Heippa vain,
ongelmani on vauvakuume.. En saa sitä mielestäni kuinka ihanaa olisi saada jo vauva. Olen 22, niin kuin miehenikin, mutta elämäntilanteemme ei sovi lapselle;
olen määräaikaisessa työssä, eikä jatkosta tietoa. Mieheni on kyllä hyvässä, vakituisessa työssä, mutta en haluaisi hänelle hoidettavaksi elättämistä. Samaten en tiedä jos vaikka joudun työttömäksi tai jos täytyy alkaa vielä opiskelemaan.
Ongelmani siis on, että miten pääsen eroon tästä vauvakuumeesta? Mietin päivittäin vauvaa ja omaa taloa suunnittelen. Mieheni on sanonut olevansa valmis jo lapsiin, mutta itse ajattelen aina järjellä ensin.
Pääseekö tästä edes eroon vai elänkö tämän kanssa nämä vuodet kunnes aika koittaa? :D
ongelmani on vauvakuume.. En saa sitä mielestäni kuinka ihanaa olisi saada jo vauva. Olen 22, niin kuin miehenikin, mutta elämäntilanteemme ei sovi lapselle;
olen määräaikaisessa työssä, eikä jatkosta tietoa. Mieheni on kyllä hyvässä, vakituisessa työssä, mutta en haluaisi hänelle hoidettavaksi elättämistä. Samaten en tiedä jos vaikka joudun työttömäksi tai jos täytyy alkaa vielä opiskelemaan.
Ongelmani siis on, että miten pääsen eroon tästä vauvakuumeesta? Mietin päivittäin vauvaa ja omaa taloa suunnittelen. Mieheni on sanonut olevansa valmis jo lapsiin, mutta itse ajattelen aina järjellä ensin.
Pääseekö tästä edes eroon vai elänkö tämän kanssa nämä vuodet kunnes aika koittaa? :D
Vastaukset 14
Vanhimmat
Heippa,
Tilanteeni ollut suht. sama... vauvakuumetta pitänyt 20vuotta...
Ikäni pian 38 ja mieskin alkaa olla pian valmis.
Töitä, töitä ja töitä sekä vauvakuumetta, joten odottanut on joutunut.. ja joutuu vieläkin,
sillä kuka tietää, saako lapsia.
Kuitenkin valtavasti odottaen ja toivoen esikoista noin vuoden päähän..
Kestämistä ja hyvää syksyä! :)
Moi.
En ole koskaan ymmärtänyt miksi kummallakin pitää olla vaki työ ennekuin lapsia suunnitellaan. Minulla mieheni kanssa ei kummallakaan ollut vakityötä, itseasiassa itse olin työttömänä kun aloimme esikoista yrittämään. Ehkä alkuun oli rahasta tiukkaa, mutta päivääkään en ole katunut. Nyt lapsia on kolme, ja oma yritys. Saan olla lasten kanssa kotona, ja mielestäni se on rikkautta.
Miksi siirtää vauvahaaveita jos molemmat on valmiita? Eihän sitä tiedä koska se on täydellinen aika lapsille, onko koskaan. Töitä ei kaikille löydy ikinä..
Kyllä sitä pärjää pienemmilläkin tuloilla. Elämässä rikkautta on perhe, ei raha. :)
Heippa,
Miten noin tylyä viestiä?
Ei kaikki ole noin simppeliä, etenkin, jos mies ei ole valmis...vaikka itse olisikin!
Siinä sitä podet vauvakuumetta ihan yksin...., yksin ei lasta maailmaan pysty tehdä kukaan.
Kyse ei siis voi olla vain pelkästä rahasta, kuten kirjoitit.
siis kuten kirjoituksessani sanoin; mieheni kyllä haluaa lapsen? vai mitä tarkoitit? Se ei ole ongelma. Kyse on että pelkään taloudellista tilannetta jos työni ei jatkukkaan. minulla ei siis ole vakituista työpaikkaa. olen ollut monta vuotta määräaikaisissa työsuhteissa.
Sori jos viesti tuntui tylyltä. Ei ollut tarkoitus :)
Tarkoitin että mikäli molemmat haluavat lasta, ja aloittajan kirjoituksesta näin päättelin, ei mielestäni kannata odottaa molemmille niitä vakitöitä. Voi joutua odottelemaan liian kauan. Ei lapsi vaadi isoja tuloja.
Täällä myös epätoivoinen kuumeilija! On ollut vauvahaave jo pidemmän aikaa, mutta mies ei ole vielä valmis. haluaa odottaa muutamia vuosia. Olen myös 22v tällähetkellä joten ei mikään kiire sinänsä, mutta miten tämän asian kanssa pystyy elämään ja odottelemaan sitä "oikeaa aikaa". Vaikka lapsentuloon on hyvä valmistautua niin olen silti sitä mieltä että ei koskaan tule olemaan täysin valmis vaikka kuinka odottelisi.
Meillä on niin päin että mies on järkeilijä ja minä tunteilija. Vaikea yhtälö mutta minkäs teet...Eikä oloani yhtään helpota että hiljattain kaikki ystäväni ovat raskautuneet vuoron perään ja mulla vaan masu tyhjillään :(
Miksi ei? nuorena kannattaa lapset saada sanon minä. Jaksaa paremmin. Taloudelliset tilanteet muuttuvat aina joten en luottaisi niihinkään, samoin ihmissuhteet. Jos te kummatkin haluatte lapsen en murehtisi vaan antaisin mennä.
