Hesari kirjoittaa tänään harkinnassa olevasta uuden uutukaisesta systeemistä, jonka avulla nuorten ongelmiin päästäisiin entistä aiemmin käsiksi. Tarkoittanee siis huostaanottamaan.
Jos joku löytää jutun seuraavalla otsikolla, niin laittakoon linkin:
"Ongelmiin kiinni yhä aiemmin
Kahden viranomaisen huoli nuoresta johtaisi 'hälytykseen' "
Viranomainen voisi kirjata tietokonejärjestelmään olevansa huolissaan tietystä nuoresta. Kahden tällaisen eri viranomaisen tekemän kirjauksen jälkeen seuraisi hälytys. Se johtaisi aina toimiin, yleensä aluksi kaikkien osapuolten kesken käytyyn keskusteluun.
Malli on tuotu Hollannista ja se on tosiaan nyt Suomessa vasta harkinnan alla. Mutta eikö suomalainen huostahulluus nyt hyväksy tuollaisen ilman muuta. Jos huoleen olisi yhdistetty AITO AUTTAMISHALU ja konkreettiset toimet avun antamiseen, niin mikäs siinä. Ei minulla mitään tietenkään sitä vastaan ole, jos lapsia ja nuoria ihan oikeasti autetaan.
Yleensä suomalainen lastensuojelu on vain niin täynnä katteettomia lupauksia, kyyläys-, kyttäys-, epäily- ja valvontaorganisaatioita, että yhtään sellaista ei enää lisää tarvita, jos mukana ei seuraa myös takuu aidosta avusta.
Jos joku löytää jutun seuraavalla otsikolla, niin laittakoon linkin:
"Ongelmiin kiinni yhä aiemmin
Kahden viranomaisen huoli nuoresta johtaisi 'hälytykseen' "
Viranomainen voisi kirjata tietokonejärjestelmään olevansa huolissaan tietystä nuoresta. Kahden tällaisen eri viranomaisen tekemän kirjauksen jälkeen seuraisi hälytys. Se johtaisi aina toimiin, yleensä aluksi kaikkien osapuolten kesken käytyyn keskusteluun.
Malli on tuotu Hollannista ja se on tosiaan nyt Suomessa vasta harkinnan alla. Mutta eikö suomalainen huostahulluus nyt hyväksy tuollaisen ilman muuta. Jos huoleen olisi yhdistetty AITO AUTTAMISHALU ja konkreettiset toimet avun antamiseen, niin mikäs siinä. Ei minulla mitään tietenkään sitä vastaan ole, jos lapsia ja nuoria ihan oikeasti autetaan.
Yleensä suomalainen lastensuojelu on vain niin täynnä katteettomia lupauksia, kyyläys-, kyttäys-, epäily- ja valvontaorganisaatioita, että yhtään sellaista ei enää lisää tarvita, jos mukana ei seuraa myös takuu aidosta avusta.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Taas taitaa lastensuojelu hallinnoida ja pyristellä eteenpäin pelkän puheen avulla. Tuokin ajatus taitaa olla diskurssipajan tuotoksia.
Miten kuvattu järjestelmä eroaa nykyisestä? Sitenkö, että tällä hetkellä riittää yhden ainoan viranomaisen "huoli"? Että seuraavaksi alettaisiin odotella sitä toista tulevaksi? - Enpä usko.
Niin, jutun pointti on tietysti se, että mikä on HÄLYTYS.
Jutun taustalla saattaa olla kyse siitä, että Helsingin Sanomat on onnistunut kaikessa hampaattomuudessaankin höykyttämään lastensuojelua tässä maassa viime aikoina. Nyt lastensuojelu sanailee takaisin, kehittää muka jotain, josta voi kirjoittaa, jotta ei kirjoitettaisi ongelmista.
Juttu on Hesarin verkkolehdessä, joka tarkoittaa suurinpiirtein samaa, kuin "salatut elämät".
Onko kenelläkään lisessiä digiversioon. Juttu maksaa muutaman kymmenen senttiä, jos haluaa lukea netissä,
Täytynee lukea paperilehdestä.
Onko Suomi oikeusvaltio, vai vaikeusvaltio?
