Rumat tytöt

repes.

..mist päin kenties oot.. ? : P

Olen ruma tyttö. Pahinta on se ettei minusta voi pitää. Olen kuin jokin HYLKIÖ. Tuskin edes ihminen.

rumat pojat sitten.

Omasta mielestäni, olen suhtkoht nätti. Tai no... mulla on aivan _järkyttävä_ perunanenä, jota vihaan yli kaiken.

No, itte oon oikeesti ruma.
Oudot takatukka hiukset omistan, koska kasvattelen hiuksia.
Meikit ei sovi, eikä kyllä sovi ilmankaan meikkiä.
Iho on rasvanen ja ällöttävä, ja kilojakin on kertyny.
Ja joo.
Ei tässä mitää, oon vaa aina sinkku. Niin se on, ja se on mulle tarkotettu.
Kaikella on aikansa ja paikkansa.
Mun aikani on jo menny ohi, ja paikkani on yksin kotona.
Kiitos.

Vitun homot kun ei ymmärrä miltä toisesta tuntuu ku niille vittuilaaan kokoajan. -.-
Esim jotkut kovikset meijän koulussa mil on capit,lökärihousut,isot hupparit muutenki koviksia ni ne vittuilee joka vitun asiasta läskeillle.
Mun mielestä se on niitten oma asia ja jos ei ne ite sille tee mitään ni sittenpähä ei tee mut ei se mun mielestä oikeuta mitenkää niille vittuilee... (en oo läski mielestäni) kaverini on ... ei se mua haittaa se on mun paras kaveri ja kyl me käydään ihan normaalisti kaikissa paikoissa koulussa vaan se ärsyttäää ku ne kovikset on nii homoja turpaan niitäki pareikertaa vedelty

Olen OIKEASTI ruma tyttö 16v. Naamani on sellanen pyöreä ja täynnä finni arpia jotka ei lähe pois vaikka laittaisit kaikki tökötit illalla ja aamulla. Mulla on pienet silmät ja meikkaaminen saa mut näyttään vie tyhmemmältä. Ei minkään laisia muotoja ja vaatteet näyttää tyhmältä mun päällä. Mulla on kauheet hiukset ja olen omasta mielestäni kelpaamaton. haluaisin olla laiha ja hyvän näköinen mut ei oonnistu =( Ja olen tietenki sinkku, kukaan poika ei oo musta ollu koskaan kiinnostunu, enkä ole näin ollen koskaan seurustellut.

Aloitus oli ihan asiallinen, rumilla tytöillä todellakin on vaikeeta.

Ei oo helppoa kun luokkakaverit on semmoisia über-hoikkia scene tyttöjä, jolla on söpöt kasvot ja ihanat tuuheat hiukset tai lissuja, jotka nyt ovat muuten vaan kauniita (sanokaa mitä sanotte). Ja sitten ite olla semmoinen harmaa hiirulainen, jolla on joku iso nenä tai paksu leuka, leveä naama tai muuta yhtä "ihanaa"... Ruma ei heti tarkoita, että on läski, hoikatkin voi olla rumia, jos naama on kuin petolinnun peräsuoli.

Sit kun muut meikkaa niin se on semmoista laittautumista ja kun ite meikkaa se on peittelyä ja häpeilyä. Ei ne kasvonpiirteet katoo vaiks kuinka paljon laittais meikkiä naamaan. Pienet siansilmät ei näytä yhtään isommilta kun niiden ympärille laittaa kauheet rajaukset ja irtoripset.. lopputulos on vähintään naurettava panda...

Ne nätit tytöt saa kaiken huomion, rumiin ei edes vilkaista, kun nättejäkin on tarjolla vaiks kuinka paljon. Kesällä rannalla kaikki jätkät näkee vaan ne kauniit bikinimuijat, ei niitä rumia kukaan erota hiekasta :D
Ja rumat pojat pelaa vaan kotonaan pleikkaa ja haaveilee jostain playboy malleista, eivätkä halua tutustua näihin rumilustyttöihin.

Rumien ainoa pelastuskeino on (plastiikkakirurgian oheella :D) mukava luonne. Tunnen pari ei-niin-kaunista tyttöä, jotka ovat kumminkin iloisia ja mukavia persoonia, kai se on sit sitä sisäistä kauneutta mitä heissä on :D
Mutta harvoin rumilla muijilla riittää itsetuntoa tai persoonaa... he tuppaavat jäädä ulkopuolelle...

