siis kanava LIV ja klo 22.00
AD/HD- Lapset tv:ssä
katsokaapas
21203
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Katsoi tämän ohjelman eilen? Oli todellakin hyvä ohjelma ja ohjelma jonka olisi pitänyt ns. kaikkien suomalaisten katsoa etenkin opettajien. Opettajajille siinä suhteessa hyvä ohjelma koska sen kautta pystyisivät nyt ns. tunnistamaan mahd.ad/hd:n oireen omaavan lapsen ilman että leimaa vanhempia tai lasta häiriköksi. Myöskin se että miten yhteistyötä vanhempien kanssa tehdään ILMAN sosiaaliviranomaisia.
Toivon mukaan mahd.moni katsoi tuon ohjelman.
Toivottavasti tulee uusintana. Ohi meni, kun ei tullut "tavalliselta" kanavalta.
minultakin. Jos ei ole tutkinut ohjelmia etukäteen, niin hyvätkin ohjelmat jäävät näkemättä.
Toivottavasti uusivat.
Ohjelma oli hyvä, mutta yksi erityisen tärkeä huomio kirjoituksesi johdosta:
Opettajan tehtävä ei saa olla diagnosoida oppilasta! Se on terveydenhuollon tehtävä. Vanhempien on nähtävä ylivilkkaus, vietävä tutkimuksiin mahdollisen varhain.
Jotenkin palstaa ammattilaisena lukijana ihmetyttää, että AD/HD on jonkinlainen pakotie, johon vedotaan, kun lapsella ei mene hyvin. Jos tosiaan lapsi ei toimi normaalisti, vanhempien velvollisuus on viedä hänet lääkäriin. Lapsi on tutkittava jo lapsen edun vuoksi, koska vahainen diagnoosi auttaa hoidossa ja lääkityksessä. Ei pidä odottaa siihen asti, että hänestä tulee hoitamattomana kouluhäirikkö, sillä silloin on kyse jo vanhempien kyvyttömyydestä huolehtia lapsen edusta.
OPETTAJAN TEHTÄVÄ ON OPETTAA JA VANHEMPIEN TEHTÄVÄ ON KASVATTAA JA HOITAA LAPSI LÄÄKÄRIIN, jos hän ei toimi ikätasoaan vastaavalla tavalla. Sitä varten on mm. neuvolajärjestelmä. Opettajalla ei ole terveydenhoitoalan koulutusta, joten hän ei saa tehdä tutkimuyksia ja diagnooseja. Se olisi puoskarointia, lääkärintoimen luvatonta harjoittamista.
Kysymys: Miksi vahemmat eivät vie lasta lääkäriin, jos hän on epätavallisen vilkas? Miten koulu voi häntä auttaa, jos hänen diagnoosiaan ei sinne kerrota.
Ei aina ole syy vanhemmissa, vaikka lapsi ei lääkäriavun piiriin pääsekään! Jos olisit seurannut palstaa enemmän tietäisit tämän jo.
Kyllä minäkin huomasin jo vauvan ensipäivistä, että kaikki ei ole ihan tavanomaista ja yritin hakea arviota jo silloin, mutta neuvolassa minua rauhoiteltiin, että kaikki on OK, ihan suotta huolehdin kuulema. Niin sanoi neuvolalääkärikin. Mutta kun ei ollut, mutta minut leimattiin lähinnä vain ylihuolehtivaksi äidiksi.
Nykyään en tiedä, mutta ainakaan silloin ei vielä alle 5-vuotiaita voitu edes diagnosoida autisminkirjon suhteen. Ja ainakin Helsingissä on niin väärä hoitoonohjaussysteemi kuin olla voi! Aina tie kulkee psykiatrisen yksikön kautta. Kun viimein sain lähetteen neuvolasta perheneuvolaan, niin siellä puntaroitiin tilannetta iät ja ajat, että heidän lääkäriryhmänsä voi arvioida tilanteen ja silloinkin saimme lähetteen vain psykiatrian puolelle.
