kävin sun galleriassa ja katoin sun koirusta. tässä on mun edesmennyt rakas Jesi koira jonka sain pitää 13 vuotta.
http://i4.photobucket.com/albums/y115/majorica/jessi.jpg
http://i4.photobucket.com/albums/y115/majorica/jessi.jpg
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
musta sinulla on ollutkin :-))
Mulla oli tossa aika pitkään sellainen halu, että olisin halunnut mustan sakemannin ja valkoisen paimenkoiran näitten "perus sakujen" rinnalle.
No toistaiseksi on vaan se yksi poitsu jonka kuvan näit tosin tässä on nyt kiivaassa hakusessa toinen.
Tämän nykyisen kohdalla kävi niin, että siitä piti tulla siitosuros, mutta sepä kasvaa poksahti liian isoksi (säkä 72) ja sen isä periytti sille pehmeät korvat :-( Tästä taipumuksesta sain tiedon vasta siinä kohtaa kun aloin kysellä perään koiran pehmeitten korvien syytä. No Saksan tuonti aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta :-))
Luonne poitsulla on aivan MAHTAVA ja niin herkkä oppimaan ettei tosikaan. Käyttöpuolella sitten vaan harrastusmielessä ja perilliset jonkun muun koiran kanssa sitten tulevaisuudessa. Lonkat sillä on A/A, lanneranka OK , samoin kyynern. ja silmät. Epäilin > lue vähän pelkäsin :-/ , että tuo sen suuri koko olisi käynyt kasvuvaiheessa lonkkien päälle mutta terve se on kun pukki ja oikein ADHD , positiivisessa mielessä :-)))))
nuita ihania sakemanneja. yhdellä tallilla oli Tintti.jossa kävin vuosikausia. olin ihan varma että joku päivä se koira olisi minun. mutta yhtenä päivänä kun tulin sinne niin isäntä oli myynyt sen. siis myynyt "minun" koiran. joitakin asioita vaan ei koskaan unohda. Tintti rakasti minua ja minä sitä. se oli "minun koira".
minä en ole asiantuntija periyttämisessä. jotta siitä en sano mitään. mutta osaan kyllä nähdä milloin koira on kaunis. ja luonne tietenkin on tosi tärkeä. ihailen kauniita ja hyvinkäyttäytyviä koiria aina.
tuosta tuli mieleen että meidän Luckylla on tuo ADHD. se on ihan kaheli. :-))))
Tosi upea koira sulla on ollut tuo...eikö ole jännä, vaikka kaikkia koiriaan rakastaa, niin kuitenkin voi olla joku mikä jää erikoisesti mieleen ja ketä kaipaa varmaan ikuisesti...mullakin on kaksi sellaista...
itku tulee aina kun kuvia katsoo. sama Tysonin kanssa, vaikka harvoin edes voin sen kuvia katsella. jotkut vaan on erityisen rakkaita. vaikka kaikki tietysti on.
Tänä pv tuo olisi täyden kympin koira!!! Sellainen kuin sakujen täytyisi ollakkin, eli ei mikään lonkkavikainen jolla persuus laahaa maata.
Siis ihan mielettömän kaunis koira tuo mikä sinulla on ollut.
minun koirillani ei yhdelläkään ole perä laahannut maata,(ensimmäinen aikuisena hankittu oma synt. 1987 käyttö&näyttä valio samoin toinen,kolmas oli eläinsuojelun tukitoimena huostaanotettu uros ja nyt tämä tuonti) eikä yhdelläkään ole ollut lonkka tai muutakaan luusto vikaa, paitsi tällä uusimmalla nuo hivenen pehmeät korvat jotka ei sen terveyteen vaikuta mitenkään onpahan aika persoonallisen näköinen otus :-))
Jessi oli aivan mahtava koira. syntynyt navetassa mistä sen hajin. rakastuin ihan ensi kädessä ja tiesin että tuo on MINUN KOIRA. kaikki rakasti Jessiä. mutta se oli minun koira. todellakin minun koira.
sai näyttelystä eka palkinnon ihan eka näyttelystä kun anoppi yllytti viemään sinne. pari tottelevaisuus koetta käytin mutta oli häiritseviä ääniä (esim. junarata takana) jotta niissä ei pärjätty.
muuten tottelevainen kuin kello kävisi. luki varmaan minun ajatukset. voi kun kaipaan tuota koiraa :-(
se päivä kun Jessin jouduin viemään ei unohdu ikinä.
tosi vaikeaa viedä eläimet sinne viimeiselle matkalleen...
luulen että sakuja on alettu jo jalostaan hieman paremmin, kaikki ne nuoret koirat joita täällä olen nähnyt ovat ainakin jo hippasen paremman näköisiä, kuin mitä jokin sitten aika sitten oli liikenteessä (eli noin 3v sitten). Sakut muuten olisi oivia koiria olemassaan.
