monella teistä on vanhempia tai lähisukulaisa joilla on ollut syöpä? minun suvussani sitä on ollut paljonkin ja olen ajatellut tytärtäni,hänellä on myös isänsä puolelta sukua joilla on se ollut.välillä mietin asiaa kovastikkin ja olen huolissani tai pelkään hänen puolestaan?tyttäreni käy joka vuosi varmuuden vuoksi tarkastuksissa,meillä on eri lääkärit,koska sama lääkärit ei ota samaan perheesen kuuluvia potilaita.tälläiset ovat mietteet ollet tänään,muuten kaikki ihan ok.
Hyvää lauantai iltaa kaikille.
Hyvää lauantai iltaa kaikille.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Isällä oli keuhkosyöpä kauan sitten ja siihen hän sitten menehtyikin eläkepäivinään. Minulla on ollut rintasyöpä, joka on hoidettu vuosia sitten. Muilla lähisukulaisilla ei ole ollut syöpää, mutta muuten suvussa sitä on esiintynyt, tädillä sedällä jne. niin isän kuin äidinkin puolelta.
Syöpä on tosi yleistä nykyisin, mutta ei se välttäättä kuitenkaan ole perinnöllistä. Syöpä voi tulla niin monesta syystä.
Isäni kuoli paksunsuolen syöpään vuonna 76.
Viime Maaliskuussa menetin rakkaan poikani syövälle.
Hänen silmäänsä hoidettiin kauan kyynelkanavan tukkeutumisena. Kun silmä oli jo täysin muurautunut umpeen otettiin viimein koepala. Sieltä löytyi syöpä, kaksi vuotta taisteltiin, välillä oli toivoa joka taas murskattiin. Syöpä levisi keuhkoihin ja sisäelimiin, loppuaika hoidettiin vain kipua ja oireita.
Voi kun en enää koskaan tarvisisi kokea läheiseni kamppailua syövän kourissa.
Suvussa ei tietääkseni ole ollut syöpää.
Mutta niin se vain meikäläisen löysi, vaikkei sukurasitetta ollutkaan.
Meidän suvussa on ollut syöpää ja se on jännä, ku se on aina osunut nuorimmalle lapselle. Isoäitini oli nuorin sisaruksista, äitini oli nuorin sisaruksista ja minä olen nuorin. Onnenks nyt ollaan tekemässä selvityksiä.
Isoäitini sairasti "perinteisen" rintasyövän ja parantui siitä täysin. Äitini sairasti hormonaalisen rintasyövän ja on nyt 10v ollut terve. Ja mulle sitten tuli kaikista kavalin. Aina ei mee kaikki niin kuin pitäisi.
olet voinut? Onko pahoinvointisi hellittänyt, ja pääsetkö liikkumaan jo?
Miten se hoitsu nyt on esiintynyt, onko ollut kivempi sua kohtaan?
Paranemisia sinulle!
tätini isäni, puolelta sai rinta syövän,ja ikävä kyllä kuoli,isäni sai paksusuolen syövän ja on toipunut,setäni isäni veli sai kroonisen leukemian ja elää sen kanssa,ja minä sain tämän munasarjasyövän ja elän,mutta ei tule terveen papereita koskaan.kaikki sairastuivat alla 50v paitsi setäni.elikkä isäni jolla oli kaksi sisarta kaikki kolme saivat syövän,ja se on mielstäni jo huonoa tuuria.meitä lapsia oli neljä ja vain minä olen sairastanut syövän.
miten sulla sielä sairaalassa menee? onko televisio katselu kunossa?ja miten muuten voit? tsemmpiä sinulle!
Mä oon krjoitellut noihin muihin ketjuihin omasta voinnista. Tässäpä lyhyesti: Vointi on kohentunut ja tänään pystyin ensimmäistä kertaa syömää kiinteää ruokaa desin verran, joten edistystä tapahtuu koko ajan. Pahoinvoinnin estolääkitys on nyt lopetettu kokonaan, enkä ole pulautellut ulos mitään ja tovottavasti en pulauttelekaan. Huomenna pääsen kokeilemaan pyörätuolia, joten en ole kohta enää niin avuton kuin tähän saakka.
Se tyly hoitsu on kyllä täällä töissä, mutta ei ole enää hoitanut mua, eli ilmeisesti sille on sanottu jotain tai sitten se vaan oma-aloitteisesti välttelee mua., heh!
Mua ei vaan nukuta, kun vetelin päivällä 4h päikkärit, kun väsytti. Hoitsukin on käynyt ovella kurkkaamassa ja kysynyt, että haluanko unilääkkeen, että saisin nukuttua, mutta ehkäpä nyt taidan sen haluta, kun ensin siitä kieltäydyin, kun ajattelin saavani oma-aloitteisesti unenpäästä kiinni.