Kun purnasin vastaan, että miksi ihmeessä emme voi päästä suoraan neurologian puolen arvioon, niin ei onnistunut. Psykiatrille vain ja sieltä kuulema kirjoitetaan jatkolähetteet. Mutta kun ei kirjoitettu, vaan lapsi katsottiin psykiatriseksi potilaaksi ja alistettiin sellaiseen hoitoon, joka vain huononsi hänen vointiaan. Näihin tilanteisiin liittyvät juuri laittomat hoidolliset huostaanotot, joista täällä on kirjoitettu paljonkin ja joihin myös Päivi Lipponen on eduskunnassa puuttunut.
Seuraava vanhempia syyttävä kysymys on varmaan, että miksi en mennyt yksityiselle puolelle heti kun lapsi täytti 5 vuotta. Jos olisin ollut itse varma neurologian puolen diagnoosista, niin varmaan olisin mennytkin. Mutta ei minullakaan rahaa liikoja ollut, joten en halunnut ehkä turhaan heittää sitä tuhatta euroa, jonka diagnoositutkimukset olisivat maksaneet. Ja ota huomioon, että sekin jo katsotaan meillä helposti aiheeksi ls-ilmoitukseen, jos vanhempi ei luota hoitavaan tahoon!
Jos olisin osannut pelätä mitään, mihin psykiatrinen hoito pahimmillaan voi johtaa, en olisi epäröinyt yhtään vaihtaa hoitavaa lääkäriä. Se olisi ollut mahdollista niin kauan, ennen kuin lapsi otettiin sisään sairaalan tutkimusosastolle. Mutta kaikki valhepropaganda, mitä Suomessa annetaan lastensuojelusta, on saanut aikaan sen, että en voinut kuolemaksenikaan kuvitella joutuvani lastensuojelun kanssa ikinä tekemisiin.
Kaikki turha psykiatrian puolen "hoito"tunarointi viivytti lapselta oikean avun saantia vuosia.
Toimittajilta on kuultu, että hoidolliset huostaanotot ovat liian arka aihe julkisuuteen tuotaviksi ja valehtelu ls:n asiakkaaksi joutumisen syistä jatkaa kukoistustaan.
Voi, jos asia olisikin noin yksinkertainen, että riittää KUNHAN VANHEMMAT VAIN VIEVÄT LAPSEN LÄÄKÄRIIN!
Mikä pakotie se muuten on, jos lapsi saa oikeaa hoitoa?
vähän aikaa sitten sellainenkin vanhempi, jonka lapsi oli jopa PÄÄSSYT jo oikean avun piiriin.
Kuntoutus oli alkamassa ja jo luokkapaikkakin oli varattu lapselle, missä hänen piti aloittaa tänä syksynä.
Mutta sitten iski lastensuojelu ja nuo molemmat suunnitelmat romuttuivat lapsen tulevaisuuden suhteen...
Ei täällä kukaan ole ikinä vaatinut opettajilta diagnoosi-arvioita, mutta erityisopetuksen huonosta tilanteesta on puhuttu sitäkin enemmän. Siitä syyttävää sormea on käännetty kuntapäättäjiin, ei opettajiin päin.
yliarvostusta kuvitella, että adhd- tai asperger-tapauksissa riittää, kun lapsen vie ihan vain lääkäriin.
Just joo!
Diagnoosin saamiseen on useita eri teitä. Jossain kunnassa kouluterveyshuolto on laittanut lähetteen tarkempiin tutkimuksiin ja joissain kunnissa on toimiva yhteistyö lastenpsykiatrian ja neurologian välillä. Kaikissa kunnissa sitä ei ole ja monesti vanhemmat ovat aika ihmeissään, minne kääntyä, että oikeaan kuntoutukseen pääsisi ilman psykiatriaa ja lasta vammauttavaa huostaanottoa.
vanhempien syy, että nämä lapset eivät saa suurimmassa osassa kuntia tasoaan vastaavaa tukea koulunkäyntiin diagnoosista huolimatta!
Eikä se ole vanhempien syy, että osa koulujen erityisluokista on käytännössä vain häirikköluokkia, joissa ei aina ole tietoakaan opetuksesta. Turha tulla vanhempia syyllistämään, nämä asiat on opittu meillä kantapään kautta viimeistään viime talvena ja tiedän tasan tarkkaan, mistä puhun ainakin Helsingin osalta.
sekin, että oikean kuntoutuksen jälkeen eivät kaikki adhd- ja as-lapset edes tarvitse erityistä tukea koulunkäyntiinsä, vaan voivat opiskella yleisopetuksen puolella.