Onko Suomessa sana- ja ilmaisuvapaus, sekä kansalaisten tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen kohtelu?
Kysymyksessä on ilmeisesti eräiden tahojen lobbaus ja "peitetarina", jolla halutaan saada kansa "ymmärtämään" kuinka tärkeästä uudistuksesta on kysymys.
Tämä löytyi Googlettamalla.
HS. Verkkolehti
Voit lukea Helsingin Sanomien uutiset tekstiversiona ilman sarjakuvia ja kaupallisia ilmoituksia.
KOTIMAA
Ongelmiin kiinni yhä aiemmin
Suomeen harkitaan uutta järjestelmää, joka auttaisi ongelmalasten ja -nuorten tunnistamisessa. Viranomainen voisi kirjata järjestelmään olevansa huolestunut lapsesta tai nuoresta.
Hollannissa malli on ollut menestys
Raittiin työssäkäyvän perheen teinipoika kokeili ensimmäistä kertaa keskiolutta ja jäi onnettomuudekseen kiinni keskiolutpullon juomisesta julkisella paikalla. Lastensuojelu kuulusteli poikaa perheen mahdollisesta päihteilystä ja poika vastasi totuudenmukaisesti, ettei kotona käytetä päihteitä lainkaan. Tästä huolimatta lastensuojelu otti perheen hampaisiinsa ja uhkaili yli vuoden ajan mahdollisella huostalla. Uhkailun peruste oli, että normaalissa perheessä ei tapahdu tuollaista. Mitään muuta " hälyttävää" tai " huolestuttavaa" perheestä ei löytynyt.
Ajatelkaa: se, että nuori nauttii keskiolutpullon johtaa viranomaiskoneiston uhkailuun ja mahdolliseen sijoitukseen valvomattomaan laitokseen ilman takarajaa.
Tässä viranomaisfasismin maassa ei ole lapsiperheiden enää turvallista asua.
Vakava vetoomus. Älkää leimatko lapsia.
Dialogi lehti Stakes 8/2008.
Vakaava vetoomus: Älkää leimatko lapsia huolten vyöhykkeistöllä.
Kouluista ja sosiaali- ja terveysalan työpaikoilta on kantautunut tyrmistyttäviä viestejä: Stakesin kehittämää huolen vyöhykkeistöä käytetään lasten ja nuorten luokittelemiseen.
Tälläisen vyöhykkeistön käyttö on täysin vastoin alkuperäisiä periaatteita. Stakesin kouluttamat ihmiset tuskin kävisivät luokittelemaan. Päinvastoin he ovat kertoneet hyvin huolestuneina havainnoistaa.
Täytyy siis olla kyse "villistä" menetelmän käytöstä, jossa käyttäjä ei tunne lähtökohtia eikä tarkoitusta. Esitämmekin nyt kaikille lasten, nuorten tai perheiden kanssa työskenteleville vakavan vetoomuksen: Älkää leimatko lapsia ja nuoria, tai asiakkaita huolten vyöhykkeistöllä. Huolet vaihtuvat leimat jäävät.
Linkki tiedotteeseen, jossa lisälinkkejä.
Neljä huolen vyöhykettä.
Työntekijän kokemaa lasta tai nuorta koskevan huolen vyöhykkeistön metafoora.
http://dialogi.stakes.fi/FI/dialogin arkisto/2008/8/sivu/20.htm
----
leviää eikä näitä huolimiehiä saa kukaan eikä mikään taho millään tavalla minkäänlaiseen edesvastuuseen kehitelmistään !
http://yp.stakes.fi/FI/keskustelu/090727_2.htm
Huolen vyöhykemenetelmän todelliset vaikutukset on arvioitava heti
Kommentti Tom Erik Arnkilin ja Kai Alhasen analyysiin (YP 3/2009)
J. P. Roos
-----------------
http://yp.stakes.fi/FI/keskustelu/090817arnkilalhanen.htm
Vastine J-P Roosin kommenttiin "Huolen vyöhykemenetelmän todelliset vaikutukset on arvioitava heti!"
Tom Erik Arnkil & Kai Alhanen
....................
