Haluaisin kysyä teiltä muilta äideiltä että mitenkä olette saaneet vauvanne nukkumaan omaan sänkyynsä tai yleensäkään nukkumaan?
Itelläni nyt 2kk ikäinen vauveli jolla ollut nyt reilun viikon ajan että ei nukahda mihinkään muualle kuin syliin. Siispä olen joutunut nukkumaan vauvan kanssa öisinkin sohvalla ja päivätkin menee istuessaan/maatessa sohvalla vauva sylissä, joka ei kovinkaan kivaa koska ei itse pääse liikkumaan mihinkään tai tekemään mitään. Välillä saan nukahtamaan sänkyynsä (yleensä yöunilleen), mutta päivällä aika turha toivo. Vaunuihin nukahtaa JOS kävelee jossain, mutta herää kyl aika usein kun sisälle päästään vaikka parvekkeelle laitankin jatkamaan uniaan. Nukutan siis vauvan syliin (koska muualla vain huutaa pää punaisena tunteja josei syliin ota) ja kun nukahtaa syliin niin siirrän esim tunnin päästä omaan sänkyynsä, menee max 5min niin vauva alkaa itkemään tai muuten vaan herää. Mitä tämä on? Haluaako vain nukkua mahalteen vai? Sitä kuitenkaan en uskalla tehdä ja sitä kun ei suositellakaan. Mahallaan nukkuu kyllä rinnan päällä, koska ei tykkää nykyisin enää nukahtaa selälleenkään syliin. HUOH!
Kaikki vinkit olis tervetulleita miten olette saaneet lapsenne nukkumaan, itellä keinot todella vähissä hermot/selkä (sohvalla selällään nukkumisesta) aika lopussa myös!
Itelläni nyt 2kk ikäinen vauveli jolla ollut nyt reilun viikon ajan että ei nukahda mihinkään muualle kuin syliin. Siispä olen joutunut nukkumaan vauvan kanssa öisinkin sohvalla ja päivätkin menee istuessaan/maatessa sohvalla vauva sylissä, joka ei kovinkaan kivaa koska ei itse pääse liikkumaan mihinkään tai tekemään mitään. Välillä saan nukahtamaan sänkyynsä (yleensä yöunilleen), mutta päivällä aika turha toivo. Vaunuihin nukahtaa JOS kävelee jossain, mutta herää kyl aika usein kun sisälle päästään vaikka parvekkeelle laitankin jatkamaan uniaan. Nukutan siis vauvan syliin (koska muualla vain huutaa pää punaisena tunteja josei syliin ota) ja kun nukahtaa syliin niin siirrän esim tunnin päästä omaan sänkyynsä, menee max 5min niin vauva alkaa itkemään tai muuten vaan herää. Mitä tämä on? Haluaako vain nukkua mahalteen vai? Sitä kuitenkaan en uskalla tehdä ja sitä kun ei suositellakaan. Mahallaan nukkuu kyllä rinnan päällä, koska ei tykkää nykyisin enää nukahtaa selälleenkään syliin. HUOH!
Kaikki vinkit olis tervetulleita miten olette saaneet lapsenne nukkumaan, itellä keinot todella vähissä hermot/selkä (sohvalla selällään nukkumisesta) aika lopussa myös!
Vastaukset 10
Vanhimmat
mun ei varmaan pitäis vastata koska mun 2kk typy on kuin enkeli..
Mutta tosta huutamisesta, eihän oo vielä nälkäinen? vaippa kuiva eikä vaatteet kiristä? joskus oma typy ei meinaa mennä nukkumaan, ja haluaa syödä vaikka itsestä tuntuis että syötetty on. Sit vaan tissiä kehiin, ja pari kertaa on ollut noita syömispäiviä. Imetätkö vai onko korvikkella? Kokeile toista korviketta tuleeko mahavaivaa jostain sun syömisestä? entäs iltakylpy, sehän unettaa monet. viihtyyykö mobilen seurassa? Kantoliina?