Jos haluat testata päätöstäsi ala hoitamaan vauvoja niin tiedät mitä se elämä on. Kysele niistä rankoista kokemuksista. Koko elämä saattaa mullistua vauvan myötä. Oletko valmis?
Aika kuluu niin äkkiä, että huomaat pian olevasi liian vanha vauvantekoon, joten ei muuta kuin vauvaa tilaamaan. Vauvojahan ei oikeasti tehdä, tilauksen voi kyllä tehdä, mutta toteutuminenhan ei ole aina varmaa.
Mäkin sanoisin, että jos kerran olette molemmat sitä mieltä, että lapsi saa tulla, niin ryhtykää yrittämään. Kyllä ne työasiat järjestyvät. Sulla on onnellinen tilanne, kun mieskin tuntee olevansa valmis. Mun mies ei ollut ja erohan siitä tuli. Lisättäköön että mun vauvakuume on myös kova ja ikää on 15 vuotta alkuperäistä kirjoittajaa enemmän...
Minä en miettisi tuossa vaiheessa enään yhtään vaan aloittaisin lapsen yrittämisen. Minä myös 22 v. ja miheni myös. Mutta mies ei ole tosiaan vielä valmis. Ja et kuule usko paljonko se ärsyttää :/ Mutta pitää vaan odottaa...
Mieti asiaa niin, että vaikka teillä molemmilla olisi vakityöt ja hyvät palkat, asiat voi muuttua pienessäkin ajassa.. Eli jos odotat siihen, että teillä on se tilanne että molemmilla on vakityöt ja tulet raskaaksi, voi käydä niin, että kun olet viimeisilläsi toinen jää työttömäksi. Elämästä ei ikinä tiedä, joten tuumastatoimeen vaan ! :)
Olisi kiva kuulla miten saada 22 v. mies "haluamaan" omaa lasta :D Meillä miehellä mielessä kaikki muu paitsi lapset.
Minulle on iskenyt myös kuume. Taitaa vain olla omassa tapauksessa ihan puhdasta biologisen kellon tikitystä, koska olen pian 32 vuotias. Minä taas en ole koskaan halunnut lapsia, tai ehkä ennemminkin elänyt asenteella ehkä joskus mutta todennäköisesti ei koskaan.
Nyt ajatus pyörii sinnikkäästi mielessä. Ja osasyynä on varmasti uusi mieheni (ollaan oltu yhdessä vasta 6 kk), joka aikaisempiin ikilapsellisiin renttupoikaystäviini verrattuna ihan eri maata, erittäin vastuuntuntoinen. En tiedä että valitsinko hänet alitajuisesti sillä perusteella, että hän olisi sopiva kumppani myös perheenperustamiseen. Se ei kuitenkaan ollut minulla pinnalla mielessä yhteen mennessämme. Hän on maininnut lapset useaan kertaan, mutta ei mitenkään suunnitelmallisesti. Enkä minäkään järjellä tietenkään halua lapsia, koska olemme olleet yhdessä vasta näin vähän aikaa, mutta en vain saa ajatusta katoamaan. Laitatin itselleni kierukan ihan vähän aikaa sitten ja sekin tuntui niiiiin väärältä.
Hiljene kello!!!
Älä anna kellon hiljetä!
Entisen kumppanini kanssa koin, että voisin elää hyvinkin ilman omia lapsia. Kummilapset ja sisarusten lapset tuntuivat riittävän. Mutta nykyisen aviomieheni kohdattuani tuntui kaikki menevän päälaelleen. Oli luonnollista toivoa lapsia. Olin kolmikymppinen eli aikaa olisi vielä paljon miettiä tulevaisuutta... Lapsia ei kuitenkaan aina hankita silloin kun sopii ja toivoo sillä elämä ei aina kulje toivotulla tavalla.
Annoimme lapselle mahdollisuuden tulla elämäämme ilman kummempia päätöksiä. Nyt olemmekin kahden ihanan lapsen vanhempia, joilla on yli kolme vuotta ikäeroa, vaikka toiveena oli saada lapset lyhyellä aika välillä. Molempia lapsia edelsi keskenmenot sekä on koettu hedelmällisyyshoitoja. Nyt olisi haaveena vielä kolmas mutta kahden vuoden yritys ei tuota tulosta ja se biologinen kello käy minua vastaan yhä kovemmin, koska hoidot ovat kohdistuneet minuun. En silti pääse eroon vauvakuumeesta... Kuulun näihin lapsettomuudesta kärsiviin lapsellisiin, joita monet eivät voi ymmärtää.
että aika ei ole koskaan "oikea" lapselle? Jos valmiita olette, mies on varmasti valmis pariksi vuotta jäämään perheen elättäjäksi. Haet tuet itsellesi, ja silloin ei mieheltä tarvitse kysyä rahaa mihinkään. Paras aika lapselle lienee syntyä nuorelle vanhemmalle. Tämä tietenkin vain minun mielipiteeni.
Vauvakuumeesta pääsee eroon tekemällä vauvan. Vauvan tulo on iso kriisi naiselle ja miehelle. Se on sellainen henkinen rysäys hormoneineen,että kivaa se ei ole! Vaikka kuinka ihanaa on saada nyytti syliin, niin karu arki kolkuttaa ovella. Riittämättömyyden tunne on ihan valtava ja syyllisyyttä potee vaikka mistä. Niin, pitkän yrittämisen jälkeen saimme mieheni kanssa vauvan ja siitä se kipuilu lähti. Kuumetta seurasi kipu. Näin meillä.