Aiheen kääntäminen ja muuntaminen
Kuvasimme YP-artikkelissa niitä lukuisia tapoja, joilla Arnkil on koettanut kitkeä vyöhykkeistön vahingollisia käyttötapoja, tuskittelimme kitkemisen vaikeutta ja koetimme pohtia syitä väärinkäytön sitkeyteen. Roos kääntää asiat nurin:
"Kirjoittajat tuntuvat olevan suorastaan ylpeitä siitä että se on levinnyt rikkaruohon tavoin ja että sitä näyttää nyt olevan täysin mahdoton kitkeä viranomaiskäytöstä".
---------------------
______________
Tällä lailla meillä suomessa siis tehdään tiedettä ja tutkimusta
ja koko
kansalla .........
Ohhoh mitä lässytystä. Ettäkö ihan ensimmäistä kertaa kokeili, no niin varmaan. Ja juuri silloin kun ekaa kertaa kokeili niin sossu sattui huomaamaan. Höpö höpö, eiköhän kyseeessä ollut vakiokännääjä joka selitti puuta heinää vanhemmilleen, että oli muka ensimmäinen kerta. Niinhän ne kaikki väittää, kyllä sossu sen tietää ja onneksi puuttuivat asiaan. Julkiryyppääminen ei todellakaan ole tavallisen teinin heiniä.
vaikka mitä muuta nyt ranttalikalta voi odottaakaan. Kylläpä osasit taas "olennaiseen" kiinnttää huomiosi!
On täälläkin käsitelty aikanaan ihan vastaavia tapauksia perusteellisesti muutama. Jäi mieleen erityisesti eräs, jossa poika oli juuri muuttanut opiskelupaikkakunnalle, kun sossut iskivät. Vanhemmat siis tiesivät, että hän ei ollut mikään mainostamasi vakiokännääjä.
Kyllä se vain niin on, että kun tantan huoli herää, saadaan nuoren elämässä yleensä pelkkää tuhoa aikaan. Niin tapahtui tuollekin pojalle, ei mitenkään auttanut opiskelua tai itsenäistymistä kaikki törkeä kyyläys ja syyttely, mitä tantat harjoittivat. Mitä oikeastaan muuta voisi odottaakaan kun nuoriin suhtaudutaan tuollaisella ennakkoasenteella, että heitä pidetään kaikkia vakiokännääjinä.
Helsingin Sanomat 11.9.2010. Nuorten ongelmiin halutaan päästä kiinni nykyistä varhemmin.
Nuorten syrjäytymisvaarra yritetään ennakoida.
Suomeen hankitaan uutta järjestelmää, joka auttaisi ongelmmalasten ja- nuorten tunnistamisessa.
Viranomainen voisi kirjata järjestelmään olevansa huolestunut lapsesta tai nuoresta. Vähintään kahden viranomaisen huoli samasta lapsesta tai nuoresta johtaisi "osumaan", josta menisi tieto kummallekin viranomaiselle sekä nuorelle ja tämän vanhemmalle.
Katso haku aihepiiristä muut lehdet kirjoittavat.
Nuorisorangaistusta käytetään Suomessa aniharvoin. HS. 13.8.2009.
Valtaosa lapsista saa kunnassaan apua ja neuvoja. HD 17.4.2009.
Lasten ja nuorten hallitusohjelmassa vaaditaan käytännön toimia. HS 23.10.2006.
Ministeriryhmä: Nuorten väkivallasta tehdään selvitys IS. 309. 2008.
Nuorukainen menehtyi betiniauton perään. IS 18.9.2008.
Ikkunasta pudonnut nuorukainen kuoli Mäntässä. IS. 18.6.2009.
Linkki uutiseen ja keskusteluun, jossa oli 17 kommenttia.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Nuorten ongelmiin halutaan päästä kiinni nykyistä varhemmin/1135260065355
---
"Mahdollisia liputuksen syitä ovat muun muassa "lapsen tai nuoren asuntoon liittyy ongelmia", "perheellä tai lapsella/nuorella on taloudellisia vaikeuksia", "nuori on alaikäinen ja raskaana", "perheen sisällä tai vanhempien välillä on erimielisyyksiä" ja "perheen kokoonpano on muuttunut". "
Ajatelkaa, miten ylimielisesti Haapasten ketjuun kirjoitettiin, että "jos väsymys olisi huostaanoton syynä, niin puolet pienten perheistä joutuisi huostaanotetuksi". Miksi niin kuitenkin monien kohdalla on tapahtunut, vaikka todellista muuta syytä ei vanhemmille osata esittää?
