Siskoni kiusasi minua kotona.

sama on käynyt minulle, mutta kiusaamista kesti lähes 10 vuotta. Arvethan se jätti ja vaikutti itsetuntoon aika rankasti. osasin siihen aikaan peittää tunteeni erittäin hyvin ja minusta kasvoikin aika voimakas, mutten kuitenkaan uskaltanut paljastaa todellista minääni ikinä kellekkään. todellisuudessa tunsin itseni aika mitättömäksi ja en tiennyt mitä haluan elämältä sillä uskoin että minusta ei kuitenkaan ole mihinkään. nyt ensimmáisen vakavan parisuhteen aikana olen alkanut miettiä näitä menneitä asioita uudelleen ja todennut että lapsuudessa tapahtunut kiusaaminen vaikuttaa jopa tämän hetkiseen parisuhteeseeni. epáilen kaikista lähimmistäni ana pahinta että he vain yrittävät kieroilla tai loukata minua, yleisesti ajatukseni ovat siis aika negatiivisia kaikista. menneet täytyisi pystyä vain unohtamaan ja keskittyä tulevaisuuteen ettei koko ikä mene murehtiessa.

tää on aika vanha en tiedä näettekö mutta minulla on sisko ja isä jotka kiusasivat aina minua kotona en ollu ikinä heidän silmissä hyvä missää sisko hakkasi joka asiasta ja koko ajan minua haukuttiin ja loukattiin ja alistettiin niin että lopuksi minä vain istuin omassa huoneessa tulematta ulos sieltä kun isä ja sisko menivät jonnekkin niin silloin kävin syömässä ja juomassa ja heti kun jompi kumpi tuli takasin niin menin heti omaan huoneeseen istumaan ja se vaikuttaa minuun jopa aikuis iällä. isä alisti meidän äidinkin niin että sekään ei uskaltanut enää sanoa mitään loppujen lopuksi äiti joutui lähtemään se meni jo niin pitkälle meillä kotona ja minä karkasin äidin luokse ja olin noin vuoden siellä kunnes meidän perheessä tapahtui suuri menetys että jouduin väkisin menemään isän ja siskon kanssa asumaan olin tuolloin 15.v ja taas se alkoi menin sossuun valittamaan että en kestä enään sitä joten sain oman asunnon noi 16.v ja olin noin vuoden asunut kun ne alotti taas kiusaamaan minua puhelimen välityksellä nytte olen saanut olla rauhassa ja olen iki onnellinen mutta tosi pahat arvet siitä on kuitenkin jääny ja mitä aikuisemmaksi tulen niin sen pahempana ne traumat tulevat joten kehotan käsittelemään asiat ennenkun jatkaa elämää eteen päin

Kyllä kotikiusaaminen saattaa todellakin jättää syvät arvet. Itselläni se taisi johtaa jonkinlaisiin dissosiatiivisiin oireisiin eli persoonani hajosi. Vasta aikuisena olen pikkuhiljaa uskaltanut kohdata noita arkoja asioita ja jotenkin eheytynyt. Siskoni kiusaa minua edelleen helposti. Saa sanoa melkein mitä sattuu ja en saisi loukkaantua mistään. Ehkä olin koko perheen mitätöimä ja halveksima. Minut jotenkin jätettiin vain syrjään, eikä noteerattu. Äitini ei vieläkään kuuntele mitään mitä sanon. Se ihmetyttää kovasti. Itsetunto menee nolliin hänen seurassaan. Mikään mielipiteeni ei ole tärkeä, hän on aina oikeassa, vaikka tiedän olevani paljon älykkäämpi kuin hän ja kaikissa tekemisissä taitavampi ja lahjakkaampi.