Ei se minustakaan ole pakotie, jos lapsi saadaan oikean kuntoutuksen piiriin.
Mutta viime vuosien kehitys yhteiskunnassa ei ole suhtautunut kovin myönteisesti näiden lasten kuntoutukseen. Suomessa mieluummin syrjäytetään lapset jo peruskoulun aikana. Siitä johtuen kouluissa on paljon kuntoutusta vaille jääneitä neurologisten oireyhtymien lapsia, jotka koulun silmissä leimautuvat häiriköiksi.
lasta auta, vaikka diagnoosi olisi kerrottukin. Lapsellani ON dg ja katsoimme kuntouttavan tahon ja koulupsykologin kanssa paremmaksi, että hän olisi ollut vielä erityisopetusluokassa viime talven ja samalla lisätään integaariota vähitellen yleisopetuksen puolelle.
Opetusvirasto kuitenkin suuressa viisaudessaan siirsi luokkaan kesän aikana niin vaikeasti käytöshäiriöisiä oppilaita, että hyvä suunnitelma mureni alkutekijöihinsä. Opetuksesta ei tullut mitään, opettaja oli helisemässä, koko koulun rangaistusasteikko oli jo käytetty, mutta mikään ei tehonnut. Lapseni pahoinpideltiin viime lokakuun alussa koulussa niin, että hän oli lopulta lääkärin kirjoittamalla sairaslomalla vuoden vaihteeseen asti.
Epäonneksemme koulussa oli samana syksynä aloittanut kokematon, mutta vallanhaluinen rehtori, joka ei suostunut erottamaan edes päätekijää ja niin tilanne oli tyypillinen: häirikkö jatkoi mekkalointiaan ja oppimaan motivoitunut ja oppimiskykyinen lapsi oli poissa koulusta. Lopulta joulukuun lopulla kaksi pahinta tapausta saivat paikan sairaalakoulusta ja lapseni jatkoi koulussa tammikuun alussa.
Lähteneiden tilalle siirrettiin lisää erityisoppilaita, eikä tilanne luokassa paljoa helpottanut. Opettajan kanssa sovimme, että koska olin opettanut lasta kotona syyslukukauden, ope pitää puuttumaan jääneitä kokeita siihen tahtiin kuin jaksaa ja ehtii niitä järjestää. Se ei onnistunut, opettaja oli jo aika loppu koko luokkatilanteesta, kokeita ei pidetty, vaikka päivämääriäkin jo sovittiin.
Niin minä, kuntouttava taho kuin koulupsykologikin olimme sitä mieltä, että lapseni siirtyisi yleisopetuskokeiluun välittömästi, mutta silloin rehtori alkoi laittaa kapuloita rattaisiin. Ei ollut kuulema riittävästi näyttöä, että lapsi voisi menestyä yleisopetuksessa. Lisäksi rehtori teki hirveän numeron poissaoloista, vaikka hän itse oli osasyyllinen, että niitä tuli niin paljon syksyllä. Hän asetti yleisopetuskokeilun alkamiselle ehdoksi sen, että lapsen on suoritettava puuttuvat kokeet parissa viikossa, eikä koko loppukeväänä saa olla enää yhtään poissaoloa.
No, lapsi reagoi siihen sairastumalla ensin virusperäiseen mahatautiin ja välittömästi sen jälkeen kausiflunssaan. Rehtorin kanta oli, että lapsi on jätettävä luokalleen.
Välit rehtorin kanssa olivat jo niin poikki, että varmaan niin olisi tapahtunutkin, mutta silloin riensi hätiin opetusvirasto. He ymmärsivät täysin, että lapsi ei halunnut siinä vaiheessa enää astua jalallaan koko kouluun, he järjestivät niin, että lapsi tentti toisessa koulussa puuttuvat tentit ja sai yksityistunteja toisen koulun erityisopettajalta 3-4 tuntia viikossa. Tunnit maksoi opetusvirasto. Ihan kiva, koska se toinen koulu oli sama yläasteen koulu, johon lapsi oli muutenkin siirtymässä nyt tänä syksynä.
