kulissiliitot

Teillä kuitenkin kuulostaakin ihan normaalilta avioliitolta. Aloittaja ei tainnut tarkoittaa sitä mitä sinä. Itse olen aloittajan kanssa samoilla linjoilla. Erosin kun miehen pettäminen jätti ikuiset jäljet liittoomme. Mikään ei voinut enään olla niin kuin ennen. Kaikki oli pilalla, en voinut rakentaa uutta niin täysin rikotun tilalle. Elettiin sitä kulissia pitkään ennen kuin kumpikin uskalsi myöntää, ettei meidän juttu toimi. Ei ollut muuta yhteistä kuin lapset ja talo. Pettäminen on seuraus siitä, että olemassaoleva liitto ei toimi. Itsekin halusin muuta, en sentään pettänyt kuten mieheni. Mutta ei se kaukana ollut. Liitosta puuttui paljon, en saanut sitä mitä halusin, eikä mieheni saanut sitä myöskään. Olimme toisillemme väärät. Mieluummin ero kuin kulissiliitto. Erokin oli vaikea, mutta kyllä se kulissiliitossa eläminen oli kuitenkin vaikeampaa.

10+3 kirjoitti:

Teillä kuitenkin kuulostaakin ihan normaalilta avioliitolta. Aloittaja ei tainnut tarkoittaa sitä mitä sinä. Itse olen aloittajan kanssa samoilla linjoilla. Erosin kun miehen pettäminen jätti ikuiset jäljet liittoomme. Mikään ei voinut enään olla niin kuin ennen. Kaikki oli pilalla, en voinut rakentaa uutta niin täysin rikotun tilalle. Elettiin sitä kulissia pitkään ennen kuin kumpikin uskalsi myöntää, ettei meidän juttu toimi. Ei ollut muuta yhteistä kuin lapset ja talo. Pettäminen on seuraus siitä, että olemassaoleva liitto ei toimi. Itsekin halusin muuta, en sentään pettänyt kuten mieheni. Mutta ei se kaukana ollut. Liitosta puuttui paljon, en saanut sitä mitä halusin, eikä mieheni saanut sitä myöskään. Olimme toisillemme väärät. Mieluummin ero kuin kulissiliitto. Erokin oli vaikea, mutta kyllä se kulissiliitossa eläminen oli kuitenkin vaikeampaa.

Lue lisää

Nukutaan eri huoneissa, jompikumpi järjestää aina illaksi menoa jos toinen on kotona. Kummatkin käy yksin omien sukulaistensa luona, lomat vietetään erikseen. Yhteisiä ystäviä ei enää ole. Kotona emme koskaan keskustele muusta kuin rahasta ja mitä pitää hankkia. Mutta kun on iso ja kiva talo, miehellä hyvät tulot eikä ryyppää eikä ole väkivaltainen, niin mikäs tässä ollessa. Seksiä ei ole ollut viimeiseen kahteen vuoteen kuin kolme kertaa.

rouva vantaalta kirjoitti:

Nukutaan eri huoneissa, jompikumpi järjestää aina illaksi menoa jos toinen on kotona. Kummatkin käy yksin omien sukulaistensa luona, lomat vietetään erikseen. Yhteisiä ystäviä ei enää ole. Kotona emme koskaan keskustele muusta kuin rahasta ja mitä pitää hankkia. Mutta kun on iso ja kiva talo, miehellä hyvät tulot eikä ryyppää eikä ole väkivaltainen, niin mikäs tässä ollessa. Seksiä ei ole ollut viimeiseen kahteen vuoteen kuin kolme kertaa.

Lue lisää

Liitto, jossa on yhteiset lapset ja talo EI ole kulissiavioliitto. Siinä olla avioliitossa yhteisen edun nimissä. Ei rakkauden määrä ole mikään vakio ja ihan sama, paljonko sitä avioliitossa on. Avioliitto on avioliitto kunnes se puretaan. Kulissiliitto kuulostaa sanana valheelta. Se on sellainen, jossa ESITETÄÄN muille rakastunutta, vaikkei oltaisikaan. Kuinka monessa liitossa muka tällaista tehtäisiin? Yhteenkään en ole törmännyt.

rouva vantaalta kirjoitti:

Nukutaan eri huoneissa, jompikumpi järjestää aina illaksi menoa jos toinen on kotona. Kummatkin käy yksin omien sukulaistensa luona, lomat vietetään erikseen. Yhteisiä ystäviä ei enää ole. Kotona emme koskaan keskustele muusta kuin rahasta ja mitä pitää hankkia. Mutta kun on iso ja kiva talo, miehellä hyvät tulot eikä ryyppää eikä ole väkivaltainen, niin mikäs tässä ollessa. Seksiä ei ole ollut viimeiseen kahteen vuoteen kuin kolme kertaa.

Lue lisää

Tiedän että oon pinnallinen kun sanon näin, mutta tekisin samoin kun sinä... En lähtis.. Ja tollasessa tilanteessa kai molemmat on jo käyny vieraissa?

...et oo vissiin pillua saanu tänäkään viikonloppuna, kun piti siihen tulla akkoja haukkuun? heh!
Että tumputustouhua edelleen.....

rouva vantaalta kirjoitti:

Nukutaan eri huoneissa, jompikumpi järjestää aina illaksi menoa jos toinen on kotona. Kummatkin käy yksin omien sukulaistensa luona, lomat vietetään erikseen. Yhteisiä ystäviä ei enää ole. Kotona emme koskaan keskustele muusta kuin rahasta ja mitä pitää hankkia. Mutta kun on iso ja kiva talo, miehellä hyvät tulot eikä ryyppää eikä ole väkivaltainen, niin mikäs tässä ollessa. Seksiä ei ole ollut viimeiseen kahteen vuoteen kuin kolme kertaa.

Lue lisää

Avioliitostakin on tehty arvopohja johon rakentuu kulttuurimme jatkuvuus.

rouva vantaalta kirjoitti:

Nukutaan eri huoneissa, jompikumpi järjestää aina illaksi menoa jos toinen on kotona. Kummatkin käy yksin omien sukulaistensa luona, lomat vietetään erikseen. Yhteisiä ystäviä ei enää ole. Kotona emme koskaan keskustele muusta kuin rahasta ja mitä pitää hankkia. Mutta kun on iso ja kiva talo, miehellä hyvät tulot eikä ryyppää eikä ole väkivaltainen, niin mikäs tässä ollessa. Seksiä ei ole ollut viimeiseen kahteen vuoteen kuin kolme kertaa.

Lue lisää

No meillä näin: nukutaan eri huoneissa, mies ei puhu kanssani juuri mitään arki-iltaisin. Haluaa olla omissa oloissaan. Välillä tuntuu siltä, että talo on liian pieni kummankin olla tässä yhtäaikaa ja toinen lähinnä ärsyttää toista (kuten onkin, vaivaisessa 50 neliössä tässä käytännössä pyöritään, onneksi on kuitenkin iso piha jatkona muu pöpelikkö, kun ihan maalla kerran asutaan).
Sukulaisiin miestä ei saa ikinä, tosin ei edes omiensa luo. Jos joku tulee kylään, niin mies yleensä häipyy.
Lomat vietetään yleensä erikseen. Harvoin lähdetään yhdessä minnekään. Mies ei kyllä yksinkään käy yleensä missään. Kaikkein mieluiten makaa kotona tv:tä katsellen.
Kaupunki- ja kauppareissuillakin kuljetaan omia polkujamme. Kaupassa ei yleensä halua, että ostokset laitetaan yhteen, vaan menee eri aikaan kassalle, eikä yleensä halua siellä edes puhua kanssani mitään, usein on kuin ei tuntisikaan.
Miten tähän on tultu, en tiedä, mutta ihme ja kumma, kaikesta huolimatta seksiä on tarjolla ainakin hänen suunnaltaan vaikka joka päivä.
Se ei ole loppunut mihinkään...

Ehkä se kuuluu jotenkin ainakin osan naisista geeneihin. määrätyssä vaiheessa pitää alkaa inhota oman miehen kosketusta tai näkemistäkin.Yleensä raavaskin mies alistuu yrittämään pitää laumansa koossa ja suojella sitä. Mutta tämä naisen uusi kiima on hirvittävän ovela keksilmään asioita ,jotka tietenkin saadaan sopivian naisystävien tai sitten jo hankitus uuden sonnin avustuksella.Minun käsitykseni mukaan sinä miesparka et voi mitään tälle luonnon laille.Ei rahasi,ystävällisyytesi ,puhumattakaan rakkauttasi voi sinua enään pelastaa.Kotka on laskeutunut. Toivottavasti lapsesi ovat niin isoja etteivät saa hirveitä raumoja.Muuten tapahtuu se raamatussa mainittu;vanhempien pahat teot kostautuvat lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen.Tähän väliin haluan sanoa etten kuulu mihinkään kirkkokintaan,mutta Raamatussa on mahdottomasti viisautta kun sen oikein osaa lukea ja omaksua.Jeesuksen puheita kannatta myös lukea sillä silmällä että osaa sovaltaa tämänpäivän tilanteisiin. Omasta ,samanlaisesta kohtalostani on jo 15 v enkä ole toipunut täysin vieläkään.Lukenut olun paljon kasvatukseen liittuvää materiaaalia muistaen että samanlaonen "kalle Tappinen"kyseisenkin kirjan on kirjoittanut,mutta usein niistä jotain viisastakin löytyy.
Lähes kaikkiin kirjoihin sisältyy rahoittaja jonka mukaan viisaammankin täytyy pyöristellä mielipiteiteitään.
Mieti nyt nopeasti uusi vaimo itsellesi ja toivotan todella hyvää menestystä. minäkin silloin 45v,suht hyvin pärjäävänä ja aikuinen lapseni oli jo opiskelemassa,ja joka Jumalankiitos) ei liittynyt Raijan juoniin. Olisin voinut ottaa uuden pitoihmisen ja pidinkin yhtä 5 vuotta,mutta oli siinä sivussa jotain muutakin kivaa.3v avioliiton aikana en pettänyt vaimoani kertaakaan(jota nyt taidan katua) no otin sitten takaisin en minkä olin kärsinyt.Vaimoni näet kuuluu siihen väestöön jotka eivät voi olla viikonkaan kurssilla hotellissa saamatta sieltä uutta mieskandidaattia.Ymmärsin sen ja painoin ne aina pahkaani vaikka puhelin soi kuin Sibeliuksen konsertissa sillaisen viikon jälkeen.Jos minä vastasin puhelin vain loksashti kiinni.Voi poika parkaa mitnan säälin sinua nyt,sulla on paljon kestettävää teit mitä tahansa tv, Kari

Hermanni 1250 kirjoitti:

Ehkä se kuuluu jotenkin ainakin osan naisista geeneihin. määrätyssä vaiheessa pitää alkaa inhota oman miehen kosketusta tai näkemistäkin.Yleensä raavaskin mies alistuu yrittämään pitää laumansa koossa ja suojella sitä. Mutta tämä naisen uusi kiima on hirvittävän ovela keksilmään asioita ,jotka tietenkin saadaan sopivian naisystävien tai sitten jo hankitus uuden sonnin avustuksella.Minun käsitykseni mukaan sinä miesparka et voi mitään tälle luonnon laille.Ei rahasi,ystävällisyytesi ,puhumattakaan rakkauttasi voi sinua enään pelastaa.Kotka on laskeutunut. Toivottavasti lapsesi ovat niin isoja etteivät saa hirveitä raumoja.Muuten tapahtuu se raamatussa mainittu;vanhempien pahat teot kostautuvat lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen.Tähän väliin haluan sanoa etten kuulu mihinkään kirkkokintaan,mutta Raamatussa on mahdottomasti viisautta kun sen oikein osaa lukea ja omaksua.Jeesuksen puheita kannatta myös lukea sillä silmällä että osaa sovaltaa tämänpäivän tilanteisiin. Omasta ,samanlaisesta kohtalostani on jo 15 v enkä ole toipunut täysin vieläkään.Lukenut olun paljon kasvatukseen liittuvää materiaaalia muistaen että samanlaonen "kalle Tappinen"kyseisenkin kirjan on kirjoittanut,mutta usein niistä jotain viisastakin löytyy.
Lähes kaikkiin kirjoihin sisältyy rahoittaja jonka mukaan viisaammankin täytyy pyöristellä mielipiteiteitään.
Mieti nyt nopeasti uusi vaimo itsellesi ja toivotan todella hyvää menestystä. minäkin silloin 45v,suht hyvin pärjäävänä ja aikuinen lapseni oli jo opiskelemassa,ja joka Jumalankiitos) ei liittynyt Raijan juoniin. Olisin voinut ottaa uuden pitoihmisen ja pidinkin yhtä 5 vuotta,mutta oli siinä sivussa jotain muutakin kivaa.3v avioliiton aikana en pettänyt vaimoani kertaakaan(jota nyt taidan katua) no otin sitten takaisin en minkä olin kärsinyt.Vaimoni näet kuuluu siihen väestöön jotka eivät voi olla viikonkaan kurssilla hotellissa saamatta sieltä uutta mieskandidaattia.Ymmärsin sen ja painoin ne aina pahkaani vaikka puhelin soi kuin Sibeliuksen konsertissa sillaisen viikon jälkeen.Jos minä vastasin puhelin vain loksashti kiinni.Voi poika parkaa mitnan säälin sinua nyt,sulla on paljon kestettävää teit mitä tahansa tv, Kari

Lue lisää

vois vähentää kupin ottoa ja kirjoittaa vaikka aamulla krapulassa tulis parempaa tuotosta...

voi pientä! kirjoitti:

...et oo vissiin pillua saanu tänäkään viikonloppuna, kun piti siihen tulla akkoja haukkuun? heh!
Että tumputustouhua edelleen.....

"voi pientä!" oli tarkoitettu miehelle, joka kävi tässä haukkumassa naisia (näköjään poistettu nyt...)
joten ei ole tarkoitettu sinulle, "käytännön järjestely".
Sinä kirjoitat asiaa.

25 v naimisissa kirjoitti:

No meillä näin: nukutaan eri huoneissa, mies ei puhu kanssani juuri mitään arki-iltaisin. Haluaa olla omissa oloissaan. Välillä tuntuu siltä, että talo on liian pieni kummankin olla tässä yhtäaikaa ja toinen lähinnä ärsyttää toista (kuten onkin, vaivaisessa 50 neliössä tässä käytännössä pyöritään, onneksi on kuitenkin iso piha jatkona muu pöpelikkö, kun ihan maalla kerran asutaan).
Sukulaisiin miestä ei saa ikinä, tosin ei edes omiensa luo. Jos joku tulee kylään, niin mies yleensä häipyy.
Lomat vietetään yleensä erikseen. Harvoin lähdetään yhdessä minnekään. Mies ei kyllä yksinkään käy yleensä missään. Kaikkein mieluiten makaa kotona tv:tä katsellen.
Kaupunki- ja kauppareissuillakin kuljetaan omia polkujamme. Kaupassa ei yleensä halua, että ostokset laitetaan yhteen, vaan menee eri aikaan kassalle, eikä yleensä halua siellä edes puhua kanssani mitään, usein on kuin ei tuntisikaan.
Miten tähän on tultu, en tiedä, mutta ihme ja kumma, kaikesta huolimatta seksiä on tarjolla ainakin hänen suunnaltaan vaikka joka päivä.
Se ei ole loppunut mihinkään...

Lue lisää

Onpas kummallinen liitto?
Tuntuisi, ettei sinuun koskisi sängyssäkään pitkällä kepilläkään?
Meillä isäntä on pari päivää kuin pää pilvissä, kun seksiä on harrastettu...
Tiedän ainakin, millä sen saa hyvälle tuulelle. ;) Tulen kyllä siitä itsekkin.

