydän alle tai nurkkaan ikkunaverhon taakse piiloon.
Jälkeen päin MIM-videoinnin tulokseen oli vedetty mukaan nuokin kokoustilanteet ja minua syytettiin, että en ollut silloin riittävästi lohduttanut lasta kun hänelle tuli paha mieli esim. isän haukkumisen kuuntelemisesta, joka oli yksi heidän suosikkiaiheitaan. Se osoitti heidän mielestään, että en ollut kykenevä tukemaan lapsen ikätasoista kehitystä. Olin aina mielessäni raivosta sininen kun lapsi pakotettiin heidän haukkumissessioihinsa, mutta eihän minun mielipiteelläni ollut mitään merkitystä tässä asiassa, eikä muutenkaan.
Meidät lähetettiin sinne Lastenlinnan psykiatrian ylilääkärin Matti Brummerin päätöksellä, (ihan huostahullu ukko, jonka eläkkeelle jääntiä moni psykiatri ja neurologi odottaa täällä) vaikka äijä itse oli tavannut lasta vain alle 5 minuuttia.
Lastenlinnassa lapsen kohtelu oli OK muuten, mutta psykiatrien tulkinnat lapsesta puuta heinää. He vaativat lapselle psykoosi-lääkityksen ja se oli päällä vielä kun huostaanotto purettiin puoli vuotta myöhemmin. Kukaan muu lapsen tunteva ei ole ikinä pitänyt lasta psykoottisena, ei ennen sitä, eikä sen jälkeen. Huosta purettiin koska jatkohoitopaikan valinta oli epäonnistunut ja sossun mielestä Lastenlinnan olisi pitänyt arvioida tilanne uudelleen. Mutta Brummer kielsi Lastenlinnan ajanvarausta antamasta meille vastaanottoaikoja, koska "lapsella oli hyvä hänen määräämänsä jatkohoitopaikka (Hdl), mutta äiti ei hyväksynyt sitä".
MIkään muu taho ei ottanut meitä vastaan, koska kaikkien mielestä meillä oli hoitosuhde Lastenlinnaan. Tavallaan sossukin katkaisi välit, koska heidän mielestään emme kuuluneet ls:n asiakkuuteen. Törkeintä Brummerin päätös oli osaltaan just sen pirun psykoosi-lääkkeen takia, koska sen käyttö olisi vaatinut tarkan sydänvilmi- ja maksakoeseurannan, eikä sitäkään voitu tehdä, koska Lastenlinnaan meitä ei otettu. Käyttöohjeessa sanottiin, että lääkkeen saa lopettaa vain lääkärin valvonnassa, mutta ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin lopetin sen itse vähitellen niiden kuukausien aikana, jolloin odotimme ensimmäistä aikaa yksityiselle puolelle eli NeuroMentaliin.
Tutkimattomat ovat psykiatrien aivoitukset. Noina aikoina hyväksyin eka kerran lapsen isän käsityksen tuosta ammattikunnasta: Heidät erottaa oikeasti sairaista potilaista vain valkoinen takki. Ja MIM-videolla Hdl:n henkilökunta saisi tutkia ensimmäisenä intensiivihoidon johtaja Kati Pajamäen ja omahoitaja Jukka Karenin omine kakaroineen.
On psykiatreissa ehkä joku järkevämpikin olemassa, mutta kun asiakas ei voi etukäteen tietää, miten kaheli psykoanalyyttisen koulukunnan sekopää sattuu kohdalla osumaan. Heitä pitäisi lailla kieltää puoskaroimasta lapsia ainakin silloin, jos on yhtään epäilyä autisminkirjon oireyhtymästä.
sossut olivat samasta toimistosta, jonka pari työntekijää kirjoitti muutama päivä sitten Hesarissa, se oli laitettu tännekin toiseen ketjuun. Siis Läntinen sosiaalikeskus, Lassilan toimipiste. Kirjoittajia en tunne, mutta yleisesti ottaen tuon toimiston sossut taitavat olla harvinainen poikkeus ammattikunnassaan. Jos he olisivat olleet niitä tavallisia sossu-riivinrautoja, joita suurin osa tuntuu olevan, niin lapseni ei olisi terveiden kirjoissa enää.