en usko et nälkäinen on koska syö korviketta kerralla sen 100-150ml ja päivä-annos on sellaiset 7-9dl. vaippa kuiva kyllä ja vaatteetkaan ei kiristä, eikä ole kylmä eikä kuumakaan. Mahavaivaa tällä oli alussa todella paljon, söi nania, vaihdoin tutteliin ja otin relat käyttöön. Huudot vaan paheni, kunnes jätin relat pois kokonaan ja pelkkää tuttelia jatkoin ni helpottui. Kokeiltiin Almiron Peptiäkin (maitoallergisille tarkoitettua maitojauhetta), mutta viikon aikana alkoi laihtumaan koska ei tykännyt sitä syödä. Nyt aloitin sitten uudestaan tuttelit ja ei mun mielestä ole mahaansa itkenyt. Iltakylpyjäkin kokeiltu ja joskus nukahtaa tosi hyvin ja toisinaan taas ei eli ei sekään auta nukahtamaan sen paremmin. Mobilea katselee, mutta ei auta nukahtamaan.. piristyy vain sitä katsoessa. Kantoliinaa en ole kokeillut, mutta epäilen ettei selkä kestä kanniskella siinä ku muutenki selän kanssa ongelmia et kipeytyy tosi herkästi.
Vatsavaivat tuli mieleen. Röyhtäiseekö kunnolla...? meillä vauva söi niin ahneesti että nieli paljon ilmaa samalla. Aloin jossain vaiheessa röyhtäyttää kesken syömisenkin, jotta ilmavaivat vähenisi. Niin ja meillä vauva vaan on ollut päivisin muutenkin "huono" nukkumaan, pitkät päiväunet (2,5-3h) loppui 1,5kk:n iässä, tekipä sitten mitä vaan.Sen jälkeen nukkunut 30-45min kerrallaan, joskus harvoin yli tunnin. Mutta tilanne oli harmillisin juuri 2kk iässä.
Meilläkin vatsallaan nukkuminen ollut hyvä juttu vauvan mielestä ja nukutin kyllä vatsalleen jo 2kk iässä - siis päiväunille niin että olin itse samoissa tiloissa valveilla seurailemassa vaavin unta. Koska jos vauva ei nuku riittävästi, seuraa vain yliväsymystä ja lisää itkuisuutta & univaikeuksia. Meillä nukahti hyvin myös kantoliinaan tuossa iässä, harmi vaan että selkäni kipeytyi sen käytöstä. Annoin nukkua sylissäkin, jotta vauva saa lepoa. Järkeilin (=motivoin itseäni) niin että levon myötä vauva kasvaa ja kehittyy, jolloin tämäkin vaihe on nopeammin ohi. Saimme lahjaksi keinutuolin, jossa (alun protestointien jälkeen) vauva oppi nukahtamaan paremmin, ilmeisesti keinuva liike rauhoitti. Ja rauhoitti äitiäkin ;)
Kolmen kuukauden kohdalla huomasin että vauvan nukkuminen muuttui niin (tästä löytyy tieteellistä selvitystä, jos kiinnostut miksi ja miten) ettei hän enää herännyt niin helposti kun laski sylistä pois. Tosin ei useinkaan nukkunut puolta tuntia pitempään, oli sitten nukutettu keinutuolissa tai muuten, mutta olihan sekin helpotus sylissä torkkumiseen.
Nyt 5kk:n iässä nukkuminen tuntuisi taas kehittyneen askeleen eteenpäin. Vauva nukkunut viime päivinä pidempiä unia ja oppinut nukahtamaan sänkyyn vatsalleen rauhoiteltuna, kun aiemmin kaikki tassuttelut vaan lisäsi raivokasta huutoa. Tosin meillä tuo tassuttelu on melkomoista hytkytystä pyllynpäältä, sattumoisin keksin että sellaiseen rauhoittui. Silittelyt ja hyssyttelyt, no way...
Röyhtäisee kunnolla ruokailun jälkeen, montakin kertaa. Eikä meilläkään tosiaan auta silittelyt tai hyssyttelyt, laulut tai mitkään.. syliin nukahtaa suht hyvin jos pepulle taputtelee, mutta ei auta kyllä taas sängyssä. Unikouluunkin varmaan mennään vasta puolen vuoden iässä?
veikkailisin, että voisi olla mahavaivoja. Meillä vauva oli 2kk ikäisenä päivisin kova kitisemään varsinkin jos oli yksin lattialla ja ajattelin, että on vain vähän huonosti yksin viihtyvä vauva. Äitini kehotti kokeilemaan mahalääkettä ja ajattelin sitten kokeilla ja näyttää äidille, että ei sillä mitään mahavaivoja ole. Kas kummaa.. vauva muuttui kuin toiseksi vauvaksi ja viihtyi hyvin yksinään lattialla ja kaikki kitinät loppui siihen paikkaan kunhan löydettiin oikea annostus lääkkeeseen (annoin vähemmän kuin ohjeessa oli). Entä oletko kokeillut nukuttaa kapalossa?