Me olemme kohta 50vuotias pariskunta ja viimeiset 5 vuotta on kyllä olleet kulissia. Tähän asti..
Eroakin on tahoillamme mietitty, mutta kummallakaan ei ole halua pariutua uudestaan, joten yhdessä on oltu.
Riidelty ei olla varmaan 7 vuoteen? Mieheni on hiljainen, joten aikaisemmat riitelyt riitelin itsekseni..
Asia, mistä nyt kirjoitan onkin tuo vanheneminen... Ainoa yhteinen asia, mitä olemme viime vuosina tehneet, on vanhempamme, jotka nyt tarvitsevat apuamme ja olemme joutuneet näkemään läheltä sen avuttomuuden, minkä vanhuus tuo...Elämän rajallisuus on käsinkosketeltavaa ja olemme lähentyneet parina viime aikoina.
Mieheni tuli takaisin viereeni nukkumaan ja seksi on alkanut viriämään uudelleen ja nyt pelkäänkin, onko tämä vain ohimenevä vaihe, vai jatkuuko tämä "onni".
Toisen lämpö ja saman peiton alla nukkuminen on jotain ihan muuta nyt, kuin aikaisemmin, juuri se toisen läheisyys siinä ja tieto, että rinnalla on ihminen, joka on ollut joskus se elämäni rakkaus.
Paljon ei puhuta, mutta kosketellaan sitäkin enemmän ja olemme taas ruvenneet katsomaan toisiamme silmiin. Ikä on tehnyt jotain, mitä en uskonut mahdolliseksi, erinlaisen onnen.

yhdessä kuollaan? kirjoitti:

Me olemme kohta 50vuotias pariskunta ja viimeiset 5 vuotta on kyllä olleet kulissia. Tähän asti..
Eroakin on tahoillamme mietitty, mutta kummallakaan ei ole halua pariutua uudestaan, joten yhdessä on oltu.
Riidelty ei olla varmaan 7 vuoteen? Mieheni on hiljainen, joten aikaisemmat riitelyt riitelin itsekseni..
Asia, mistä nyt kirjoitan onkin tuo vanheneminen... Ainoa yhteinen asia, mitä olemme viime vuosina tehneet, on vanhempamme, jotka nyt tarvitsevat apuamme ja olemme joutuneet näkemään läheltä sen avuttomuuden, minkä vanhuus tuo...Elämän rajallisuus on käsinkosketeltavaa ja olemme lähentyneet parina viime aikoina.
Mieheni tuli takaisin viereeni nukkumaan ja seksi on alkanut viriämään uudelleen ja nyt pelkäänkin, onko tämä vain ohimenevä vaihe, vai jatkuuko tämä "onni".
Toisen lämpö ja saman peiton alla nukkuminen on jotain ihan muuta nyt, kuin aikaisemmin, juuri se toisen läheisyys siinä ja tieto, että rinnalla on ihminen, joka on ollut joskus se elämäni rakkaus.
Paljon ei puhuta, mutta kosketellaan sitäkin enemmän ja olemme taas ruvenneet katsomaan toisiamme silmiin. Ikä on tehnyt jotain, mitä en uskonut mahdolliseksi, erinlaisen onnen.

Lue lisää

kulissiavioliitto. Kumpikaan ei petä. Mutta ei silti oltaisi yhdessä, jos ei lapsia olisi. Avioliiton sisältö on meillä sitä, että lapsista on ihanaa, kun teemme jotain perheenä ja pidämme yhtestä pesää.Matkustellaan perheenä ja lapset nauttii. Ei riidellä lasten kuullen, mutta arvostus toista kohtaan, rakkaudesta puhumattakaan on hävinnyt kuin pieru Saharaan. Ensin vaimolta, sitten muutaman viime vuoden aikana minultakin. Luulin pitkään että meillä on hyvä elämä, mutta sitten aloin kysellä, miksi toisen käytös on muuttunut. Itseä ahdistaa 90 % ajasta. Seksiä useammin kuin kerran kahdessa viikossa, ei siis usein, mutta tarpeeksi. Yhteisiä kiinostuksen kohteita on lapsia lukuunottamatta vähän ja niistäkin on eriävät mielipteet. Rahan- ja ajankäytön prioriteetit menevät ristiin. Olen nähnyt mitä ero voi tehdä lapsille, joten ei tässä kyllä keveitä ratkaisuja ole, ja ratkaisujen aika on vasta kaukana edessä. Hassua kun monta vuotta oltiin niin rakastuneita ja onnellisia. On syksy eikö niin...

yhdessä kuollaan? kirjoitti:

Me olemme kohta 50vuotias pariskunta ja viimeiset 5 vuotta on kyllä olleet kulissia. Tähän asti..
Eroakin on tahoillamme mietitty, mutta kummallakaan ei ole halua pariutua uudestaan, joten yhdessä on oltu.
Riidelty ei olla varmaan 7 vuoteen? Mieheni on hiljainen, joten aikaisemmat riitelyt riitelin itsekseni..
Asia, mistä nyt kirjoitan onkin tuo vanheneminen... Ainoa yhteinen asia, mitä olemme viime vuosina tehneet, on vanhempamme, jotka nyt tarvitsevat apuamme ja olemme joutuneet näkemään läheltä sen avuttomuuden, minkä vanhuus tuo...Elämän rajallisuus on käsinkosketeltavaa ja olemme lähentyneet parina viime aikoina.
Mieheni tuli takaisin viereeni nukkumaan ja seksi on alkanut viriämään uudelleen ja nyt pelkäänkin, onko tämä vain ohimenevä vaihe, vai jatkuuko tämä "onni".
Toisen lämpö ja saman peiton alla nukkuminen on jotain ihan muuta nyt, kuin aikaisemmin, juuri se toisen läheisyys siinä ja tieto, että rinnalla on ihminen, joka on ollut joskus se elämäni rakkaus.
Paljon ei puhuta, mutta kosketellaan sitäkin enemmän ja olemme taas ruvenneet katsomaan toisiamme silmiin. Ikä on tehnyt jotain, mitä en uskonut mahdolliseksi, erinlaisen onnen.

Lue lisää

mukaan parisuhteella on erilaiset tehtävät ihmisen elämänkaaressa. Nuorena se on enemmän intohimoa ja yhdessä olemisen opettelua, aikuisena perheen perustaminen ja lasten kasvatus. Kun lapset itsenäistyvät, alkaa molemmilla se oman elämänuraan painottaminen. Ura ei tarkoita pelkästään työuraa, vaan sitä itsensä toteuttamista. Tällöin sanotaankin miehen ja naisen olevan toisistaan kaikkein etäämmällä (n. 40 – 50 v.) ja sen jälkeen astuu kuvioon enemmän kumppanuus ja toveruus. Joskus nuo onnistuvan sen saman puolison kanssa, joskus noissa muutosvaiheissa vaihdetaan se kumppani.

Näin uusiosuhteessa elävänä painopiste on todellakin tuossa, mitä sanoit. Toinen on se rinnalla kulkija ja se jonka kanssa jaetaan elämän taival ehtoopuolella. Koen että suhde on syvempi ja merkityksellisempi kuin mitä nuoruuden suhteet. Ehkä tosin ei niin kiihkeä mutta syvää tyydytystä tuottavaa.

mummomuori kirjoitti:

mukaan parisuhteella on erilaiset tehtävät ihmisen elämänkaaressa. Nuorena se on enemmän intohimoa ja yhdessä olemisen opettelua, aikuisena perheen perustaminen ja lasten kasvatus. Kun lapset itsenäistyvät, alkaa molemmilla se oman elämänuraan painottaminen. Ura ei tarkoita pelkästään työuraa, vaan sitä itsensä toteuttamista. Tällöin sanotaankin miehen ja naisen olevan toisistaan kaikkein etäämmällä (n. 40 – 50 v.) ja sen jälkeen astuu kuvioon enemmän kumppanuus ja toveruus. Joskus nuo onnistuvan sen saman puolison kanssa, joskus noissa muutosvaiheissa vaihdetaan se kumppani.

Näin uusiosuhteessa elävänä painopiste on todellakin tuossa, mitä sanoit. Toinen on se rinnalla kulkija ja se jonka kanssa jaetaan elämän taival ehtoopuolella. Koen että suhde on syvempi ja merkityksellisempi kuin mitä nuoruuden suhteet. Ehkä tosin ei niin kiihkeä mutta syvää tyydytystä tuottavaa.

Lue lisää

Pitkä avioliittto meillä myös takana ..samassa sängyssä NUKUTAAN ei muuta enää pian 3 vuoteen.
Ei puhuta mitään.. aikuisten lapsien kautta kuulemme toistemme puheita.
En tiedä mitä tässä tekisi. Tunteet miestäni kohtaan ovat kuolleet..en tosiaan välitä hänestä enää.
Kolmansia osapuolia ei ole. Raskasta on tämäkin elämä. Inhoan myös koko hänen sukuaan..tosi pitkään olen heitä sietänyt.

burnout kirjoitti:

Pitkä avioliittto meillä myös takana ..samassa sängyssä NUKUTAAN ei muuta enää pian 3 vuoteen.
Ei puhuta mitään.. aikuisten lapsien kautta kuulemme toistemme puheita.
En tiedä mitä tässä tekisi. Tunteet miestäni kohtaan ovat kuolleet..en tosiaan välitä hänestä enää.
Kolmansia osapuolia ei ole. Raskasta on tämäkin elämä. Inhoan myös koko hänen sukuaan..tosi pitkään olen heitä sietänyt.

Lue lisää

se on meilläkin. Pitkä liitto takana. Osa lapsista opiskelee toisella paikkakunnalla ja osa vielä alakouluikäisiä.
Emme nuku samassa huoneessa miehen kanssa, seksiä oli viimeksi alkukesästä ja sekin vain stressin laukaisijana. En rakasta, enkä pidä miehestäni. Miehellä on läheisriippuvuus suhde. Hän tarvitsee jonkun, jonka kanssa elää kulissiavioliittoaan. Hänelle ei merkitse se, että rakkaus on loppu ja minua ällöttää koko mies. Emme tee mitään yhdessä, emmekä keskustele kuin tulevista viikon menoista ja ruokaostoksista.
Kolmansia osapuolia ei liitossamme ole.
Tätä se on nyt siihen asti, että jompikumpi prakaa.

kuollut liitto kirjoitti:

se on meilläkin. Pitkä liitto takana. Osa lapsista opiskelee toisella paikkakunnalla ja osa vielä alakouluikäisiä.
Emme nuku samassa huoneessa miehen kanssa, seksiä oli viimeksi alkukesästä ja sekin vain stressin laukaisijana. En rakasta, enkä pidä miehestäni. Miehellä on läheisriippuvuus suhde. Hän tarvitsee jonkun, jonka kanssa elää kulissiavioliittoaan. Hänelle ei merkitse se, että rakkaus on loppu ja minua ällöttää koko mies. Emme tee mitään yhdessä, emmekä keskustele kuin tulevista viikon menoista ja ruokaostoksista.
Kolmansia osapuolia ei liitossamme ole.
Tätä se on nyt siihen asti, että jompikumpi prakaa.

Lue lisää

Jostain syystä muutamat usein käytetyt sanat ovat minusta vastenmielisiä. Onhan näitä, esim. narsisti ja nyt puheena oleva kulissiliitto.

Miettikääs nyt! Mikä sellainen kulissiliitto oikein on? Monet korostavat kulissien tuntomerkiksi seksin ja yhdyntöjen määrän. Monet vielä uskovat tietävänsä naapurin (tai pressaparin avioliiton) avioliiton tilan.

Jos kauan yhdessä eläneellä parilla on yhteisiä isoja asioita, kuten lapset, lapsenlapset, yhteinen arki, oma työnjako perheessä, aherrus pihassa tai mökillä, mitä ihmeen kulissia se on? Väliin hipaistaan toista, väliin katsotaan ja ymmärretään, että toinen on nyt väsynyt, vanhenemassa, on rehellinen ja ahkera yms., niin eikö tässä ole liitolle ihan tarpeeksi sisältöä?

Sillä lopultahan se, tunteeko itsensä yksinäiseksi liitossaan tai rakkaudettomaksi, on lähinnä oma tunne. Ehkä omaa oireilua muusta(kin) kuin avioliitosta johtuvaa.

Kulissit voi ajatella myös tukipuina. Nyt minulla menee huonosti, huomenna puoliso sairastaa. Mutta yhdessä eläen jaksetaan eikä anneta periksi. Elämä on monia pieniä asioita, jotka liimaavat ihmisiä yhteen. Ja oma vastuu on otettava myös omasta onnellisuudestaan.

kuollut liitto kirjoitti:

se on meilläkin. Pitkä liitto takana. Osa lapsista opiskelee toisella paikkakunnalla ja osa vielä alakouluikäisiä.
Emme nuku samassa huoneessa miehen kanssa, seksiä oli viimeksi alkukesästä ja sekin vain stressin laukaisijana. En rakasta, enkä pidä miehestäni. Miehellä on läheisriippuvuus suhde. Hän tarvitsee jonkun, jonka kanssa elää kulissiavioliittoaan. Hänelle ei merkitse se, että rakkaus on loppu ja minua ällöttää koko mies. Emme tee mitään yhdessä, emmekä keskustele kuin tulevista viikon menoista ja ruokaostoksista.
Kolmansia osapuolia ei liitossamme ole.
Tätä se on nyt siihen asti, että jompikumpi prakaa.

Lue lisää

Kyllä niin tutulta tuntuu..se vaan ettei me puhuta mistään asioista. Ja vielä tuntuu että mieheni on jotenkin omahyväisen tuntuinen. Mutta luulenpa että jos tässä erotaan niin minä tulen kyllä toimeen ilman häntä.. mahtaakohan hän tulla sittenkään toimeen ilman minua????

burnout1 kirjoitti:

Kyllä niin tutulta tuntuu..se vaan ettei me puhuta mistään asioista. Ja vielä tuntuu että mieheni on jotenkin omahyväisen tuntuinen. Mutta luulenpa että jos tässä erotaan niin minä tulen kyllä toimeen ilman häntä.. mahtaakohan hän tulla sittenkään toimeen ilman minua????

Lue lisää

hyvä kysymys.
Vastaus on todennäköisesti että ei niin hyvin kuin sinun kanssa.
Mutta sitähän ei voi loputtomiin miettiä, että pärjääkö toinen vai ei.
Joskus on vaan pakko tehdä ratkaisuja meni miten meni.
Ja ne on tehtävä siinä tilanteessa ja ajassa; loputtomasti ei voi miettiä huomista.
Ja sinä et ole siinä vaiheessa vastuussa siitä, että jos se ei sitten osoittautuisikaan
oikeaksi ratkaisuksi jonkun toisen kannalta.

kuollut liitto kirjoitti:

se on meilläkin. Pitkä liitto takana. Osa lapsista opiskelee toisella paikkakunnalla ja osa vielä alakouluikäisiä.
Emme nuku samassa huoneessa miehen kanssa, seksiä oli viimeksi alkukesästä ja sekin vain stressin laukaisijana. En rakasta, enkä pidä miehestäni. Miehellä on läheisriippuvuus suhde. Hän tarvitsee jonkun, jonka kanssa elää kulissiavioliittoaan. Hänelle ei merkitse se, että rakkaus on loppu ja minua ällöttää koko mies. Emme tee mitään yhdessä, emmekä keskustele kuin tulevista viikon menoista ja ruokaostoksista.
Kolmansia osapuolia ei liitossamme ole.
Tätä se on nyt siihen asti, että jompikumpi prakaa.

