elämäni on suoraan sanottuna pelkkää paskaa, mitään positiivistä ei tapahdu enään, kaikki on jo ohi.
elämäni ala asteella oli hyvää, mulla oli paljon frendei jne. oli mukava mennä kouluun, vanhemmat tukivat, koulu oli lähellä, kaverit asuivat viereisessä rapussa/tai samassa taloyhtiössä, ihmiset oli ilosia ja ylpeitä musta, nykyään ylä asteella, vanhemmat on niin kiireisiä ettei niillä oo aikaa enää mulle, jos kysyn jotain niin tulee sana "oo hiljaa teen työvuoroja", "oo hiljaa oon puhelimessa", koulussa mulla on ahdistus, että saan paskan työpaikan tai jään makoilemaan kotiin ja päädyn köyhäksi pummiksi josta kukaan ei välitä, on mahakipuja joka pv, päänsärkyä, ja en pysty olla neutraalisti ihmisten keskellä, alan hermoilla ilman syytä. kun olin 7 ja ukkini kuoli, lupasin hänelle että pidän huolen hänen rakentamastaan mökkipaikastaan, sielläkään en juuri ole käynyt, ehkä pari kertaa/viikkoa kesälomilla, ei ole enään paljon kenelle puhuakaan, mesessäkin on estetty koska on tullut turhia "tappeluja" eli haukkumista jne. oikeassa elämässä kaikki kaverit juuri muuttaneet kauas pois, ei olla puhuttu vuosiin, tai olen riitautunut osan kanssa. Jäljellä on 2 kaveria, vanhempia ei juurikaan koska he eivät enään välitä, tunnen olevani pelkkä paska,kusettaja ja luuseri, josta ei tuu mitään. Mietin juuri ja totesin että paras idea olisi ottaa pesäpallomaila ja mennä hakkaamaan pari tyyppiä oikeen kunnolla, ja jättää koulu, muuttaa vaikka serkuille toiseen maahan ja alottaa elämä alusta.
[ Haukkuja tähän tekstiin tulee varmasti, trollit ja tylsistyneet wannabe gangstat käy soittaa suutaan mutta sitä paskaa en lue. ]
elämäni ala asteella oli hyvää, mulla oli paljon frendei jne. oli mukava mennä kouluun, vanhemmat tukivat, koulu oli lähellä, kaverit asuivat viereisessä rapussa/tai samassa taloyhtiössä, ihmiset oli ilosia ja ylpeitä musta, nykyään ylä asteella, vanhemmat on niin kiireisiä ettei niillä oo aikaa enää mulle, jos kysyn jotain niin tulee sana "oo hiljaa teen työvuoroja", "oo hiljaa oon puhelimessa", koulussa mulla on ahdistus, että saan paskan työpaikan tai jään makoilemaan kotiin ja päädyn köyhäksi pummiksi josta kukaan ei välitä, on mahakipuja joka pv, päänsärkyä, ja en pysty olla neutraalisti ihmisten keskellä, alan hermoilla ilman syytä. kun olin 7 ja ukkini kuoli, lupasin hänelle että pidän huolen hänen rakentamastaan mökkipaikastaan, sielläkään en juuri ole käynyt, ehkä pari kertaa/viikkoa kesälomilla, ei ole enään paljon kenelle puhuakaan, mesessäkin on estetty koska on tullut turhia "tappeluja" eli haukkumista jne. oikeassa elämässä kaikki kaverit juuri muuttaneet kauas pois, ei olla puhuttu vuosiin, tai olen riitautunut osan kanssa. Jäljellä on 2 kaveria, vanhempia ei juurikaan koska he eivät enään välitä, tunnen olevani pelkkä paska,kusettaja ja luuseri, josta ei tuu mitään. Mietin juuri ja totesin että paras idea olisi ottaa pesäpallomaila ja mennä hakkaamaan pari tyyppiä oikeen kunnolla, ja jättää koulu, muuttaa vaikka serkuille toiseen maahan ja alottaa elämä alusta.
[ Haukkuja tähän tekstiin tulee varmasti, trollit ja tylsistyneet wannabe gangstat käy soittaa suutaan mutta sitä paskaa en lue. ]
Vastaukset 6
Vanhimmat
sulla on kaks kaveria oo onnellinen siitä
Joo, toine hankkii mulle tappeluita ja toine on juutalaine jippiaijei
mitä se haittaa että toinen on juutalainen ja eivät vanhempasi voi koko ajan sua passata pitää sulla yksinkin pärjätä elämässä
Miksi sitten olet heidän kaverinsa jos vihaat heitä?
Paska on elämäs
HAHA
musta tuntuu just samalta,en voi auttaa