kapalossa tykkäsi nukkua joskus 3-6vkon ikäisenä, mutta nykyään jos kokeilee niin saa kauheet raivarit, jo pelkästään siitä jos pitelee käsiä kiinni koettaen rauhoitella. Refleksiäkin epäiltiin johon kokeiltiin Gavisgonea (vai mikä olikaan), mutta sekin oli turhan kanssa, koska sitä ei varmaankaan pikkuisella ollut. Auttaako tähän sitten vain aika ja se että opettaa vaan nukkumaan tuolla omassa sängyssään vai mitä tässä voisi vielä kokeilla? Ja kauanko uskaltaa toisen antaa huutaa tuolla sängyssään ennenko ottaa syliin?
Äsken käytiin kylvyssä ja syötiin masu täyteen, nukahti syliin jonka jälkeen taas siirrettiin omaan sänkyyn.. yrittää siellä kokoaika nukkua, mut heräilee jatkuvasti nyt siihen että tutti tippuu tai alkaa kauheasti huitomaan käsillään ja kiemurtelemaan.. onko sitten kuitenki jäänyt sitä ilmaa massuun vai yrittääkö kääntyä mahalleen? On tämä ihanaa, ku joutuu vaa arvuuttelemaan mikä voisi milloinki vaivata tai mitä milloinki tehdä että toisella olisi hyvä olla :D
Tee pinnasängystä sivuvaunu. Yksi laita irti ja kiinni teidän sänkyyn. Varmista, että on kunnolla röyhtäissyt. Anna nukahtaa syliisi. Nukuta vauva lähellä sitä paikkaa, johon lasket hänet nukkumaan. Vauvalla kestää 20 min päästä syväuneen, sitä aiempi laskeminen havahduttaa. Vauvaa ei voi opettaa nukkumaan yksinään. Tuon ikäistä ei saisi itkettää minuuttiakaan yksinään, se vain pahentaa tilannetta. Sivuvaunu voi auttaa kaikkia, vauvalla on turvallisempi olo, kun pääset makuulla ollessasi ihan vauvan lähelle antamaan tuttia tai laittamaan kättä vauvan päälle. Älä missään nimessä nuku sohvalla vauvan kanssa. Se on vaarallista.
Monenlaisia konsteja voidaan kokeilla, mutta mikään niistä ei valitettavasti ole oikotie onneen, ja ainoastaan kokeilemalla voidaan saada selville, mikä kullekin lapselle sopii. Tärkein tekijä pienen lapsen hoidossa on hyvä vuorovaikutus. Lapsen antamille signaaleille tulee olla herkkä ja niihin tulee vastata. Alle puolivuotiasta ei voi hemmotella pilalle, eikä mielenosoituksellista itkua ilmene ennen 8-9 kuukauden ikää. Vauvojen uniongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja järjestelmällisyyttä. Myös apua on osattava hakea, jos alkaa tuntua siltä, että ongelmat perheessä kärjistyvät.
Yksi keskeinen vauvojen vuorokautta rytmittävä tekijä on nälkä. Pienet lapset eivät kykene syömään kerrallaan niin suuria määriä, että näläntunne voisi pysyä poissa esimerkiksi läpi yön. Näin ollen imetystä tai maitopulloa ei pitäisi säännöstellä edes yöaikaan.
Pieniä vauvoja hoidettaessa ehkä tärkein vanhempien ominaisuus on ns. responsiivisuus. Tällä tarkoitetaan sitä, että vauvan itkuun pitää aina reagoida, koska vauva ei kykene jäsentämään ympäristöään niin hyvin, että voisi käsittää miksei itkuun vastata. Vauva ei itke koskaan turhaan, vaan itku on aina hälytysmerkki.
Jo aivan pienet vauvat tarvitsevatkin muiden ihmisten seuraa, vaikka eivät vielä osaakaan leikkiä. Lasta ei voi liiaksi pitää sylissä.
Vauva rauhoitetaan katsomalla silmiin eikä lasta pidä kääntää selin aikuiseen nähden, sillä katsekontakti on jo aivan pienelle lapselle elintärkeä. Monesti katsekontaktin merkitys tuntuu unohtuvan: levoton lapsi ei aina rauhoitu sylissä ollessaan, jos katsekontakti puuttuu. Pientä vauvaa ei voi liiaksi hemmotella, ja vastaamalla nopeasti vauvan antamiin merkkeihin taataan se, että vauva tuntee itsensä tervetulleeksi tähän maailmaan. Sellainen vauva, jonka itkuun ei reagoida ei tunne oloaan turvalliseksi. Se ilmenee tyypillisesti esimerkiksi univaikeuksina ja yleisenä tyytymättömyytenä (ns. vaikea vauva).