Lue lisää

7 vuotta asuttu eri huoneissa,,mistään ei puhuta,kuin silloin kun tulee raha-asioista riitaa.Ruoka pitää löytyä leuan alle,mutta tunteet kuolleet jo aikapäiviä sitten.Kiristystä ja kidutusta.Kauanko tätä pitää jaksaa,,,lasten vuoksi enää muutama vuosi ja sitten tämä tyttö lähtee...Ihmisen ei ole tarkoitus olla kuin ilmaa ja vältellä kotonakin toisia ihmisiä.Parempi yksin kuin yhdessä ,näin on.

Älä sanot ulkomaalainen haluaa oleskeluoikeuden suomen tai omaisuuden järjestelyissä!!! Ovatko kaikki ulkomaalaisia??? ( for example) Amerikaalaiset, Japanilaiset, Saksalaiset, Ruotselaiset ainakin eivät haluaa oleskeluoikeuden suomen tai omaisuuden järjestelyissä, koska suomi on matala palkka ja korkea vero maa, enemmään köyhä kuin Amerikaa, Japani, Saksa ja Ruotsi...ainakin! Mä itse olen Japanilainen, tiedän mellä on korkeampi teknikka ja korkeampi palkka ja matala vero kuin Suomi. Joten älä liian ylpeä ja tyhmä, aukit silmät katso koko maailmaa!!!

Älä vihainen, Mä huomena takaisin Japanin, nyt olen työmatka suomessa.:D

Hyvin kirjoitettu, noin se juuri on. Suomessa on maailman korkeimmat avioerotilastot ja onnellisimmat avioliitot - koska erotaan kun avioliitto ei tunnu enää hyvältä. Tämä muuttui avioliittolain myötä, jolloin eroprosentti hyppäsi ylös, mutta myös tyytyväisyys. Ainoastaan minua huolettaa se, että Suomessa lapset on kyllä unohdettu. Lapsien kannalta edes jonkinlainen liitto on parempi kuin ero (perhe saman katon alla), kunhan ei ole väkivaltaa tai henkistä kylmyyttä ja vanhemmat ottavat vastuun lapsista.

Mä tiedän kirjoitti:

Älä sanot ulkomaalainen haluaa oleskeluoikeuden suomen tai omaisuuden järjestelyissä!!! Ovatko kaikki ulkomaalaisia??? ( for example) Amerikaalaiset, Japanilaiset, Saksalaiset, Ruotselaiset ainakin eivät haluaa oleskeluoikeuden suomen tai omaisuuden järjestelyissä, koska suomi on matala palkka ja korkea vero maa, enemmään köyhä kuin Amerikaa, Japani, Saksa ja Ruotsi...ainakin! Mä itse olen Japanilainen, tiedän mellä on korkeampi teknikka ja korkeampi palkka ja matala vero kuin Suomi. Joten älä liian ylpeä ja tyhmä, aukit silmät katso koko maailmaa!!!

Älä vihainen, Mä huomena takaisin Japanin, nyt olen työmatka suomessa.:D

Lue lisää

On paljon ulkomaalaisia, jotka tulevat ns. kulissiavioliiton varjolla suomeen. Tarkoittaa että pari ei ole päivääkään ollut yhdessä eivätkä aiokaan olla, edes seurustelumielessä. Näitä on ollut mm. Baltian maista tulevilla sekä Thaimaasta ja muualta Aasiasta.

Joskus avioliitto solmitaan vain omaisuuden suojaamiseksi esimerkiksi konkurssin varalta tai muutoin verottajalta piiloon. Vangit saattavat myös solmia saadakseen vain enemmän lomia kulissi liiton.

Kyllä se on todella vaikeata yli 30 vuoden jälkeen sanoa toiselle..että nyt tosiaan jokin mättää..en ymmärrä kun miehelläni on ihan omat menot noin 15 min kotona..illalla noin 1 h..sekin puoliksi nukkuen ja sitten samaan sänkyyn..suu auki kuorsaten yön...ja taas sama alkaa joka saatanan viikko.. kyllä olen niin ahdistunut..enkä ymmärrä että eiko hän jo itsekin huomaa että tosiaan en kaipaa häntä enää yöksikään kotiin...voisi viettää sen ihan missä itse haluaa...

Voi ei kun luin noita viestejä,,,,ollaan varmaan muutaman vuoden päästä samassa tilanteessa jos ei tehdä jotain. Kaikista liitoista paistaa läpi ettei niitä ole hoidettu hyvin siis ei olla vuosien varrella tehty mitään kaksin vaan annettu kaikki energia ja aika työlle ja lapsille. Oma suhde tarvii myös hoitoa ja yhteistä tekemistä jotta se jaksaa.

No paraskin puhuja,,,,itse meillä olin aina se joka teki ja järjesti, mies tuli mukana ja suurimman osan aikaa valitti, itse ei jaksanut koskaan mitään järkätä. No olen sen vuosien varrella huomannut, että vaikka kuinka yrittää nätisti, pessimistin päätä ei käännä mikään eikä sen ajatusmaailmaa saa positiivikseksi millään. Se on pirun ikävää sillä elämä valuu hukkaan valittaessa ja kulmia kurtistaessa. Enää en ole vuosiin mitään yhteistä järkännytkään, koska ei huvita. Mikähän siinä on ettei miehet koskaan järjestä mitään yllätystä vaimolleen?? Kaikki vain olettaa asioiden olevan hyvin, sitten ihmeetellään kun vaimo lähtee lätkiin..vois varmaan joskus kysyä oletko onnellinen, voinko tehdä jotain sen eteen, että olet onnellinen!

nainen** kirjoitti:

Voi ei kun luin noita viestejä,,,,ollaan varmaan muutaman vuoden päästä samassa tilanteessa jos ei tehdä jotain. Kaikista liitoista paistaa läpi ettei niitä ole hoidettu hyvin siis ei olla vuosien varrella tehty mitään kaksin vaan annettu kaikki energia ja aika työlle ja lapsille. Oma suhde tarvii myös hoitoa ja yhteistä tekemistä jotta se jaksaa.

No paraskin puhuja,,,,itse meillä olin aina se joka teki ja järjesti, mies tuli mukana ja suurimman osan aikaa valitti, itse ei jaksanut koskaan mitään järkätä. No olen sen vuosien varrella huomannut, että vaikka kuinka yrittää nätisti, pessimistin päätä ei käännä mikään eikä sen ajatusmaailmaa saa positiivikseksi millään. Se on pirun ikävää sillä elämä valuu hukkaan valittaessa ja kulmia kurtistaessa. Enää en ole vuosiin mitään yhteistä järkännytkään, koska ei huvita. Mikähän siinä on ettei miehet koskaan järjestä mitään yllätystä vaimolleen?? Kaikki vain olettaa asioiden olevan hyvin, sitten ihmeetellään kun vaimo lähtee lätkiin..vois varmaan joskus kysyä oletko onnellinen, voinko tehdä jotain sen eteen, että olet onnellinen!

Lue lisää

Noin se menee...
Meillä minä olin kanssa se, joka järjesteli ja suunnitteli, varsinkin kaikki reissut lasten kanssa. Nyt on lapset isoja, ei ne mukaan enää lähde.
Jos ajattelen reissua miehen kanssa kahdestaan,alan samantien miettiin, mitä sekin olisi: puhumatonta seurustelua kuivan ukkelin kanssa, jonka kieli ei laula kuin kännissä ja mitä siitä seuraisi: humalaisen ukon örinää, koko yön kähmintää ja alistumista seksiin, joka ei anna mitään ja loppuyö sen kuorsausta! Ei siis kiitos! Mieluummin unohdan koko reissut ja keskityn omiin harrastuksiini.
Kyllä se valitettavasti on niin, ettei siitä kumppanista löydy enään mitään, mikä nuorena viehätti, keski-ikäinen on keski-ikäinen, vaikka voissa paistaisi, sanon minä.
Ei siinä enää puhumiset auta.
En ole kuitenkaan itse mihinkään lähdössä, toinen keski-ikäinen ukkeli tuskin muuttaisi mitään.

tämmöinen elämä kirjoitti:

Noin se menee...
Meillä minä olin kanssa se, joka järjesteli ja suunnitteli, varsinkin kaikki reissut lasten kanssa. Nyt on lapset isoja, ei ne mukaan enää lähde.
Jos ajattelen reissua miehen kanssa kahdestaan,alan samantien miettiin, mitä sekin olisi: puhumatonta seurustelua kuivan ukkelin kanssa, jonka kieli ei laula kuin kännissä ja mitä siitä seuraisi: humalaisen ukon örinää, koko yön kähmintää ja alistumista seksiin, joka ei anna mitään ja loppuyö sen kuorsausta! Ei siis kiitos! Mieluummin unohdan koko reissut ja keskityn omiin harrastuksiini.
Kyllä se valitettavasti on niin, ettei siitä kumppanista löydy enään mitään, mikä nuorena viehätti, keski-ikäinen on keski-ikäinen, vaikka voissa paistaisi, sanon minä.
Ei siinä enää puhumiset auta.
En ole kuitenkaan itse mihinkään lähdössä, toinen keski-ikäinen ukkeli tuskin muuttaisi mitään.

Lue lisää

Voi voi, tässä täytyy tehdä suhteelle jotain kun vielä ehtii. Täällä on hyviä vastauksia.

Se on todella harmi, että se yhteinen säpinä ja toisen katseesta aikoinaan syntynyt intohimo katoaa tyystiin, mutta niin se menee. Minkäs teet.
Itse olen selitellyt sen mielessäni, että se on sitä biologiaa ja vain sitä.
Jos ei olisi nuorempana sitä tulta suhteessa, jäisivät ne lapset tekemättä ja maailmahan on tarkoitettu lisääntymään kaikilla elollisisilla.
Voi siinä olla luonnolla sormensa silläkin, että erotaan, kun on lapsiluku kumppanin kanssa täynnä.
Nimittäin, on aikaa tehdä vielä uudenkin kumppanin kanssa lapsia ja luontoäiti kiittää!

Tyypillinen mies tyypillisten asioittensa kanssa.
Kotona ei hyvä ja muuallakaan ei hyvä. Yksinäinen tulevaisuus pelottaa.
Mitään ei kuitenkaan osaa eikä halua tehdä liittonsa eteen. Naisen pitäisi vaan osata ja tehdä, että mies voisi tuntea olonsa onnelliseksi. Niinpä niin. Tyypillinen mies.
Vieraissa on kahlattu ja suhteet tyhjää antaviksi todettu ja ihmetellään, miksi vaimo on vieraantunut..Huoh!
No siitä voit olla ihan varma, että alkuaikojen kiihkoa et tule vaimosi kanssa ikinä tuntemaankaan enää, olethan pettänyt häntä kirjaimellisesti ja vieläpä monesti, etkä kadu niitäkään reissuja...
Miltä tuntuu, jospa vaimollasikin on ollut sivusuhteita, mutta ei ole vaivautunut sulle niistä kertoon. Ehkäpä hänkin sisimmässään muistelee vieraan kanssa nussimista, eikä enää kiihotu sinusta?
Minäkään en rakasta enää miestäni ja olen käynyt naimassa vieraan kanssa, enkä myöskään kadu, hyvää seksiähän se on ollut. Miehenikään ei tiedä näistä juttuistani ja olen varma, että miehellänikin on "reissuillaan" omat panonsa, luulee myös, etten minä tiedä..meillähän ei myöskään keskustella!
Mutta minä en ruikuta täällä unelmien perään ja realistina sen ymmärrän, että kiihko on ohi mieheni kanssa. Me eletään parina ja emme tiuski toisillemme, annan mieheni naida minua niin paljon kuin haluaa, mieshän ei tartte tunteita nautinnolleen, niin munasta talutettavia te olette. Ja minä naisena olen sen oivaltanut.

kerrankin lukea rehellistä tekstiä.

Kuvasit aika hyvin sitä hiljalleen vieraantumista, mikä montaa suhdetta rasittaa. On vaikeaa sanoa mikä johti mihinkin, mutta niin vain kävi. Tekijöitä voi olla monta, sinulla omat ja vaimollasi omat. Hälytysmerkki on kun se keskinäinen hellyys lakastuu. Se yhteys mikä teidät aikoinaan sai yhteen, on loppunut.

Vaimosikin saattaa tuntea ihan samoja tunteita kuin sinä nyt ja on yhtä ihmeissään siitä, kuinka näin kävi? Hänkin saattaa tulkita sinua niin, ettet sinä juuri välitä vaikka intohimo on kadonnut. Olette pattitilanteessa, jossa kumpikin odottaa toisen siirtoa. Ikävä kyllä, moni ratkaisee sen niin että menee vieraisiin ja ”kärähtää” – usein ihan tietoisesti.

Erossa mies on liian usein se häviäjä. Jotenkin se vaimo on ollut sosiaalisen verkoston ylläpitäjä ja kannattaja. Nyt sinä joudut itse luomaan verkostosi, se vie tosin vähän aikaa, mutta on mahdollinen. Taloudellinen tilanne tiukkenee molemmilla. Lasten kanssa vietetty aika taas riippuu siitä, millaisen sopimuksen saatte aikaan. Jos asutte lähekkäin, eikä turhia kostojuttuja ole, lapset voivat seilata välillänne melko vapaasti. Toki voit sinäkin olla se huolehtijavanhempi.

Entä jos nostat asian esiin ja katsot mihin se vie? Kerrot mitä kaipaat, annat eri vaihtoehtoja ja kuuntelet kuinka vaimosi niihin vastaa. Älä kuitenkaan odota ihan samana iltana vastausta, vaan anna hänen kypsytellä sitä.

Äiti vai vaimo..? kirjoitti:

Tyypillinen mies tyypillisten asioittensa kanssa.
Kotona ei hyvä ja muuallakaan ei hyvä. Yksinäinen tulevaisuus pelottaa.
Mitään ei kuitenkaan osaa eikä halua tehdä liittonsa eteen. Naisen pitäisi vaan osata ja tehdä, että mies voisi tuntea olonsa onnelliseksi. Niinpä niin. Tyypillinen mies.
Vieraissa on kahlattu ja suhteet tyhjää antaviksi todettu ja ihmetellään, miksi vaimo on vieraantunut..Huoh!
No siitä voit olla ihan varma, että alkuaikojen kiihkoa et tule vaimosi kanssa ikinä tuntemaankaan enää, olethan pettänyt häntä kirjaimellisesti ja vieläpä monesti, etkä kadu niitäkään reissuja...
Miltä tuntuu, jospa vaimollasikin on ollut sivusuhteita, mutta ei ole vaivautunut sulle niistä kertoon. Ehkäpä hänkin sisimmässään muistelee vieraan kanssa nussimista, eikä enää kiihotu sinusta?
Minäkään en rakasta enää miestäni ja olen käynyt naimassa vieraan kanssa, enkä myöskään kadu, hyvää seksiähän se on ollut. Miehenikään ei tiedä näistä juttuistani ja olen varma, että miehellänikin on "reissuillaan" omat panonsa, luulee myös, etten minä tiedä..meillähän ei myöskään keskustella!
Mutta minä en ruikuta täällä unelmien perään ja realistina sen ymmärrän, että kiihko on ohi mieheni kanssa. Me eletään parina ja emme tiuski toisillemme, annan mieheni naida minua niin paljon kuin haluaa, mieshän ei tartte tunteita nautinnolleen, niin munasta talutettavia te olette. Ja minä naisena olen sen oivaltanut.

