Olen niiiiin vihainen ja surullinen!! Omaiseni on elämänsä loppusuoralla, oli hoidettavana Keskussairaalassa, josta siirrettiin TKn vuodeosastolle, ns. saattohoitohuoneeseen. Hän on vielä henkisesti ok, mutta voimat omatoimiseen tekemiseen ovat lopussa. Hoitajat olivat Keskusairaalan keuhkotautiosastolla ihania, iloisia, juttelivat hetken ja huomioivat kaikki potilaansa. Antoivat sitä lämpöä ja läheisyyden tuntua, jota me ihmiset kaipaamme. Vaikka päivät olisivat kuinka vähissä. Kohtelu Armilassa on aivan erilaista. Hoitajilta on kielletty ilmeisesti hymy, tervehdys, kysymys; mitä kuuluu jne. Vaikka olisi kuinka kiirettä ja monta potilasta, ei iloinen ilme huoneeseen tultaessa vie yhtään kauemmin aikaa.
Olen ollut hoitoalalla itsekin ja meille korostettiin aina potilaan huomioimista ihmisenä. Sitä laatuajan antamista myös elämän loppuajalla.
Onneksi omaiseni luona käy useampi vierailija, jotka auttavat häntä. Kuinka onkaan heillä, joilla ei ole enää ketään?
Joskus olemme kaikki vanhoja!!
Olen ollut hoitoalalla itsekin ja meille korostettiin aina potilaan huomioimista ihmisenä. Sitä laatuajan antamista myös elämän loppuajalla.
Onneksi omaiseni luona käy useampi vierailija, jotka auttavat häntä. Kuinka onkaan heillä, joilla ei ole enää ketään?
Joskus olemme kaikki vanhoja!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Armilassa on väsyneen oloinen henkilökunta.
valtaosa. Yksi iso vika on se, että jotkut hoitajat ovat olleet talossa pidempään kuin yksikään potilas, jolloin osasto on enemmän hoitajia kuin potilaita varten.
Yksityiselle saattohoitokodille olisi tilausta, yrittäjä puuttuu.