No, entä tuo sitten, jos "perheen sisällä tai vanhempien välillä on erimielisyyksiä"? Ihan samoin tässäkin voisi vedota ihmisten terveeseen järkeen, että suurin osa perheistä joutuisi tuolla perusteella ls:n asiakkuuteen, joten "eihän se voi olla huostaanoton syynä". Miksi se kuitenkin on?
"Jos malli saa poliittista kannatusta, se voisi tulla käyttöön aikaisintaan parin vuoden kuluttua. Hollannissa käyttöönotto vaati koordinointia peräti seitsemän ministeriön kesken. Malli vaatisi todennäköisesti muutoksia lainsäädäntöön."
Ei meillä todellisuudessa haluta kuitenkaan tehdä suuria muutoksia lainsäädäntöön, vaikka pitäisikin. Ja tuskin meillä otettaisiin huomioon seitsemän eri ministeriön kanta koko systeemiin. Meillähän on tapana kuulla kaiken villaisia "asiantuntijoita", kaikkia muita, kuin lasten vanhempia, puhumattakaan ls:n asiakasperheistä, jotka ovat menettäneet demokraattisen oikeuden vaikuttaa asioihinsa siksi, että heidät on leimattu millä-sattuu-syin huonoksi vanhemmuuteen.
Periaatteessahan Suomessa on jo tuo systeemi käytössä! Laki velvoittaa lasten parissa työskenteleviä ilmoituksiin työnsä puitteissa. Ja edellä listatut syyt ovat jo Suomessa käytössä.
Ainut ero Suomeen on tämä:
"Hollannissa ratkaisevaa ei ole jonkin yksittäisen ongelman esiintyminen, vaan ongelmien yhdistelmä."
Niin Suomessakin väitetään olevan, mutta ei ole käytännössä. Sossun kyhäelmä alkaa vaikkapa nuoren ja vanhempien välien kiristymisestä. Sossu tietää, että hallinto-oikeudessa tuollainen näyttää hyvin heppoiselle huostasyylle. Mutta koska meillä ei ole perheterapiaa tai sovittelua käytössä avohuollon tukena, sossu ei voi niitä tarjota perhee, niin hänpä alkaakin näppäränä tyttönä viritellä lisäongelmia, joista sopivan nipun kokoamalla saa jo näyttävän nipun hallinto-oikeudelle esitettäväksi.
Niistä yksikään ei riittäisi yksinään huostan syyksi, mutta asia perhe esitellään oikeudelle "moniongelmaisena", jonka tilanteeseen on enää mahdoton puuttua. Yksin vanhemmat tietävät, että se ei ole totta, mutta oikeuteen se uppoa ihan täydestä, koska "korkeasti koulutettu viranomainen asian niin tarkkaan tutkittuaan ja pitkään harkittuaan esittää."
Vanhempien todistajilla ei ole merkitystystä, tuomari lausuu "Sosiaalityöntekijöiden hakemusta ei ole syytä muuttaa, vaikka vanhemmilla onkin eri näkemys asioista." Ei rikosoikeudessa voisi tapahtua tällaista! Ihmiset eivät siis ole tasa-arvoisia lain edessä. Mutta poliitikoilla ei ole halua muuttaa huostaanottokäsittelyjä käräjäoikeuksiin. Miksi?
Kun vanhemmat myöhemmin kertovat lehdistölle tapahtumista, kuittaa joku haastateltu "asiantuntija" epäkohdat "Aivan varmasti takana on myös jotain muuta," vaikka hän ei ole tutustunut tapaukseen mitenkään. Poliitikkojen iloksi huostahullut huutavat "Ei pidä kuunnella vanhempia ollenkaan." Ja vastaava ministeri mitätöi rikokset puhumalla ls:n toimintatavoista yleisellä tasolla, miten asiat PITÄISI hoitaa, vaikka todellisuudessa ei niin menetelläkään.
että joku voisi oikeasti olla tämmöisen 2huolihälytyksen kannalla.
