Lueskelin näitä juttuja ja jäin ihmettelemään, miksi jotkut matkustavat ilman aviopuolisoaan. Itse en kuuna päivänä haluaisi tehdä niin - jo parin päivän jälkeen ikävä iskee. Ensi vuonna tulee 40 vuotta yhteisoloa täyteen ja joka päivä rakastetaan ja rakastellaan.
Kuinka siis kestätte erilläänoloa, kun olette rakkaanne luota poissa jopa viikkoja?
Kuinka siis kestätte erilläänoloa, kun olette rakkaanne luota poissa jopa viikkoja?
Vastaukset 43
Vanhimmat
Kai sen kestää kun kerran matkalle lähtee? D,oh! ja KVG....
Me matkustamme yhdessä, olisi tylsää lähteä yksin. KUn vuokrataan auto, niin toinen ajaa ja toinen ohjaa.
Ja iltaisin on niin kiva mennä yhdessä syömään ja drinkille ja kävellä käsiskynkkää rantapromenaadia pitkin.
monella???? tai se ei enää käy
Työnantajalla on määräysvalta loman ajoitukseen.
sekä yksin että yhdessä ja hyvin on pärjätty! :)
Yksinkertainen sopimus on tehty; "katsoa saa mutta ei koskea" ! Tosin tuo emäntä muistaa kyllä yhteisillä reissuilla huomauttamaan aika herkästi, mikäli silmien suuntaus on liian kauan paikallaan jonkun senoritan kohdalla. :)
Myös nuo Aldon mainitsemat työajat rajittaa yhteisiä matkoja.
Kaveriporukan kanssa sitten vinoillaan A ja B luokan reissujen eroista!
Eiköhän nuo ole hirveän yksityisiä asioita. Olen jo pelkästään työni takia joutunut olemaan paljon reissussa, joten sinkkumatkailu on täysin tuttua. Tulevan talvikauden aikana ollaan sekä yhdessä että erikseen. Jotkut vaan ovat itsenäisempiä, kaipaavat omaa(kin) tilaa ja kykenevät pärjäämään ilman puolisoa.
A-luokan matkat vaimon/tyttöystävän kanssa
B-luokan matkat yksin/kaveriporukassa
ja sitten vielä C-luokan matkat oman vaimon/tyttöystävän kanssa....
naisilla luonnollisesti sama mutta vaimo/tyttöystävä = miehen/poikaystävän
Joudun matkustamaan työssäni kuten puolisonikin. Lomalle kyllä lähdemme aina yhdessä. Jo kesällä laitamme työkalenteriin tammikuulle kahden viikon vapaan, eikä koskaan ole ollut mitään ongelmia pitää lomaa yhtä aikaa.
on nyt vähän hakoteilla noiden kategorioiden suhteen, joten pitänee oikaista:
A-luokan matka on yksin tehty!
B-luokan matka on vaimon/tyttöystävän kanssa tehty matka.
C-luokan matka on muija ja mukulat mukana.
D-luokan matka on kaveriporukan kanssa tehty.
C ja D voivat vielä vaihtaa paikkaa, mutta A ja B ei mitenkään!!! :)
Naimisissa olevat immeiset eivät välttämättä tarvitse kokoaikaista yhdessäoloa ja aikanaan kun tuon emännyksen kanssa naimiaiset vietettiin, niin pelisäännöt tehtiin selväksi; emännys nauttii kreikan matkoista ja mä taas mettäreissuista. :)
Tärkein kriteeri oli; jos vieraisiin menet, niin jätä avaimet sitten senkin päälle!
Ei ole vielä kummankaan avaimia senkin päältä löytynyt! :)
Näitä saarimatkoja sitten tehdään vellinkeittäjän lomien mukaan, koska mä pystyn helpommin vaikuttamaan "omiin" lomiin.