Sit vielä nää kaikki julkkikset sun muut idolit, jotka ovat aina niin täydellisen kauniita, niin pakostikin tulee semmoinen olo, että "mä oon niin ruma".
Vois kuvitella et pojilla on helpompaa, heitä tämmöiset ulkonäkö paineet ei niin paljon kosketa.. Tytöille tommoiset ulkonäkö asiat on vaan niin tärkeitä..

"Ja rumat pojat pelaa vaan kotonaan pleikkaa ja haaveilee jostain playboy malleista, eivätkä halua tutustua näihin rumilustyttöihin. "

Voi kuule... Siinä olet ihan oikeassa, että pojilla ei ole samanlaisia ulkonäköpaineita, mutta kunpa elämä olisikin kiinni vain siitä. Katsos kun niiden rumien pleikkaa pelaavien poikien suurimmat huolet eivät todellakaan riipu ulkonäöstä. Pojilta odotetaan aktiivisuutta ja esiintymiskykyä. Pitää olla huumorintajua ja kyetä olemaan äänessä porukassa. Jutella luontevasti tytöille ja pystyä heittämään kevyttä läppää ja omata mielipide joka asiasta. Ja entäs kun ei olekaan sosiaalinen? Jos ei yksinkertaisesti pysty ottamaan kontaktia tyttöihin kun on niin ujo?

Tällainen poika ei voi kuin haaveilla siitä, että joku rumilustyttö, joka yleensä ei edes ole ruma kuin omassa päässään, tulisi juttelemaan ja osoittaisi olevansa kiinnostunut siinä mielessä. Katsos kun pojalla ei välttämättä rohkeus riitä yrittää mitään, vaikka tyttö antaisi miten selkeitä signaaleja. Eivät ne pojat ole sen takia yksin pleikkarinsa kanssa, ettei muut kuin tavoittamattomat kaunottaret kelpaisi. Ne ovat yksin koska niille myös ne rumilukset ovat tavoittamattomia kaunottaria.

Jos olet ruma, ihmiset arvostelevat kykysi ulkonäkösi perusteella. Mutta jos olet kaunis, ihmiset arvostelevat kykysi taas ulkonäkösi perusteella. Ruma tai kaunis, molemmissa tapauksissa on todisteltava itseään ja kykyjään. Tavallisilla on yleensä helpompaa; heidän kohdallaan kanssaihmisten suhtautuminen on paljon neutraalimpaa. On parasta olla "plain Jane", maailma osaa olla armoton.

Hei, yleensä lihas painaa! Ja niinkuin lääkäritkin sanoo (ottakaa neuvosta vaarin): Lihas painaa enemmän kuin läski!

Ymmärrän mitä tatkotat. Minä olen just semmonen ruma tyttö.
Oon 14v , pituudeltani olen 171cm ja painan 48kg.. Mielestäni olen yli pitkä. Minulla on KAUHEAT hiukset... Semmoset ruskeet jotka on lyhyet hiukset (yli rintaan asti) ja pöyhkeet! :( enkä osaa meikkaa...:( ps. En todellakaan kerjää sääliä vaan kerron miten asiat on. (täs ei oo kaikki syyt miks oon ruma)

mul on kauhee nenä... ;(

Mä oon 13 ja suoraan sanottuna ruma. Siis koko sanakin on kauhee ja mietin et miks jut MÄ, joudun olee tälläne... mä en uskalla sanoo ees tätä mut ku te ette mua irlis tunne niin sanon.. siis iso nenä.

Nykyään kun katon peilisthyväksyn itteni jotenki, mut kyl muitte mielest oon kauhee. Et enmikää nättimys oo tai sellane perus. Sit mul ärsyttävät hiukset. Ne on lapaluihi asti eli aika lyhyet ja sellaset ruskeet ja iha sika sähköset! aina pystyssä...

Sä alottaja oot tosi ihana ku säälit ja ymmärrät meitä :( ku melkee kaikki on just sellasii poikia jotka dissaa ja haukkuu ja sillee.. Kattoo sellasella silmälläki..