OAJ oli muuten julistuksessaan ollut paljon enemmän oikealla asialla kun olisi vaatinut lisää rahoitusta kouluihin sen sijaan, että syyttivät vanhempia. Syyttämisen hoitaa tehokkaasti jo se organisaatio, joka työkseen peittelee laittomia huostaanottoja, ei siihen enää OAJ:ä olisi tarvittu!
Olen täysin samaa mieltä, että opettajien tehtävä on opettaa, mutta koska opettajien virkoja on liian vähän, niin silloin on liian vähän myös tuki- ja erityisopetusta, ja peruspalvelujen romuttaminen terveydenhoidon puolella on hoitanut koulutilanteen kurjistamisesta loput. HS uutisoi, miten yksityisen firman antamalle tukiopestarjonnalle oli kysyntää, niin ei kai sitä olisi, jos koulussa asiat olisivat niin mallikkaasti kuin annetan ymmärtää koko maailmalle ulkomaita myöten.
Päättäjien antamiin osin valheellisiin tietoihin perustui myös Newsweek-lehden rankkaus, jos todellisuus tiedettäisiin, niin Suomi olisi ollut kaukana kärkisijoista.
Venäläinen ja suomalainen toimittaja kiistelivät, kummassa maassa on parempi sananvapaus.
Suomalainen sanoi, että meillä tietysti, saamme sanoa vapaasti jopa Kataista idiootiksi.
Venäläinen vastasi: "Niin mekin sanomme Kataista idiootiksi ja meille vielä maksetaankin siitä."
Tuli mieleen, että vanhempien haukkumisen hoitaa tehokkaasti sosiaalitoimi kaikkine tanttaliigoineen ja vastuuhenkilöineen samalla peitellen kaikkia laittomuuksia, ja heille ihan maksetaankin siitä. Ei haukkumiseen enää opettajien ammattijärjestöä olisi tarvittu, järjestötyö kun on vielä vapaaehtoistakin.
Tarkoitukseni ei ollut tuo jota mainitsit "Opettajan tehtävä ei saa olla diagnosoida oppilasta" Vaan se että opettaja osaisi ymmärtää sen että oppilas ei välttämättä ole huonosti kasvatettu tai vanhemmilla olisi vanhemmuuden puuttetta jos oppilas käyttäytyy luokassa levottomasti tai häiriköityvästi niin sen kautta opettaja voisi asiallisesti suoraan ottaa vanhempiin yhteyttä ja kertoa havannoistaan vanhemmille jolloin vanhemmat osaisivat hakea lapselleen oikeaa tutkimusta,hoiitoa,ym.
Kun nykyäähän opettajat eivät ilmoita kotiin lainkaan vaan suoraan sossuille! Sen kautta tuleekin tietämättömyyden vuoksi vanhemmat ja lapset leimattua väärällä tavalla. Myös se että usein oppilas/lapsi jää ilman oikeaa tutkimusta,hoitoa,ym.
Koska et muuten kyselisi noin tyhmiä! Ohjelmassahan oli paljon asioita joista vastauksen oisit helpostikin jo saanut! Eihän vanhemmatkaan ole terveydenhoitajia tai lääkäreitä! Sitten se että AD/HD voi olla piilevä eli ei se aina tule esille ennen kouluun tuloa koska koulussa saattaa jotkin tilanteen laukaista esille nämä AD/HD oireet!
Suosittelisin sinun ottamaan enenmmän selvää AD/HD:stä ja muista neurologisista oireista
Todellakin kukaan ei ole täällä vaatinut Opettajien diagnosoimaan oppilaitaan vaan jos opettaja havaitsee mahdollisen neurolosisen oireen omaavan oppilaan käytöksestä siis siksi olisi etenkin opettajien ollut hyvä katsoa koko ohjelma siinä tutkijakin kertoi hyvin selvästi näiden lasten oirehtimiset ja kotona lapsia kuvattiin niin eikös tutulta näyttänyt lasten levottomuus,poissaolevuus,ym. jos väittämäsi mukaan katsoit ohjelman.