Mä oon nytkin ollut huhtikuun lopusta lähtien täällä mökillä koiruuden kanssa ja vain muutaman keikan tehnyt virallisen kotiosoitteen suuntaan lähinnä työasioiden vaatimuksien takia (kaikkea ei voi tehdä etätyönä). Tää "kotikokki" ei oo käynyt täällä kertaakaan kun aikanaan kyllästyi "jatkuvaan työntekoon" mitä tän läntin huolenpito vaatii. :)
Meidän välit on erittäin hyvät ja viikoittain soitellaan ja höpistään tärkeimmät asiat ja osaamme nauttia myös elostamme ilman toista osapuolta.
Vanhempi likka muutti pois kotoa reilut 1 1/2 vuotta sitten ja nuoremman pitäisi kirjoittaa ens keväänä, joten niiltäkin osin homman pitäisi olla hanskassa.
Olettaisin että tässäkin pätee tämä vanha sääntö; kukin taaplaa tyylillään.
Joillekin sopii ja toisille ei, mutta kun yksilöistä puhutaan, niin annetaan kaikkien kukkien kukkia ja rakennetaan oma elämä sen mukaan mitkä on mahdollisuudet ja pääasia on että molemmat osapuolet ovat suurinpiirtein tyytyväisiä olemassa olevaan olotilaan. :)
oon ihan samaa mieltä Vilperin kanssa. Meillä kun ei tuo ukko tykkää etelänreissuista mutta minä taas tykkään, niin minä meen ja toinen lomillaan tuhtaa kotona kaikkea mitä mieleen tulee(remonttia taloon, remonttia autoon jne..) Kummallekin tämä käy eikä riitaa siitä aiheesta ole tullut. Yhden kerran oltiin yhdessä, minä 2 viikkoa ja ukko viikon. Jo viikon puolivälissä oli jo tuskainen kun ei saanut tehdä mitään, tuijotteli vaan naapurihotellin remppaa ja huokaili et pääsis näyttään miten se homma oikeen toimii :) Näin meillä ja hyvin silti menee, ja menköön :)
"tuijotteli vaan naapurihotellin remppaa ja huokaili et pääsis näyttään miten se homma oikeen toimii"
Tullut niin monta kertaa katottua "töiden" etenemistä saarilla milloin ikkunasta tai parvekkeelta tai muuten vaan ohitsekulkiessa; kun kuitenkin luokittelen itseni jonkinlaiseksi rakennusasiantuntijaksi, niin ihmetellä täytyy, että miten mahdolliset "urakat" pysyvät päällänsä!!??
Onhan siellä "ahkeriakin poikia" työssä, mutta yleistyyli näyttää olevan "että kunhan tulis ilta". :)
Meni vähän offtopiciksi, mutta lievää ymmärrystä "ukkoasi" kohtaan tunnen.
Mä oon jo vuosia viihtynyt saarilla juuri tuon työasioiden unohtamisen takia; voi helposti sanoa soittajalle "sorry, mä oon melkein 5000 kilsan päässä ja soittele parin viikon päästä uudestaan!!"
Mä elin yli kolmikymppiseksi ennenkuin perhe tuli mukaan kuvioihin, niin ehkä nämä siteet eivät ole sen takia muodostuneet niin hirmutärkeäksi ja kun on ikänsä koirien kanssa elänyt, kalassa ja mettällä käynyt, niin se koiruus kattaa sen läheisyyden tarpeen. Enemmän mä reissuillani mietin koiranpoikaa kuin muijaa!! :) Emännys osaa hoitaa ittensä, mutta koiruus kaipaa huolenpitoa säännöllisesti.
Mutta niinkuin sanottu; jokainen hoitaa kuvionsa sopivilla kaavoilla ja niihin on turha lähteä vieraiden puuttumaan. Mikään este onnellisen avioliiton suhteen ei yksinään matkustus ole, ellei siitä tahallista stressiä halua ottaa.
On pakko heittää oma lusikka soppaan kun luin Vilperin ja muiden juttuja siitä, miten pitäisi mennä neuvomaan kuinka hommat hoidetaan.