Lue lisää

Jos nyt kuitenkin luettaisiin, mitä kirjoitetaan ilman ennakkoasenteita ja valmiita oletuksia. Mistähän sait päähäsi sen, että mielestäni "naisen pitäisi vaan osata ja tehdä, että mies tuntee olonsa onnelliseksi"? Kyllä minä kaipaan enemmänkin sitä, että voin itse tehdä naisen onnelliseksi eri tavoin ja nähdä sen naisen silmissä mitenkään omaa fyysistä tai henkistä nautintoani korostamatta. Toimiva suhde ei kuitenkaan perustu vain omiin haluihin tai toisen halujen tyydyttämiseen. Ei naisen tarvitse mitään sirkustemppuja tehdä vaan haluta vain riittävän paljon samoja asioita, jotta yhteinen elämä on mielekästä. Perusongelmahan omassa suhteessani on se, että vaimo perustaa onnellisuutensa voimakkaammin eri asioihin kuin minä, jolloin suhteen vastavuoroisuus ei toteudu. On kyse paljon muustakin kuin seksistä tai munasta taluttamisesta, ja olisi typeryyttä olla olematta epävarma ja pelokaskin tilanteessa, jossa elämän tärkeäksi koetut asiat ovat ajautuneet ristiriitaan. En minä halua tehdä mitään radikaalia päätöstä miettimättä tarkkaan, mitä haluan. Totta on tosin sekin, ettei liika vatvominenkaan ole hyväksi vaan pitää myös pystyä tekemään päätöksiä ja seistä niiden takana.

Ihan hyvä kuitenkin, että teillä vapaa suhde ja molemminpuolinen vieraissa käyminen toimii arjen häiriintymättä. Itse en sellaista kuviota pitemmän päälle jaksaisi ja sen takia näitä asioita nytkin ääneen ajattelen.

Ja korjauksena vielä, että ainakin tämä mies kaipaa nautintonsa ja hyvinvointinsa eteen tunteita, eikä siihen pelkkä nainti riitä. Jos kyse olisikin pelkästä kliinisestä seksinpuutteesta, ongelman voisi helposti korjata vaikka hankkimalla sopiva vakipano.

tyhjän päälle on harvoin sellainen vaihtoehto, jota kukaan tosissaan harkitsee.
Yleensä tilanne on sellainen, että mies ajautuu ensin suhteeseen ja sitten jättää
perheensä toisen naisen takia. Toisin päin tämä harvemmin tapahtuu, koska nainen
on yleensä enemmän lapsissa kiinni ja hänellä tuskin olisi halua tai edes mahdollisuutta
sivusuhteeseen. Monelle naiselle pettäminen voi olla myös sellainen asia, joka ilman muuta
johtaisi avioliiton ja perheen hajoamiseen varsin ikävällä tavalla. Yleensä nainen alkaa suhteeseen
toisen miehen kanssa vasta tilanteessa, jossa mies on jättänyt perheensä tai jollain muulla tavalla
kaltoin kohdellut perhettään. Eroaminen ilman kolmatta osapuolta tuskin on missään tilanteessa
mahdollinen tai todennäköistä, vaikka siihen ei olisi mitään taloudellisia tms. esteitä.

Elämä lapsiperheessä on hyvin sitovaa ja omaa aikaa on vaikea järjestää. Jos mies eroaa,
niin lapset jäävät yleensä äidille ja mies on vapaampi aloittamaan elämän uudessa suhteessa.
Mies myös hakee suhteelta niitä asioita, jotka ovat ehkä vähentyneet lasten synnyttyä ja yhteisen
ajan vähennettyä. Nainen sen sijaan yleensä keskittyy erityisesti lasten hyvinvointiin ja ajattelee
ensisijaisesti lasten parasta ja vasta sitten omaa parasta. Parisuhteen tai läheisyyden puuttuminen
ei ole niin iso asia, vaikka se tietysti on myös tärkeää. Mutta moni on valmis tinkimään muusta ja
omasta hyvinvoinnistaan, niin kauan kuin ei ole mitään isoja ongelmia.

Uuden kumppanin ja lapsiperheen yhdistäminen on vaikea tilanne varsinkin, jos kumppanilla ei ole
lapsia. Siinä missä toinen haaveilee kumppanin ja perheen yhteisestä ajasta, niin toinen haaveilee ainoastaan kumppanin kanssa vietetystä ajasta. Lähtökohdat on hyvin erilaiset ja joka tapauksessa
kaikki osapuolet joutuvat uhraamaan ja joustamaan paljon. Ja tietysti on todella tärkeä kysymys sekin,
onko ratkaisu lapsille hyvä. Jonkun ajan päästä uutta kumppania alkaa vähitellen ärsyttämään, kun
ne 'kakarat' pyörivät koko ajan jaloissa eikä sen oman kullan kanssa olekaan sitä yhteistä aikaa. Ja
toisaalta sitä toista huolestuttaa, jos lapsilla tai entisellä kumppanilla ilmenee jotain ongelmia avioeron
takia. Tilanne on myös hankala, jos uudelle kumppanille ja tälle toiselle syntyy yhteisiä lapsia. (Mikä
sekään ei koskaan kuitenkaan ole itsestäänselvyys, ja myös asia mikä voi tulla väliin) Ajattele asiaa
vaikka siltä kannalta, että lapsesi hajottaa tuliterän kännykkäsi. Jos se on oma lapsi, niin annat sen
anteeksi (vaikka olisi maksanut mitä). Jos se on lapsi entisestä liitosta, niin yrität antaa anteeksi,
mutta oikeasti se vituttaa sinua kuitenkin huomattavasti enemmän kuin jos se olisi oma lapsi. Voi olla,
että uutta kumppania jossain vaiheessa alkaa myös kaduttamaan, ettei tullut hankittua omaa perhettä, vaan tuli sitouduttua toisen lapsiin. Pitää miettiä tarkkaan, mitä haluaa. Hajonnutta perhettä ei myöskään
voi enää saada kasaan eli päätökset ovat aina lopullisia (vaikka ei olisivatkaan sitten lopullisia).

solmussa kirjoitti:

Jos nyt kuitenkin luettaisiin, mitä kirjoitetaan ilman ennakkoasenteita ja valmiita oletuksia. Mistähän sait päähäsi sen, että mielestäni "naisen pitäisi vaan osata ja tehdä, että mies tuntee olonsa onnelliseksi"? Kyllä minä kaipaan enemmänkin sitä, että voin itse tehdä naisen onnelliseksi eri tavoin ja nähdä sen naisen silmissä mitenkään omaa fyysistä tai henkistä nautintoani korostamatta. Toimiva suhde ei kuitenkaan perustu vain omiin haluihin tai toisen halujen tyydyttämiseen. Ei naisen tarvitse mitään sirkustemppuja tehdä vaan haluta vain riittävän paljon samoja asioita, jotta yhteinen elämä on mielekästä. Perusongelmahan omassa suhteessani on se, että vaimo perustaa onnellisuutensa voimakkaammin eri asioihin kuin minä, jolloin suhteen vastavuoroisuus ei toteudu. On kyse paljon muustakin kuin seksistä tai munasta taluttamisesta, ja olisi typeryyttä olla olematta epävarma ja pelokaskin tilanteessa, jossa elämän tärkeäksi koetut asiat ovat ajautuneet ristiriitaan. En minä halua tehdä mitään radikaalia päätöstä miettimättä tarkkaan, mitä haluan. Totta on tosin sekin, ettei liika vatvominenkaan ole hyväksi vaan pitää myös pystyä tekemään päätöksiä ja seistä niiden takana.

Ihan hyvä kuitenkin, että teillä vapaa suhde ja molemminpuolinen vieraissa käyminen toimii arjen häiriintymättä. Itse en sellaista kuviota pitemmän päälle jaksaisi ja sen takia näitä asioita nytkin ääneen ajattelen.

Ja korjauksena vielä, että ainakin tämä mies kaipaa nautintonsa ja hyvinvointinsa eteen tunteita, eikä siihen pelkkä nainti riitä. Jos kyse olisikin pelkästä kliinisestä seksinpuutteesta, ongelman voisi helposti korjata vaikka hankkimalla sopiva vakipano.

Lue lisää

"Kummallakaan ei ole ollut sivusuhteita....." ja sitten perään "Muutaman kerran olen eksynyt vieraisiin sänkyihin vuosien varrella..."
Siis mitä selittelet? Oot huorannut vai et oo huorannut?
Jos oot huorannut, niin luottamus on silloin suhteestanne mennyt ja mahdollisuus aitoon rakkauteen.
Nyt sitten yrität pärjäillä jämillä...
Miehet on juuri tuota, munasta talutettavia idiootteja, valitettavasti todistit sen kirjoituksellasi taas itsekkin. Hae baarihuorilta lämpös, sen olet ansainnut.

Osta tutti itsellesi kirjoitti:

"Kummallakaan ei ole ollut sivusuhteita....." ja sitten perään "Muutaman kerran olen eksynyt vieraisiin sänkyihin vuosien varrella..."
Siis mitä selittelet? Oot huorannut vai et oo huorannut?
Jos oot huorannut, niin luottamus on silloin suhteestanne mennyt ja mahdollisuus aitoon rakkauteen.
Nyt sitten yrität pärjäillä jämillä...
Miehet on juuri tuota, munasta talutettavia idiootteja, valitettavasti todistit sen kirjoituksellasi taas itsekkin. Hae baarihuorilta lämpös, sen olet ansainnut.

Lue lisää

Rehellistä ja viisasta pohdiskelua, harmi että olet saanut asiattomia vastauksia. Olen itse eronnut puolisen vuotta sitten, yritettyäni sitä ennen epätoivoisesti saada yhteyden mieheeni useiden vuosien ajan. Se ei koskaan onnistunut, ja lopulta en enää jaksanut yksinäistä rinnakkaiseloa ja vieraantuneisuutta.

Aivan samoja asioita kuin sinä pohdin minäkin vuosien ajan. Nyt kun ero on tapahtunut, moni noista uhkista on toteutunut, mutta moni asia on mennyt paremmin kuin pelkäsin. On myöhäistä miettiä, mitä olisi voinut tehdä toisin, mutta silti mietin sitä edelleen. Tiedän vain, etten olisi voinut jatkaa sitä elämää enää yhtään kauemmin, poltin itseni aivan loppuun. Silti kaipaan sitä turvallisuutta ja jatkuvuutta, jonka avioliitto ja vuodesta toiseen melko samanlaisena ja tuttuna jatkuva arki antoivat. Nyt elämä on uusi ja vieras, ja tulevaisuus pelottaa. Ero on vielä paljon raskaampaa ja tuskallisempaa kuin etukäteen edes tajuaa. En tiedä, olisiko meidän yhteistä elämää voitu pelastaa, mutta jälkiviisaana toivon, että olisimme menneet ajoissa parisuhdeterapiaan.

Kun lapset ovat pieniä, naisen huomio ja energia kohdistuvat lähes täydellisesti heihin. Jos nainen vielä käy töissä, se täyttää ajan ja ajatukset suuren osan valveillaoloajasta. Parisuhde unohtuu, siitä tulee arjen pyörittämisen väline. Ehkä sun vain täytyy ryöstää vaimosi aika ajoin kokonaan itsellesi, niin että voitte rauhassa kohdata toisenne, jakaa ajatuksia ja toiveita ja löytää tuntumaa tunteisiin.

Rehellistä ja viisasta pohdiskelua, harmi että olet saanut asiattomia vastauksia. Olen itse eronnut puolisen vuotta sitten, yritettyäni sitä ennen epätoivoisesti saada yhteyden mieheeni useiden vuosien ajan. Se ei koskaan onnistunut, ja lopulta en enää jaksanut yksinäistä rinnakkaiseloa ja vieraantuneisuutta.

Aivan samoja asioita kuin sinä pohdin minäkin vuosien ajan. Nyt kun ero on tapahtunut, moni noista uhkista on toteutunut, mutta moni asia on mennyt paremmin kuin pelkäsin. On myöhäistä miettiä, mitä olisi voinut tehdä toisin, mutta silti mietin sitä edelleen. Tiedän vain, etten olisi voinut jatkaa sitä elämää enää yhtään kauemmin, poltin itseni aivan loppuun. Silti kaipaan sitä turvallisuutta ja jatkuvuutta, jonka avioliitto ja vuodesta toiseen melko samanlaisena ja tuttuna jatkuva arki antoivat. Nyt elämä on uusi ja vieras, ja tulevaisuus pelottaa. Ero on vielä paljon raskaampaa ja tuskallisempaa kuin etukäteen edes tajuaa. En tiedä, olisiko meidän yhteistä elämää voitu pelastaa, mutta jälkiviisaana toivon, että olisimme menneet ajoissa parisuhdeterapiaan.

Kun lapset ovat pieniä, naisen huomio ja energia kohdistuvat lähes täydellisesti heihin. Jos nainen vielä käy töissä, se täyttää ajan ja ajatukset suuren osan valveillaoloajasta. Parisuhde unohtuu, siitä tulee arjen pyörittämisen väline. Ehkä sun vain täytyy ryöstää vaimosi aika ajoin kokonaan itsellesi, niin että voitte rauhassa kohdata toisenne, jakaa ajatuksia ja toiveita ja löytää tuntumaa tunteisiin.

Olen ollut 25 vuotta naimisissa, tehnyt enemmän kotiin liittyviä askareita kuin vaimoni, huolehtinut lasten harrastuksista jne. Liiton alkuaikoina en huomannut puolisoni narsistisuutta kun rakastin niin voimakkaasti mutta viime vuosina olen sen vasta havainnut. Hän ajattelee vain itseään, ainoat kommentit liittyvät negatiivisuuteen. Voitteko kuvitella koko 25 vuoden aikana hän ei ole koskaan tehnyt aloitetta lähestyä minua, tulla viereeni, koskettaa tai antaa suukkoa vaan aina olen ollut minä joka olen lähestynyt halimaan. Ja lisäksi kaikki ne muut narsistisuuteen liittyvät piirteet joista yksi pahin on varmaan se että hän on aina "oikeassa". Voitte kuvitella mitä tapahtui kun minä lopetin huomioimisen ja läheisyyden osoittamisen. Läheisyyttä tai seksiä ei ole ollut enää pitkään aikaan. Olen kohdannut ihania naisia tässä viime vuosien aikana mutat en ole pystynyt tekemään ratkaisua. Mitä tässä pitäisi tehdä erota vai jatkaa?

ei ole ollut mutta siltikin olet josksu päätynyt vieraaseen sänkyyn. Eikös ne ole niitä sivusuhteita? Vainosi vaistoaa, usko pois. Itsestä se lähtee, elämänsä ja yhteisen elämän muuttaminen - jos halua on.

Myös solmussa kirjoitti:

Rehellistä ja viisasta pohdiskelua, harmi että olet saanut asiattomia vastauksia. Olen itse eronnut puolisen vuotta sitten, yritettyäni sitä ennen epätoivoisesti saada yhteyden mieheeni useiden vuosien ajan. Se ei koskaan onnistunut, ja lopulta en enää jaksanut yksinäistä rinnakkaiseloa ja vieraantuneisuutta.

Aivan samoja asioita kuin sinä pohdin minäkin vuosien ajan. Nyt kun ero on tapahtunut, moni noista uhkista on toteutunut, mutta moni asia on mennyt paremmin kuin pelkäsin. On myöhäistä miettiä, mitä olisi voinut tehdä toisin, mutta silti mietin sitä edelleen. Tiedän vain, etten olisi voinut jatkaa sitä elämää enää yhtään kauemmin, poltin itseni aivan loppuun. Silti kaipaan sitä turvallisuutta ja jatkuvuutta, jonka avioliitto ja vuodesta toiseen melko samanlaisena ja tuttuna jatkuva arki antoivat. Nyt elämä on uusi ja vieras, ja tulevaisuus pelottaa. Ero on vielä paljon raskaampaa ja tuskallisempaa kuin etukäteen edes tajuaa. En tiedä, olisiko meidän yhteistä elämää voitu pelastaa, mutta jälkiviisaana toivon, että olisimme menneet ajoissa parisuhdeterapiaan.