Sitten tosiaankin kun opettaja havaitsee tällaisen oppilaan niin asiasta olisi hyvä puhua kouluterveyden hoitajan kanssa mahd.jatko tutkimuksiin ja myös vanhemmille asiasta ilmoittaa. Eikä niin kuin tänäpäivänä kaikki nämä tapaukset salataan vanhemmilta ja ilmoitetaan sossulle joka ei ole terveydenhoitaja,lääkääri tai neurologi vaan sossu sotkee asiat yhä enemmän jopa niinkin pahasti että lapset jäävät loppu elämän ilman diagnoosia,hoitoa,ym ja aikuisina syrjäytyvät. Josta nytkin on lehdissä kirjoiteltu nuorten aikuisten syrjäytyneisyydestä!
diagnosoidutkaan lapset pääse kuntoutukseen, se on nyky-yhteiskunnan törkeyksiä ja paha lainrikkomus lapsia kohtaan. Mutta diagnoosi on kyllä kuntoutukseen pääsyn edellytys, ilman sitä ei kukaan pääsisi kuntoutukseen.
Jos poliitikot olisivat noudattaneet lakia niin lasten terveydenhoidossa kuin kouluissakin, niin nykyinen nuorten syrjäytymismäärä olisi paljon pienempi. Eikä koulujen tilanne olisi niin surkea, mitä se nyt on.
Mitenkäs on selitettävissä sekin tapaus Päijät-Hämeen keskussairaalan piirissä, että lapsi pääsi diagnoosi tutkimuksiin vasta huostaanotettuna! Eikä varmasti ollut syy vanhemmissa siinäkään tapauksessa. Ensin poika oli hyvässä erityisopetusluokassa, mutta kunta supisti määrärahoja ja tuo luokka lopetettiin. Poika joutui niin sanottuun häirikköluokkaan ja silloin koulu alkoi tekemään ls-ilmoituksia.
Siis vanhemmat olivat kyllä lapsen kanssa kotona pärjänneet, mutta huono koulutilanne toi esiin lapsen ongelmat, mutta silloin oli koulu jo sotkenut asiat ls-ilmoituksillaan niin, että vanhemmilla ei ollut enää vaikutusvaltaa asioihin. Lapsi sijoitettiin aivan hirveään perhekotiin, huostaanoton syy oli kouluongelmat. Lapsi oli siellä puolitoista vuotta, eivätkä kouluongelmat mihinkään poistuneet, vaan lakia rikottiin räikeästi kaikkine poliisikyydityksineen ja mattoon käärimisineen, kun lapsi tappeli vastaan kotilomalta laitokseen palaamista vastaan. Noista rikoksista on jo saatu päätös eduskunnan oikeusasiamieheltä, että "niin ei olisi pitänyt menetellä".
Kun perhekoti kuuli vanhempien tekemistä valituksista, he sanoivat hoitosuhteen irti. Olikohan huono omatunto... Samoin sossu vaihtui, tuli parempi sossu, joka löysi lapsen sijoituspaikaksi hyvän laitoksen. VASTA SIELTÄ lapsi pääsi diagnoositutkimuksiin, josta sitten oikea dg varmistuikin. Ja kun hyvä laitos oli kyseessä, niin lapsi sai myös tarvittua tukea koulunkäyntiin.
Jos asiat hoidettaisiin lakien mukaan, niin koko tuotakaan huostaanottoa ei olisi tehty ollenkaan, koulun määrärahoja ei olisi vähennetty ja lapsi olisi saanut tarvitsemansa tuen lähikouluunsa, kuten perusopetuslaki lupaa, ei siellä sanota, että vasta huostaanoton jälkeen järjestyy erityistuki opiskeluun.
pahin mahdollinen vaihtoehto esim. AS-lapselle, vaikka se katsotaankin lievimmäksi autisminkirjon oireyhtymistä.
Lapsi on pitempään tunnetasolla sitoutunut vanhempiinsa kuin tavanomainen lapsi, eikä näitäkään lapsia pidä väkisin repäistä irti siitä kiintymyssuhteesta! Se on lapselle tosi traumaattista, kuten tietysti kaikille lapsille.
Jos koulumenestystä pidetään mittarina lapsen hyvinvoinnille, niin lapseni kävi normaalisti koulua huostaanottoon asti. Se kesti vain muutaman kuukauden, mutta lapsen vointi romahti niin, että hän kykeni jatkamaan opiskelua vasta puoli vuotta kotiutumisen jälkeen. Eli vakavaa hallaa laittomat huostaanotot tekevät lapsille, siitä ei päästä yhtään mihinkään.