Musta onki tullu aika ihmiskammoinen.

Mite must tuntuu että sä oot tyttö ja oot vaan kaeellinen :D?? Saanko vastauksen myös kiitos :P

vaikutat oikeesti jotenki fiksulta..? tai siis tossa jutusssa on kyl jotai järkee. munkin koulussa on pari sellasta oikeesti rumaa tyttöö eikä kumpikaan niistä oo läski. ne tytöt on sit vissii sisäsesti huippukauniita.

Miä oon ollu ihan helen ruma lapsi, kavereilta kuullut miten ala-asteella pojat on arvioinu mun ulkonäköä enemmän kuin kriittisesti. Tuntuhan se aika iskulta vasten kasvoja, kaveritki oli ihan jees kertoessaan tämän.

Nyt lähinnä tunnen inhoa näihin arvostelijoihin, vaikka oma naamatauluni on varttuessa muuttunut täysin erinäköiseksi aknen kadottua ja lapsenpyöreyden haihduttua. Katkera fiilis yhä, en puhu näille ihmisille (eivät edes taida minua tunnistaa kaupan kassalla)

Repesin :DD kukaan ei ole ruma tietääkseni jokainen on oman näköisensä eikä tarvii olla kuin joku filmitähti, hanki elämä penikka.. oon tyttö mutta en ainakaan mikään ruma muiden mielestä :D

Hei! Ihmiset ketä kiinostaa oikeesti onko kaunis vai ei? Koska se sisäinen kauneus on se asia millä mitataan kauneutta ei ulkonäkö! Miettikääs nytten ihmiset että jos olisit kaunis mutta sisältäpäin kylmä ja ilkeä niin olisiko sinulla kauankaan kavereita? No ei tietenkään, koska kukaan ei kestäisi sinua! Kun taas jos olet ruma, mutta sinulla on sisäistä kauneutta yllinkyllin niin sinulla riittää kavereita koko loppuelämäksesi ja sinulla on myös seurustelu kumppani. Tietenkin kauniin on helpompi löytää itselleen seurustelu kumppani, mutta heillä kestää tämä seurustelu tästä ilkeydestään johtuen muutamia viikoja vain, kun kumppani tajuaa että olet hirviö!
Minä itse olen 19v nainen jolla on aina 15v asti ollut poikaystävä vaikken ole mikään maailman kaunein, mutta jolla on sisäistä kauneutta paljon.

Tytöillä ja pojilla on varmasti yhtä paljon paineita, tytöil varmaankin enemmän ulkonäköä koskien, pojilla sosiaalisia paineita :/

Olen 14-vuotias tyttö, enkä ikinä ollu tuntenu itseäni kauniiksi, vaikka oon ollut suosittu ja kaverit pitää mua nättinä, mut ei se kauheasti auta jos kaverit uskottelee et "oot nätti!" , mun itsevarmuus oli silti maassa, kunnes löysin mun poikaystävän. Kunnollisia poikia on, ja kun löytää sen oikean tuntee itsensä kauniiksi :*

Jos pidätte itseänne lihavina tai vaikka liian laihoin niin vittu tehkää asialle jotain älkääkä valittako netissä ja itkemässä asioista muille kun te itse voitte asioille tehdä jotain eikä muut. Ja oppikaa meikkaamaan oikealla tavalla ja korostamaan hyviä puolinne. Jos on vaikka ruma nenä mutta nätit silmät niin korostakaa silmiä etc. Ja jos on finnejä/akne siihenkin löytyt apua

Varmaan tuntuu samalta kuin "rumista pojista"

No ei oo hirmu kiva olla ruma ku kukaan ei ees halua tulla puhumaan mulle. Sentään joillakin rumilla ihmisillä on ystävä joka kertoo että ne on kauniita mut....kukaan mun kaveri ei oo ikinä sanonu mua kauniiks :'(
Olen vain yksinkertaisesti kasvoiltani ja kropaltani ruma...
Olen kuitenkin oppinut elämään sen faktan kanssa ja se aika mikä muilla menee vaan turhiin ulkonäkö paineisiin niin mä kehitän mun taitoja.
Oon hyvä piirtämään, animoimaan, kirjoittamaan jne.