Kun lapset ovat pieniä, naisen huomio ja energia kohdistuvat lähes täydellisesti heihin. Jos nainen vielä käy töissä, se täyttää ajan ja ajatukset suuren osan valveillaoloajasta. Parisuhde unohtuu, siitä tulee arjen pyörittämisen väline. Ehkä sun vain täytyy ryöstää vaimosi aika ajoin kokonaan itsellesi, niin että voitte rauhassa kohdata toisenne, jakaa ajatuksia ja toiveita ja löytää tuntumaa tunteisiin.

Lue lisää

"asiattomia vastauksia"??
Ketjun lukeneena pitää nyt itsekkin kommentoida ja ihmetellä, että mitä asiattomia vastauksia?
Kyllä se vieraissa käyminen on edelleenkin se suurin syy, miksi erotaan, enkä osaa edes kuvitella, että joku hemmo luulee rakkauden vielä palautuvan vaimonsa kanssa, kun on vieraissa pedissä rypenyt. Eikä ole jäänyt edes yhteen kertaan???
Suhdehan onnistuessaan vaatii luottamusta ja miten ed.herra voisi sitä edes odottaa, jos ei ole näitä siittämisiään vaimonsa kanssa selvittänyt?
Meillä mies tunnusti vieraissa käynnin ja päätimme yrittää vielä, mutta vieläkään ei ole luottamus täysin palautunut, elän kuitenkin toiveissa, että se palautuu...Eli meillä ON toivoa.
Prosessi alkaa kuitenkin rehellisyydestä, joten suosittelen pettänyttä herraakin olemaan kerrankin rehellinen!
Vastaukset on olleet rankkoja, mutta rehellisiä! Lässytykset eivät auta ketään!

Hommaa se vakipano, jos kerran pettäminen on tullut sulle muutenkin jo tutuksi liitossasi ja vaimosi ei seksistä kanssasi välitä.
Kyllä sen vakipanonkin kanssa voi tunteita kokea..
Kun lapset ovat tarpeeksi vanhoja, lähdet sitten onneasi etsimään.
Elämä tuntuu menevän siinä teillä kummallakin aivan hukkaan, jos lapsetkin joutuu kahta rakkikoiraa vielä siinä kuunteleen.
Et voi pakottaa vaimoasi tunteiluun, voit vain itse siihen antautua ja katsoa, käykö kala koukkuun...ja mikä kala.

karvanmanteli kirjoitti:

ei ole ollut mutta siltikin olet josksu päätynyt vieraaseen sänkyyn. Eikös ne ole niitä sivusuhteita? Vainosi vaistoaa, usko pois. Itsestä se lähtee, elämänsä ja yhteisen elämän muuttaminen - jos halua on.

Lue lisää

Kyllä se on vaimoilta pois, minkä sivusuhteet saa...
Ehkä vaimo on silloin pyörinyt yksin sängyssä ja vaistonnut miehen olevan väärässä pesässä.
Nyt on sitten varmaan jo liian myöhäistä.
Meillä ainakin oli.

Tunteellinen mies kirjoitti:

Olen ollut 25 vuotta naimisissa, tehnyt enemmän kotiin liittyviä askareita kuin vaimoni, huolehtinut lasten harrastuksista jne. Liiton alkuaikoina en huomannut puolisoni narsistisuutta kun rakastin niin voimakkaasti mutta viime vuosina olen sen vasta havainnut. Hän ajattelee vain itseään, ainoat kommentit liittyvät negatiivisuuteen. Voitteko kuvitella koko 25 vuoden aikana hän ei ole koskaan tehnyt aloitetta lähestyä minua, tulla viereeni, koskettaa tai antaa suukkoa vaan aina olen ollut minä joka olen lähestynyt halimaan. Ja lisäksi kaikki ne muut narsistisuuteen liittyvät piirteet joista yksi pahin on varmaan se että hän on aina "oikeassa". Voitte kuvitella mitä tapahtui kun minä lopetin huomioimisen ja läheisyyden osoittamisen. Läheisyyttä tai seksiä ei ole ollut enää pitkään aikaan. Olen kohdannut ihania naisia tässä viime vuosien aikana mutat en ole pystynyt tekemään ratkaisua. Mitä tässä pitäisi tehdä erota vai jatkaa?

Lue lisää

Lapset ovat varmaan jo ainakin teinejä, jos ei jo pois kotoakin?
Jos kerran et ole tyytyväinen ja vaimo on narsisti, niin lähde viettämään vanhuutesi eri naisen kanssa, jos niitäkin kerran on pilvin pimein?
Ratkaisu on kohdallasi todella helppo!

Äiti vai vaimo..? kirjoitti:

Tyypillinen mies tyypillisten asioittensa kanssa.
Kotona ei hyvä ja muuallakaan ei hyvä. Yksinäinen tulevaisuus pelottaa.
Mitään ei kuitenkaan osaa eikä halua tehdä liittonsa eteen. Naisen pitäisi vaan osata ja tehdä, että mies voisi tuntea olonsa onnelliseksi. Niinpä niin. Tyypillinen mies.
Vieraissa on kahlattu ja suhteet tyhjää antaviksi todettu ja ihmetellään, miksi vaimo on vieraantunut..Huoh!
No siitä voit olla ihan varma, että alkuaikojen kiihkoa et tule vaimosi kanssa ikinä tuntemaankaan enää, olethan pettänyt häntä kirjaimellisesti ja vieläpä monesti, etkä kadu niitäkään reissuja...
Miltä tuntuu, jospa vaimollasikin on ollut sivusuhteita, mutta ei ole vaivautunut sulle niistä kertoon. Ehkäpä hänkin sisimmässään muistelee vieraan kanssa nussimista, eikä enää kiihotu sinusta?
Minäkään en rakasta enää miestäni ja olen käynyt naimassa vieraan kanssa, enkä myöskään kadu, hyvää seksiähän se on ollut. Miehenikään ei tiedä näistä juttuistani ja olen varma, että miehellänikin on "reissuillaan" omat panonsa, luulee myös, etten minä tiedä..meillähän ei myöskään keskustella!
Mutta minä en ruikuta täällä unelmien perään ja realistina sen ymmärrän, että kiihko on ohi mieheni kanssa. Me eletään parina ja emme tiuski toisillemme, annan mieheni naida minua niin paljon kuin haluaa, mieshän ei tartte tunteita nautinnolleen, niin munasta talutettavia te olette. Ja minä naisena olen sen oivaltanut.

Lue lisää

aika säälittävää. Ihan oikeasti.. annat käyttää itseäsi ja halveksit miestäsi ja itseäsi. Olette molemmat pässejä, joita viedään narusta.
Herätkää!!!

Tuli sanaton olotila lukiessani kyseistä tekstiäsi. Onko tällaisia miehiä olemassa, jotka osaavat kirjoittaa ja kertoa rakkaudesta, mutta ,yös sen kaipuusta fiksusti. Olen luullut, että sellaisia miehiä ei ole. Osaat kaivata, ikävöidä vaimoasi muutenki kuin seksuaalisesti. Sinä varmaan puhut tunteistasi muutenkin. Vaimosi ei oikeasti tiedä miten hyvä mies sillä olisi kun siihen suhteeseen panostaisi. Täytyy sanoa, että kateeksi käy!!

"Sivusuhteita ei ole ollut kummallakaan, mutta.." ...Sinähän laskettelet puuta heinää!
"Muutaman kerran olen vuosien varrella eksynyt vieraaseen sänkyyn uteliaisuuttani ja läheisyydenkaipuuttani ja tunteakseni jotain sellaista, mitä en kotona koe.." MIKÄS se tämä sitten on???

Miesihanteeni? kirjoitti:

Tuli sanaton olotila lukiessani kyseistä tekstiäsi. Onko tällaisia miehiä olemassa, jotka osaavat kirjoittaa ja kertoa rakkaudesta, mutta ,yös sen kaipuusta fiksusti. Olen luullut, että sellaisia miehiä ei ole. Osaat kaivata, ikävöidä vaimoasi muutenki kuin seksuaalisesti. Sinä varmaan puhut tunteistasi muutenkin. Vaimosi ei oikeasti tiedä miten hyvä mies sillä olisi kun siihen suhteeseen panostaisi. Täytyy sanoa, että kateeksi käy!!

Lue lisää

Vieraissa käyvä Auervaara ja sulla heti housut kastu??
Luuletkos, ettei sua pettäis?? Tollo....

valheesta kirjoitti:

"Sivusuhteita ei ole ollut kummallakaan, mutta.." ...Sinähän laskettelet puuta heinää!
"Muutaman kerran olen vuosien varrella eksynyt vieraaseen sänkyyn uteliaisuuttani ja läheisyydenkaipuuttani ja tunteakseni jotain sellaista, mitä en kotona koe.." MIKÄS se tämä sitten on???

Lue lisää

Eipä oo "heppuliheikki solmuineen" tullut enää vastaileen, enkä ihmettele, munasi itsensä täysin! ;))))

valheesta kirjoitti:

"Sivusuhteita ei ole ollut kummallakaan, mutta.." ...Sinähän laskettelet puuta heinää!
"Muutaman kerran olen vuosien varrella eksynyt vieraaseen sänkyyn uteliaisuuttani ja läheisyydenkaipuuttani ja tunteakseni jotain sellaista, mitä en kotona koe.." MIKÄS se tämä sitten on???

Lue lisää

""Sivusuhteita ei ole ollut kummallakaan, mutta.." ...Sinähän laskettelet puuta heinää!
"Muutaman kerran olen vuosien varrella eksynyt vieraaseen sänkyyn uteliaisuuttani ja läheisyydenkaipuuttani ja tunteakseni jotain sellaista, mitä en kotona koe.." MIKÄS se tämä sitten on???"

Vastataan nyt tauon jälkeen tähän sen enempää muihin pointteihin kajoamatta, kun kerta asia on mietityttänyt. Toki jokainen määritelköön "sivusuhteen" ja "vieraaseen sänkyyn eksymisen" tavallaan, mutta minulla sivusuhde on kuitenkin "suhde", joka edellyttää tavalla tai toisella pitkäkestoisuutta ja sitoutumista. Jos kerta varatun miehen muutama seksikokemus vieraan naisen kanssa tarkoittaa muutaman kommentoijan mielestä automaattisesti sivusuhdetta, eikö samalla logiikalla sinkkujen yhden yön jutuissa ole aina kyse suhteesta?

Eli sivusuhteita ei minulla ole ollut, mutta jokunen kertaluonteinen juttu kuitenkin. En minä näe tässä lausumassa mitään ristiriitaa, johon nyt pitäisi ehdoin tahdoin tarttua. Muutenkin parisuhteen problematiikan yksinkertaistaminen pelkkään seksiin tai sen puutteeseen (etenkin miesten kohdalla) tuntuu vastenmieliseltä.

tämä ei ole mikään vaihtoehto.
Kyllä pitää suhteessa olla muutakin yhteistä kuin seksi.
Jotain yhteistä tekemistä perheen kanssa ja jotain omaa tekemistä.
Ei voi myöskään lähteä siitä, että liikuttaisiin jossain omissa piireissä
(ei tarkoita ettei ollenkaan)
Jos yhdessä ollaan, niin sitten liikutaan pääasiassa yhdessä (minun mielestä).

"Satun näet tietämään tällaisenkin pariskunnan."

Luulen, että melkein kaikki pariskunnat ovat tällaisia vaikkeivät varmaan suostuisi sitä itselleen tunnustamaan.

Puolisot ovat yhdessä, koska ovat aikoinaan ihastuneet toisiinsa ja sitten rakastuneet. Mutta on hirveän harvinaista, että olisi oikeasti yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Rakkauden nimissä kumpikin puoliso jaksaa jopa vuosikausia uskotella itselleen, että yhdessä on kiva tehdä asioita. Lopulta sitten otetaan lusikka kauniiseen käteen ja tunnustetaan, että leikkauskohtia ei juuri ole.

Jos ei ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita, siitä ei seuraa, ettei rakkautta olisi. Eikä erosta seuraa automaattisesti se, että löytäisi paremman kumppanin.

Joku vaan kirjoitti:

"Satun näet tietämään tällaisenkin pariskunnan."

Luulen, että melkein kaikki pariskunnat ovat tällaisia vaikkeivät varmaan suostuisi sitä itselleen tunnustamaan.

Puolisot ovat yhdessä, koska ovat aikoinaan ihastuneet toisiinsa ja sitten rakastuneet. Mutta on hirveän harvinaista, että olisi oikeasti yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Rakkauden nimissä kumpikin puoliso jaksaa jopa vuosikausia uskotella itselleen, että yhdessä on kiva tehdä asioita. Lopulta sitten otetaan lusikka kauniiseen käteen ja tunnustetaan, että leikkauskohtia ei juuri ole.

Jos ei ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita, siitä ei seuraa, ettei rakkautta olisi. Eikä erosta seuraa automaattisesti se, että löytäisi paremman kumppanin.

Lue lisää

tulee taas mieleen nää erot naisten ja miesten välillä:
Nainen odottaa avioliitolta, että tehdään yhdessä kaikkea kivaa.
Sitten se huomaakin olevansa yksin lasten kanssa, kun mies on töissä
ja vapaa-aikanakin kiinnostunut enemmän omista jutuistaan
Mies odottaa avioliitolta seksiä.
Sitten se tulee kotiin ja näkee lopen uupuneen kotiäidin, joka lapset
sänkyyn laitettuaan ei jaksa edes kysyä miten päivä meni.
Onkos se nyt joku kumma oikeesti, jos tosta ei meinaa mitään syntyä?
Mies etsii sen muusansa avioliiton ulkopuolelta tai jos on kunnon mies,
niin kärvistelee hampaat irvessä ja ei jaksa panostaa perheeseen.
Nainen huolehtii lapsista, mutta ei jaksa panostaa enää avioliittoonsa tai
parisuhteeseensa.
Mitä sit muka jää jäljelle paitsi kulissit?

ei paljon mitään kirjoitti:

tulee taas mieleen nää erot naisten ja miesten välillä:
Nainen odottaa avioliitolta, että tehdään yhdessä kaikkea kivaa.
Sitten se huomaakin olevansa yksin lasten kanssa, kun mies on töissä
ja vapaa-aikanakin kiinnostunut enemmän omista jutuistaan
Mies odottaa avioliitolta seksiä.
Sitten se tulee kotiin ja näkee lopen uupuneen kotiäidin, joka lapset
sänkyyn laitettuaan ei jaksa edes kysyä miten päivä meni.
Onkos se nyt joku kumma oikeesti, jos tosta ei meinaa mitään syntyä?
Mies etsii sen muusansa avioliiton ulkopuolelta tai jos on kunnon mies,
niin kärvistelee hampaat irvessä ja ei jaksa panostaa perheeseen.
Nainen huolehtii lapsista, mutta ei jaksa panostaa enää avioliittoonsa tai
parisuhteeseensa.
Mitä sit muka jää jäljelle paitsi kulissit?