Vasta silloin pääsin hankkimaan lapselle oikean diagnoosin, jonka myötä tarjottu tuki koulussa oli siirto erityisluokkaan, jossa lapsen piti silti opiskella yleisopetuksen mukaan. Siirron taustalla oli ajatus, että lapsi saisi rauhallisemman oppimisympäristön kuin isossa luokassa. Mutta eihän se onnistunut, ei opettajan resurssit riittäneet tarjota yleisopetuksen mukaista opetusta, koska luokassa häiriköitiin niin paljon ja osa oppilaista suoritti vain mukautettua oppimäärää. Ei näin huonoa tilannetta olisi, jos erityisluokkia ja pienryhmiä olisi riittävästi! Niiden puute ei ole kiinni vanhemmista, vaan poliitikkojen myöntämistä koulun määrärahoista!
Helsingissä saa haistattaa pitkän p:n poliitikkojen puheille, että kouluissa olisi riittävää tukea erityislapsille. Soitin henkilölle, joka on ollut opetuslautakunnassa vuosia ja hän vastasi syyksi lapseni huonoon erityisopetustilanteeseen sen, että emme muka olleet maininneet tukihakemuksessa, että kyse on AS-lapsesta! Nauroimme koulupsykologin kanssa tuolle vastaukselle, koska yhdessä laadimme hakemuksen ja asia tuli varmasti siinä aivan selväksi. Poliitikko selitti vielä, että lapseni olisi tarvinnut ilmeisesti Asperger-luokan, mutta kun selvitin sen opetustasoa, kävi ilmi, että siellä oli puhumattomia autisteja, joille opetettiin kuvamerkkien käyttöä.
Poliitikot valehtelevat sen kuin kerkiävät, eivätkä opettajien puheet ole aina julkisuudessa paljoa sen kummempia. Mitä hekään voittavat vanhempien haukkumisella, ei yhtään mitään. Ottavat vain osaa laittomuuksien peittelyyn, samoin kuin kaikki huostahullutkin puheillaan peittelevät kaikkia laittomuuksia. Mikä sen mieluisampaa onkaan poliitikoille, koska he istuvat huonolla omallatunnolla kaikkein suurimman p...ämpärin päällä.
pitäisi mielestäni tulla vain rohkeasti julkisuuteen ja vanhempien haukkumisen sijasta puhuisivat suoraan niistä epäkohdista, joita joutuvat työssään näkemään.
Suomessa on nykyään lasten asioista kaksi totuutta: 1) Poliitikkojen totuus ja 2) vanhempien näkemä ja kokema, se oikea totuus.
1) Tässä esimerkki poliitikon totuudesta erään keski-suomalaisen vaaliehdokkaan näkemyksenä:
Ministeri Kataisen mukaan nyt siirrytään elvytyksestä kiristykseen ja aletaan maksaa laman loppulaskun osamaksueriä. Leikkausten suuruus riippuu hänen mukaansa mm. siitä, miten hyvin kuntareformissa onnistutaan.
Käynnissä oleva kunta- ja palvelurakenneuudistushanke (Paras-hanke) antaa hyvät lähtökohdat vaaditulle kuntareformille. Hankkeeseen liittyvä puitelaki velvoittaa pienempiä kuntia tiivistämään yhteistyötä perusterveydenhuollon ja siihen kiinteästi liittyvän sosiaalihuollon tehtävien järjestämisessä.
2) Tässä vanhemman näkemys samasta asiasta:
80-luvulla olemassa olleen hyvän sosiaaliturvan, hienon terveydenhoidon ja moitteetta toimineen peruskoulun romuttaminen aloitettiin viime laman yhteydessä. Ne siis toimivat, eikä silloinkaan puhuttu kuntien rahapulasta, eikä valtion ylisuuresta velkaantumisesta. Lapsiperheiden, vanhusten ja mielenterveyspotilaiden asemaa huononnettiin rajusti, osa perheiden tuista lakkautettiin kokonaan ja jäljelle jääneet jäädytettiin 15 vuoden ajaksi niin, että ne eivät pysyneet inflaatio-vauhdissa mukana.
