Et tuntisi ainoatakaan vävyehdokkaan sukulaista entuudestaan etkä haluaisikaan.
Sulhanen olisi enemmän taikka vähemmän väliinputoaja joka ei menesty elämässään lainkaan.
No tyttärelleen joutuu tietenkin antamaan suuren rakkauden edessä paljon anteeksi virhe valinnoistaan.
Entä jos sittenkin menisi, niin miten kohdata nämä uudet sukulaiset jotka tietenkin ylistävät poikaansa maasta taivaaseen jolla ei koulutusta eikä ikinä ollut edes kunnon työpaikkaa, toisin kuin morsiamella.
Sulhanen olisi enemmän taikka vähemmän väliinputoaja joka ei menesty elämässään lainkaan.
No tyttärelleen joutuu tietenkin antamaan suuren rakkauden edessä paljon anteeksi virhe valinnoistaan.
Entä jos sittenkin menisi, niin miten kohdata nämä uudet sukulaiset jotka tietenkin ylistävät poikaansa maasta taivaaseen jolla ei koulutusta eikä ikinä ollut edes kunnon työpaikkaa, toisin kuin morsiamella.
Vastaukset 31
Vanhimmat
on sulla varmaan huomenlahjan korttiin kirjoitettuna.
Saatan olla ilkee sun mielestäs nyt, mutta jos mun lapseni menee naimisiin, ei siinä ole kahta puhetta, menenkö häihin.
Totta hemmetissä menen.
Olipa sukuuntulija millanen tahansa.
Ei mun sitä tartte rakastaa, riittää kun lapsi rakastaa.
Ja hänen onnestaan siinä on kysymys, ei minun?
koska kysymys oli fiktio. Kumma tyyli täällä jos jostain kirjoittaa ja kysyy, heti luullaan että se tarkoittaa aloittajaa.
mutta eihän aihe muutu, vaikka se olikin fiktio?
Se sisältää silti saman asian, rakkauden omaan lapseen? Ja hänen tekoihinsa luottamiseen ja päätösten kunnioittamiseen?
sanon sinä...kun aiheesta kirjoitit.
Silti se sinä, on tavallaan persoonaton.
Vastaan vain "sinulle" joka aiheesta puhuu...
ja melkein jopa uskon tuohon. :))
mutta kun laitat otsikon, menisiTKÖ, on luontevaa myös vastata, minä...
Jokainen suhtautuu omalla tavallaan sukuuntulijoihin.
Itse en ole koskaan vielä ovea sulkenut, enkä suljekaan.
Pikemminkin katson, saisko sen surkean vävyehdokkaan jotenkin tuettua jaloilleen.
Ihan jo oman lapseni vuoksi.
ja sinulla.....tjt. Et ole sulkenut taikka suljekkaan? Eihän siitäkään ole kyse. Lue nyt aloitus uudestaan.
keskustelussa tainnut yhteistä linjaa tulla, ei edes aihetta.
Kysymys olikin persoonapronomineista. Hupsu minä kun en tajunnut!
Se on tylsä aihe, vihaan kielioppia, joten antaa olla...
mistä on kysymys, joten ei ruveta inkuttamaan. :))
kertoisitko sitten minullekin?
hauskaa
Jos tämä tarkoittamasi vävy heittäisi yks kaks henkensä.
menisin jos se olisi vävy eikä ehdokas, Niinku sanoin anjaniinallekkin tämä ei koske minua vaan on fiktio tilanne.
Toistaiseksi ei ole tyrkyllä mitään vakavampaa ollut ja jaksan minä jatkuvasti tyttärelle nalkuttaa että kaiken maailman muusikot ja taivaanrannanmaalarit ovat turhaakin turhempaa seuraa, itse hän niitä elättämään joutuisi.
Mutta lopulta tuo tekee päätöksensä itse...
menisitkä häihin kaikesta huolimatta ja tutustuisit vävyn sukulaisiin? Entä kun siitä aika rientää ja sitten se vävy soittelisi sinulle et lainaas kuule appiukko pikkusen rahaa. :))
Taisin sanoa että tyttärellä on lopullinen päätösvalta, joten en minä hankalaksi heittäydy.
Toki autan jatkossakin vain häntä ja mahdollisia lapsiaan. Muut saavat mennä pankkiin tai muihin rahalaitoksiin lainoja hakemaan kuten minäkin olen tehnyt.
Sinähän solvaat, pilkkaat ja ivaat määrättyjä ammattiryhmiä.
Oletko sinäkin opetuksen ja ojennuksen tarpeessa?