Lue lisää

Se on sitä avioliittoa se. Normaalia semmoista.
MUTTA! Lapset kasvaa ja ovat enempi omissa menoissaan ja lopulta lähtevät.
Itse aloin tällaisessa tilanteessa porista kumppanin kanssa, että kohta ollaankin kahdestaan, mitäs sitten?
Kumpikin oltiin yli 40v ja hyväkuntoisia, joten siinä mielessä puoli elämää vielä elettävänä!
Mietittiin, mille alettaisiin ja siitä se lähti! Ensimmäinen kahdenkeskinen reissu tuntui aluksi typerältä, mutta olikin tosi kivaa ja jatkoa on seurannut! Nyt on aikaa hoitaa tätä parisuhdetta ja tehdä kaikkia kaksistaan. Kummallakin on omia juttuja, mutta nykyään enenemässä määrin yhteisiäkin.
Nyt on suunnitteilla lähteä Norjaan autolla katselemaan vuonoja ja muuta kivaa.
Se on semmoinen juttu, että sitä pitää vaan alkaa taas keskustelemaan tulevaisuudesta, kun ne lapset on hyvin hoitanut ja maailmalle saattanut.
Yhdessä voi tehdä vaikka mitä mukavaa, mutta täytyy muistaa, että omaakin aikaa pitää olla ja saada välillä olla ihan rauhassa! Seksiä on meillä muuten nykyään viikottain, sekin pääsi välillä vähenemään lasten ollessa vielä kotona...

Joku vaan kirjoitti:

"Satun näet tietämään tällaisenkin pariskunnan."

Luulen, että melkein kaikki pariskunnat ovat tällaisia vaikkeivät varmaan suostuisi sitä itselleen tunnustamaan.

Puolisot ovat yhdessä, koska ovat aikoinaan ihastuneet toisiinsa ja sitten rakastuneet. Mutta on hirveän harvinaista, että olisi oikeasti yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Rakkauden nimissä kumpikin puoliso jaksaa jopa vuosikausia uskotella itselleen, että yhdessä on kiva tehdä asioita. Lopulta sitten otetaan lusikka kauniiseen käteen ja tunnustetaan, että leikkauskohtia ei juuri ole.

Jos ei ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita, siitä ei seuraa, ettei rakkautta olisi. Eikä erosta seuraa automaattisesti se, että löytäisi paremman kumppanin.

Lue lisää

olen kyllä päätellyt toisin. On paljon liittoja joissa on mukavaa, on paljon yhteisiä asioita mutta se seksi ei oikein toimi.

No, tunnen vain jonkin verran ja joudun päättelemään vain heidän ja etenkin vaimon kertomuksista, minkälainen liitto on. En ole koskaan kuullut hänen kertoneen rakkaudestaan mieheen, jotenkin enemmän käytännönläheinen ja voisiko sanoa, hyötysuhde siitä tulee mieleen. Ehkä sana intohimoinen ja eroottinen kuvaisi paremmin?

Vaimo mm. on usein sanonut, ettei häntä kiinnosta mitä mies ajattelee, kunhan hoitaa työnsä ja lapsia sekä antaa tarpeeksi seksiä. Eikä vaimoa kiinnosta sekään, keitä ystäviä tai mahdollisesti muita naisia miehellä on. Mies ilmeisesti on tyytyväinen järjestelyyn. He pyrkivät olemaan mahdollisimman vähän kotona yhtä aikaa, ja molemmat ovat aktiivisia kaikin tavoin. Mies on liikunnallinen, kätevä känsistään ja vaimo enemmän yhteiskunta-aktiivi ja järjestö ihminen.

Meillä jokaisella on varmaan se mielikuva, millainen parisuhde on se ”hyvä”. Meidän tarpeemmekin varmaan poikkeaa toisistaan, joten se mikä on yhdelle hyvä, ei ole sitä toiselle.

mikä suhde se on? kirjoitti:

tämä ei ole mikään vaihtoehto.
Kyllä pitää suhteessa olla muutakin yhteistä kuin seksi.
Jotain yhteistä tekemistä perheen kanssa ja jotain omaa tekemistä.
Ei voi myöskään lähteä siitä, että liikuttaisiin jossain omissa piireissä
(ei tarkoita ettei ollenkaan)
Jos yhdessä ollaan, niin sitten liikutaan pääasiassa yhdessä (minun mielestä).

Lue lisää

"Minusta mikä suhde se on?17.9.2010 18:10
tämä ei ole mikään vaihtoehto. "

No onhan se joillekin ihmisille tapa elää avioliitossa eli vaihtoehto. Kannattaa vaan esittää kysymys siitä, onko tällainen liitto samalla tavalla "Kulissiliitto" kuin seksitön liitto, jossa on muita yhdistäviä tekijöitä vaikkei seksiä olisikaan. Yleensähän kulissiavioliitoksi väitetään liittoa, jossa ei ole seksiä kun yhtä lailla voisi ajatella, että liitto jossa ei harrasteta yhdessä muuta kuin seksiä on pelkkää kulissia.

No, joka tapauksessa kulissiavioliitto on tyhmä sana. Ihan sama, onko yhdistävä tekijä seksi tai lapset tai yhteinen asuntolaina, pariskunta itse päättää, onko se yhdistävä asia kyllin suuri pitämään avioliiton virallisesti voimassa.

kuka tietää kirjoitti:

"Minusta mikä suhde se on?17.9.2010 18:10
tämä ei ole mikään vaihtoehto. "

No onhan se joillekin ihmisille tapa elää avioliitossa eli vaihtoehto. Kannattaa vaan esittää kysymys siitä, onko tällainen liitto samalla tavalla "Kulissiliitto" kuin seksitön liitto, jossa on muita yhdistäviä tekijöitä vaikkei seksiä olisikaan. Yleensähän kulissiavioliitoksi väitetään liittoa, jossa ei ole seksiä kun yhtä lailla voisi ajatella, että liitto jossa ei harrasteta yhdessä muuta kuin seksiä on pelkkää kulissia.

No, joka tapauksessa kulissiavioliitto on tyhmä sana. Ihan sama, onko yhdistävä tekijä seksi tai lapset tai yhteinen asuntolaina, pariskunta itse päättää, onko se yhdistävä asia kyllin suuri pitämään avioliiton virallisesti voimassa.

Lue lisää

Kuten kiinteistöt avioliitotkin jumiutuvat kaikenlaisiin lainkirjainten ja säädösten koukeroihin.

luopuminen on vaikeaa, kun on lapsia.
Vanhemmat laittavat lapset etusijalle ihan joka hetki ja pyrkivät heidän parhaaseen.
Koko elämä muuttuu ja yleensä elämä alkaa enemmän pyöriä kodin ympärillä ja
harrastuksille ja kavereille jää vähemmän aikaa.
Lastenhankinta on iso elämänmuutos ja merkitsee myös suurta vapauden menetystä.
Yleensä siinä vaiheessa miehet alkavat viimeistään luopua nuoruuden hölmöilyistä,
miksei tämä voisi päteä jossain tapauksessa naisiinkin.

Kulisseista lähteminen tarkoittaa lasten oikeuksien ja hyvinvoinnin polkemista
(mikäli avioliitossa ei ole mitään sellaista, joka saisi lapset voimaan pahoin)
Lähteminen on siinä tilanteessa hyvin itsekäs päätös, sillä lapset tulevat joka
tapauksessa kärsimään tilanteesta.
Toisaalta on hyvä kysymys myös se, että onko tällainen päätös hyvä uudelle kumppanille,
kun lapset seuraavat mukana.
Tietyssä mittakaavassa se tarkoittaa jonkinlaista vapauden menetystä, jotta suhde voisi
ylipäätään olla mikään todellinen suhde. Uusi kumppani voisi olla hyvinkin valmis tähän
omien lastensa takia, mutta ei välttämättä toisten. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö
uusi kumppani voisi olla todella hyvä kumppani ja puoliso omalle perheelleen. Sitoutuminen
toisen perheeseen tuskin koskaan voi korvata sitä omaa ja merkitsee siten myös menetystä
uudelle kumppanille. Voin tietysti olla väärässäkin, mutta pahoin pelkään että suurimmaksi
osaksi tämä on se tilanne.

vielä ajatuksia kirjoitti:

luopuminen on vaikeaa, kun on lapsia.
Vanhemmat laittavat lapset etusijalle ihan joka hetki ja pyrkivät heidän parhaaseen.
Koko elämä muuttuu ja yleensä elämä alkaa enemmän pyöriä kodin ympärillä ja
harrastuksille ja kavereille jää vähemmän aikaa.
Lastenhankinta on iso elämänmuutos ja merkitsee myös suurta vapauden menetystä.
Yleensä siinä vaiheessa miehet alkavat viimeistään luopua nuoruuden hölmöilyistä,
miksei tämä voisi päteä jossain tapauksessa naisiinkin.

Kulisseista lähteminen tarkoittaa lasten oikeuksien ja hyvinvoinnin polkemista
(mikäli avioliitossa ei ole mitään sellaista, joka saisi lapset voimaan pahoin)
Lähteminen on siinä tilanteessa hyvin itsekäs päätös, sillä lapset tulevat joka
tapauksessa kärsimään tilanteesta.
Toisaalta on hyvä kysymys myös se, että onko tällainen päätös hyvä uudelle kumppanille,
kun lapset seuraavat mukana.
Tietyssä mittakaavassa se tarkoittaa jonkinlaista vapauden menetystä, jotta suhde voisi
ylipäätään olla mikään todellinen suhde. Uusi kumppani voisi olla hyvinkin valmis tähän
omien lastensa takia, mutta ei välttämättä toisten. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö
uusi kumppani voisi olla todella hyvä kumppani ja puoliso omalle perheelleen. Sitoutuminen
toisen perheeseen tuskin koskaan voi korvata sitä omaa ja merkitsee siten myös menetystä
uudelle kumppanille. Voin tietysti olla väärässäkin, mutta pahoin pelkään että suurimmaksi
osaksi tämä on se tilanne.

Lue lisää

Jatkan edellisen ajatuksia. Kulissiliitto voi tuottaa kivoja lapsia ja lapsenlapsia, antaa jatkuvuuden. Mikä liitoissa on tärkeätä? Sekö, että rikkoo liiton jonkin haavekuvan jahtaamisen takia ja samalla rikkoo perheyhteyden.
Usein avioerolapset ja lapsenlapset eivät ole tekemisissä toisen eronneen puolison tai uusperheen kanssa. Hinta on kova, jos lapset valitsevat puolensa. Ja sen he usein tekevät. Esim. minusta jäi parisuhteen rikkoutumisen syntipukki. Nyt lapset puolisoineen ja lapsenlapsineen ovat ukin pesuetta. Minä lähdin ja jäin ikään kuin vaille omaa perhettä, koska uusmiehellä on omat lapsensa.

en ole katkera mutta kirjoitti:

Jatkan edellisen ajatuksia. Kulissiliitto voi tuottaa kivoja lapsia ja lapsenlapsia, antaa jatkuvuuden. Mikä liitoissa on tärkeätä? Sekö, että rikkoo liiton jonkin haavekuvan jahtaamisen takia ja samalla rikkoo perheyhteyden.
Usein avioerolapset ja lapsenlapset eivät ole tekemisissä toisen eronneen puolison tai uusperheen kanssa. Hinta on kova, jos lapset valitsevat puolensa. Ja sen he usein tekevät. Esim. minusta jäi parisuhteen rikkoutumisen syntipukki. Nyt lapset puolisoineen ja lapsenlapsineen ovat ukin pesuetta. Minä lähdin ja jäin ikään kuin vaille omaa perhettä, koska uusmiehellä on omat lapsensa.

Lue lisää

Miksi te seurustelevat parit menette heti suoraa päätä sänkyyn ? Tutustukaa ensin tosiinne yläpään kautta, niin ei tarvitse katua. Rukoilkaa itsellenne puolisoa.
Kun muna ja järki seisoo yhtä aikaa, niin ei sillä liitolla ole juurikaan tulevaisuutta. Ensin muka ollaan avoliitossa, siis susiparina, joka kaikkein onnettominta. Pelkästään raha ja seksi ei tuo onnea. Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin sen ohella annetaan teille kaikki muukin mitä tarvitsette. Yhtä suuret haavat jäävät avoerostakin, tai oikeastaan vielä syvemmät.

Sivusta seuraaja kirjoitti:

Miksi te seurustelevat parit menette heti suoraa päätä sänkyyn ? Tutustukaa ensin tosiinne yläpään kautta, niin ei tarvitse katua. Rukoilkaa itsellenne puolisoa.
Kun muna ja järki seisoo yhtä aikaa, niin ei sillä liitolla ole juurikaan tulevaisuutta. Ensin muka ollaan avoliitossa, siis susiparina, joka kaikkein onnettominta. Pelkästään raha ja seksi ei tuo onnea. Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin sen ohella annetaan teille kaikki muukin mitä tarvitsette. Yhtä suuret haavat jäävät avoerostakin, tai oikeastaan vielä syvemmät.

Lue lisää

ole yhtään sen helpompaa. Heistäkin moni elää kylmenneessä liitossa, koska ei uskalla erota uskonyhteisönsä takia.

No, millaisen säännön noin yleensä antaisit. Kuinka kauan seurustellaan ennen kuin voidaan kokeilla sitä seksuaalista yhteyssopivuutta? Eikös se silloin nimenomaan ”seiso” (jos naisesta voi näin sanoa!) liian kanssa, kun ei voi yhdessä siitä nauttia? Ehkä olet sitä mieltä, että ensin avioon. Riittäkö seurusteluun kuukausi, vuosi, kaksi vuotta…

Tiesitkö että uskovilla on liian usein se ongelma, että naimisiin mennään vain siksi että saadaan harrastaa sitä seksiä. Entä jos paljastuukin liiton solmimisen jälkeen että seksuaaliset mieltymykset ovat aivan liian erilaiset? Tai että rakkaus ja huuma haihtuvat eikä jäljelle jää juuri mitään yhteistä.

Toiset elää siellä tulevaisuudessa, "kun sitä ja sitten kun tätä..."
Toiset, niinkuin minä elän tätä päivää ja tässä hetkessä..
Minun unelmani ei ole päiväuni tulevaisuudessa,
se on tässä juuri nyt päiväunilla ympärilläni, koko perhe.

Mikä saa naisen hyväksymään salarakkaan olemassaolon? Työpaikallani sairaalassa tosi monilla on salarakas jopa vuosikymmeniä ihan sama . Esimerkkinä eräs hoitaja joka seurustellut saman klinikan lääkärin kanssa jo runsaan 10v melko julkisesti silti lääkäri edelleen aviossa ja varmaan oma vaimo tietää koska kaikki muutkin tietävät. Miten tämä kakkosvaimo hyväksyy olotilan , entä se ykkösvaimo? Onko syynä omaisuudenjakoprosessi vai mikä? En usko että hyvässä suhteessa tarvitaan salarakkaita-reilu ero usein parhain ratkaisu- salarakkaatkin kärsivät ihan taatusti. Ehkä sairaalamaailma on otollinen paikka salarakkaille.Ja jos voi vielä rakkautta ilmaista työpaikalla ja työajalla-eikös olekkin hyvä lisä palkkaan?

liinavaatevarasto kirjoitti:

Mikä saa naisen hyväksymään salarakkaan olemassaolon? Työpaikallani sairaalassa tosi monilla on salarakas jopa vuosikymmeniä ihan sama . Esimerkkinä eräs hoitaja joka seurustellut saman klinikan lääkärin kanssa jo runsaan 10v melko julkisesti silti lääkäri edelleen aviossa ja varmaan oma vaimo tietää koska kaikki muutkin tietävät. Miten tämä kakkosvaimo hyväksyy olotilan , entä se ykkösvaimo? Onko syynä omaisuudenjakoprosessi vai mikä? En usko että hyvässä suhteessa tarvitaan salarakkaita-reilu ero usein parhain ratkaisu- salarakkaatkin kärsivät ihan taatusti. Ehkä sairaalamaailma on otollinen paikka salarakkaille.Ja jos voi vielä rakkautta ilmaista työpaikalla ja työajalla-eikös olekkin hyvä lisä palkkaan?