Ajatellanpaas järkevästi.
Esimerkki poika Mikko on 13. Tulee koulukiusatuksi kuukausia, vuosiakin kenties ja joku päivää uhmaa kiusaajiaan esim. heittämällä kumilla, lumipallolla yms. ja kiroilemalla. Ehkä uhkaa kiusaajiaan ja sanoo vastaan opettajalle. Mikosta tulee opettajan silmissä häirikkö. (ois pysynyt vaan hiljaa ja tullut kiusatuksi)
Opettaja tekee huoli-ilmoituksen.
Mikko saa jälki-istuntoa ja ei uskalla enää uhmata kiusaajia tai opettajaa vastaan. Alistuu kohtaloonsa,koska kukaan ei auta. Vanhempien yhteydenotot kouluun ei tuota tulosta.
Tilanne saa jatkua....
Tulee joku tilanne, mistä Mikkoa taas syytetään. On vaikka myöhästynyt, kirjoja unohtunut kotiin ja taas ollaan niin huolissaan, ei muuta kuin ilmoitus taas eteenpäin.
Samaan aikaan vanhemmat eroaa tai isän yritys velkaantuu. Lisää huolta ja ilmoitusta kehiin.
Lopulta huolisaldo on tarkkailijoiden mielestä niin suuri, että Mikko viedään huostaan.
Samaan aikaan Kirsi 15 nuoruudenhuumassa näpistää ripsivärin, huolta peliin taas. Ehkä jonkun kuukauden kuluttua tapahtuu joku pikku juttu(riitelee tyttökaverin kanssa koulussa yms, josta aina joku viranomainen saa aikaan huoli-ilmoituksen. Ja taas rattaat käynnistyyy....
Nykylapsi ja nuori ei saa tehdä, eikä toimia mitenkään. Mitä tahansa tekeekin ja missä tahansa on aina löytyy joku "viranomainen" oikeuden tehdä huolihälyytyksiä.
Ajatelkaas naapurissa asuvat huolioikeutetut, varmaan sormi jo syyhyää tehdä hälyytyksiä, pelkästään sillä perusteella jos kuuluu inahduksin.
Tämä nykymeininki on kuin jostakin fiktiokauhuromaanista.
Ja pahemmaksi muuttuu kokoajan.
Onko tälle perheiden kyttäykselle ja arvostelulle enää mitään rajaa??
Lapsista, nuorista ja aikuisista tehdään hulluja näillä huolihillumisilla. Ja jatkuvalla kyttäämisellä.
Miksi ei samantien asenneta jokaiseen kotiin valvontalaitteita seuraamaan perheiden elämää.
Tai viedä vauvoja laitoksiin kasvamaan heti synnyttyään.
kirjoittanut samaa, että miksi ei asenneta ls-asiakasperheiden kotiin kameroita, jotka kuvaavat ja tallentavat joka inahduksenkin.
Ei asenneta, koska laittomat huostaanotot saataisiin sillä loppumaan. Miksi niitä ei haluta lopettaa?
Tuntuu, että mitään summia kuntien valtionosuuksista on mahdoton löytää, ei ainakaan ls-kertoimella laskettuja. Hyvä siinä on sitten kaikkien rousujen selittää, miten paljon kuntien maksettaviksi vielä jää. Saa jäädäkin, koska niin ne joutuisivat maksamaan lakien mukaisista peruspalveluistakin!
Ja ainakin hoidollisista huostaanotoista kunnat hyötyvät, sanoi Rousu mitä tahansa. Onko samoin kaikkien peruspalveluja korvaavien huostaanottojen kohdalla? Entä muut huostaanotot? Sijaishuolto työllistää, vähentää kuntien tyttömyyskustannuksia ja etenkin suuria voittoja keräävät laitokset tuovat kuntiin suuria verotuloja. Paljonko niiden osuus peittoaa sijaishuollon ylläpitokustannuksia? Ja huostaanotolla saadaan aina vanhemmat maksamaan sellaisista palveluista, jotka on jo kertaalleen maksettu verojen keräämisellä.