Oltiin 2008 Parque Cristobalissa ja totesin, että respan lattiasta puuttuu neljä 40*40cm kivilaattaa. Lippusiima kiersi puuttuvia laattoja. Neljä päivää kun oltiin katseltu puuttuvia laattoja, huomasin respan nurkkaan ilmestyneen laastisäkin, saavin ja pari laastikampaa. Paraiso Maspalomaksen aulabaarista kotiuduttuamme olin jo melko rehvakkaalla tuulella ja melkoisen varma, että näytän hispaanoille kuinkas se luonnonkivilaatta lattialle asettuu.
Vaimo puhui ympäri, kuulemma loma menee pilalle jos heitetään hotlasta ulos. :D
Vaan seitsemäntenä päivänä lomalentojen bussia odotellessa todettiin lattian olevan edelleen auki......
piti olla se oma sivu jossa voitte höpöttää omianne.
Joo'o! Kyllä pelkkä ajatuskin lähteä yksin lomalle tuntuu haljulta! On niin kiva ihastella ja kauhistella asioita lomalla yhdessä, jos ei puolison, niin kenenkäs? Ja muistella sitten niitä kokemuksia yhdessä! Meillä matkustettiin lasten kanssa kun olivat pieniä, nyt kun ovat jo isoja, mennään kahden. Koskaan ei ole työesteet olleet vastassa, halusta se on kiinni! Ensi talvena mennään sitten samaan aikaan lapsen perheen kanssa, sekin oma valinta :))
Me koemme loman olevan laatuaikaa, normi elämä kun pyörii niin työn ja kodin ehdoilla. Mutta kukin tekee tyylillään.
Kun olet koirien kanssa mökillä koko kesän tai pidemmän ajan ulkomailla yksin, niin mites tuo rakastamispuoli hoituu?
Kun on tottunut 40 vuotta vaimon vierestä heräämään ja illalla viimeksi rakastamaan, niin tuntuisi mahdottomalta olla ilman vaimon vierihoitoa montaakaan päivää.
Aloittajan kysymys oli ihan ajatuksia herättävä, ei siinä mitään ja vastasinkin jo aiemmin omalta osaltani.
Sellainen näkökulma kuitenkin on ihan huomioitava, että yksin matkustavissa on paljon puolisonsa menettäneitä, leskiä ja eronneita, puoliso voi olla sairauden takia kyvytön matkustamaan jne.
Mutta nuo asiat, kuten sanoin, ovat yksityisiä ja mielestäni noille vierihoitokysymyksille on olemassa ihan omat palstat.
Jos vienosti vastaisi, niin nämä pitempiaikaiset erot luovat jonkinlaisia paineita jotka sitten puretaan kun taas yhdessä ollaan. :)
Sen verran korjausta että vain yksi koira on taloudessa kerrallaan. Mutta se onkin sitten perheenjäsen sen metsästyskäytöstä huolimatta! Hyvin toimii tämä kansalliskoiramme molemmissa tarkoituksissa; ja kuten olen monilla palstoilla sanonut; "mulla on kaksi koiraa samassa paketissa"
Se siviiliversio hyvin koulutettuna ja se toinen täysverinen mettäkoira siinä vaiheessa kun jonkunlaisen tussarin käteensä ottaa! :)
Mutta kuten sanottu jo aiemmin; niin olemme yksilöitä ja vakka kantensa valitsee ja meillä mun ja emännyksen suhteen homma toimii.
Vierihoidosta en sano mitään, kun sitä meillä ei varsinaisesti ole; sänkykin 180 senttiä leveä että voi nukkua ilman että toinen hengittää niskaan! :)
Mä pärjään lyhyillä yöunilla max 6 tuntia ja lasteni äiti taas vaatii min. 8 tunnin unet, niin jo sekin vaatii jonkinlaista "pesäeroa" sängyssä.