Voi voi. En mä pidä konsulteistakaan, tai turhista julkkiksista, tai kerjäläisistä jos änkeävät tyttären kylkeen. Ja sanon vilpittömän mielipiteeni jos asianomainen sitä kysyy. Sinä ehdokkaana kaatuisit luonnetestiin.
kompastutunut luulonikkeihin
Rauhoitu nyt raasu, et sä kuole vaikka olisit hetken hiljaa.
ovat häät ja johonkin noiden kahden avioituvan kemiat perustuvat. En ole kuninkaallinen, en omista lihajalostetehdasta enkä kartanoakaan, joten suhde varmasti on vain noiden kahden välinen. Sulhasen vanemmat ja suku voivat olla hyvinkin tutustumisen arvoisia persoonina ja ei häissä ehdi paljoakaan keskustelemaan kenenkään kanssa, kun ohjelmaa ja sapuskaa ja hääkakkua ja morsiamenryöstöä jne. on varmasti tarjolla ja kyyneleet ovat monen puheen ja laulun ja itse hääseremonian jäljiltä valuessaan sumentanut näköäkin, niin että oma suku ja muut ovat samanlaista sumeaa massaa. Pääasia että nuoripari on onnellinen ja viihtyy keskenään niin hyvässä kuin pahassakin. Ainakaan lähtökohdat eivät ole vaaleanpunaisen udun harhauttamia vaan realiteetit ovat hyvinkin tiedossa.
Eipä tuohon tekstiisi ole mitään lisättävää, kuin että, eihän siihen sulhasen sukuunkaan tarvitse tutustua. Kohtelias tervehdys riittää. :-)
tämä on hyvä ohje taikka neuvo. Voihan olla että ei se sulhasenkaan suku halua tutustua morsiammen sukuun. :/
Muodostuneen parisuhteen perusteet eivät kuulu minulle tippaakaan!
He eivät ole valinneet sukuaan.
En ole koskaan ennakkoon torjunut uuteen ihmiseen tutustumista.
Nyt joutovuosina olen ilmaissut itseäni spontaanimmin kuin aktiivivuosinani joten minun ei tarvitse tehdä tuttavuuksien suhteen valintaakaan.
Toiset tekevät ratkaisunsa minun suhteeni.
Ihmissuhteissa inhoan kaikkea keinotekoista ja mukamas "sovinnaisuuteen" perustuvaa pakonomaista.
Ainoa asia mitä häissä vierastan on pukeutumiskoodi.
Siinä vielä toistaiseksi annan periksi ympäristön ja varsinkin vaimoni painostukselle.
tietenkin, miksi en haluaisi tutustua sulhasen sukulaisiin, ellen heitä tunne, haluaisinhan minä.
Voisivat olla hyvinkin mukavia ihmisiä.
Tytär tekee valintansa itse, samoin virheensä, jos neuvoja tarvitsee, niin niitä annan kykyjeni mukaan, muuten pysyn syrjässä.
Jokaiselle oma lapsi on tärkeä, oli hänellä koulutusta tai ei.
Kyllä menisin jollen muuten niin tyttäreni vuoksi. Haluaisin mieluusti tutustua sulhaseen jo ennen häitä, mutta voin jo kokemuksesta sanoa, ettei tuollainen vävyehdokas olisi hänelle mieluinen.
Kuunteleisin vuodatukset kohteliaasti, kaikkihan voivat parantaa tapansa. No itselleenhän ottaisi ja virheistä oppii. Missään tapauksessa en alkaisi hankalaksi anopiksi.
menisin, jos tyttöni naimisiin jostakin syystä halajaisi. Vakka kantensa valitsee enkä minä ja jos menee pieleen, niin eroaminen on meilläpäin yksinkertaista.
Häätilaisuus on hyvä tilaisuus tutustua sukuun...jos kiinnostaa. Jos ei, niin suhteet voi jättää sivistyneesti hyvän päivän toivotuksen tasolle.
ihan tosissas tälläistä asiaa.
Lapsihan siinä valitsee itselleen elämän kumppania, en minä.
Tottakai menisin häihin ja istuisin vävyni vanhempien kanssa samassa pöydässä juhlistamassa nuorten juhlaa.
Omasta alkavasta yhteis elämästa vastaavat sitten nuoret itse miten eurot kotiin tienataan.
Tai jos kouluttamattomia kumpikin, alkaa yhteis elo ehkä ammattiin kouluttautumisella kumpaisellakin.
Esimerkkejä vois hakea ihan mitenpäin vaan.
Häät on aina ihana juhlia, oli ammatit tai ei.
menisin. Kolme tytärtä, toivottavasti he löytävät jokainen, sen hyväksi ja elontiellensä sopivan ihmisen:)))
Uudet sukulaiset otetaan vastaan sellaisina kuin ovat, ei siinä muu auta:)))
hyvänen aik menisin ! Niin kuin jokainen vanhempi,jolle lapsi on rakas ja lapsen onni elämässä tärkeintä
Tää koko viesti oli niin ohjattu, että että... sulla onkin sympatiat oikeesti pojan puolella?
Kaksi puoltahan tuossa on, sekä tyttären että pojan suvun. Jos alkuasetelmat on nuo, on ehkä parempi kun menee vaan juhliin kunnioituksesta omaa lasta kohtaan, ja sitten pysyy pois tieltä? Luottaisi siihen että on antanut oikeat eväät elämään omalle lapselleen, ja näyttäisi että meillä olette samanarvoiset. Niin, ja lopettaisi sen toisen suvun haukkumiset ;D
Helppo mun on spekuloida, kun tuohon tilanteeseen on vielä kymmenen vuotta aikaa.