Ei tietysti kameroita asenneta perheisiin, vedotaan perheideen yksityisyyden suojaan, mutta eihän siitä ole mitään jäljellä enää muutenkaan kun perhe on pakotettu ls:n asiakkuuteen. Yksityisyyden suoja olisi tekosyy, oikea syy löytyy kuntien uusliberalistisesta ajattelusta ja kustannustehokkuudesta. Koska entiset hyvät palvelut on romutettu, eikä uusia riittävän kustannustehokkaita ole vielä luotu tilalle, pahiten palvelujen puutteesta kärsivät korjataan ls:uun.
laitettu kameroita kotiin lastensuojelun vaatimuksesta. Sitä odotellessa...
vain! Meille saa tulla kamerat asentamaan koska tahansa. Saisi sossu jäädä nuolemaan näppejään lastemme suhteen, kuten heille raukoille kävisi suurimmassa osassa muitakin perheitä, joihin yrittävät kyntensä iskeä.
USA:ssa kärsittiin järjettömästä kolmannesta rikkeestä linnaan- laista, jossa ehdoton vankeustuomio määrättiin automaattisesti kolmen rikkeen jälkeen, rikkeiden laadusta riippumatta.
Lastensuojelu on vielä pahempi järjestelmä koska lapselle voidaan määrätä moninkertainen elinkautinen huostan muodossa jonkun toisen esim. terveydenhuollon tai vanhemman laiminlyönnistä tai rikkeestä- ja vielä pahempaa: elinkautiseen ei tarvita mitään juridista näyttöä rikoksesta- pelkkä viranomaisen huoli riittää.
Minä en malttaisi olla järjestämättä välillä pientä ylimääräistä hauskaa kameran edessä... Pikku provoilu pitää pirteänä. Ja pitäähän katsojiakin pitää hereillä.
esitin ls-lain laatijoille kun nykylakia valmisteltiin. Lasta rangaistaan siis jonkun TOISEN laiminlyönnistä tai rikkeestä.
Sain tyypillisen vastauksen, jolla kaikki päättäjät kiemurtelevat irti vastuusta ja varsinaista ongelmaa vähätellään.
Joku korkeimman hallinto-oikeuden presidentti vastasi, että huostaanotto ei ole rangaitus, se ei ole rikoslain eikä rikosoikeuden alainen asia, eikä siitä silloin voi käyttää rangaistus nimitystä.
Mitä lapsen eristäminen hyvästä perheestään sitten on, jos ei rangaistus? Lasta rangaistaan, kun poliitikko on tehnyt rikoksen eli rikkonut perustuslakia, ei ole hoitanut tehtäviään lakien mukaan.
Lisäksi laitokset vielä käyttävät eristämistä, liikkumisvapauden rajoituksia, viime vuosituhannelta peräisin olevia rangaistustapoja, rikotaan törkeästi lapsen yhteydenpitoa ulkomaailmaan jne. Ja pitkälle samoihin rikoksiin lasta kohtaan syyllistytään myös huonoissa sijaisperheissä. Mitä huonompi paikka, sitä enemmän lasta kohtaan rikotaan.
Ja NÄIHIN RANGAISTUKSIIN lapsi tuomitaan ilman juridista näyttöä, pelkän viranomaisen HUOLI-kuvitelmien varassa. Silti näistä ihmiskokeista ei ole mitään näyttöä, että ne jotenkin auttaisivat lapsia.
Käsittääkseni tässä kirjoituksessa "naisilla" tarkoitetaan perinteiset sukupuoliroolit ja toimintatavat hyväksynyttä naisryhmää,- diskurssia, ja -toimintakulttuuria, joihin kuuluu sosiaalityöntekijöidenkin enemmistö.
"Naisporukoissa rehtiys tai totuus eivät ole in - itse asiassa totuuksista syntyy helposti kriisi, joka ravistelee koko yhteisöä. Naistoveruus kun vaatii myötäilyä ja nyökyttelyä erityisesti silloin, kun valhe on räikeä. Jos ei kuorossa muiden kanssa myönnä valhetta todeksi, saattaa joutua ulkoistetuksi neiti suorasuuna. Erilainen mielipide on naisporukassa lähes yhtä suuri rikos kuin hässiä jonkun puolisoa.