Se on iha kiva että kaikki ajattelee että oon ruma koska silloin kukaan ei ees odota multa mitään = silloin kukaan ei hauku.

Hmm, en oikein tiedä, olenko ruma vai en. Ei niin kauniita puolia:
- aika paljon sellasia ihan pieniä luomia
- nenä kai aika iso, muttei mitenkään vuoren kokoinen
-reidet... on niissä kyllä lihakset, mutta kaikki rasvakin menee sinne..
- rinnat aika pienet (B kuppi)
-leveähköt hartiat

Kauniimpia puolia:
-ripset, on luonnostaan tuuheat ja pitkät
-hiukset paksut ja kiiltävät
-perse koska treenaan
-silmät
-hyvä iho: ei yhtään finniä

Ja kaikkihan on siis suhteellista, esim. Noi hartiat. Olen 14v tyttö ja n. 153cm pitkä

Itse voin myöntää olevani todella ruma. Eipä sille juuri mitään voi, antaa ihmisten tuijottaa jos niitä oikeesti kiinnostaa. :) Onhan se vaikea hyväksyä, että olen se luokan ällöttävin tyttö, jolla on aknea ja tummat silmänaluset. En ole myöskään laiha tai siro. Rakenteelta kyllä melko hoikka, mutta kömpelö ja pitkä. Uuma on jotain kamalaa, en treenaa = ei lihaksia ja omaan todella leveät hartiat. Noh, tämähän meni mukavaksi. Jokainen ei ole kaunis. En koe olevani anteeksipyynnön velkaa kun en voi tyydyttää ulkonäölläni teitä pojat.

Noh, meidän luokka on selkeästi jakautunut kahtia. Siis tyttöjen osalta. On ne "nätit" ja "rumat" itse kuulun rumien lohkoon.
Minä ja parhaat ystäväni emme itse koe olevamme rumia ja mursuja, niinkuin pojat sanovat. Eikä sekään ole kivaa jos haukkuu hikeksi. Mitä haittaa jos menestyy hyvin koulussa? Ja tämän takia pojat kiusaa ja karttaa mua.
"Nätit" tytöt on ylilaihoja lissuja. Yksi niistä valitti minulle juuri kuinka läskit jalat hänellä on vaikkei edes ole. Ja kaiken lisäksi ne on vielä ilkeitä; aina kun minä tai parhain ystäväni sanoo jotain kaikki kääntyy meitä vastaan.
Kaikkein ärsyttävintä on että meidän luokan poikien mielestä millään muulla ei ole väliä kuin kauneudella.
Onhan meiän luokalla pari mukavaakin poikaa, yksi oli jopa ystäväni. Mutta sekin ilo loppui kun ko. poika muutti pois.
Sanon vaan sen että sisäinen kauneus on tärkeämpää kuin ulkoinen, itse arvostan pojissa eniten luonnetta enkä seksikkyyttä.
Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti

9-luokalla meidän luokalla oli yksi "perunanenä-tyttö" joka oli sairaalloisen ylipainoinen, mutta rumuus johtui suuresta rasvan määrästä hänen naamassa.

Rinnakkaisluokalla oli myös yksi tyttö, jonka naama oli sysiruma; hänellä oli ärsyttävä ääni, persoona ja hän kehui itseään kauniiksi. Hän meikkasi kauhean paljon, mutta se ei auttanut hänen tapauksessa yhtään.

Tytöille jotka kokevat itsensä rumiksi: lohdutuksena, vain joka kahdessadas tyttö on oikeasti todella ruma (tuskin teistä kukaan).