Mitä vaikeampi vauvan temperamentti on, sitä tärkeämpää on, että vanhemmat herkistyvät kuuntelemaan vauvan antamia signaaleja. Tyypillistä on, etteivät tällaiset ns. vaikeahoitoiset vauvat viihdy itsekseen vaan haluavat syliin, nukkuvat vain lyhyitä jaksoja ja itkevät jäädessään yksin. Tämä on kuitenkin täysin normaalia, eikä sitä pitäisi sekoittaa esimerkiksi koliikkiin. Vaikean vauvan pitäisi saada olla vanhempien sylissä mahdollisimman paljon, jotta perusturvallisuus kehittyisi, mikä mahdollistaa sen että vauva oppii vähitellen olemaan tyytyväinen myös itsekseen. Vauvaan ei saa kyllästyä, vaikka mikään ei tuntuisi riittävän, sillä se vain pahentaa tilannetta. Toisaalta ongelmatilanteen laukeaminen saattaa jo olla lähempänä kuin arvataankaan. Hoidon laiminlyönti aiheuttaa vauvalle jatkuvan stressin, joka voi kärjistää ongelmia.
Kurkkaapas tämä juttu: http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apjackson.html
Deborah Jackson, Three in a bed - kirja:
Kirjaa lukiessa alkaa tosiaan vaikuttaa päättömältä se, millaisia ponnistuksia länsimaiset vanhemmat suorittavat yrittäessään saada vastasyntyneen tai pienen vauvan nukkumaan omassa sängyssään. Jackson käy läpi tutkimuksia, joiden mukaan läheisyys on elintärkeää vastasyntyneelle vauvalle: iho, äidin läsnäolo ja kosketukset. Ilman näitä vauva kärsii, sen kehitys hidastuu. Tämä tiedetään, samoin se, että huutaessaan lapsi ei suinkaan harjoita keuhkojaan (kuten Viktorian ajan Englannissa väitettiin).
Läheisyys ja ihokosketus on lapselle elintärkeää, ja Jacksonin siteeraaman asiantuntijan mukaan vauva tarvitsee äidin läheisyyttä vielä enemmän yöllä kuin päivällä; enemmän pimeässä kuin valoisan aikaan. Kosketuksen kautta vauva saa ensimmäiset havaintonsa maailmasta – pienen lapsen näköaisti on vielä rajoittunut.
Jacksonin mukaan vanhempien olisi tärkeää tarkkailla lasta, niin että he näkevät, milloin lapsi viihtyy itsekseen ja tuntee olonsa hyväksi itsekseen nukkuessaan. Läheisyyttä kaivataan, jos lapsi itkee, sätkii jalkojaan turhautuneena, on levoton tai ei kykene rentoutumaan.
Käy muun muassa selväksi, että yöheräily ja uniongelmat ovat harvinaisempia niissä ympyröissä, joissa vauvat nukkuvat vanhempiensa vieressä. Eli paradoksaalisesti tapa erottaa vauvat vanhemmistaan, jotta vanhemmat saisivat nukkua rauhassa, aiheuttaakin usein päinvastaista.
”Miksi ihmeessä ammattilaiset ovat niin huolestuneita toisista tavoista, mutta eivät toisista ollenkaan. Me puemme vauvalle vaipat ja tiedämme, että niistä päästään kyllä eroon siihen mennessä, kun lapsi täyttää kolmekymmentäviisi. Silti vauvojen, jotka tuuditetaan uneen tai otetaan vanhempien sänkyyn nukkumaan, uhkaillaan jäävän loppuiäkseen riippuvaisiksi. Älkää vain rakastako niitä liikaa tai ne rupeavat vaatimaan sitä.”
Ei ole olemassa yhtä oikeaa paikkaa, jossa vauvan pitäisi nukkua. Paras järjestely on sellainen, missä kaikki perheenjäsenet saavat riittävästi lepoa.
On tärkeää, että lapsi oppii kokemaan nukahtamisen miellyttävänä asiana ja unen turvallisena olotilana.
Useimmat lapset käyvät läpi eri vaiheita nukkumisen kanssa. Yritä löytää nukkumisjärjestely, joka sopii juuri teidän perheellenne. Varaudu siihen, että keinot vaihtuvat ja pidä mieli avoimena uusille ratkaisuille. Kun vauva on vielä pieni, yöheräämiset ovat luonnollinen osa arkea ja heräilyä helpottaa niihin asennoituminen rennosti ja positiivisesti.