Silti mekin saimme hyvin selvän käsityksen siitä henkisestä väkivallasta Hdl:ssa, mitä ls:uun pahimmillaan sisältyy. Varmaan Brummeria harmitti kovasti, että sattui väärän toimiston sossu asioita hoitamaan ja vielä enemmän otti kaaliin Kati Pajamäkeä, joka uhkaili jopa sossua, jos heidän kallis hoitonsa jää kesken.
Terveydenhoitolain mukaan asiakkaalla on oikeus konsultoida myös toista lääkäriä, mutta käytännössä siihen ei ole mahdollisuutta, jos sattuu huostahullu kallonkutistaja kohdalle. Psykiatrit rikkovat tässä lakia. Mutta jos lapsi ei aloittajan tapauksessa ole sisällä sairaalan tutkimusosastolla, niin silloin yksityiselle meno vielä onnistuu. Jos nimittäin paikkakunnallanne on yksityisiä lasten psykiatreja.
Asian jälkiselvittelyssä tuli ilmi sellainenkin lääkärikunnan sisällä vaikuttava arvostus, että jos keskussairaalan psykiatri on antanut lapselle lausunnon, niin siitä eriävää lausuntoa ei kovin moni lääkäri mielellään anna. Eräs yksityinen nuorisopsykiatri sanoi minulle puhelimessa, että: "On varmaan vaikea löytää lääkäriä, joka rohkenee nousta vastustamaan yliopistollista keskussairaalaa." Eikä ainakaan Helsingistä silloin löytynyt lasten psykiatria, jolla ei olisi ollut mitään kytköksiä yliopistolliseen keskussairaalaan.
Kun eräs toinen perhe oli liemessä Lastenlinnan Matti Brummerin huostaanotolla kiristäen vaatiman terapian suhteen, mikä huononsi lapsen vointia, isä laittoi nettiin kysymyksen lääkäripalstalle, että miten he voivat pelastautua tilanteesta. Niin toisen sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrian ylilääkäri antoi hänelle neuvoja kyllä nettipalstalla, mutta julkisuudessa kukaan muu lääkäri ei ole vastustanut hoidollisia huostaanottoja kuin Ben Fuhrman.
Nimimerkki 21!
Aivan mielettömän kiinnostava ja mieletön tarina teidän perheessänne, pojallasi! Huh, huh!
No, nyt olet saanut kokemuksen MIM-videoinnista. Siitä varmaankin todella kannattaa puhua. Kaikenlaista sitä kokeillaankin ihmisten nujertamiseksi...
että jos sossun vaatima lääkäri ei toimi yliopistollisessa keskussairaalassa, niin silloinhan voisitte hyödyntää tilannetta toisin päin ja hankkia toisen lääkärin arvion nimenomaan sieltä. Mutta sekään ei onnistu, jos asutte Helsingissä, koska ainakin Lastenlinna ja Aurora ovat huostaanottomyönteisiä ajattelussaan. Jopa silloin kun lääkärit eivät löydä mitään viitteitä siitä, että lasta olisi hoidettu tai kasvatettu kotona mitenkään väärin.
Silti ministeri Risikko kuittasi nämä huostaanotot hallituksen kyselytunnilla toteamalla, että "Psykiatriseen hoitoon nyt vain kuuluu joskus myös huostaanotto." Ei se näin saisi olla! Psykiatrien valtaa olisi kavennettava tässä asiassa, mutta kuka sen tekee kun lain laatijatkaan eivät kaikki ole erikoislääkäreitä.
Minulle kerrottiin Lastenlinnassa, että huostaanottoon päädytään usein myös pitkän sairaalahoidon aikana. Eikä tämäkään johdu siitä, kuten huostahullut varmaan kuvittelevat, että pitkän hoidon aikana vanhemmista ilmenisi jotain huostaanottoon oikeuttavaa. Ei, ei ja ei! Kyse on varmaan rahoituksesta, koska psykiatrinen turha hoito saattaa kestää jopa parikin vuotta ja sen aikana lapseen suhtaudutaan joskus niin törkeästi, että vanhemmat alkavat vaatia hoidon lopettamista. Tai he vaativat lapselle pitempää kotilomaa tai huomaavat lapsen voinnin huononevan hoidon aikana, silloin kuvaan astuu yleensä huostaanotolla uhkailu.
