Kirkkohallitus on mukana epäselvässä adoptiokoulutuksessa

Abortti on sillälailla hankala päätös, että tappaa lapsen, jotta lapsi ei myöhemmin syytä äitiä hylkäämisestään tai että ei joudu häpeään yhteisön silmissä. Kuulostaa kauhealta ja nurjalta. Mieluummin ottaisi ne myöhemmin mahdollisesti tulevat syytökset vastaan, koska onhan aborttikin hylkääminen, hyljännyt on joka tapauksessa. Nykyisin kun on saatavana katumuspillerit, niin jos niistä on myöhästynyt, niin voisi sitten odottaa lapsen loppuun asti ja odottaessaan rauhassa antaa ajatusten, olosuhteiden ja tunteiden kypsyä antaako adoptioon. Ennen katumuspillereitä oli abortit jotenkin ymmärrettävissä, koska keinot olivat vielä niin vähäisiä. Uskon lapsen elävän täyttä elämää oman minuutensa kanssa jo kohdussa, on vanhanaikaista ja ajattelematonta ajatella, että elämä alkaisi vasta ensimmäisen kohdun ulkopuolisen keuhkojen hengenvedon takia. Ei vauva miksikään muutu niinä sekunteina kun tulee ulos, ihan sama vauva oli jo siellä sisällä. Vauvalla on ollut jo pitkään, aivan alusta asti tai viimeistään aivosolujen muotouduttua jo varhain, oleva olo, joka on mukava ja onnellinen, vaikka me valittavat aikuiset ei sitä enää huoliemme takia huomata. Lapsen väitetään alkavan kokea itsensä äidistä erilliseksi yksilöksi vasta joskus vuoden päästä syntymästä, mutta ei se niin ole. Hän tuntee itsensä eläväksi olevaksi yksilöksi/minäksi jo kohdussa, sen sijaan syntymän jälkeen hän alkaa vähitellen osata ja uskaltaa irrottautua äidistä, josta on ollut riippuvainen vielä pitkään syntymän jälkeen. Se on ihan eri asiaa kuin minuus. Minuus on mukana jo kohdussa.

tarkotus on juuri se mitä pohditkin eli yleensäottaen välttää abortteja.