Miesporukassa herne menee nenään selkeästä ja konkreettisesta kusetuksesta. Naisporukassa herne iskeytyy syvälle nenäonteloon mm. mielipiteestä, joka ei mahdu porukan puitteistoon. Naisporukan jäsenet tuntuvat usein olevan sanattomasti sitoutuneet mielipidevalikoimaan, jonka ulkopuoliset ajatukset ovat tavallaan rike porukkahenkeä kohtaan. Ero hyväksyttävän ja sopimattoman mielipiteen välillä on usein se, että jälkimmäisen ääneen sanoessaan huomaa ilmapiirin muuntuneen jäätäväksi. Naisporukassa yhteisön tärkeimpiä tehtäviä tuntuu joskus olevan se, että kaikkien pitää pönkittää sitä kulissia, jonka kukin jäsen haluaa pitää yllä itsestään tai maailmasta.
Miesporukassa ei yleensä tulisi kuuna päivänä mieleenkään ryhtyä pitämään vihaa siksi, että Seppo pitää avioliittoa turhanpäiväisenä instituutiona. Tarmo ei jätä väliin nelinpelivuoroa siksi, että Pekka kieltäytyi ottamasta Tarmon vauvaa syliin. Mutta naisporukassa noista voi mennä herneen sijaan appelsiini nenään.
Kun sitten 'väärän' mielipiteen kakka lentää tuulettimeen ja tuulettimen hanikat ovat kaakossa, ei yksikään naisporukan jäsen räjähdä nauramaan tilanteen älyttömyyttä, vaan kuppikunnat supisevat suut ryppynaruilla kokoonkurottuna. Mikä parasta: jos asia ihmeen kumman kautta mukamas selviää ja jonkinmoinen välirauha peittää maan, voi olla varma siitä, että tuo sama asia rymähtää koirankakkapommin lailla pöytään vuosia myöhemmin. Naiset eivät unohda ja kantavat kaunansa tyylillä.
Tässä kohtaa tulee esiin eräs tärkeä ero mies- ja naisporukoiden välillä. Jos mies kantaa kaunaa, asia selvitetään ennemmin tai myöhemmin (oluen varressa, painimalla jollei muuten aukea:) ja sen jälkeen asiasta ei puhuta. Naisen kantaessa kaunaa tilanne on kimurantimpi: vaikka kaunaa kannettaisiiin kuin kruunua, sen olemassaoloa *ei koskaan* myönnetä ja näin asiasta ei voida myöskään puhua. Mikäli joku on tarpeeksi koulimaton naisporukan sosiaalisesta koodistosta ja menee kysymään kaunakruunusta, hän leimautuu saman tien häviäjäksi: kysymällä kysyjä osoittaa olevansa paranoidinen, tulkinnoiltaan ikävä ja muutenkin epäkypsä ihminen.
Minulle on syntynyt käsitys, että tietynlainen pakkokärsimys kuuluu osana naisporukoiden elämään heimotajunnallisena käsitteenä. Siksi kaunakruunusta ei puhuta, sillä siitä avoimesti puhuminen saattaisi paljastaa, että toinen ihminen onkin ihan yhtä ihmismäinen, kiva ja rakentava kuin kaunakruunun kantaja kokee itsensä olevan (ja häntä on vain kohdeltu kauheasti väärin). Sitäpaitsi puhumalla asiat halki kaunakruunut yleensä tuppaavat katoamaan: mitäs sitten päähän pistettäisiin!
Kriisin naisporukassa tunnistaa siitä, että episodit ovat kuin suoraan 50-lukulaisen amerikkalaisen elokuvan konservatiivilähiöstä: edessäpäin kasvot yhtä hymyä ja ääni hunajaa, mutta pään yli sinkoilee merkitseviä katseita. Joku porukasta on jo ulkoistettu ex-porukkalainen, mutta hän ei vielä tiedä sitä.