Lue lisää

jonka takia avioliitto on syytä lopettaa. Monella naisella lienee pelko yksinjäämisestä hyvin voimakas vaikka lapsia ei olisikaan, ja etenkin nuorempi vamppi-pimppi myös hajottaa vaimon uskoa omaan viehätysvoimaansa. Eipä houkuttele sekään että rakastuisi uuteen mieheen ja taas joutuisi läpikäymään saman myllytyksen jonkun baaripillun takia.

Miehet ovat myös kaksinaamaisia; itselle kyllä sallitaan syrjähypyt mutta annas olla jos oma vaimo käryää samoilta reissuilta, saattaa pahimmassa tapauksessa päättyä liitto monosen kyytiin.

liinavaatevarasto kirjoitti:

Mikä saa naisen hyväksymään salarakkaan olemassaolon? Työpaikallani sairaalassa tosi monilla on salarakas jopa vuosikymmeniä ihan sama . Esimerkkinä eräs hoitaja joka seurustellut saman klinikan lääkärin kanssa jo runsaan 10v melko julkisesti silti lääkäri edelleen aviossa ja varmaan oma vaimo tietää koska kaikki muutkin tietävät. Miten tämä kakkosvaimo hyväksyy olotilan , entä se ykkösvaimo? Onko syynä omaisuudenjakoprosessi vai mikä? En usko että hyvässä suhteessa tarvitaan salarakkaita-reilu ero usein parhain ratkaisu- salarakkaatkin kärsivät ihan taatusti. Ehkä sairaalamaailma on otollinen paikka salarakkaille.Ja jos voi vielä rakkautta ilmaista työpaikalla ja työajalla-eikös olekkin hyvä lisä palkkaan?

Lue lisää

että kuinka tämä liittyy asiaan, mutta sitten oivalsin. On miehiä joille perhe on jostain syystä tärkeä, vaikka se vaimo ei niin olisikaan enää rakkain. He voivat todellakin pitää sivusuhdetta vuosia, varsin tavallista Etelä- ja Keski-Euroopassa, jossa eron mahdollisuutta ei ole. Samoin ”vieraantumisvaiheessa” etsitään puolin ja toisin näitä ulkopuolisia suhteita. Osa näistä suhteista lopahtaa aikojen kuluessa ja sen oman puolison kanssa lähennytään jälleen.

Suhteissa joissa puoliso ei ole tietoinen ulkopuolisesta suhteesta, eletään kaksoiselämää. Se petetty mielestään hyvää ja uskollista avioliittoa ja pettäjä on se, joka luo ”kulissin” vaimolleen uskollisesta puolisosta. Usein ulkopuoliset kyllä tietävät todellisen tilanteen, kuten sanoit.

Kysyit kuinka tuo toinen nainen hyväksyy tilanteen? No, sitä ei voine sanoa kuin hän, mutta yleisimmät syyt lienevät että on naisia jotka eivät halua liian kiinteitä suhteita, tai he hakevat ystävyyttä ja kytkevät siihen seksin mukaan tai ovat rakastuneita ja jaksavat odottaa aikaa parempaa.

On liittoja joissa näin tehdään niin, että molemmat sen tietävät. Kaikkia ei häiritse se, että seksiä on muidenkin kanssa, joillakin voi olla tilanne, ettei toinen kykene esim. sairauden takia ja on sovittu erilaisesta järjestelystä. Riippuu siis arvoisa ja asenteista, millaisessa suhteessa haluaa elää ja onko sopeutumiskykyä sekä rohkeutta tehdä myös erilaisia ratkaisuja. Toiset pystyvät antamaan tilaa enemmänkin, samoin arvostamaan ehkä kaikkea muuta hyvää jota tuon ihmisen kanssa eläminen tuo mukanaan.

Vaikka olen sitä mieltä, ettei uskottomuutta voi hyväksyä, perusta on epärehellisyys. Hyvään suhteeseen ei kuulu toisen huijaaminen, salailu ja valehtelu. Totta on että todelliseen läheisyyteen tuo vahvuutta se, että ollaan myös seksuaalisesti uskollisia. Totta on myös, etteivät kaikki ihmiset kaipaa niin läheisiä suhteita.

mummomuori kirjoitti:

että kuinka tämä liittyy asiaan, mutta sitten oivalsin. On miehiä joille perhe on jostain syystä tärkeä, vaikka se vaimo ei niin olisikaan enää rakkain. He voivat todellakin pitää sivusuhdetta vuosia, varsin tavallista Etelä- ja Keski-Euroopassa, jossa eron mahdollisuutta ei ole. Samoin ”vieraantumisvaiheessa” etsitään puolin ja toisin näitä ulkopuolisia suhteita. Osa näistä suhteista lopahtaa aikojen kuluessa ja sen oman puolison kanssa lähennytään jälleen.

Suhteissa joissa puoliso ei ole tietoinen ulkopuolisesta suhteesta, eletään kaksoiselämää. Se petetty mielestään hyvää ja uskollista avioliittoa ja pettäjä on se, joka luo ”kulissin” vaimolleen uskollisesta puolisosta. Usein ulkopuoliset kyllä tietävät todellisen tilanteen, kuten sanoit.

Kysyit kuinka tuo toinen nainen hyväksyy tilanteen? No, sitä ei voine sanoa kuin hän, mutta yleisimmät syyt lienevät että on naisia jotka eivät halua liian kiinteitä suhteita, tai he hakevat ystävyyttä ja kytkevät siihen seksin mukaan tai ovat rakastuneita ja jaksavat odottaa aikaa parempaa.

On liittoja joissa näin tehdään niin, että molemmat sen tietävät. Kaikkia ei häiritse se, että seksiä on muidenkin kanssa, joillakin voi olla tilanne, ettei toinen kykene esim. sairauden takia ja on sovittu erilaisesta järjestelystä. Riippuu siis arvoisa ja asenteista, millaisessa suhteessa haluaa elää ja onko sopeutumiskykyä sekä rohkeutta tehdä myös erilaisia ratkaisuja. Toiset pystyvät antamaan tilaa enemmänkin, samoin arvostamaan ehkä kaikkea muuta hyvää jota tuon ihmisen kanssa eläminen tuo mukanaan.

Vaikka olen sitä mieltä, ettei uskottomuutta voi hyväksyä, perusta on epärehellisyys. Hyvään suhteeseen ei kuulu toisen huijaaminen, salailu ja valehtelu. Totta on että todelliseen läheisyyteen tuo vahvuutta se, että ollaan myös seksuaalisesti uskollisia. Totta on myös, etteivät kaikki ihmiset kaipaa niin läheisiä suhteita.

Lue lisää

Niin, niinpä niin. Milloin oletta aikoneet hakea ammattiapua tilanteisiinne ? Sitä ei ole vaikea saada, ja se selvittää pikkuhiljaa pidemmän päälle paljon, itsestä ainakin. Ja jos toinen ei lähde mukaan saa kuitenkin itselle näkemystä, itsetuntemusta. Näiden uusien näköalojen johdosta voi katsoa elämää hiukan uudella tavalla. Oli se näköala sitten mikä oli. Itse elin 10 v. hyvin monella tavalla mielivaltaisessa avioliitossa, kunnes sekä mieli, keho, sydänkin alkoi reagoimaan niin paljon, että oli pakko hyväksyä tilanne: että ei tätä Jumalan luoma ihminen kestä, ei avioliittoa ole tällaiseksi tarkoitettu. Nyt elän omassa kodissani lasten kanssa, lapset tapaavat isäänsä sovitusti. Ja jos puoliso on 10 v. osannut olla, keksiä kaikenlaista julmuutta, ei se siitä muutu vieläkään. Mutta etäisyys, oman itsen eheytyminen, hyvinvointi on siinä välillä ja on sillä tavalla paljon helpompaa että voi olla onnellinen omasta elämästä, omasta itsestä, lapsista. Voi olla kiitollinen nyt, taas, siitä että Jumala on antanut minulle elämän lahjan, terveyttä, monenlaista iloa ! Ja jos avioliitto on aikuiselle liian jännittävä, pelottava, ei se voi olla lapsellekaan yhtään helpompi. -Sillä ei ole väliä mikä vaikutus asialla on esim uskonnolliseen yhteisöön. Heikkoutta, vääränlaista "uskonylpeyttä" on se jos jo haavoitettua aletaan lyömään, osoittaa sormella ym. raadollista, rajoittunutta mitä ihmisen omasta sisimmästä voi läytyä. SE ei liity millään tavoin Jumalan rakkauteen, armoon, huolenpitoon. Voimia kaikille. Ja, rukous on edelleen mahdollista, yhteys Jumalaan. JA SE AMMATTIAPU.

Elämän lahja kirjoitti:

Niin, niinpä niin. Milloin oletta aikoneet hakea ammattiapua tilanteisiinne ? Sitä ei ole vaikea saada, ja se selvittää pikkuhiljaa pidemmän päälle paljon, itsestä ainakin. Ja jos toinen ei lähde mukaan saa kuitenkin itselle näkemystä, itsetuntemusta. Näiden uusien näköalojen johdosta voi katsoa elämää hiukan uudella tavalla. Oli se näköala sitten mikä oli. Itse elin 10 v. hyvin monella tavalla mielivaltaisessa avioliitossa, kunnes sekä mieli, keho, sydänkin alkoi reagoimaan niin paljon, että oli pakko hyväksyä tilanne: että ei tätä Jumalan luoma ihminen kestä, ei avioliittoa ole tällaiseksi tarkoitettu. Nyt elän omassa kodissani lasten kanssa, lapset tapaavat isäänsä sovitusti. Ja jos puoliso on 10 v. osannut olla, keksiä kaikenlaista julmuutta, ei se siitä muutu vieläkään. Mutta etäisyys, oman itsen eheytyminen, hyvinvointi on siinä välillä ja on sillä tavalla paljon helpompaa että voi olla onnellinen omasta elämästä, omasta itsestä, lapsista. Voi olla kiitollinen nyt, taas, siitä että Jumala on antanut minulle elämän lahjan, terveyttä, monenlaista iloa ! Ja jos avioliitto on aikuiselle liian jännittävä, pelottava, ei se voi olla lapsellekaan yhtään helpompi. -Sillä ei ole väliä mikä vaikutus asialla on esim uskonnolliseen yhteisöön. Heikkoutta, vääränlaista "uskonylpeyttä" on se jos jo haavoitettua aletaan lyömään, osoittaa sormella ym. raadollista, rajoittunutta mitä ihmisen omasta sisimmästä voi läytyä. SE ei liity millään tavoin Jumalan rakkauteen, armoon, huolenpitoon. Voimia kaikille. Ja, rukous on edelleen mahdollista, yhteys Jumalaan. JA SE AMMATTIAPU.

Lue lisää

Itse en kans kullississa voisi elää. Mitä järkeä, jos juttu ei perustu luottamukseen ja totuuteen? Aivan naurettavaa. Päivääkään en oo katunut, että sen pellen heitin mäkeen.

Loistava kannanotto, mummonmuori. Näin minäkin asiasta ajattelen. Kulissit ovat valetta, mutta ne asiat joista täällä puhutaan, eivät ole valetta vaan todellisuutta. Kiva koti, yhteiset lapset, taloudellinen turva jne.

Elämän lahja kirjoitti:

Niin, niinpä niin. Milloin oletta aikoneet hakea ammattiapua tilanteisiinne ? Sitä ei ole vaikea saada, ja se selvittää pikkuhiljaa pidemmän päälle paljon, itsestä ainakin. Ja jos toinen ei lähde mukaan saa kuitenkin itselle näkemystä, itsetuntemusta. Näiden uusien näköalojen johdosta voi katsoa elämää hiukan uudella tavalla. Oli se näköala sitten mikä oli. Itse elin 10 v. hyvin monella tavalla mielivaltaisessa avioliitossa, kunnes sekä mieli, keho, sydänkin alkoi reagoimaan niin paljon, että oli pakko hyväksyä tilanne: että ei tätä Jumalan luoma ihminen kestä, ei avioliittoa ole tällaiseksi tarkoitettu. Nyt elän omassa kodissani lasten kanssa, lapset tapaavat isäänsä sovitusti. Ja jos puoliso on 10 v. osannut olla, keksiä kaikenlaista julmuutta, ei se siitä muutu vieläkään. Mutta etäisyys, oman itsen eheytyminen, hyvinvointi on siinä välillä ja on sillä tavalla paljon helpompaa että voi olla onnellinen omasta elämästä, omasta itsestä, lapsista. Voi olla kiitollinen nyt, taas, siitä että Jumala on antanut minulle elämän lahjan, terveyttä, monenlaista iloa ! Ja jos avioliitto on aikuiselle liian jännittävä, pelottava, ei se voi olla lapsellekaan yhtään helpompi. -Sillä ei ole väliä mikä vaikutus asialla on esim uskonnolliseen yhteisöön. Heikkoutta, vääränlaista "uskonylpeyttä" on se jos jo haavoitettua aletaan lyömään, osoittaa sormella ym. raadollista, rajoittunutta mitä ihmisen omasta sisimmästä voi läytyä. SE ei liity millään tavoin Jumalan rakkauteen, armoon, huolenpitoon. Voimia kaikille. Ja, rukous on edelleen mahdollista, yhteys Jumalaan. JA SE AMMATTIAPU.

Lue lisää

riippuen tosin paikkakunnasta. Ikävä vain sitä apua eivät etenkään vanhemmat pariskunnat hae jo silloin, kun vielä ei mitään isompaa ole tapahtunut. Vanhan kaavan mukaan sisutellaan ja yritetään kestää. Nuoremmat ovat jo rohkeampia. Pettämistapauksissa ne tunteenpurkaukset ovat niin isossa asemassa, että moni tekee hätäisiä johtopäätöksiä tai alistuu läheistensä painostukseen ja ottaa pikaeron. Silloin jos milloin, ammattiapu olisi paikallaan.

Olen aivan samaa mieltä tuosta uskosta. Sillä on väliä millaiseen uskoyhteisöön kuuluu, sillä jotkut erottavat yhteydestään mm. jos otetaan ero.

Olet elänyt monia ongelmia sisältävässä liitossa ja ollut ahdistunut. Entäpä jos tilanteesi olisikin ollut toinen? Toisen kanssa olisi ollut mukavaa ja perheenä teillä olisi ollut rikasta ja monipuolista elämää?

Antakaa toisillenne oikea mahdollisuus, eli lähtekää yhdessä vaikka asiantuntijan avulla puhumaan. Antakaa itsellenne ja toisillenne aikaa käydä tämä vaihe läpi. Sitten voitte miettiä, jatkatteko ja millaisin ehdoin tai eroatteko.

...ja kumpaanhan eläinkuntaan typerillä kommenteillasi itse kuulut? Ehkä sika olisi sinuun sopivampi...

suhteita maa päällään kantaa. Meillä vaimon pitää aina päästä jonnekin lähelle tai kauas viikoksi tai viikonlopuksi. Kaikkea pitää olla mitä ei tarvitse tai käytetä. Tarpeellisesta ei niin väliä. Onneksi on ihanat lapset joiden kanssa hupsutellaan ja tehdään kaikkea kivaa. Eri huoneissa nukutaan ei kiinnosta yhtään kun toinen piereskelee ja lukee Vepsäläisen katalookia. Lähden sitten kun lapset ovat isoja, ei varmaan edes huomaa paitsi kun laskut jäävät maksamatta. Ei taida edes tietää että sellaisia on olemassa?

