Me ollaan erottu 4 vuotta sitten (mies jätti), lapsi nyt 5,5v. Isä muutti 50 km päähän. Yhteishuoltajuus. Jokatoinen vkloppu isällään ja mahdollisuuksien mukaan myös viikolla 1-2 pvää. Kumpikin töissä. Elarit sovittu 200€/kk. Siihen kuuluu sitten ihan kaikki. Vkloppujen kanssa mennyt suht hyvin, mutta.. oma työni vaatii välillä matkustelua, pidempiä päiviä.. näitä on keskimäärin 2-3 pvää/kk. Isän työ on myös "vaativaa" ja kestää usein yli klo 17. Olen nyt vääntänyt ja kääntänyt koko 4 vuotta jos minulla on ollut työmenoja viikolla. Isänsä ei voi kuulemma töissään joustaa, että hakisi lapsen klo 17. Myöskään aamuisin hän ei vie lasta klo 8 hoitoon kun matka on niin pitkä ja bensakin maksaa. Näitä päiviä on siis tuo 2-3/kk. Ystäväni ja vähäiset sukulaiset ovat auttaneet jonkinverran, oikeastaan sen minkä pystyvät. Mutta perimmäinen vatutus tulee aina siitä että kun isälle sovi niin ei vaan sovi ja on minun päänsärkyni järjestää lapsenhoito, minun työni ei ole minkään "arvoinen". Ja kyllä minä olen töitäni järjestellyt niin paljon, tehnyt etätöitä aina kun pystyy, ollut juuri sen 8-16 eikä yhtään yli jos ei ole ihan pakko. Minä hoidan kaiken arkena, kuskaan harrastuksiin, maksan ne, olen sairaslomalla kun lapsi sairastaa (isänsä työ ei tätäkään salli), kaikki joulut, uudetvuodet, vaput, juhannukset lapsi on minun kanssani ja järjestän myös synttärit jne.. hommaan yksin myös lahjat, koristeet yms.. kesällä järjestän lomani hoidon mukaan, käytännössä koko loma lapsen kanssa, isällään 1-1,5 viikkoa kesällä, työ ei kuulemma salli enempää lomaa.. kaikki arkipyhät, pääsiäiset, lapsi on aina kanssani.. ja siis, ei siinä mitään, minä olen äiti ja olen erittäin mielelläni lapseni kanssa MUTTA, isänsä ei voi ymmärtää miksi hermostun kun hänen työnsä ei nyt vaan salli taaskaan kerran 2 päivää kun minulla on työmatka, ja taas väännän ja käännän että miten hoidan lapsen työn!? Hänen mielestään olen itsekäs, enkä ymmärrä että asiat eivät mene aina niin kuin minä haluan.. Olen kuulemma vaikea, ahdasmielinen, kohtuuton, keskustelukyvytön jne.. hän haluaa olla lapsensa kanssa ja rakastaa tätä yli kaiken, hän on hyvä isä, ja tekee kaikkensa poikansa eteen, siis omien sanojensa mukaan.. minä syyllistän ja olen koopää.. ai että ottaa taas päähän! Kun voisikin vaan haistattaa eikä tarttisi olla missään tekemisissä, mutta eihän niin voi tehdä, eihän!?
purkaus, argh
sikapienisieni
11382
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jaa-a. Sinulla on ongelma - lastenhoito-ongelma. Jos etä pitää last joka toinen viikonloppu kuten olette sopineet, hän hoitaa velvollisuutensa ja kaikki muu on extraa. Hanki palkollinen lasta hoitamaan, siksi aikaa kun et itse voi. Niin se vaan menee.
Jos taas arkipäivätapaamiset on kirjattu tapaamissopimukseen, voit marista jos isälle ei ne sovi, mutta se ei johda mihinkään. Etävanhempi ei saa mitään sanktioita vaikkei pidä sopimuksista kiinni. (Ei toimisi bisnesmaailmassa.)
Eräs vaihtoehto on puolittaa lapsen luonaanpito, "viikko sulle, viikko mulle". Silloin tiedät että isällä on velvollisuus hoitaa lasta joka toinen viikko, tai ainakin palkata hoitaja lapselle ja sinä voit tehdä matkatöitä rauhassa. Silloin jäät tappiolle sen 200e elarit/ kk:ssa.
Näin se menee.... älä huoli, kyllä sinä selviät, yritä etsiä apua muualta. Lopeta idiootin isän kanssa turhat neuvottelut ja anelemiset lapsen ottamisesta, hän vain nauttii siitä, kun saa "tarpeellisuudellaan" sinua nöyryyttää ja saa sinut häneltä apua anelemaan. Siis todella surkea itsekäs surkimus on lapsesi isä. Ei sinun tarvi hänen haukkumisiaan enää kuunnella. Sinussa ei ole mitään vikaa, usko se. Ex-miehesi on idiootti. Valitettavasti osa etävanhemmista on tuollaisia. Täysin vastuuntunnottomia ja vain omaan napaansa tuijottavia. He ovat aivan omaa kastiaan, ei niistä kannata välittää, eivät he ole sen arvoisia.