Yli 20v ollaan yhdessä oltu ja ei mun tietääkseni ole eroa luvassa. :)
Kanarian saaret palsta joten keskustelkaa koiristanne ja akoistanne omalla palstallanne!
kait sitä nyt pikkuisen voi lipsua, ei tämä niin tiukkapipoista voi olla! Mutta jotta en sitten eksy aiheesta, niin yksi kysymys Vilperille: Jardin Doradossa näkyisi olevan nykyään sekä hotellihuoneita (en kyllä tajua missä, jos ei niissä bungaloweissa) sekä huoneistoja. Ilmeisesti sitten näissä hotellihuoneissa ei ole sitä keittomoduulia. Oliko näin? Se oli aikoinaan loistopaikka.
nämä "hotellihuoneet" tarkoita sitä, että niissä ei ole sitä keittiö nurkkausta lainkaan!?? Niinkuin tarinassani kerroin, niin se ensimmäinen kämppä oli juuri tälläinen jonka sain sitten vaihdettua n. vuorokauden sisällä.
Paikka on mun kokemuksen mukaan ihan ykkösluokkaa kaikin tavoin ellei sitä vedentuloa sisään lasketa mukaan! (täysin poikkeukselliset kelit muutamana päivänä tuolloin ja vettä satoi "runsaasti")
Menisin koska tahansa uudestaan sinne, mikäli tilaisuus olisi. :)
Jos niitä miinuksia haluaa etsiä, niin ehkä pahin on tuo matka ostarille; melkein kilsa yhteen suuntaan! :) :)
Koko Jardinin tarina on vieläkin luettavissa tuolla:
http://p2.foorumi.info/suomikerho/viewtopic.php?t=67&postdays=0&postorder=asc&start=0
Mun tyyliin sopiva kerronta ja kuviakin vähintään riittävästi! Tiukkapipoisille suosittelen väliin jättämistä!! :)
Suositeltava kohde mun mielestäni!!
Löysinkin Jardin Doradon Finnmatkojen valikoimista ensi talvelle. Huhtikuuhun on vain niiiiin pitkä aika vielä!
Matkustelen ilman puolisoa, koska hän ei lähde reissuihin mukaan. Hänellä yrittäjänä on lomaa noin viikko, max 2 vuodessa ja ne hän viettää mieluiten eräreissuissa. Mulle se käy ja hänelle käy että matkustelen yksin tai porukoissa.
Mulla oli 7vk kesäloma, josta viikon vietin Dolomiiteilla vaeltamassa. Muuten olin mökillä, kotona ja Muumimaailmassa.
Syysloman vietän pojanpojan kanssa Hollannissa, Hiihtoloman Ylläksellä työkamujen kanssa. Joululoma vielä auki. Näin meillä, mutta hyvin ollaan miehen kanssa pärjätty yhdessä kohta 32v.:)
nyt ehkä kuullostaa hiukan ronskilta, mutta olen useammin kun kerran kuullut että miksei lähtisi lomalle yksin kun mulloin ollaan koko ajan nenä toisen takapuolessa kiinni kotona ollessa. -Että näin.
Matkalla ollaan kuin Ellun kanat; jälkeenpäin aviopuolisolle kerrotaan niitä tavanomaisia satuja. Ei tämä sen vaikeampaa ole.