Mistähän johtuikaan, että samaan aikaan alettiin puhua ihmisten henkisen pahoinvoinnin lisääntymisestä, myös lasten, sekä huostaanottoluvut aloittivat rajun nousunsa. En edusta poliittista oikeistoa, enkä vasemmistoa, mutta näkemäni perusteella sanon tätä kehitystä luokkayhteiskunnan rakentamiseksi.
Jos siis Paras-hanke jatkaa nykykehitystä, eivät siihen kuuluvat kuntareformit auta tilannetta mitenkään. Turun Sanomissa kirjoitti erään uuden kuntayhtymän johtaja, että suurkunnan syntymisen jälkeen huostaanotot näyttävät lisääntyvän, koska pikkukunnilla ei aiemmin ollut varaa huostaanottoihin, mutta nyt on. Samassa artikkelissa sossut kertoivat, että ennen heillä oli pikku kunnissa sentään vielä varaa avohuollon tukiin, eikä siksi tarvittu niin paljon huostaanottoja. Mutta yhdistymisen jälkeen heidän resurssinsa laskettiin sen kunnan tasolle, jossa asiat olivat huonoiten järjestetty eli nyt sitten tehdään vain huostaanottoja avohuollon tukien järjestämisen sijasta.
Kun poliitikot sanovat tätä kustannustehokkuudeksi, niin meille tavallisille pulliaisille ei ole kyllä selitetty, miten ihmeessä huostaanottojen lisääminen lisää kustannustehokkuutta. Yllä oleva ehdokas selittää, että kuntareformin jälkeen kunnan menojen kasvu leikkautui, siis myös huostaanottojen lisääminen leikkasi kunnan kustannuksia. Kuitenkin kuntaliiton Rousu kieltää jyrkästi, että esim. lapsen hoidollinen huostaanotto olisi edullisempaa kuin lapselle tarjottu hoito julkisessa terveydenhuollossa ilman huostaanottoa.
Sama kehitys näkyy myös peruskoulussa. Isojen kuntien kouluista tehdään vuosittain satoja ls-ilmoituksia, koska lapset eivät pääse perustuslain heille lupaamaan terveydenhoitoon ja oireilu kouluissa on opettajien silmin sietämätöntä. Kuntien säästöt terveydenhuollossa siis huonontavat myös koulujen tilannetta sen lisäksi, että niidenkin määrärahoja on leikattu jatkuvasti.
Yksi esimerkki luokkayhteiskunnan rakentamisesta oli nyt se uutinen, että osa koulujen entisistä tehtävistä ollaan siirtämässä yksityisille firmoille, josta vanhemmat voivat ostaa lapselleen niitä palveluja, jotka perusopetuslaki määrää koulujen hoidettaviksi. Ei kaikilla vanhemmilla ole varaa maksaa ja verothan on jo maksettu kunnallisverojen yhteydessä, että peruskoulu toimisi lakien mukaisesti. Mihin ne verot on käytetty, kun peruskouluilla ei ole enää tarjota edes tukiopetusta, tasokkaasta erityisopetuksesta ja pienryhmistä puhumattakaan. Ja varakkaiden vanhempien pitäisi vielä saada verohelpotusta siitä, että erikseen maksavat lapsilleen tarvitun tukiopetuksen.
Ei ole kovin opettajamaista kirjoittaa "..AD/HD on jonkinlainen pakotie, johon vedotaan, kun lapsella ei mene hyvin."
Kyllä se vain opettajankin työ helpottuu, kun lapsi diagnosoidaan, pääsee kuntoutukseen ja hoidon myötä rauhoittuu vallisen yleisopetuksen oppilaaksi.
Ettei vain kyseessä ole sama häirikkö, joka aiempina vuosina kirjoitti tänne paljonkin ja syytti vanhempien pakenevan adhd-diagnoosin taakse peitelläkseen omia kasvatusvirheitään. :) Syytti myös lääkäreitä ylidiagnosoinnista, vaikka diagnoositutkimuksiin on monella paikkakunnalla tosi vaikea päästä, vaikka vanhemmat kuinka haluaisivat.
Ja ihan kuin neurologinen diagnoosi olisi ihan noin vain otettavissa silloin, JOS VANHEMPI SITÄ HALUAA!