Joo, olisit valkannu lapselles paremman isän, tollasen sit annoit lapsen tehdä itelles.
Voi voi pientä kun kiukuttaa, taisi osua ja kolahtaa kovasti.
"Valitettavasti osa etävanhemmista on tuollaisia."
On se niin kivaa, kun kirjoittaja sanoo "jotkut, osa, on eräitä", niin heti sieltä yksi syyllinen pomppaa puolustamaan itseään LOL
Eihän siinä itseään puolusteltu?
Todettiin vaan, että kannattaa harkita kelle /cettä jakaa.
"kannattaa harkita kelle /cettä jakaa."
kuullostaa niin tutulta..jotkut idiootit on tommosia..mä annoin periks ja hoidan kaiken sossun kautta ja kaikki tulee paperille..ja mielummin käytän mummolaa, ku isää kun on "ylimääränen" tarve lapsen hoidolle..ei isä pääse taas sanomaan, että sen oma työ on sellaista "oikeaa" työtä ja mun työ on semmosta surkimusten tuherrusta..tommoset ihmiset kertoo enempi itsestään, ku muista/exästä lapsestaan..ja ihan oikeesti niihin miehiin sattuu ja syvälle, mutta eivät vaan oo niin miehiä että voisivat myöntää tappionsa! Tsemppiä lapsen ja työn kanssa, kyllä se siitä! Älä pode huonoa omatuntoa, vaikka teetkin töitä, vaikka näin äitinä siltä ei voi välttyä! :)
..joo, joo, miksi sen miehen kanssa menin lapsen tekemään..eipä voi enää sille mitään.. tarina jatkuu sikäli mielenkiintoisena että nyt isä on muuttanut isompaan asuntoon, joka on todellakin kallis, on vuokra-asunto, ja vuokra 1.500 € paikkeilla.. hakee nyt kuitenkin vapautusta/kevennystä elatusmaksuun kun on kuulemma niin tiukkaa rahasta.. muutti yhdessä naisystävänsä kanssa, joka on töissä ja näinollen taloudessa on kaksi vuokranmaksajaa.. mutta siis elatusmaksuihin ei oikein olisi enää varaa.. ei siinä mitään, totesin että selvä, voisiko yrittää sumplia enemmän sitten noita minun työjuttuja että saisin vähän "extraa" ja pystyn rahoittamaan näin lapsen ja minun elämisen paremmin. Ei käy, tilanne ei ole hänen tössään muuttunut, kysyin josko hän voisi mahdollisuuksien mukaan yrittää osallistua sitten isompiin hankintoihin kuten pyörä, pleikkari jne.. se ei käy, ei vaan ole kuulemma rahaa.. ja siis lasta kuitenkin rakastaa, on hyvä isä, ja haluaa olla tämän elämässä ihan täysillä.. tähän vastasin että näkemykseni vanhemmuudesta poikkeaa kyllä suuresti hänen näkemyksestään.. silloin sain niskaani taas kiroilua, ja haukkut kuinka veemäinen ämmä olen..
ihan oikeasti, ei voi mitään, tiedän.. mutta ai että tekisi mieli lasauttaa suoraan sanoen turpiin..jos lapsi ei isäänsä kaipaisi eikä haluaisi tavata, olisin oikeasti niin helpottunut..
Niin ja tuo viikko/viikko juttu olisi mun mielestä aivan loistava.. se ei käynyt isälle, sitä on ehdotettu. Ja välimatka on tuo 50km eli aika pitkä. Olen siis ehdottanut myös että voi vapautua kokonaan vanhemman velvollisuuksista, jos on kovin vaikeaa, se oli minun puoleltani törkeä uhkaus ja olen hullu.. minä en isää tarvitse, en rahoja ja lastenhoidonkin saan järjestymään jotenkin, mutta ikäväkyllä lapsi ikävöi ja tarvitsee isäänsä ainakin vielä.. se on vaan tuo röyhkeä itsekkyys ja epäoikeudenmukaisuus mikä pistää sapen kiehumaan, etenkin kun se kohdistuu kuitenkin siihen minun lapseeni!
tämä ihminen on jo luopunut vanhemman velvollisuuksista, vai onko hänellä jotain velvotteita?
Se on niin jännä, kun näillä iseillä ei ole velvollisuuksia, ainoastaan oikeuksia, lapsilla ja äidillä on velvollisuus toteuttaa isän oikeudet... en ymmärrä miten se asia voi olla noin!
Kuulostaa niiiin tutulta.