Myös kuntaliiton Rousu kieltää kuntien hyötyvän näistä huostaanotoista ja väittää laitoshoidon olevan kalliimpaa yhteiskunnalle. Mutta eihän tuloksettomassa pitkässä sairaalahoidossakaan ole mitään järkeä! Sairaalahoidosta vanhemmat maksavat vain 75 euroon asti, loppuvuosi on lapselle terv.hoitolain mukaan ilmaista, mutta huostaanoton jälkeen heiltä revitään kaikki, mitä irti saadaan. Ainakaan autisminkirjon lapselle psykiatrinen hoito ei sovi ollenkaan.
kirjoittaa MUUTA seinäruusukamaa. Itsekin olen koulukiusauksen uhri ja voin sanoa, että siinä mielessä kävi hyvin, että tunnen empatiaa kaikkia erilaisen sorron ja kiusauksen kohteeksi joutuneita kohtaan.
Sieltä voi nyt kuka tahansa tarkistaa onko lääkäri, psykoterapeutti yms. muodollisesti pätevä.
https://julkiterhikki.valvira.fi/
Julkisia tietoja ovat vain nimi, syntymävuosi ja oikeudet. Se missä on tutkintonsa suorittanut ja koska jäävät yhä salaisiksi.
Otan vastaan lastensuojeluun liittyviä kirjoituksia tosielämästä. Voit kirjoittaa anonyymisti ja luvallasi julkaisen ne sivustolla. Sivujen yhteyteen tulee tulevaisuudessa mahdollisesti myös kaikille avoin keskustelufoorumi.
http://huldahuoleton.nettisivu.org/
Tälläinen linkki löytyy netistä haulla > linkit mielenterveys < . Haulla löytyy paljon muutakin.
Jos kiinnostaa Googlaa.
Hakutuloksesta poimittu.
EU komission asettama työryhmä. Vastauksia yli 700 kysymykseen. Ilmainen neuvonta.
Sivut ovat osittain suomenkielisiä. Mikäli vastausta ei löydy Suomeksi vastaus on englanninkielinen.
Kielet. Suomi. Ruotsi. Englanti. Kreikka. Italia. Puola. Ruotsi.
Kategoriat.
Riippuvuus.
Terveelliset elämäntavat.
Psykologia.
http://web4health.info/fi/index.shtml
---
Tänään Hesarin yleisönosastolla:
"Miksi lapseni ei saa pätevän lääkärin hoitoa?
Lapseni on Pohjois-Karjalan sosiaali- ja sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrian asiakkaana, ja lääkäritilanne on masentava. Vaikka kyse on erikoissairaanhoidosta, lapseni lääkärillä ei ole lastenpsykiatrin pätevyyttä.
Potilasasiamiehen mukaan tämä on lainmukainen tilanne, koska laki säätelee vain hoitoon pääsyaikaa, ei sen laatua. Esimiehelläkään ei ole lastenpsykiatrin pätevyyttä, vaan hän on niin sanottu hallinnollinen lääkäri ja erikoistunut lastentauteihin.
Tilanne olisi sama, jos sydänpotilaan leikkaisi sydänkirurgiksi opiskeleva lääkäri käsikirurgin ohjauksessa. Kuinka moni antaisi koko elämänsä ja tulevaisuutensa epäpätevän lääkärin käsiin?
Otin yhteyttä sairaanhoitopiiriin ja vaadin lapselleni pätevää lastenpsykiatria, joko vastuu- tai esimieslääkärinä, mutta minulle vastattiin, ettei sellaista ole mahdollista järjestää. Koska palvelua ei ole mahdollista ostaa muualtakaan, vaihtoehdoksi jäi joko lastenpsykiatrian palvelut epäpätevän lääkärin ohjauksessa tai ei mitään palvelua. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että meidät vanhemmat pakotettiin suostumaan tilanteeseen, sillä kieltäytyminen olisi tarkoittanut lapsen edun vastaista toimintaa ja LASTENSUOJELULLISIA TOIMENPITEITÄ.
