meille on tulossa isokokoisen koiran pentu ja kyselisin mielipiteitä kastraation teettäneiltä että missä iässä olisi hyvä tehdä?
kun tuota tietoa on niin paljon laidasta laitaan joka puolella, oma lääkäri sanoi että noin puolivuotiaana pitäisi ja oli kyllä kovasti sitä mieltä että pitäis ennemmin leikkauttaa meidän pikku tyttökoira mutta olen ajatellut että ehkä teetättäisin sille vielä pennut että se leikkaus kuitenkin paljon isompi tytölle kuin pojalle.
meidän lääkäri oli sitä mieltä myös että muuttaa liikaa pojan luonnetta ja siksi ei ptäisi hänen mielestä leikkauttaa poikaa. onko näin?
kiitollinen kaikista vastauksista=)
kun tuota tietoa on niin paljon laidasta laitaan joka puolella, oma lääkäri sanoi että noin puolivuotiaana pitäisi ja oli kyllä kovasti sitä mieltä että pitäis ennemmin leikkauttaa meidän pikku tyttökoira mutta olen ajatellut että ehkä teetättäisin sille vielä pennut että se leikkaus kuitenkin paljon isompi tytölle kuin pojalle.
meidän lääkäri oli sitä mieltä myös että muuttaa liikaa pojan luonnetta ja siksi ei ptäisi hänen mielestä leikkauttaa poikaa. onko näin?
kiitollinen kaikista vastauksista=)
Vastaukset 6
Vanhimmat
koirasi sukutaustan ja niiden luonteet.
Leikkaus ei aina onnistu. Riipuu koirasta muuttaaako luonnetta ja mihin suuntaan.
Onko pakko leikkauttaa ylipäätään Jos perheessä uros ja narttu, niin sitten ne vain pidetään juoksuaikaan erillään.
En tiedä, missä iässä olisi hyvä tehdä. Meillä tehtiin aikuiselle urokselle terveyssyistä. Kysele myös toiselta eläinlääkäriltä toista mielipidettä, koska jotenkin sinun lääkärisi mielipide haiskahtaa siltä, että "kyllä miehellä pallit pitää olla". ;-(
Meillä pojan luonne ei ole muuttunut juuri lainkaan, mutta kyseessä on muutenkin aika sopuisa herra! Vartiointivietti, jota sillä on jopa rodulle hiukan epätyypillisesti, on säilynyt entisellään, samoin aurinkoinen luonne. Varmasti hyvin yksilökohtaisia nämä jutut, kuinka sattuu luonteeseen vaikuttamaan. Mutta se on selvää, että jos uroksella ei pentuja aiota teettää, niin kivampaa sillä on, kun ei joka nartun joka juoksun perään tarvitse ulvoa... ja juoksuaikaisia narttuja on aina.
Meidän koira oli 7 kk ikäinen. Meinattiin aluksi leikkauttaa narttu mutta sitten leikattiinkin uros juuri siitä syystä ettei sitten karkaile tarhasta narttujen perään ja mitä muutenkin kuuntelin tarinoita kun toisten koirat vinkuu yökaudet narttujen perään niin tähän päädyttiin. Koira toipui leikkauksesta parissa päivässä, alkuun oli vaan ongelmia parin ekan päivän ajan kun pissalla käynti jännitti operaation jälkeen mutta sekin tosiaan helpotti parissa päivässä. Meillä ei kyllä huomattu luonteessa mitään muutosta. Juoksuilla olevat nartut kiinnostaa vähän edelleen ja jos vaan tilaisuus koittaa niin on selkään kampeamassa. Ja meidän koira ei ainakaan harrasta laisinkaan merkkailua, olen nähnyt usean leikatunkin uroksen olevan kinttu pystyssä kokoajan-ja-jokapaikassa, en tiedä vaikuttiko tuo nuorella iällä tehty operaatio siihen ettei ehtinyt sellaisia oppiakaan vai mistä johtuu, mutta tämä herra kyllä lorottaa aina yhdellä nostolla koko tankin tyhjäksi. :)
tällänen tunne tuli mullekin että se ajattelee liikaa omii pallejaan ;)..
koiruudessa neljää rotua joten en tiedä osaisiko kasvattaja mitään kertoa asiasta en ihan usko kylläkään..
nartussa kahta ja uroksessa kahta rotua..eli aikamoinen sekotus=)..collie nöffi länsisiperianlaika kaukaasianpaimenkoira...
ja se aika vaikeeta kuitenkin erossa pitää koiria juoksujen aikana mielestäni..tai no en tiiä mutta uskoisin kyl että mahotonta..
taitaa olla mitä lueskellu että opitut tavat ei välttämättä katoa mihinkään jos vanhempana leikkauttaa mutta mielestän 6kk tuntuu jotenkin hyvin nuorelta kun vaavihan se viel on sillon..
jostain luin nöffin tiedoist muistaaksein et luustokin valmis vast 2 vuotiaana mut en mä nyt tiiä voiko niin kauan ootella kumminkaan asian kanssa..
Meillä on ollut siis eri sukupuolta olevat yhdessä ihan luomuina. Sittemmin jouduttiin nartun kohtu poistamaan sairauden vuoksi, pian sen jälkeen uroskin kastroitiin kemiallisesti. Mutta yhteiselossa ei oikeastaan ollut hankaluuksia sitä ennenkään. Narttu tosin oli usein juoksujen pahimpaan aikaan kyläilemässä kaverillani muutaman päivän.
Uros kyllä huomasi nartun kiiman, mutta ei se itkenyt ja ollut levoton. Minkäänlaisia astumisyrityksiä ei ollut. Siitä narttu piti huolen ihan kipakasti, edes parhaina päivinä ei ollut omalle urokselle suostuvainen. Eikä uros edes enempiä yritellytkään vuosikausiin.
Ei sillä, kyllähän se on ihan kelvollinen vaihtoehto se kastraatiokin, mutta jos meille joskus vielä narttu tulee, niin kohdun poistoon en turhaan vie. Meillä nimittäin se muutti koiran turvallisuustilanteen aika pahaksi, eli se ominaishajun muuttuminen ei ole mitään pelkkää legendaa. Tämän olen joutunut itse karvaasti kokemaan, ja joudumme olemaan aina varuillamme kulkiessamme. Tietyntyyppiset nartut nimittäin käyvät raivokkaasti sen kimppuun, ja näissä tilanteissa on leikki kaukana, koska koiramme on pieni kooltaan.
Keskenkasvuista en lähtisi ainakaan kovin lopullisesti kastroimaan. Uroksella voi kokeilla kemiallista, sen vaikutus on samantyyppinen, ja jos miellyttää, niin sitten voi miettiä sitä lopullisempaakin operaatioita. Implantin vaikutus on muistaakseni noin 6 kuukautta. Jonka jälkeen voi joko laitattaa uuden, tai sitten kastroida. Kolmas vaihtoehto on antaa koiran hormonitoiminnan palata ennalleen, eli ei tehdä mitään jatkotoimenpiteitä.
kiitoksia tästä ehdotuksesta en edes tiennyt tuosta kemiallisesta vaihtoehdosta todella hyvä että voi ensiksi kokeilla tätä ennen kuin lähtee akavampiin toimenpiteisiin=)..
eli mä kyl ekaks teen tän kemiallisen sitten vasta pallit pois jos hyvin menee=).
en minäkään tuota narttua aio leikata kyl jos ei oo ihan pakko..