Älykkäällä ihmisellä saattaa olla mahdollisuus päästä jyvälle jo alle vuodessa, että on itse asiassa tullut aikaa sitten eristetyksi yhteisöstä. Tässä eristämisessä on olennaista se, että kukaan ei myönnä moista tapahtuneen. Koska mitään ei ole tapahtunut, ei ole ongelmaa - eikä ole siis tarvetta (herranen aika!) puhua asioista suoraan.
Tämän ulkoistamisen huomaa (jos huomaa) yleensä rivien väliin sijoitetuista diplomaattisista selänkäännöistä. Diplomaattinen selänkääntö tehdään silloin, kun siihen on tilaisuus: näinpä toverittaren vihaa ei näy eikä kuulu ennen kuin olet jo muutenkin ikävässä tilanteessa. Selvyyden vuoksi raju symbolinen esimerkki: kun olet hukkumaisillasi ja ojennat kätesi toverittarelle, joka seisoo katsomassa tapahtumaa, hän ei todellakaan tartu käteesi ja vedä sinua ylös. Tämä on naisellinen tapa kertoa, että jonkinmoista roskaa on hampaanväleissä. Ei, eihän hän sinua veteen tuupannut eikä soisi sinun hukkuvan - mutta ei myöskään tee sitä ratkaisevaa kädenojennusta, jolla olisi sinut pelastanut. Ja te molemmat tiedätte sen, että hän olisi voinut tehdä jotain. Te molemmat tiedätte, että tekemättä jättämistä ei voi todistaa rikkeeksi eikä siitä voi siis syyttää.
Tärkeää on siis kieltää ongelman olemassaolo ja harjoittaa passiivista aggressiota ainoastaan tekemättä jättämisen, 'unohdusten' ja pienten mukaharmittomien manipulatiivisten heittojen kautta. Niin temppu voidaan tehdä sitä koskaan tekemättä."
lainaus M. Hapuli
on tuollainen yleistys missään asiassa. Edellisen kirjoittaja kuvaa ilmeisesti kesken kasvuisia tyttöjä ja jotain omaa harrastelijaporukkaansa keskenään. En tiedä, miten tämä liittyy kaiken valvonnan lisäämiseen lapsia kohtaan, josta ketjussa oli tarkoitus keskustella. Enkä yleensäkään ymmärrä sitä, että joka saakelin asiasta ollaan nykyään tekemässä jotain saakelin nais-/miesasetelmaa.
Tuo "nais"kuvaus muistuttaa niitä säpinöitä, joita tytöillä voi olla seitsemännen luokan tietämissä.
Jos kirjoittaja ei ole ollut muuta kuin alaikäisten tyttöjen kanssa tekemisissä, niin jätettäköön tämäkin yritys omaan arvoonsa.
Kerrosta alempana oleillut yli kuukauden nainen 2v pojan kanssa, tuttavansa asunnossa. Äiti ei käy lapsen kanssa ulkona, kovin vaaleanaamainen poika katselee ikkunasta, haluaisi kai ulos muiden lasten joukkoon. Äiti on laiska, lihava, tupakkaa käy pihassa joskus polttamassa. Yöllä n 2 asti poika juoksee asunnossa, herää 11 aikaan, itkee usein. Jonkun pitäisi tarkistaa pojan tilanne, ei viitsisi sosiaalitoimistoon ilmoittaa, annanko olla vaan koko asian.
On se jo todettu ja ääneen sanottu professoritasolla, että aikuiset ihan aikuisen oikeesti harrastavat yhtä lapsellista kiusaamista ja yhtä lapsellista toisten epäasiallista kohtelua aikuis- ja työyhteisöpiireissään kuin lapsenakin.
Omaan naisvaltatyöpaikkaani kuvaus sopii todenmukaisesti. Ja juuri tämä kiusaajatyttöporukka ja kiusaajanaisporukka ääneen huutamassa, mitenkä se, joka heidän tavallaan ei suostu käyttäytymään on lapsellinen ja epäkelpo kuulumaan heidän sosiaaliseen yhteisöönsä. Sitä se on se sosiaalisuus.
Kiusaaminen kulkeutuu kiusaajan mukana hänen aikuisuuteensa ja jatkuu samana käytösmallina koko elämän. Minkä lapsena oppii sen vanhana taitaa.