Hei oisko kenelläkään mtn ideaa miten pääsisin pinnallisuudesta eroon?
En ees tienny et oon pinnallinen, huomasin sen vasta täl viikol ja mua on aina ärsyttäny pinnalliset ihmiset ja nyt ärsytän ite itteeni ja näin ... joo siis en vaan haluu olla näin vitun pinnallinen joten olisko ideaa miten saisin ees vähennettyy mun pinnallisuut tai jnt??? Ja en tiiä onko rakkaus oikee paikka mihin tänki keskustelun tungen mut joo vastatkaa vaan ny jotain :(
En ees tienny et oon pinnallinen, huomasin sen vasta täl viikol ja mua on aina ärsyttäny pinnalliset ihmiset ja nyt ärsytän ite itteeni ja näin ... joo siis en vaan haluu olla näin vitun pinnallinen joten olisko ideaa miten saisin ees vähennettyy mun pinnallisuut tai jnt??? Ja en tiiä onko rakkaus oikee paikka mihin tänki keskustelun tungen mut joo vastatkaa vaan ny jotain :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
''nyt ärsytän ite itteeni ja näin ..'' :D
Mäkin huomasin joskus ohan yhtäkkiä että olen pinnallinen ja sitähän jatkui monia vuosia. Sitten kuitenkin minua lähestyi eräs tyttö, joka ei nyt mikään missi ollut mutta ei oikeastaan rumakaan, vähän pyöreä ja näin (eikä todellakaan mitenkään läski tai mitää), ja ihastuin häneen sitten ja meillä oli vähän juttua. Nykyään tyttö näyttää lähinnä söpöltä minun silmissäni enkä muutenkaan katso enää tyttöjen ulkonäköä niin tarkasti. Tosin tämän tytön kanssa juttu kariutui, ikävä kyllä... Tokihan nyt nätit tytöt aina on kivaa katseltavaa mutta en ulkonäön päälle rakentaisi mitään isompaa, lähinnä sitä luonnetta katson.
Eli ihan vahingossa pääsin eroon pinnallisuudesta, pitää vaan koittaa katsella niitä vähän enemmän taka-alalla olevia tyttöjä ja uskaltaa olla muidenkin kuin kauniiden tyttöjen seurassa :)