Hei Kivikoura!
Olen sairastanut saman syövän kuin sinäkin (olihan se munasarjasyöpä?) pari muuta syöpää. Kuulun nk. syöpäsukuun, HNPCC-sukuun. Osa meistä kantaa geenivirhettä, joka altistaa paksusuolensyövälle. Samaan syssyyn altistumme muillekin syöville, naiset yleensä synnytinelinten syöville. Geenivirheen kantajia seurataan säännöllisesti: kahden vuoden välein tehdään paksusuolen tähystys. Kaksi vuotta kuulemma piisaa, koska ko. syövät kehittyvät hitaasti.
Suvustani (isän puolen suku) on sairastunut syöpään useita henkilöitä. Syöpäsukuja on Suomessa tutkittu tosi paljon. Syövän perinnöllisyysasioissa Suomessa voi ottaa yhteyttä maakunnan syöpäyhdistykseen (sairaanhoitaja siellä) ja hänen kanssaan alkaa kartoittamaan asiaa. Olisiko sinun kohdallasi yhteydenottopaikkana Syöpäjärjestöjen poliklinikka Helsingissä? Vai onko sinulla kotikunta Suomessa?
mielenkiintoista juttua,en ole edes ajatellut asiaa noin pitkälle.asun tukholmassa eikä minulle ole koskaan moista asiaa edes mainittu,johtuneekohan juuri tämän takia.ovat täälä tietysti tietosia koko suvun syöpätilanteesta.tytärtäni kylläkin tarkkaillaan koko ajan,käymme samassa paikassa,minä jälkikontrolleissa ja hän tavallisen gyn.luona kerran vuodessa kummatkin,eri lääkäreillä kylläkin.ja hänet kutsuttiin sinne melkein heti kun minä olin saanut syöpäni.olisiko tässä jotain puutetta maiden välillä?pitää ottaa asiasta selvää.kiitos vielä kerran,nyt minusta tuli utelias!
miten itse ole voinnut,on varmasti ollut tosi rankaa sinulle,kun olet noin kovia kokenut,mikä on tilanteesi tällä hetkellä?
Hyvää tiistaita kaikille palstalaisile!
Juu, mielenkiintoinen asia tuo syövän periytyvyys. Suomessa on ymmärtääkseni aika optimaaliset olosuhteet tutkia periytyviä sairauksia ylipäänsä, kun elämme niin pienellä alueella ja olemme olleet aika "sisäsiittoisia". Syöpäsukuja on selvitetty aika pitkälle. Muistelen, että ensimmäiset arvelut sukusyövistä tulivat jo 1960-luvulla, mutta vasta 1990-luvulla asiaan päästiin tarkemmin kiinni.
Minä olen oikeastaan voinut ihan hvyin. Sairaushistoriani on sellainen, että pikkusta alle 3-kymppisenä v. 1989 minulta löytyi kohdun runko-osan syöpä ja munasarjasyöpä. Leikkaushoidolla selvisin (varsinainen leikkaus ja nk. second look-leikkaus, jossa varmistettiin, että syöpiä ei jäänyt), kohtu ja munasarjat poistettiin. Muistaakseni 1994 varmistui, että minulla on geenivirhe, joka altistaa paksusuolen syövälle. Olen käynyt 2 vuoden välein tähystyksissä ja 3 vuotta sitten paksusuoleni poistettiin, kun sieltä löytyi syöpäkasvain. Tästäkin selvisin ilman muita hoitoja ja myös ilman avannetta.
sinun elämäsi on ollut ilman munasrjoja,sillä hormoonti estrogeenin (onko nimi näin suomeksi) tuotantohan loppuu siihen kun munasarjat poistetaan,eikä tilalle saa mitään vastaavaa,minä en ole saanut,sillä rintasyövän vaaraa on kuulemma liian suuri?ja sinä olit tosi nuori kun sairastuit.oliko vaihdevuodet kovilla?itselläni ne ovat vaivanneet mennen tullen ja tämän hetkisen unettomuuden luulen johtuvan siitä asiasta.ainakin osittain.
minua ei olla sen enempää tutkittu olisko jotain geenivirhettä,olisihan sellainenkin hyvä tietää ja toisaalta ei.sillä sitä mitä ei tiedä,niin siitä ei kärsikkään.
mutta mukava kuulla että olet hyvin selviintynyt kaikesta,sillä kun ajattelee ikääsi,nin siihen on mahtunut paljon ikäviä asioita.olen iloinen puolestasi ja toivon että sinun ei tarvitse enään koskaan mitään syöpää läpikäydä.