Olemme olleet porukassa emännän kanssa 40 vuotta ja risat, siitä virallisesti se tasaluku. Alkuun oltiin kuin paita p..se. Sittemmin on oltu Espanjassa lähinnä matkoilla sekalaisesti. Alkuun minä muutaman kerran yksin, sitten vaimo muutaman reissun yksin ja taas usein yhdessä. Kyllä se mukavasti tuulettaa, kun ei ole koko ajan samat "sävelet". Totuuden nimissä kerrottakoon, että jopa maininnalla monta kertaa on reissu kärsinyt tyhjästä jankutuksesta niin muiden kuin vaimonkin taholta. Ihan omin päin on ollut kaikkein antoisimmat matkat, kun jätetään ne "nuoruuden ajat" riemuineen omaan lukuunsa. Maailmassa on niin paljon muutakin, kuin se vieraissa pomppaaminen. Mutta en minä sitä sano, etteikö se ole mahdollista, jos puheille osuu miellyttävä henkilö vastakkaista sukupuolta. Suomalaisten käyttämissä turistikohteissahan tämä Kanarian saaristo mukaan lukien on tunnetusti paljon myös seksiseuraa tilapäisesti hakevia. Jos sattuu että on nauttinut elämästä jonkun toisen kanssa, on parempi olla kertomatta mitään satuja! Paljon valokuvia muista asioista on nerokasta, eikä tule kenellekään riidan aihetta. Tunnustan kerran livenneeni ja monasti himoinneeni! Ihan hyvä on käydä vaikka Playa del Inglesissä ihan omin nokin tai kaverin tai vaimon kanssa ja jos ei kovin suomalaisten joukossa luuraa seuralaistaan enemmän, voi matka olla todellista lomaa. Enempää en aio koskaan tästä seurustelusta täällä kertoilla.
Minusta aloitus on herättänyt hyvää tarinaa. Kuitenkin hämmästyttää se, miten avoimesti ihmiset puhuvat täysin yksityiselle alueelle kuuluvista asioistaan. Ketä per... kiinnostaa jonkun hairahdukset tai aktiviteettitiheys. On ollut ihan asiallistakin tarinaa, tietyiltä osin kuitenkin yksisilmäistä, ymmärtämättä sitä, että on olemassa erilaisia elämäntilanteita. Jos yhdelle sopii kalenterimerkinnän tekeminen kesällä tammikuulle, se ei välttämättä sovi kaikille. On olemassa erilaisia töitä, erilaisia vastuita, erilaisia muita asiaan vaikuttavia syitä, joiden vuoksi joutuu tekemään säätöjä. Komppaan Vilperiä, joka tuolla viisaasti sanoi, ettei puolisoiden tarvitse koko ajan elää yhdessä. Molemmilla pitää olla oma(kin) elämä ja kyky toimia itsenäisesti sekä kotimaassa että muualla.
vaan on löyhempi moraali yhdistettynä korkeaan sukupuolivietti...parisuhde on aina kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti, yleensä ne jotka moralisoivat on moralisointiin kaikkein vähiten varaa....sanomattakin on selvää vanha kansanviisaus --- se koira älähtää johon kalikka kapsahtaa...
tai helpommin kahlitsee kapallisen kirppuja kuin yhden kiimaisen v..un..
elikä kukin matkustakoot tyylillään, eniten ottaa moraalinvartijat kuuppaan
Viihdyn matkoilla yksinkin tai jonkun ystävättären kanssa koska:
- rakkaus ei ole minulle yhtä kun riippuvuus toisen jatkuvasta läsnäolosta
- ylipäänsä viihdyn myös yksin ja nautin omasta seurastani
- puoliso ei ole minulle yhtä kuin koko sosiaalinen elämäni, minulla on muitakin tärkeitä ihmissuhteita, mm. lapset, sukulaiset, hyviä ystäviä
- rakkaus on tilan antamista
- puoliso ei ehkä ylipäänsä ole yhtä innostunut matkustamisesta kun minä eikä tahdo lähteä kuin kerran vuodessa, ja minuun kaukokaipuu iskee useammin
- emme välttämättä ole kiinnostuneita samoista matkakohteista
- ei se puoliso katoa eikä rakkaus lopu jos emme koko ajan ole nokakkain
Voisiko tuon paremmin sanoa, hienosti kiteytit varmasti monien ajatukset. Minun ainakin.
Koko listan voin omalta osaltani allekirjoittaa, mutta erityisesti sykähdytti tuo "rakkaus on tilan
antamista". Vilperi viittasi myös samaan, mutta sanoi sen toisin.
