Moro, olen 14v, viimeiset 2 vuotta koulussa ovat menneet täysin pieleen:
Ekasta luokasta kolmanteen kaikki meni hyvin, kaverit asuivat lähellä, numeroja tuli semmoista 7-8-9 luokkaa? oli kivä käydä koulussa koska se oli lähellä, se oli turvallinen ja mukava koulu. Opettajat olivat rentoja, ruokakin oli ihan syötävää, opetus oli välillä liiankin chilliä, välillä tosi opettavaista, 11-12v aloin vaihtaa kaveriporukkaa semmoisiin jotka eivät koulusta välittäneet, tekivät kepposia jne. Ja näin alkoi numeroni pudota 5-6-7 luokkaan, pari nelostakin tuli. Yksi kavereistani alkoi mustamaalata minua, olimme läheiset. Hän alkoi saada 9 numeroita, minä edelleen 5, hän muutti toiseen kaupunkiin, ylä-aste alkoi, eka päivä oli ihan mukava, en tuntenut juuri ketään, tutustuin suurimpaan osaan. Koska en ollut mikään "kovis" tai "gangsta" ja kuljin vaatteissa joissa halusin olla oma itseni niin alkoi "jengiläiset" jatkuvasti vittuilla ja uhkailla, aloin pelätä kouluun menoa, voitin pelkoni ja siinä meni 7 luokka. Kasilla kaikki oli samoin, 2v ajan on ollut maha kuralla joka ikinen päivä, joten jouduin joka pv juosta vessaan, yleensä tuntien jälkeen. Ellei maha ollut jo tullut "räjähdystilaan" :D Luulin että 8 luokka olisi helppoa, tsemppaisin, vanhempani patistavat tsemppaamaan, muuten en saa työtä. Koulussa on liian monta ainetta, liian paljon läksyä, liian aikaiset kouluaamut, joutuu aamupakkasessa olla jotain liikuntaa sittenkun saa flunssaa joutuu taas jälkeen, lisäksi surkea opetus, oppilaille karjuminen jos ei ymmärrä, ja muu. On saanut minut ahdistuneeksi. Mahani on joka pv kuralla pelkän ahdistuksen takia, vaikka en jännittäisi tai tajuaisi jännittäväni mahani tulee kipeäksi joka tapauksessa, actimel- juomia otettu, lääkkeitä vedelty mutta ei mikään auta. Lisäksi ahdistaa koko koulu ja tulevaisuuden miettiminen, ja se että koko loppuelämä on työelämä-orjuutta, aikaisia aamuja, palelua, ja sydänkohtauksia.
Ekasta luokasta kolmanteen kaikki meni hyvin, kaverit asuivat lähellä, numeroja tuli semmoista 7-8-9 luokkaa? oli kivä käydä koulussa koska se oli lähellä, se oli turvallinen ja mukava koulu. Opettajat olivat rentoja, ruokakin oli ihan syötävää, opetus oli välillä liiankin chilliä, välillä tosi opettavaista, 11-12v aloin vaihtaa kaveriporukkaa semmoisiin jotka eivät koulusta välittäneet, tekivät kepposia jne. Ja näin alkoi numeroni pudota 5-6-7 luokkaan, pari nelostakin tuli. Yksi kavereistani alkoi mustamaalata minua, olimme läheiset. Hän alkoi saada 9 numeroita, minä edelleen 5, hän muutti toiseen kaupunkiin, ylä-aste alkoi, eka päivä oli ihan mukava, en tuntenut juuri ketään, tutustuin suurimpaan osaan. Koska en ollut mikään "kovis" tai "gangsta" ja kuljin vaatteissa joissa halusin olla oma itseni niin alkoi "jengiläiset" jatkuvasti vittuilla ja uhkailla, aloin pelätä kouluun menoa, voitin pelkoni ja siinä meni 7 luokka. Kasilla kaikki oli samoin, 2v ajan on ollut maha kuralla joka ikinen päivä, joten jouduin joka pv juosta vessaan, yleensä tuntien jälkeen. Ellei maha ollut jo tullut "räjähdystilaan" :D Luulin että 8 luokka olisi helppoa, tsemppaisin, vanhempani patistavat tsemppaamaan, muuten en saa työtä. Koulussa on liian monta ainetta, liian paljon läksyä, liian aikaiset kouluaamut, joutuu aamupakkasessa olla jotain liikuntaa sittenkun saa flunssaa joutuu taas jälkeen, lisäksi surkea opetus, oppilaille karjuminen jos ei ymmärrä, ja muu. On saanut minut ahdistuneeksi. Mahani on joka pv kuralla pelkän ahdistuksen takia, vaikka en jännittäisi tai tajuaisi jännittäväni mahani tulee kipeäksi joka tapauksessa, actimel- juomia otettu, lääkkeitä vedelty mutta ei mikään auta. Lisäksi ahdistaa koko koulu ja tulevaisuuden miettiminen, ja se että koko loppuelämä on työelämä-orjuutta, aikaisia aamuja, palelua, ja sydänkohtauksia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"yläaste on helvetin alin monttu" : )
joka ainakin mulla piti paikkaansa : (
Ehkä se sen jälkeen helpottaa . .
lähinnä mulla ne 7-8 oli helvetin pohja :p ysillä sitten alko tuntemaan ihmisiä paremmin, eikä kukaan enää vittuillu.nyt sitten amiksessa vittuillaan taas (raksalla, luonnollisesti.) noh, sulla ei sentään oo joka aamu kaheksalta, ja herätys 6.30 :p kannattaa nukkua niin paljo ku pystyy, näin ystävällisenä neuvona. äläkä mieti tulevaisuutta elä hetkessä (klisee, i know. mutta se on aika pitkälti totta :p)