Yölliset heräilyt ovat normaali osa vauvan terveellistä unirytmiä
Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James McKenna on tutkinut vauvojen nukkumista jo vuosia ja hänen mukaansa pitkät unijaksot eivät ole luonnollisia ihmisvauvoille. Pienet vauvat havahtuvat hereille unestaan useita kertoja yössä ja sillä näyttää olevan selkeä merkitys vauvan selviytymisen kannalta. Tuore tutkimus antaa osviittaa, että vauvat, jotka nukkuvat liian syvästi ja liian pitkään saattavat olla suuremmassa riskissä kätkytkuolemalle. Vauvan unijakson pidentäminen pidempien unijaksojen toivossa ei siis välttämättä ole vauvan edun mukaista. On normaalia, että 6 kk vauva herää vielä useita kertoja yössä ja kahteen ikävuoteen asti useimmat lapset heräilevät öisin. Vauvan katsotaan nukkuvan läpi yön, kun hän nukkuu yhtäjaksoisesti 5 tuntia yöllä. Ensimmäiset 6 kuukautta vauvan tulisi aina nukkua vanhempiensa huoneessa. Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James Mc Kenna muistuttaa, että vieressä nukkuminen vaikuttaa suotuisasti vauvan hengitysrytmiin, keskushermostoon ja verenkiertoon, joten alle 1-vuotiaan nukkuminen vanhempien vieressä suojelee vauvaa kätkytkuoleman riskiltä.
Useimmat alle 2-vuotiaat lapset tarvitsevat vielä vanhempien apua nukahtaakseen, monet lapset vielä pidempäänkin.
Kun vauva on lähellä äiti havahtuu jo vauvan varhaisiin nälän merkkihin maiskutukseen, ähinään ja levottomuuteen. Näin vauva ei ehdi hätääntymään, ja vauvan rauhoittaminen on nopeampaa. Huomatessaan olevansa äidin turvallisessa kainalossa vauva saattaa rauhoittua uudestaan nukkumaan. Nukkuessaan perhepedissä vauvat heräilevät useammin, kuin yksin nukkuessaan, mutta sekä vauva, että äiti saavat silti enemmän unta. Vauvat myös itkevät huomattavasti vähemmän, minkä johdosta enemmän energiaa säästyy kasvuun ja elintoimintojen ylläpitoon.
Kun vauva herää yöllä nälkäänsä, hän herää kevyen unen vaiheesta. Jos äiti ja vauva nukkuvat yhdessä ja heidän unirytminsä ovat mukautuneet samanlaisiksi myös äiti herää kevyen unen vaiheesta.
Kun vauva ja äiti heräävät samasta kevyestä unen vaiheesta on äidin myös myöhemmin helpompi nukahtaa kuin erivaiheessa vauvan kanssa nukkuesaan. Vauvalla on unesaan oma rytminsä, mutta äidin on mahdollisuutta sovittaa kevyen ja syvän unenvaihetta, unirytmiään vauvan rytmin kaltaiseksi.
Unikoulu ei ole hyväksi lapselle
Unikoululla (controlled crying) tarkoitetaan sitä, että lapsi jätetään yksin huoneeseen ja annetaan itkeä vähitellen pidempieä ja pidempiä aikoja, ennenkuin häntä mennään rauhoittelemaan. Tämän tarkoituksena on opettaa vauva nukahtamaan yksin. Jotkut asiantuntijat ovat huolissaan, että tällä saatetaan aiheuttaa vahinkoa lapsen kehitykselle. Lapsi itkee aikansa ja odottaa, että joku vastaa hänen huutoonsa. Hän on yksin, avuton ja peloissaan. Hän on stressitilassa, hänen verenpaineensa nouseeja hänen lihaksensa ovat jännittyneet. Jos kukaan ei tule hän lopulta luovuttaa. Näin lapsi oppii, että hänen tarpeensa eivät ole tärkeitä ja lakkaa kommunikoimasta hätäänsä. Huudatusunikoulun sijaan lasta voidaan totuttaa nukkumaan lempeämmin ns. tassu-hoidolla.
Lapsen totuttaminen nukkumaan yksin voi olla molemmille osapuolille raskasta ja apu saattaa olla vain lyhytaikainen. Eri kehitysvaiheet näkyvät öisenä levottomuutena, jolloin lapsi tarvitsee vanhemman läheisyyttä.
(lähde: www.bebesinfo.fi)