Voisin hyvin käydä ulkomaillakin yksin,sillä mieheni ei ole kiinnostunut täyteen ahdetuista turistimestoista. Osittain siksi en vielä itsekkään ole niissä käynyt...
Suomessa kun riittää nähtävää yllin kyllin...
Yksin teen noin kuukauden reissun kerran vuodessa maalle,seudulle josta olen kotoisinkin.
On mukavaa mennä välillä ihan omien aikataulujen mukaan ja touhuta sellaistakin mikä ei toista kiinnosta.
Kuten vaikkapa karaoke tai rantakala-ilta.
Tai saa vain olla ilman mitään velvoitteita.Samoin Lapissa kiinnostaa myös vilkkaammat paikat,mies taas viihtyy syrjäisillä tammukkapuroilla.
Yhdessä ollaan oltu jo kohta 24 vuotta ilman papin aamenta ja aina vain paremmin menee.
Reissusta on mukava tulla kotiin ja näyttää otettuja valokuvia ja kertoilla sattumuksia.
Vieraissakaan en halua käydä vaikka mies sokeritaudin ja sydänoireiden vuoksi ei enää pystykkään.
Onhan minulla kaksi tervettä kättä! Ei siihen tarvita tunaroivia känniääliöitä.
Olen elämääni täysin tyytyväinen ja niin on mieskin.
Ehkä alan käydä Kanarialla sitten kun luut ei enää kestä Suomen ilmastoa,eikä jalka nouse tunturiin.
Kyllä elämä on myös vapautta. Matkustan paljon myös vaimoni kanssa mutta myös yksin. Vaihtelu virkistää.
Se että vietän jonkun ihanaisen kanssa muutaman hetken lomalla ei mitenkään vaikuta elämääni, perään ei soitella vaan kaksi ihmistä ehkä viettäneet vain laatuaikaa. Vaihtelu virkistää. Sen sanoo vaimonikin kun palaan lomalta ja toteaa että täytyy varmaan usemmin ukko lomalle lähettää kun noin piristyy. Noh ainoa ongelma tuossa on se että minulla niin ihana vaimo että tahtoo olla vaikea tällä ulkomuodolla vastaavaa seuraa lomalla löytää.
no-o,voiko tuon tyhmemmin ihminen sanoa.Kato ettei käy ohrasesti kun upea vaimosi tajuaa näyttää sulle ovea ulkoapäin.
Joillekin tuntuu olevan vaikea erottaa vapauden eri lajeja. Ja vaikka tuolla aiemmin olen yrittänyt diplomaattisesti sanoa, että tietyt kuviot ovat täysin henkilökohtaisia, eikö perhana joillain ole tarvetta puhua niistä hyvinkin yksityiskohtaisesti. Minua ei kiinnosta pätkääkään kyvyttömyydet tai hairahdukset. Tehkää ihmiset niiden kanssa ihan mitä huvittaa, mutta käsitelkää ne asiat niille kuuluvilla palstoilla. Sen verran nyt kommentoin kuitenkin, että pistäisin dondonin suoraan ulkoruokintaan.
Joinakin iltoina kun lueskelen tätä palstaa,luulen sotaventon olevan ainoa ihmismäinen olio tällä palstalla,välillä hän taas laittaa tulemaan esim.MITÄ PIRUA SE SULLE KUULUU ja minä mietin että kuka helvetti tuo monsteri on...nyt kun hän minun ajatuksin vastaan tuohon edellä olevan kommenttiin selvin sanoin(kuin minun sanoin),mietin mikä HELVETTI NAINEN tuo on...joo eli harvinaisen tyhymä oulio tuo don don...muuten rouva sotavento,kun olet itte menossa koko talveksi kanarialle,muista meitäkin viikon pakkolomalla olevia,kuten jossakin viestissä sanottiin...kanaria kuuluu meille kaikille.