Kuva oli vähän epäselvä,mutta täytyy sanoa,että harvinaisen kaunis selkälinja.
Eipä tainnut olla suoraan geelilinjainen :D
jonka olen skannannut. minä en nuista linjoista ymmärrä mutta sai eka näyttelystä ekan palkinnon. siis ryhmän paras. vaikka siihen aikaan kuulemma ei tuomarit suosineet mustaa väriä.
kaunis koira. Kyllä tuon kanssa kelpasi elellä..eikö vain.
Täällä meillä päin asustaa kanssa yks täys musta sakemanni.
kaunein vaan myös tosi ihana koira kaikin puolin.
upea koira!
No on kaunis poika, ihan on kuin mun yksi entinen naapurissa asunut koirakaveri...
Jessykän näköinen että itku pääsi. upea koira !
vauh,,ihanat noi korvat, näyttää siltä että on aina korvat "höröllään":)
Yritin tuon meidän koiran kuvaa saada tänne vaan ei onnistu eli ei osaa:(
vaikka rakastan tuota koiraa ja se on minustakin upea, että kuvan perusteella tuo sinun Jessi oli (minun mielestäni) ulkonäöltään vielä upeampi!
netissä paikka jonne tallennat kuvia? :)
yhtä kummini koiraa jolla oli samantapainen nimikin. :) Se ei ollut täysin musta mutta hyvin tumma kuitenkin. Ehkä kaunein koskaan näkemäni (siis omasta mielestäni kaunein) sakemanni, ikävä kyllä sille tuli haimavika eikä se elänyt kovin vanhaksi.
Siitä ei ole kuvia koneella mutta jos joskus saisin skannattua paperikuvia niin laitan sulle. :) Sen turkki oli kuin silkkiä. Olen yleensä ollut enemmän tai vähemmän allerginen saksanpaimenkoirille, se kai on enemmän allergisoiva rotu kuin esim. nämä pohjoiset pystykorvat. Mutta sen koiran kanssa nukuttiin samassa sängyssä eikä haitannut yhtään. :)
on muuten tosi vähän saksanpaimenkoiria.
Eikä täällä kyllä villakoiriakaan ole! Siskon villiksen kanssa kun kävin kävelemässä tuossa tiellä niin useampi autoilija pysähtyi kysymään tai kommentoimaan. :D
Hurjan hieno koira!
Onko ihan suomalainen vai kenties saksan tuonti?
Ei tietenkään tarvitse kertoa jos et halua.
Eihän noita isovilliksiä paljon yleensäkkään näe katukuvassa...muistan joskus alkuaikoina kun käytiin Tallinnassa näyttelyssä ison kanssa...ja illalla kun mentiin vanhaan kaupunkiin koira mukana katukahvilaan istumaan, niin meidät piiritti valtava joukko ihmisiä jotka ihaili ja ihmetteli koiraa...
suomalainen, mutta vanhemmat alunperin saksalaisia molemmat.
Tuollaistahan se oli Helsingissäkin tänä kesänä. :) Kyllä ne ihmiset kysyivät välillä Pikkulikastakin, mutta se siskon koira ne veti puoleensa. :D
niin laita ihmeessä. Jessillä oli kanssa aika pehmeä turkki verrattuna ihan tavallisen sakun turkkiin. mulla on myös allergiaa monen koiran turkile mutta ei ollut Jessin.
muistan kun ostettiin Jessi niin halusin ehdottomasti mustan. ja löytyhän se sitten. pitää joskus kaivaa sen sukutaulu jostakin esille.
komee on, sen minkä minä sakujen päälle ymmärrän ja se on vähäistä :)
sulle. ei sitä aina tarvi ymmärtääkkään kun näkee jotain kaunista niin tietää ;-))))