Mitä jos miehellä on toinen nainen, eikä aikomustakaan enää lähentyä vaimon kanssa. Silti vaimo haluaa pitää miehestä kiinni ja elää avioliitossa. Suhde toiseen naiseen kestänyt jo vuosia ja mies viettää suurimman osan ajastaan toisen naisen luona, eli he asuvat yhdessä. Millainen on vaimo, joka tällaiseen suostuu?

luuseri2 kirjoitti:

Mitä jos miehellä on toinen nainen, eikä aikomustakaan enää lähentyä vaimon kanssa. Silti vaimo haluaa pitää miehestä kiinni ja elää avioliitossa. Suhde toiseen naiseen kestänyt jo vuosia ja mies viettää suurimman osan ajastaan toisen naisen luona, eli he asuvat yhdessä. Millainen on vaimo, joka tällaiseen suostuu?

Lue lisää

Tiedänkö että toispaikan tullen ei kukaan voi pitää kenestäkään kiinni? Tuossa tapauksessa ihmettelisin sitä, miksi Mies ei hae eroa? Onhan jo todellisuudessa erottu.

xyz1234 kirjoitti:

suhteita maa päällään kantaa. Meillä vaimon pitää aina päästä jonnekin lähelle tai kauas viikoksi tai viikonlopuksi. Kaikkea pitää olla mitä ei tarvitse tai käytetä. Tarpeellisesta ei niin väliä. Onneksi on ihanat lapset joiden kanssa hupsutellaan ja tehdään kaikkea kivaa. Eri huoneissa nukutaan ei kiinnosta yhtään kun toinen piereskelee ja lukee Vepsäläisen katalookia. Lähden sitten kun lapset ovat isoja, ei varmaan edes huomaa paitsi kun laskut jäävät maksamatta. Ei taida edes tietää että sellaisia on olemassa?

Lue lisää

ja kuka ryökäle on opettanut sen noinkin hyvälle?? ;D

mummomuori kirjoitti:

Tiedänkö että toispaikan tullen ei kukaan voi pitää kenestäkään kiinni? Tuossa tapauksessa ihmettelisin sitä, miksi Mies ei hae eroa? Onhan jo todellisuudessa erottu.

Tais olla luuseri2 se kakkonen todellisuudessakin??
Miksi itse alat tuollaiseen pelleilyyn? Eikö rakkautenne olekkaan aitoa..mies vain käyttää sinua?

eihän kyse ole kulissista, eikä etenkään sitä voi väkisin elää. Kulissia on jos näyttelee ulospäin onnellista ja intohimoista suhdetta vaikka niin ei ole. Kun sukulaiset ja ystävät pitävät teitä oikein esimerkillisenä parina.
Se että elää huonossa suhteessa on vähän toinen tilanne. Sellaiseen ei kenenkään tarvitse eikä ole pakkokaan jäädä. Puhutaan siis HUONSTA parisuhteessa – eikö vain?

eihän kyse ole kulissista, eikä etenkään sitä voi väkisin elää. Kulissia on jos näyttelee ulospäin onnellista ja intohimoista suhdetta vaikka niin ei ole. Kun sukulaiset ja ystävät pitävät teitä oikein esimerkillisenä parina.
Se että elää huonossa suhteessa on vähän toinen tilanne. Sellaiseen ei kenenkään tarvitse eikä ole pakkokaan jäädä. Puhutaan siis HUONOSTA parisuhteessa – eikö vain?

Tuossa osoitteessa on OIKEASTI viisaita neuvoja! Lukekaa ihmiset ja tehkää töitä parisuhteen eteen. Se kannattaa!!!

Annappa yhteystietos, kun tunnut toisten pettämiset noinkin hyvin tietävän...
Ettei olis vaan se oma kullinpätkäkin jonkun koltan suuhun välillä muljahtanut? ;)))

KAIKKI ukotko? kirjoitti:

Annappa yhteystietos, kun tunnut toisten pettämiset noinkin hyvin tietävän...
Ettei olis vaan se oma kullinpätkäkin jonkun koltan suuhun välillä muljahtanut? ;)))

Buahahahahahahah!
".....koltan suussa kikkeli......!"

Olihan hauska! ;D kirjoitti:

Buahahahahahahah!
".....koltan suussa kikkeli......!"

naura kolttaämmät ovat kiihkeitä munan imiöitä ;D ;D;

Se kuule rakkaus muuttaa muotoaan aikaa myöten.
Nuoret, niinkuin sinäkin tunnut olevan, ei sitä asiaa vielä ymmärrä!
Aina ajatellaan, että se oma rakkaus on sitä oikeeta ja aitoo, mut kyllä ne kaikki alussa toisiaan rakastaa, vuosikymmenet vaan muuttaa asioita..
Alussa ollaan rakastuneita, sitten muututaan kumppaneiksi, elämä on sellaista..
Kulissia on vain kauan kestäneissä suhteissa. Eikä sekään varsinaista kulissia ole, sitä tavallista arkea vaan.

Mutta harvapa sitä haluaa vanhuuden yksinään viettää.
Vai onko mielestäsi yksinäiset vanhukset jotenkin onnellisia?
Vanha pari on onnellinen näky, vaikkei siinä taideta paljon enää rakkautta ajatella, tukea vain.

Noinhan se on!
Ja varsinkin lasten ollessa pieniä ja ajankäytön vuoksi välit voivat viiletä (seksi vähenee myös) ja näyttää siltä, että kulissia on, kun ei keretä suhdetta hoitaa. Mutta tavallista arkeahan se on!
Jos "kulissi" määritellään, että välit ovat viileät, eikä seksi maistu, meilläkin on silloin ollut sellainen vaihe liitossa. :))
Kumma kyllä, kun huomattiin, että aikaa alkoi taas olla kahdenkeskiseenkin toimintaan, alettiin pikkuhiljaa
taas lähentyyn ja seksiäkin on taas harrastettu pitkän kuivan kauden jälkeen.
Ei kannata antaa periksi. Kyllä siitä suhteesta saa aivan toimivan, kunhan heittää ne turhat unelmoimiset pois ja hyväksyy, että mukavaa on näinkin, vaikka ei niitä kipinöitä enään niin sinkoilekkaan! ;))
Kannattaa opetella katsoon sitä siippaa taas syvälle silmiin, vaikka se aluksi vaikeeta onkin!

Kyllähän ne lasten odottamiset,tuskalliset synnytykset, imetykset ja kropan rasituskin menee kokonaan aina naisen piikkiin, monesti se lastenhoitokin, joten ei oo reilua, ei!

:O kirjoitti:

Kyllähän ne lasten odottamiset,tuskalliset synnytykset, imetykset ja kropan rasituskin menee kokonaan aina naisen piikkiin, monesti se lastenhoitokin, joten ei oo reilua, ei!

Lue lisää

No mitä miehet

Sattumalta katsoin nämä teidän tilityksenne parisuhteista. Säälittävää Kaikkea sitä lukemaan joutuu lukemaan,
Itselläni on useita naissuhteita samaa aikaan.Kukaan ei valita. En minäkään.
Seksi maistuu, elämä maistuu.
Mitä ihmettä te valitatte. tehkää otain

"Eikös ne lapset saa aivan vääränlaisen perhekuva"

Ei vaan oikean.

"Teil on yks elämä ja siitäkin voi nauttia - eronneenakin!"

Ennen nautintoa pitää miettiä, mikä on oikein. Jos on lapset mennyt tekemään, heidän hyvinvointinsa on ainoa varteenotettava seikka.

Jos ero on parasta lapsille, pitää erota. Jos liitto on parasta lapsille, pitää pysyä liitossa.

Joku vaan kirjoitti:

"Eikös ne lapset saa aivan vääränlaisen perhekuva"

Ei vaan oikean.

"Teil on yks elämä ja siitäkin voi nauttia - eronneenakin!"

Ennen nautintoa pitää miettiä, mikä on oikein. Jos on lapset mennyt tekemään, heidän hyvinvointinsa on ainoa varteenotettava seikka.

Jos ero on parasta lapsille, pitää erota. Jos liitto on parasta lapsille, pitää pysyä liitossa.

Lue lisää

Itsekäs, lapseton, seurusteleva nuori ei sitä asiaa ymmärrä, vielä.

ole mies joka pettää... Joskus se on nainenkin. Mun ystävä petti omaa miestään, koska kaipasi niin huomiota ja rakkautta, eikä ainaista alistamista ja haukkumista. Hänen miehensä on ihan narsisti. Saanut kaverini itsetunnon täysin nollaksi. Sitten joku toinen mies saa sen kohotettua ja hetkeksi hymyn takaisin huulille. Tällä ystävällänikin on kaksi lasta ja vasta ottaneet ison asuntolainan ja talon ostaneet, että ei siitä ihan nuin vain lähtä.. vaikka olisi kuinka paha olla.

raipatirairaaa kirjoitti:

ole mies joka pettää... Joskus se on nainenkin. Mun ystävä petti omaa miestään, koska kaipasi niin huomiota ja rakkautta, eikä ainaista alistamista ja haukkumista. Hänen miehensä on ihan narsisti. Saanut kaverini itsetunnon täysin nollaksi. Sitten joku toinen mies saa sen kohotettua ja hetkeksi hymyn takaisin huulille. Tällä ystävällänikin on kaksi lasta ja vasta ottaneet ison asuntolainan ja talon ostaneet, että ei siitä ihan nuin vain lähtä.. vaikka olisi kuinka paha olla.

Lue lisää

Neljännesvuosisata tulee pian täyteen. Neljän kohdan ohjelma aloittelijoille:

Molempien puolisoiden kannattaa hankkia ja ylläpitää laaja ystäväpiiri, kummallakin molemmista sukupuolista, näiden joukossa kannattaa olla myös sellaisia suhteita, joihin liittyy seksuaalista viehätystä. Meillä flirttaillaan kovasti muillekin ja ilmaistaan helliä tunteita toisiakin kohtaan, rajustikin. Kun näin on, niin ei ole tarvetta tehdä jotakin hiukan enemmän vain siksi, että siihen liian harvoin ilmenee tilaisuus. Tällä tavoin myöskään pakko päästä panemaan vierasta ei pääse kehittymään pelastususkonnoksi.

Ei kannata rakastella kovin usein. Alarajaa ei tässä asiassa ole. Edes pari kertaa vuodessa ei ole "liian vähän". Silmiin katsoessa ja kädestä pitäessä tuntee eniten. Säännöllinen nukkuminen yhdessä on 10-20 vuoden jälkeen yhdyntöjä paljon tärkeämpää, samoin höpöpuheet ja halit, monta kertaa päivässä. Puolikäyttöinen seksi pilaa monta asiaa, turmelee läheisyyden jos saa liian helposti.

Toinen pitää välillä pakottaa pois. Hyvä ohje on esimerkiksi keskinäisellä sopimuksella määrätä puolisonsa kerran viikossa tai muussa määräajassa yksin kaupunkiin. Vuorokausirytmien erilaisuutta kannattaa hyödyntää myös. Meillä on ihanana ylimääräisenä lahjana se, että toinen on aamuvirkku ja toinen yöihminen. Silloin ehtii oppia itseään, tutustua muihinkin ja alkaa kaipaamaan.

Yhteisiä lomapäiviä kannattaa pitää hyvin usein, melkein joka viikko. Niiden on oltava ihan kokonaisia lomapäiviä aamusta iltaan kaksistaan esimerkiksi pyöräretkellä, kaupunkimatkalla jne. Ei koskaan kännykkää eikä lapsia mukaan eikä pankkiasioita tai ostoksia hoidettavaksi. Tunti-pari menee joka tapauksessa palautumiseen ja kyräilyyn, joten vain riittävän pitkä yhteinen aika on tarpeeksi hyvä omalle rakastetulle.

Kaikkia ihmisiä kannattaa käyttää, sitä varten meidät on luotu, mutta pitää opetella käyttämään oikein. Ihmiset ovat hyviä ja hyvästä riittää jaettavaa. Symbioosi on sairautta. Oikea rakkaus on tanssia missä otetaan etäisyyttä ja lähennytään taas. Kuolemaan saakka.

Noin minäkin ajattelen ja pysyn liitossani.
Oletko kuitenkin ajatellut joskus kokeilla, minkälaista se arki olisi nyt exäsi kanssa?
Ajattelin vain, kun minullakin oli kylmä aika mieheni kanssa ja sitten kuitenkin vuosien päästä lämpenimme uudestaan.Ja nyt on hyvä, kaksi aikuista nyhjää keskenään, mutta antaa aikaa myös omille touhuille.
Se on se yhteinen historia meilläkin, joka natsaa meidät yhteen.
Perhejutut on edelleenkin kovin tärkeitä ja ihanaa on, kun lapset tulevat vierailuille..kohta minusta tulee mummi ja jo nyt suunnitelemme mieheni kanssa muumilaaksoreissuja. ;D
Melkeinpä pelkkä yhteinen Jouluateria jo tuntuu tämän arvoiselta!
Tsemppiä sulle kuitenkin!

Minulla on tuttu pariskunta, joka on ollut avoliitossa noin 20 vuotta. Välillä tosin erottu ja taas palattu yhteen. Tänä vuonna, nyt tulevan lokakuun 10.s päivä, astuvat avioliittoon. Tuntuu että kyseisellä päivämäärällä, 10.10.-10, on jotakin tekemistä avioitumisen kanssa. Onko muita naimisiin menijöitä, tällä päivämäärällä?

on turha kituuttaa huonossa suhteessa, ne eivät kärsi erosta jos asiat hoidetaan aikuisten kesken. Itse erosin, kun lapsin olivat 3- ja 6-vuotiaat. Kummankin tarhasta ja koulusta on AINA tullut ihmettelyä vanhempainvartissa, että onko lapseni tosiaan eroperheestä. molemmat kun ovat niin tasapainoisia. Mielestäni lapsetkin saavat väärän kuvan parisuhteesta, kun asutaan nimellisesti yhdessä, mutta siihen se jääkin. Normaalisuhteessa kaikki keskustelevat ja osallistuvat, halaillaan ja osoitetaan tunteita, tapellaankin, mutta sovitaan.
Minä nautin lasteni seurasta, ja hekin ilmeisesti minun, koska iltaisin töiden ja koulun jälkeen löhöilemme yhdessä sohvilla telkkaria katsellen ja keskustellen, tai korttia pelaten tai muuten vaan yhdessä touhuillen. (Lapset ovat nyt 18 ja 15). Isäänsä lapset näkevät halutessaan, ehkä noin kerran kuussa yhteisen aterian merkeissä, lasten toiveesta. Suhteet miehen sukulaisiin ok, käymme lasten kanssa kyläilemässä ex-anopilla ja apella, kaikkiin juhliin exä tulee paikalle, käy joskus muutenkin moikkailemassa meillä kotona.

itse lopetin puolisen vuotta sitten monivuotisen suhteen miesystävään, kun liitto oli ajautunut juuri tällaiseen henkiseen kylmyyteen. En jaksa sellaista, ahdistaa ja lastenkin oli huono olla. Nyt meillä on kaikki ok, ja voimme hengittää ja olla perhe kolmistaan.
Rohkeutta vaan aloittajalle, aluksi tuntuu oudolta, kun on tottunut toiseen aikuiseen, mutta hetken kuluttua huomaat, kuinka paljon parempi on olla ilman sitä nujertavaa tunnetta. Tsemppiä syksyyn!! Ajattele itseäsi ja lapsiasi, niin ratkaisun tekeminen on helppoa.