Ollaanko sitä aina noin herkkänahkaisia. Kyllä minunkin mielestä normaaliin elämään kuuluu joskus sanoa, mitä ajattelee, ilman tekopyhää hurskastelua.
Sanon miehelleni joskus, kun pinna meinaa ratketa, että "Painu v:uun, mutta se on vaan höyryn päästämistä.Sitten taas on hyvä jatkaa "ilman höyryjä". Mies sanoo vain, että "sag nicht immer PANU PITTU, kun se ei osaa suomea.-Mutta JOS mies suuttuisi tosissaan, niin lupaisin kyllä parantaa tapani, ja pitäisin hyvänä, kunnes rauha olisi taas maassa.
Ja jos mieheltäni kysytään, olenko monsteri, niin hän sanoo "sicher, ab und zu" (kyllä, aina välillä), mutta myös että elämä minun kanssani on rehellistä yhteiselämää, jota jatkamme, kunnes ...
Olipa mielenkiintoinen viesti, palaute on aina tervetullutta. Ihan olen tavallinen kuolevainen, kuten me kaikki. En nyt kauheasti viitsi hehkuttaa pitkäaikaisen unelmani toteutumista, koska se näyttää monia ottavan kupoliin. Mutta joo, Kanaria kuuluu meille kaikille ja tietysti toivon näkeväni paljon tuttuja palstalaisia eri yhteyksissä.
Katsokaaa ympärillenne. Avatkaa silmänne. Erikoista tekopyhyyttä. Kunnioitan avioliittoa mutta on turha hurskastella ulkoruokinnalla. Jos kaikki ajattelisivat noin niin ei avioliittoja enää olisikaan. Menepä kerran inglesiin ja seuraa ELÄMÄÄ. Siellä huomattava osa ihmisistä viettää laatuaikaa, eikä suinkaan ole sinkkuja kuin murto-osa. Ja se että siellä ystävän kohtaa, ei tarvitse olla rumaa vaan virkistävää.
jokin aika sitten itsekin,ja kuinkas kävikään.matkatuttavuus osoittautui niin mukavaksi tuttavuudeksi ,että päivälleen tänään(16.9)olemme olleet 31 vuotta yhdessä ja yli 30 vuotta naimisissa.kannattaa siis yksin kulkiessa muistaa mitä "vaaroja"matkoilla voi kohdata.
Kyllä vaan, noinkin hienosti voi käydä. Lämpimät onnittelut pitkästä yhteisestä taipaleesta.
Sotis
Olisi kiva kuulla muidenkin mielipiteitä kun noiden vakkarien jotka itseään toistaa joka palstalla.
Voi olla että olen väärässä, mutta kun olen seurannut elämää, niin tuntuu paljon ihmiset viettävä aikaa
myös ulkopuolisissa suhteissa varsinkin lomalla. Jotkut julistaa pyhyyttä - mitenkähän niiden aviopuolisot.
Matkustan ilman puolisoa siksi koska minulla ei sellaista ole.
Niinpä. :)
Lähes 40-vuotta on oltu yksissä, mutta annetaan myös omaa aikaa molemmille. Käymme yhdessä kaupunkilomat, mutta minä käyn talvisin yksin pääasiassa Kanarialla 2-4 viikon vaelluslomalla. Vaimo ei tykkää rantalomista, joten tykkään liikkua yksin. En ole kenenkään riesana ja saan mennä sinne, mihin haluan. Meillä ei enään ole seksielämä niin hektistä kuin aloittajalla, joten emme siksikään tartte kokoajan toistemme läheisyyttä. Vaimo on kyllä käynyt yksin kulttuurimatkoilla Kiinassa, Ranskassa ja monessa Afrikan maassa. Minä en pidä pitkistä lentomatkoista, joten Kanaria on minulle juuri sopiva paikka ja olen siellä reissannut vuodesta 1973 lähtien. Taas parin vikon päästä olen lähdössä Mas Palomakseen.