Lain mukaan lastensuojelun asiakkaana olevalle lapselle on nimettävä hänen asioistaan vastaava sosiaalityöntekijä. Lapsella on oikeus pätevään ja ammattitaitoiseen lastensuojelun sosiaalityöntekijään hänen koko tulevaisuuttaan määrittelevissä asioissa. Lisäksi lastensuojelun sosiaalityöntekijällä on tukenaan monipäinen työyhteisö.
On hämmentävää, ettei laki vaadi lastensuojelun tavoin pätevää työntekijää lastenpsykiatrian erikoislääkäriksi, vaikka suomalaisessa perheoikeusjärjestelmässä tuomioistuin perustaa päätöksensä ensi sijassa lääkärinlausuntoon niin huostaanottoa kuin huoltoriitaakin koskevissa asioissa.
Suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsee yhä käytäntö "lääkäri on aina oikeassa", mutta mitä jos lääkäri ei olekaan? Kuka kantaa seuraukset väärästä arviosta ja siitä, ettei lääkärillä ollutkaan riittävää pätevyyttä hoitaa tehtäväänsä? Ei ainakaan se viranomainen, joka päätöksen teki.
Nimimerkki: Lapsella oikeus hyvään sairaanhoitoon"
kirjoittaja ei ole tutustunut ls:n todellisuuteen, koska hän LUULEE siellä lakia noudatettavan.
Mutta terveydenhoidon puolella ei ole edes lakia, joka määräisi lasta hoitavan lääkärin pätevyyden.
Mutta kirjoituksessa tulee hyvin esiin se, jos vanhemmat vaativat oikeutta lapselleen eli pätevää lääkäriä, niin SILLOINKIN uhataan lastensuojelulla. Eli jos et anna lasta epäpätevän puoskarin käsiin, joudut ls:n asiakkaaksi.
Mutta ei käy hyvin aina niilläkään, jotka luottavat pätevään lääkäriin, niin silti joutuvat laittomasti ls:n asiakkaaksi, kun vain kallonkutistajana on psykoanalyyttisen koulukunnan vanha tunari.
alkaa tuntua, että kiertäkää kaukaa lastenpsykiatrit!
Vaikka ei olisi epäilyäkään neurologian oireyhtymästä, mutta lapsella on syystä tai toisesta jotain ongelmia, niin eikö olisi turvallisempaa kääntyä neuropsykiatrin puoleen.
Täällä kirjoitti aikaisemmin eräs sijaisvanhempi, joka oli hyvin ymmärtävä lapsia ja vanhempiakin kohtaan. Hän suositteli usein esim. Rosen-terapian käyttöä. Monet oireet, jotka nykyään katsotaan psykiatrisiksi ongelmiksi, ovat lapsillakin usein stressi-peräisiä. Ei kotikasvatuksessa tarvitse olla puutteita, mutta päiväkoti, koulu ja koko lähiympäristö asettavat lapsille sellaisia yhdenmukaisuus paineita, jotka aiheuttavat stressiä lapsille.
Kyllä hyvinkin pieni ymmärtää, jos hän ei jonkun aikuisen silmissä ole sellainen kuin pitäisi. Sillä tuhotaan lapsen itseluottamusta ja minä-kuvaa, jolla voi olla hyvin tuhoisat seuraukset. Luontaishoidot auttavat ainakin stressin poistossa, vaikka aikuisten vääristyneitä asenteita ne eivät kykene muuttamaan.
Helsingin Sanomien mielipidekirjoittaja ei tiedä sitäkään, että nimenomaan LASTENSUOJELUN sosiaalityöntekijät ovat sosiaalityöntekijöistäkin kaikkein epäpätevimpiä. Ja sossuissa on paljon epäpäteviä. Ja varmin paikka, jonne epäpätevä työnnetään, on lastensuojelu.
Mielipidekirjoittaja ei myöskään tajua sitä, että tuo lastensuojelun tiimityö, työskenteleminen porukalla ja moniammatillisissa työryhmissä saattaa olla oikeusturvan kannalta niitä heikoimpia työskentelytapoja. Varokaa moniammitillisia työryhmiä. Suomalainen virkakoneisto ei vielä osaa sitä, ei lähellekään. Kaikenlaisia "joukolla turpaan"-sotkuja syntyy.