Taidat arvostaa lääkäreitä vielä vähemmän kuin minä psykiatreja :)
Kuinkas sitten opettaja voisi tehdä diagnoosin, jos lääkäri ei sitä osaa? Viittaan ap. kirjoitukseen.
Älä lisäile toisen kirjoitukseen sellaista, mitä siellä ei ole!
Hän kirjoittaa IHAN SELVÄSTI, että jos opettajat tunnistaisivat adhd-oireiston, niin EIVÄT LEIMAISI LASTA SUOTTA HÄIRIKÖKSI, mikä kyllä antaa lapselle tosi tylyn kohtelun ainakin joiltain opettajilta.
Ja hän lisää vielä, että EIVÄT ALKAISI TEKEMÄÄN ENSIMMÄISENÄ ls-ilmoituksia, vaan ottaisivat edes yhteyttä ensin vanhempiin ja keskustelisivat asiasta.
Pelkästään jo tiedon lisääminen lasten parissa työtä tekeville säästäisi perheitä monilta harmilta ja itkuilta.
Ja voihan olla, että lapsella on vaikka juuri alkamassa oleva kuntoutus tai juuri päättymässä olevat dg-tutkimukset. Ihan suotta aloittaa aina ls:sta, ettei käy kuten täällä äskettäin kirjoittaneelle perheelle.
Wikipedia.
Dissosatiohäiriöt ovat mielenterveyden kärsijiöitä, jtokta avat seuraamusta vakavasta, usein pitkäikäisestä lapsuusiän traumoista.
Niille on ominaista se, etteivät tunteet ja ajatukset, ajatukset, ja aistimukset toimi keskenään.
Lisää aiheesta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Dissosiaatiohäiriö
----
Ne ovat ainakin osittain perinnöllisiä, mutta ympäristön laukaisemia psyyken häiriöitä, joita varmaan psykiatrit yrittävät peukaloida.
Miten liittyy ketjun aiheeseen?
Kallonkutistajat tekevät palveluksen koko ihmiskunnalle, kun pysyvät kaukana neurologisten oireyhtymien lapsista. Suurin lapsuuden trauma näillä lapsilla on varmasti saman ikäisten keskuudessa kiusatuksi tulo, jos lapsen poikkeava käytös on näkyvää. Kaikillahan se ei välttämättä sitä ole, mutta useilla on. Sen takia vanhemman rooli niin korostuukin näiden lasten tukemisessa, koska hoitaja näkee niin selvästi, miten lasta henkisesti satutetaan, hän on ainut tuki ja turva, joka sen ymmärtää. Tarhoissa ja kouluissa koko ongelmalle käännetään usein vain selkä jo siitä yksinkertaisesta syystä, että välitunneilla on opettajia liian vähän. He ovat ylityöllistettyjä, he tekevät työtä myös välituntien aikana.
Lapsen identiteettikehityksen tukeminen jääkin vanhempien vastuulle ja osittain siksi he ovat vanhemmasta riippuvaisia paljon pitempään kuin muut lapset. Kiusatuksi tulleilta jää puuttumaan kaveriyhteisön tuki, jota vasten lapsi normaalisti peilaa omaa itseään, millainen hän on ihmisenä ja tämän joukon jäsenenä. Heillä ei usein ole saman ikäisten joukkoa ympärillään ollenkaan, lapset ovat hyvin yksinäisiä.
Niihin traumoihin psykiatrien on turha puuttua, jättäkööt ihan rauhassa vain neurologian puolen ja kognitiivisten terapioiden korjattavaksi niiden kohdalla, jotka yleensä kuntoutukseen enää tässä maailman lopun menoa harrastavassa yhteiskunnassa vielä tänä päivänä pääsevät.
Ja vaikka joku adhd-lapsi tulisi vähän heikommistakin kodin kasvuolosuhteista, niin psykiatrialle jyrkkä ei heidänkin kohdallaan. Neuropsykiatri on ainut psykiatriaan yhtään viittaava henkilö, joka näitä lapsia pystyy auttamaan.
Se on sitten eri juttu, mitä näillekin lapsille väärällä psykiatrisella hoidolla ja hoidotta jättämisellä aikaan saadaan. Siitä tulee Suomi yhteiskuntana maksamaan vielä tulevaisuudessa kovan hinnan.