Olen 16-vuotias tyttö. En todellakaan koe itseäni kauniiksi, eikä minua koskaan muut olekaan sellaiseksi sanoneet kuin perheenjäsenet/sukulaiset. Olen 170 cm pitkä ja painan n. 85 kiloa, mutta en näytä läskiltä (en kyllä laihaltakaan, siinä välimaastossa). Jalkani ovat melko pitkät ja lihaksikkaat, sillä olen käynyt vahvistamassa niitä salilla monta vuotta.
Eniten ulkonäössäni häiritsee naama. Minulla on aika isot leukaperät ja silmäni ovat ainakin omasta mielestäni pienet. Silmäripset kuitenkin ovat onneksi pitkät ja tuuheat..
Tuntuu ihan hyvältä olla ruma. Ei tarvitse ottaa minkäänlaisia paineita siitä, miltä näyttää muiden silmissä. Varsinkin jos on ikäänkuin jo luovuttanut ulkonäkönsä suhteen. Siksi en meikkaa, mutta hiuksiini kiinnitän huomiota. En juuri koskaan pidä paksua, luonnonkiharaista pehkoani auki.
Ehkä minulla on sitten sitä sisäistä kauneutta :) Olen aina (tai ainakin yritän olla) ystävällinen ja kohtelias muille ihmisille. Kavereita onkin jonkin verran ja olen kuulemma mahtava tyyppi, mutta en ole vielä seurustellut enkä edes yrittänyt tehdä mitään aloitetta, kun kuitenkin tuntuu siltä että mahdollisella seurustelukumppanilla on varaa kauniimpaankin eikä minun kannata häiritä häntä. Tässä suhteessa otan siis hieman paineita rumuudestani.
Ja viimein vuodatuksen loppu, kiitos.

Minä olen oikeasti ruma, akne on pilannut naamani. Hiukseni ovat sähköiset ja pörröiset, enkä saa niitä laitettua mitenkään. Lisäksi olen sairaalloisen ylipainoinen ja selluliittia löytyy reisistä vaikka muille jakaa.

Ei se nii kauheaa oo en vaa haluu mennä ulos ja itken aika monesti omas huonees enkä haluu ees olla kavereitte kaa ku ne o nii kauniita ja ne valittaa kuinka rumii ne o ja mä vaa mieti et mitä mä sit oon. Mä myös välttelen peilejä ja heijastavia pintoja. Mä en oo ylipainone mut silti semmone pyöreä. Mä tykkään olla yksin. Kun oli vielä koulua kaks tyttöä joista toine o meiä luokal ja o tosi kaunis ja toine rinnakkaisluokal ja seki tosi kaunis ja ne vaa katto mua ja kuiskas jotaki ja sit katto toisiaa ja ne hymyili toisillee. Mut mä en reagoinu siinä välis mitekää mut sit kotona mä yllätys yllätys itkin. Mä tykkäsi yhestä pojasta mut se ois vaa tyylii nauranu mulle tai ei ois vastannu mitää. Mä oon siis oikeesti ruma enkä sillee "mä oo nii ruma" ruma. Ku me oltii kavereide kaa totea nii mu parhaalta kaverilta kysyttii un musta ja se anto 9 säälistä ja sit yks toine mu kavereista katto mua vaa epäilevä näkösenä. Ja mä oo tosi ujo ja herkkä jote mä itki kotona ja joo. Eli tällästä on olla oikeesti ruma. Kauniit ja hyvännäköset tytöt ei ymmärrä ja mä ymmärrän sen koska ne eioo joutunu kokee tällästä. Mut mä yritä keskittyä johoki muuhu mutta mulla o aina arvoton turha ja hirvee olo varsinki jos joku kattoo mua. Hyvä jos jaksoit lukee tän loppuu.

Sun silmissä tyttö voi näyttää rumalta mutt toisen pojan ssilmissä tuo tyttö on nätti yks tyttö josta sä tykkäät on nätti jabtoiselle pojalle se on ruma

Fr oon oikeasti ruma täytän pian 14 mutta mie näytän joltain 5 luokkalaiselta. Oon saanut kuulla siitä välillä koulussakin.. "Hei, millä luokalla sä olitkaan?" "Eiks sun pitäs olla siellä ala-asteen puolella!?" yms. Mus ahistaa mennä välillä kouluun koska suurin osa mun luokkkalaisista on kauniita.. Jopa mun parhaat kaverit on 10 kertaa kauniimpia kuin mie..

Kukaan nyt ei vaan ole millään lailla rumia. Itse tässä ruma oot sisältä päin kuin muita rumaksi sanot.

Olen 13 vuotias poika ja olen puoliksi aasialainen, minulla on ihan hirveän näköiset silmät ja hiukset ovat aina silmillä. Aina kun tapaan jonkun uuden tyypin se kysyy et oonko kiinalainen ja se on myös yleisin haukkumasana minusta. Minua harvoin haukutaan suoraan mutta mulla on sellainen fiilis et aika moni puhuu selkäni takana.